Polkupyörällä Himalajalle: viikko lähtöön

Muutama päivä enää lähtöön, ja palapeli on vielä kesken. Päivät ovat ”yllättäen” jälleen rientäneet oletettua nopeammin. Mitään paniikkia ei sentään ole.

Matkatavarat odottavat lattialla epämääräisessä kasassa jalostumistaan organisoiduksi karavaanikuormaksi. Mutta muutoin tilanne on kuta kuinkin hallinnassa, tai ainakin kuvittelen niin. Uudessa mahavyössä on vanha passi ja siinä Intian-viisumi, journalist visa for touristic purposes only (voiko sitä sen tarkemmin määritellä). Rokotusannoksista viimeisimmin join viikkoa aiemmin. Kolerarokotus sekoitetaan liuokseen, joka maistuu esanssivadelmalle. Ja uutta pyörää ajelin seitsemisensataa kilometriä ennen kuin tungin sen pahvilaatikkoon odottamaan lentoa.

Ehdin saada mukavaa tuntumaa pyörään, ja perinteinen Porvoon-polkaisu sujui 30 kilon kuormalla hyvin. Kuskasin painona mm. 15 litraa vissyä, ja hivutin juomat Porvoon kirkolle suoraan jyrkkää mukulakivimäkeä ylös joenrannasta, mikä vakuutti minut siitä, että vaihdevälitys on sopivan kevyt vaativiin oloihin, sillä pinnistyksen aikana ei tarvinnut edes nousta satulasta. Paluumatkan päätteeksi toistin nousuharjoittelun Helsingissä Linnunlaudun 18 %:n lyhyessä mäessä sekä ylös Paloheinän täyttömäelle. Vaihteet riittivät ja virtaa riitti. Mutta Porvoosta paluu ajoittui maanantain vastaiselle yölle, minkä vuoksi onnistuin sotkemaan koko viikon nukkumiset. Ja 80 km:n ajo melkoisessa univelassa heti Porvoota seuranneena tiistaina oli ehdottomasti liikaa. Sinänsä tietysti hyvä, että rajoja kokeilee jo ennen lähtöä, mutta vielä parempi olisi, jos pääsisi matkaan edes melkein levänneenä.

Sarkoidoosi ei ole oireillut yöhikoilua enempää. Ja ikään kuin kortisonipiikit silmien alle olisivat auttaneet, ja ainakin näyttöpäätenäkö tuntuu tarkemmalta. Tai sitten matkareitin täsmennystutkailut ovat nostaneet sellaista innostusta, etten huomaa enää olla huolissani.

Reittiaihio on tarkentunut (Karttapohja: Google Maps). Avoimena on ollut ensimmäisten viikkojen siirtymä tasangolta Delhistä vuoriston juurelle kohti Kashmiriä. Matkalle sattuu nimittäin monta mielenkiintoista paikkaa, jotka olisivat aivan siinä lähellä. Tämän hetkisen aikomukseni mukaan jätän Punjabin Amritsarin väliin ja poikkean siellä vasta paluumatkalla, jos siihen jää aikaa. Sen sijaan suuntaan Haridwarin pyhään kaupunkiin Gangesille ja läheiseen Rishikeshiin (jossa mm. Lennon & co. kävivät tapaamassa guruaan lähes 50 vuotta sitten), ja sitten aivan vuoriston alarinteitä pitkin kohti luodetta, ja mahdollisesti nousen ”lämmittelykiipeilynä” Dharamsalaan, jossa on Tiibetin pakolaishallinnon pääpaikka. Dharamsala on jo yli 2000 metrissä, ja jos olosuhteet ovat erityisen rankat, niin sitten lykkään myös Dharamsalan paluureitin vierailukandidaatiksi.

Delhin seudulla lämpömittari on pysytellyt päiväsaikaan sitkeästi 40 asteen tuntumassa, mutta sateiden kiihtyminen ehtinee pudottaa lämmön jopa alle 30 asteen, ennen kuin saavun. Tasangon sateet ovat se suuri tuntematon, eli kuinka paljon ne oikeasti vaikeuttavat menoa. Muun muassa veden piilottamat kuopat asfaltissa vaativat erityistä varovaisuutta. Viime kädessä kaikki on kuitenkin kiinni oikeista tilannenopeuksista. Ladakhin laaksossa Himalajalla ovat puolestaan lämpötilat jatkaneet nousuaan, ja ne alkavat olla jo tavanomaisissa Suomen suven luvuissa. Päämääränä Ladakhissa on Leh'n kaupunki 3500 metrissä, matkalla sinne on ylitettettävä kolme korkeaa solaa, joista korkein on yli 4100 metrissä. Vuoristo-osuuden tuntemattomat tekijät ovat mahdolliset maanvyöryt sekä kuinka matkan rytmittäminen onnistuu niin, että ohueen ilmanalaan sopeutuminen sujuisi kohtuullisen kitkattomasti.

Poljettavaa Delhistä Leh'iin kertyy 1600 kilometriä. Vasta perillä Leh'ssä arvioin sitten, riittääkö aikaa polkea koko reittiä takaisin Delhiin saakka, vai pitääkö karavaani siirtää linja-autoon joksikin matkaa. Koska olosohteet ovat poikkeuksellien vaikeat, niin varaudun myös siihen ajatukseen, etten ehkä sittenkään pääse perille Leh'iin saakka (tällä yrittämällä).

Matkan etenemistä voi seurata Teksti-TV:n liikuntasivuilta (830). Esittelyjuttu on sivulla 836 ja sivuille 837-838 kollegat kirjaavat tekstiviesteilyäni 2-3 kertaa viikossa 21.7. alkaen (Kashmirin pääkaupungin Srinagarin jälkeen yhteyksissä voi olla useammankin päivän katkoksia). Tätä blogia päivittelen matkan aikana muutaman kerran, miten aikataulut ja yhteydet sen sallivat.

Ps. Yle Areenassa on uusi versio viime kesän Istanbul-reissun kiivastahtisesta yhteenvetovideosta. Se on nyt minuuttia pidempi; siinä on tekstitys englanniksi, jotta kuvat nivoutuvat selkeästi aikaan ja paikkaan; sekä ennen kaikkea tunnelmaan johdatteleva musiikki. Musiikin on luonut Tuomas Munck. Ja myönnän itsekin yllättyneeni, kuinka vahvaa lisäarvoa elävä ääniulottuvuus tuokaan.

Polkupyörällä Himalajalle: kolme viikkoa lähtöön

Polkaisureissun lähtöä edeltävät viikot ovat yleensä hektisiä ja sekavia. Tällä kertaa aloitin valmistautumisen hyvissä ajoin perussyndrooman välttämiseksi. Mutta asiat alkoivat mennä omaa ennakoimatonta rataansa, ja tälläkin kertaa viimeiset viikot ovat hektisiä ja sekavia.

Odottamaton tekijä tuli vastaan silmälääkärikierroksella. Kuvittelin lievien näköongelmieni johtuvan ikänäön harppomisesta, mutta kolmas alan spesialisti antoi vahvistavan diagnoosin: sarkoidoosi on mennyt silmiin. Vuonna 2002 keuhkoista ja vatsastani todettu sairaus, immuunijärjestelmän häiriötila, joka ajoi minut kurjaan kuntoon ja sitten kannusti nousemaan satulaan terapoitumaan, on aktivoitunut uudestaan vuosikymmenen viiveellä. Ikävä uutinen oli niin yllättävä, etten ensin oikein edes ymmärtänyt kuulemaani. Selkeät oireet ovat toistaiseksi rajautuneet ”vain” silmäpohjan solumuutoksiin. Kortisoninappien sijasta sain ensihoidoksi kortisonipiikit silmäpusseihin.

Ehdin jo miettiä, voinko lähteä matkalle ollenkaan, mutta kohtuullisen lieviä näkövaikeuksia ja yöhikoilua lukuun ottamatta kunto on hyvä ja pyörä kulkee. Miksen lähtisi? Jos urakka osoittautuu liian rankaksi vuoristossa, sitten teen alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavan lenkin. Epävarmuuttani tosin lisäsi se, että kapseleina otettavan lavantautirokotuksen kolmannen vaiheen jälkeen olo tuntui hieman oudolta. Vaikuttiko sarkoidoosi rokotusvasteeseen? Kuvittelinko vain? Vai johtuiko reaktio ”islantilaisen kesäsään” aliarvioimisesta pyörälenkeillä? Vai huonepölyn yliannostuksesta? Jokin alitajuinen tietoisuus siitä, että käynnissä on elämänvaiheen muutos sai minut ottamaan viikon loman koko kotini ylösalaisin mylläämiseen, ja nielin urakalla vuosien pölykerrostumia, ehkä joukossa oli myös Tshernobylin aikaisten laskeumien jäänteitä, vaikka tällä kertaa ruokakaapin perukoilta ei löytynytkään enää Neuvostoliitossa valmistettuja makrilleja.

Sarkoidoosin viedessä päähuomion muut matkan valmistautumisvaiheen asiat ovat jääneet taka-alalle. Kolerarokotus on yhä nauttimatta, eikä apteekeista ole vielä löytynyt vuoristotaudin lääkettä. Ehkä se pitää tilata erikseen. Tuttu lääkäri puolestaan ehdotti maltillisia päivittäisannoksia Viagraa ääreisverenkierron helpottamiseksi keuhkoissa. Viagraa onkin määrätty kiipeilijöille, mutta jatkopohdintojen jälkeen päädyimme siihen, etten ehkä sittenkään ole nousemassa ihan niin korkealle. Itse olin huolissani sivuvaikutuksista, jotka voisivat häiritä polkemista.

Myös Intian-viisumi on tuottanut ylimääräisen yllätyksen. Ponnistelin on line -kaavakkeen kanssa ankarasti pari tuntia ja jouduin mm. määrittelemään uskonnollisen elämänkatsomukseni, mikä ei ollut ihan ongelmaton kohta. Kaavakkeen kenttä, johon piti listata viimeisen 10 vuoden ulkomaanmatkojen kohteet osoittautui liian pieneksi ja kaatoi kahdesti operaation. Kaiken tämän jälkeen en jaksanut enää olla tarpeeksi varovainen ammattini määrittelyssä, ja vasta suurlähetystössä ilmeni, ettei journalisteille myönnetä turistiviisumia ollenkaan. Edellisellä Intian-matkalla ei tällaista pulmaa ollut. Journalistiviisumi taas rajoittaa viisumin kestoa sekä maahantulokertojen määrää. Mutta miten siihen suhtautuvat viranomaiset, joiden kanssa joutuu joka tapauksessa tekemisiin Intiassa? J-viisumin lisämaksun maksamisessa viikkoa myöhemmin kävi ilmi, ettei Helsingin Kulosaaren Nordeassa voi maksaa laskuja ollenkaan ilman pankin automaattikorttia. Poljin jonottamaan Hakaniemen konttoriin, jossa aikaa kului ylivilkkaassa sosiaalisessa ympäristössä niin paljon, etten enää ehtinyt ajoissa takaisin Kulosaareen. Viisuminhaku alkoi saada absurdeja piirteitä. Vasta kolmas Kulosaaren-käynti johti hakemuksen onnistuneeseen jättämiseen.

Täyspäiväinen siivoaminen keskeytti ajoharjoittelun ja viivästytti uuden 26-tuumaisen matkapyörän testaamista, mutta nyt olen ensimmäiset parisataa kilometriä ehtinyt polkaista luottomekaanikon luomuksella, ja hyvältä Thorn-teräsrungon ympärille kasattu retkipyörä tuntuu. Monivuotinen Kulkuri-kumppanihan varastettiin viime kesänä Odessassa kesken Istanbul-reissua, eikä Odessan-hankinnalla uskalla lähteä vuoristoon, vaikka se kulkeekin yhä mukavasti Helsingin Keskuspuistossa. Testiajot retkikuorman kanssa ovat yhä polkematta. Pyörän lentolaatikko ja joitakin varaosia puuttuu vielä, varsinkin kun en ole aiemmin lähtenyt matkaan 26-tuumaisella menopelillä. Odessan-pyörä valmisti tähän muutokseen, jota ovat vuosien varrella suositelleet useammatkin pitkänmatkan polkijat, sillä 26-tuumaiset pinnat kestävät paremmin iskuja, joita ei voi reissussa välttää, kun hurauttaa kuorman kanssa erikokoisiin kuoppakokoelmiin tien päällä.

Kuoppiin ajoa on tiedossa varsinkin kun on lähdössä matkaan monsuunisateiden aikaan. Hieman huolestuneena olen seuraillut monsuunin alun viivästymistä Gangesin tasangolla. Lämpötilat ovat olleet viime viikkoina matkan alkupisteessä Delhissä yli 40 astetta päivällä ja noin 30 astetta yöllä. Määränpäässäni Ladakhin laaksossa 3500 metrissä ovat päivälämpötilat pikkuhiljaa kivunneet 20 asteen tienoille, vielä toukokuussa tiedossa olisi ollut islantilaista kesäkeliä. Yölämpötila on nyt 10 asteen paikkeilla. Tasangon ja Ladakhin laakson lämpötilaero on kaventunut 30 asteesta 20 asteeseen. Sateen jakautuminen reitille tulee olemaan epätasaista, mutta tasangon kosteiden päivien jälkeen keli muuttuu kuivemmaksi. Vaihtelevaa säätä on joka tapauksessa odotettavissa, ja sadeviitalle on käyttöä. Olen hankkinut myös uudet kenkien sadesuojat. Om mani padme hum -mantran avulla yritän virittäytyä Himalajan taajuuksille.

Polkupyörällä Himalajalla: kaksi kuukautta lähtöön

Hämärä ja kostea koivikko tuoksuu, ja varhaisen aamun rallattajat elämöivät maastossa. Siirtymä keväästä kesään on herkistävää aikaa. Talven horrostelut väistyvät vihdoin.

Andalusia-kirjan ilmestymisen jälkeen oletin optimistisesti, että voisin jotenkin yhdistää rentouttavan toimettoman "lomailun" kirjoituspuuhista ja sen perään sitten rykäistä uudelle luomiskierrokselle. Mutta maaliskuisten fillarimessujen euforia hiipui arkiseen synkistelyyn. Pyöräilyn terapeuttinen voima oli onneksi tukenani. Ja yhä uudestaan ylistän Helsingin Keskuspuiston olemassaoloa!

Aloittelin kuitenkin uuden Istanbul-eepoksen kirjoittamisen, mutta ehdin hädin tuskin Helsingistä Viron Soomaalle, kun Andalusia-kirjasta toipumisen puute ryydytti matkan ennenaikaisesti. Uutta luovan puuhastelun sijasta suuntasin keskittymisen äänikirjan lukemiseen. Yle Areenassa on jo kaksi ensimmäistä teosta kuunneltavissa, Rengasrikkoja Saharassa ja Polkupyörällä Intiassa, ja niiden seuraksi ilmestyy Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin. Projekti lähti liikkeelle sen verran improvisoidusti, että ilmestymisaikataulu on vielä täysin auki. Reipas alku vei Laosiin saakka, mutta nyt meno on hidastunut myös äänikirjan suhteen, mikä tosin johtuu muista kiireistä ja yllättäen tulleesta kesästäkin, joka kannustaa ulos ja satulaan.

 

Aikaa on vienyt mukavalla tavalla Pyöräilyviikko. Jyväskylässä kävelykadun tunnelma oli leppoisan innostavaa kyläjuhlameininkiä. Vaasassa viikko jatkui kirjastossa, jossa väkeä oli mukavasti, sali oli hieno ja kuvat pääsivät oikeuksiinsa isolla seinällä. Intouduin selostamaan niin, että paluujunalle tuli kiire. Kuva: valtavien matkakuvien testi-ihmettelyä ennen esitystä; hetken tallensi Terhi Piikkilä.

Junassa ehdin perehtyä tulevan kesän Intian-reissuun karttojen ja kevyen matkaoppaan johdattelemana, ja Ladakhin laakso korkealla Himalajalla alkoi saada mielessäni entistä konkreettisempia mielikuvia. Buddhalaisten rukousmyllyjen pyörittelyssä pitää olla varovainen, jos myllyt pyörivät jo vinhasti, etteivät kynnet lohkeile eivätkä sormet saa iskuja. Ohuen ilman UV-säteilyssä iho kärähtää yllättävän helposti suojavoiteista huolimatta. Oma pussilakana ja/tai makuupussi suojaavat lutikoiden puremilta. Sähköä on kylissä niukasti, jos ollenkaan. Jyrkillä vuoristoteillä ei yleensä ole kaiteita, ja teiden kunto vaihtelee ankarasti. Tavarat pitää suojata muovipusseilla pölyn vuoksi, sillä Ladakhin päälaakso on enemmikseen karua ja jopa aavikkomaista. Mutta silti sadevarusteet on hyvä olla mukana. Yöt ovat hyytävän kylmiä kesälläkin.

Rukousmyllyjä lukuun ottamatta asiat eivät sinänsä ole uusia, mutta elävä kerronta antaa niille uutta painoarvoa. Alan vähittelen hivuttaa mieltäni satulaan vuoristoteille, ja innostus auttaa hoitamaan pakollisia säätöjä. Rokotuksista olen jo hankkinut vesikauhun ja japanilaisen aivokuumeen tehosteet. Koleraan voi varautua lääkityksellä suun kautta, malarialääkkeiden resepti on jo olemassa. Silmälääkärillä olen käynyt kahdesti, tutkimukset tosin jatkuvat. Hammaslääkärille on tarkistusaika. Viisumin kuvat ja tarpeeksi pitkä matkavakuutus ovat jo hankittu. Seuraavaksi pitää täyttää viisumihakemus ja kiikuttaa se suurlähetystöön. Askel kerrallaan. Matka on pitkä, ja yllätyksiä voi tulla. Mutta reissu on jo alkanut.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Matti on äänessä Maailma kylässä -viikonloppuna Helsingin Rautatietorin Kirjateltassa sunnuntaina 25.5. klo 12, ja lauantaina sekä sunnuntaina voi tulla jututtamaan HePon ständille (C234) kansalaisjärjestötelttaan Kaisaniemeen.

Kevään innostava valo

Kevät on pyöräilijälle innostavaa mutta vähän hankalaa siirtymäaikaa. Talvihorroksen väistyminen nostattaa hetkittäin yltiöpäistä mielen kuohuntaa, ja kesän odotukset alkavat jo kurkistella esiin. Samaan aikaan pitää kuitenkin vielä kärsivällisesti muistaa arktisen ilmanalan rajoitukset.

Sopiva pukeutuminen vaatii tavallista tarkempaa sään seurantaa, kun yö- ja päivälämpötilat ovat kuin eri vuodenajoilta. Itse odotan symbolisesti tärkeää hetkeä, jolloin voi vaihtaa kokohanskat avonaisiin. Arki helpottuu, kun taskusta ei tarvitse enää kaivella avaimia tai kännykkää paksun kangaskerroksen kömpelöittämänä.

Yöpakkaset pitävät yhä yllä pikkujännitystä, onko aamuisella asfaltilla kuuraa vai ei. Talvipyörälleni sattui muutaman takaiskun outo sarja, joka rikkoi ketjut, akselin ja kammen, kaikki erillisiä tapahtumia, ja joka vei ajokin pari kertaa mekaanikon pajalle. Niinpä poljin välillä Ukrainan-tuliaisella, sillä, jonka hankin kesäkuussa Odessasta korvaamaan varastettua Kulkuria. Ja kas, kun kesärenkaat alla kiihdytin risteyskaarteeseen aamun liukkailla, niin talven kaatuilukiintiö kasvoi vielä yhdellä. Vauhti ei ollut erityisen kova, mutta vaarana oli kuorma-auto, joka tuli pääkatua. Itse tulin kolmion takaa. Pisteet kuskille, joka noudatti nopeusrajoitusta ja ennätti hyvin pysähtyä.

Tapahtumasta ei jäänyt muuta jälkeä kuin kolhiutunut itsetunto ja ajohousujen pieni paikkausoperaatio. Mutta episodi kuvaa hyvin kevään tunnelmia. Hetkittäin sitä riehaantuu liikaa. Nyt jurnuttelen taas nastojen kanssa. Ehdin rapisuttaa nastoja myös kesäkauden ensimmäisellä kriittisellä pyöräretkelläkin. Sekin on varma kevään merkki, ja innostava sellainen.

Huhtikuun suuria riemuja on äänimaailman muuttuminen, kun linnut mekastelevat puuhissaan. Käpytikat kolkuttelevat lyhtypylväiden kupuja kovemman soinnin saamiseksi ja mustarastaat lurittelevat ihan pyöräteiden vieressä. Helsingin Keskuspuisto on tähän aikaan vuodesta käsittämättömän hieno paikka. (Olisi vieläkin hienompi, ellei kaupungin rakennusvirasto harrastaisi maiseman tahallista turmelemista, joka lähentelee ympäristörikoksen määritelmiä: talven vaatimattomien myrskytuhojen siivoamisen varjolla kaupungin metsurit parturoivat avohakkuuaukion keskelle virkistysmetsää, kohdassa, jossa Keskuspuisto on muutenkin kapea).

Kevään toinen suuri riemu on valoisuus. Valon määrä lisääntyy häkellyttävää vauhtia, mikä nostaa vireystilaa talven horrostelusta. Ja kesän odotus alkaa kutkuttaa, ja kesäsuunnitelmat muovautua. Innostuin jo ostamaan lentolipun Delhiin. Pitkään pähkäilty Himalajan-reissu alkaa heinäkuussa. Netistä tilatut kartatkin ovat tulleet. Arjen kiireet eivät ole vielä sallineet täyttä heittäytymistä matkan yksityiskohtien hiomiseen, mutta Keskuspuistossa ajatus poukkoilee jo etäälle.

Kevään HePo-värejä Helsingin Fillarimessuilta Mirjan ja Jarin seurassa. Kuva: Juha Heiskanen.

---------------------

PS Matti äänessä Jyväskylän pyöräilytapahtumassa la 10.5. klo 15 Jyväshovin Public Cornerissa.

Andalusian vuorilta fillarimessuille

Uusi kirja tuli painosta. Puolen vuoden kirjoitusurakka on tällä kertaa kiinteytynyt tavallista massiivisemmaksi, sillä kustantaja on ensi kertaa painattanut matkaeepokseni Suomenlahden eteläpuolella, ja paperi on aiempaa paksumpaa. Muutoin lopputulos näyttää hyvältä.

Oikoluvun kiihkeiden päivien jälkeen olen ehtinyt hahmottaa pari kohtaa, jotka olisin muotoillut toisin, ja pari yksityiskohtaa unohtui sittenkin kirjata. Tavanomainen kirjan valmistumisen jälkeinen tunteiden vuoristorata on hetkittäin käynyt ylikierroksilla hyvässä ja pahassa, mutta tyhjyyden, itsesyytösten ja epäilyjen jälkeen palaan kuitenkin ensivaikutelmaan, että kuudes kirjani on toistaiseksi paras. Sen monet sävyt saattavat parhaassa tapauksessa johdatella näkemään elämän yllättävän monitahoisena ja arvokkaana kokemuksena. Vaikka taival on hetkittäin vaikea.

Seuraava etappi on Helsingin Go Expo -messujen Fillariosasto 7.-9.3. Enimmän ajan päivystän Pyöräilykuntien verkoston ja HePon yhteisständillä 6h74. Fillarilavalla olen äänessä kahdesti päivässä: pe klo 13 Andalusia & klo 18 Istanbul; la klo 13 Andalusia & klo 16 Istanbul; su klo 11 Andalusia & klo 15 Istanbul.

Ps. Talvipyöräilytunnelmia: onnekkaasti ketjut katkesivat vain puolen kilometrin päässä kotoa :)

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan: kirja lähti painoon

Oikoluvut on luettu, ja kuudes matkakirja lähti painoon. Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ilmestyy maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Olo on huojentunut, ja vähän tyhjä. Puolen vuoden vääntö arkisten aikataulujen kanssa helpottuu taas hetkeksi, ennen kuin tyhjiö täyttyy uudella ”pakollisella” puuhalla.

Andalusia-kirjan loppurutistus sujui aiempia helpommin. Nyt pudotin kirjan nimestä alaotsikon kokonaan pois, sillä vuotta aiemmin siitä syntyi ihan suhteettoman kova poru, kun kustantajan tiimissä joku oli saanut päähänsä, ettei Islanti-eepoksen alaotsikko ”Tuulen tiellä laavakenttien poikki” olisi tyyliltään sopiva. Energiaa tuhlautui epäoleellisuuksiin.

Tällä kertaa projekti eteni kitkatta. Ja onnistuin myös arvioimaan aiempaa realistisemmin eri työvaiheiden vaatiman ponnistelun. Esimerkiksi oikolukuvaiheessa ei enää kannata liikaa harmitella ihan kaikkia pikkukohtia, jotka olisi voinut kirjoittaa rahtusen paremmin. Oikolukukin kannattaa muuten lukea ääneen, se on tehokas metodi testata tekstin sujuvuutta ja oikeellisuutta.

Päällimmäisenä on tunne, että teos on toistaiseksi paras matkaeepoksistani. Andalusiassa on aiempiin verrattuna vahvempi ripaus historiakatsausta. Pähkäilyt omien nuoruuden vaellusvuosien kanssa ovat myös vähän suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Itse matka kesti kuukauden, ja ankaran kesäkelin vuoksi sen pituus oli ”vain” 1730 kilometriä. Reissussa oli useita hienoja hetkiä, joista tärkeimmät ovat kiipeäminen Sierra Nevadalle pyörän kanssa 3400 metriin sekä vaeltelu Fesin vanhassakaupungissa Marokossa.

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan-kirjan sisällysluettelo on tällainen:

  1. Málagasta vuoriston kuumuuteen
  2. Granada: Al-Andalusin viimeinen linnake
  3. Ylös Sierra Nevadan huipulle
  4. Paahteisilta rinteiltä Almerían satamaan
  5. Afrikkaan Rifvuoriston juurelle
  6. Fesin ihmeelliset labyrintit
  7. Atlantin herkistävä laulu
  8. Ajan poimussa Tangerin kujilla
  9. Gibraltarin kumma makakikallio
  10. Suunnistelua Cádizinlahdella
  11. Vuorten keskellä Rondan helmi
  12. Aurinkorannikolle Málagaan

Voimaa kirjamessuilta ja inspiroivasta kirjoitusmusiikista

Helsingin kirjamessut tarjosivat jälleen mukavan energialatauksen uuden kirjan puurtamiseen.  Olen jo ainakin pari vuotta valitellut ääneen, kuinka pyöräretken tekeminen on terveellistä ja innostavaa ja suht kevyttä puuhaa, mutta reissukirjan kirjoittaminen työn ohessa ei ole terveellistä eikä kevyttä, ei ainakaan  nykyisellä tahdillani kirja per vuosi. Seuraava vapaa viikonloppu häämöttää jossain helmikuun puolella kolmen kuukauden päässä, ja turnauskestävyys joutuu hetkittäin hieman koetukselle.

Olen kuitenkin kehittänyt jonkinlaisen riippuvuussuhteen kirjoittamiseen, siihen, että voin elää matkat uudestaan, ylä- ja alamäet, henkiset ja fyysiset. Ja sitten kun saan kirjamessuilta ja meilitse ja satunnaisesti muutenkin lukijoilta vahvaa kannustusta puuhaan, niin lopulta urakka tuntuu mielekkäältä sitten kuitenkin kaikesta huolimatta (vaikka hetkittäin toivonkin salaa mielessäni, että riitaantuisin kustantajan kanssa niin pahasti, että saisin hyvän syyn pitää taukoa).

Työn alla on kuudes matkakirja Polkupyörällä Andalusia vuorilta Afrikkaan. Se on vuoden 2012 kesä-heinäkuun helteiseltä matkalta Malagasta Sierra Nevadan vuoristoon. Marokossa matkaa taittui kymmenisen päivää. Kirjoitan rinnakkain raakatekstin ykkös- ja kakkosversiota, ja matka on yli puolessavälissä, paluu Eurooppaan alkaa kohta. Kun koko teksti on kasassa, alkaa kolmos- ja nelosversioiden työstäminnen ääneenluku-metodilla. Ääneen lukiessa huomaa helpommin ne kohdat, joissa teksti ei kulje sujuvasti eteenpäin. Pysähtyminen on merkki siitä, että ajatuskulku töksähtää tai on ainakin liian kitkaista.

Kolmos- ja nelosversioita on jo helpompi työstää, koska materiaali on kasassa. Se on tarkka vaihe mutta se on mekaanisempi kuin raakatekstin luominen. Ensivaiheessa pitää nimittäin päästä satulaan tunnetasolla, jotta aistit aukevat ja voi siten helpommin löytää myös ne matkan kohdat, joihin on jäänyt pinnan alle piiloon kokemuksia. Satulaan pääsy avaa myös näkemään kirkkaammin ne asiat, joita maantieteilijä-journalistin pitää avata sekä lukijoille että myös itselleen.

Oikean tunnetilan saavuttaminen kirjoittamiseen on joskus vähän työlästä, ja silti kirjoittaa pitää, vaikkei se aloittaessa tuntuisikaan mukavalta. Se on vähän kuin pyörälenkille lähtö: aina ei oikein viitsisi, mutta kun on pakottanut itsensä liikkeelle, niin ensimmäisen puolen tunnin tai viimeistään tunnin jälkeen homma tuntuu hienolta. Kirjoittamisessa hyvä tunne ei tule ihan yhtä helposti. Yritän auttaa vireen löytämistä inspiroivalla työmusiikilla. Instrumentaali musiikki kantaa ajatusta ja antaa energiaa.

Islanti-kirjan kirjoitin berliiiniläisen ambient-säveltäjän Klaus Schulzen tahdissa. Koko kirjan ajan kuuntelin uudestaan yhtä ja samaa tunnin kappaletta Rhodes Elogy. Nyt Andalusia-kirja on edennyt brittiryhmä Redshiftin kappalekokoelman turvin. Mutta muutama päivä sitten löysin Yle Radio 1:n Avaruusromua-ohjelmasta uuden kandidaatin, joka saattaa siivittää loppumatkaa joko yksin tai Redshiftin kanssa. Avarusromua jo 1990-luvulta saakka ansiokkaasti toimittanut Jukka Mikkola esitteli suomalaisen yhtyeen, joka käyttää erikoista cupola-soitinta. Cupola on pienen ufon näköinen metallikulho.  Lauri Wuolion johtama ryhmä on Kumea Sound. Ihastuin saman tien ja tilaisin oitis levyn Kumea Sound.

Messutunnelmia: Ylen lavalla Islanti-kirjasta haastatteli Aamu-tv:n Juha hietanen:

Latautuminen haastatteluun Andalusia-matkan opein: sitruunan syöminen virkistää. Kuva: Juha Hietanen.

Islannin tuhka-aavikko ihmetyttää. Kuva: Heimo Penttinen.

Jokulsarlon-jäätikkölaguuni innostaa. Kuva: Heimo Penttinen.

Ja lavalla nauru raikaa, joskus ehkä liikaakin :) Kuva: Heimo Penttinen.

Ps. Istanbul-videosarja Yle Areenassa ja etenkin sen yhteenveto Summa summarum -klippi ovat ylittäneet kaikki odotukset suosiossa. Kiitos kaikille, ja osoitetta saa yhä jakaa eteenpäin :)

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 10/10, Kaasua Taksimilla!

50-osainen klippisarja Polkupyörällä Istanbuliin on kokonaisuudessaan Yle Areenassa osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin, ja sen kruunaa 8-minuuttinen yhteenveto. Tässä blogipäivityksessä ovat viimeiset jaksot 48-49, jotka ajoittuvat paluulentoa edeltävään iltaan Taksim-aukion lähistölle, sekä Milja-tyttären kaksi klippiä  samasta aiheesta seuraavilta viikonlopuilta. Reissusarjan lopuksi vielä 50. jakso, joka on summa summarum -video.

 

Taksim-aukion mielenosoitukset jatkuvat. Toukokuussa kuusi viikkoa aiemmin alkaneet Gezipuiston mielenilmaisut eivät ota laantuakseen. Lauantai on kokoontumispäivä. Iltaan valmistautuminen alkaa naapurikaupunginosassa Besiktasissa. Mellakkapoliisit tukkivat Taksimille vieviä katuja, mutta kujia pitkin pääsee Istiklal-kävelykadulle, jossa on jo tuhansia mielenosoittajia.

 

Yllättäen mellakkapoliisit hyökkäävät vesitykin ja kyynelkaasun turvin Istiklalin ostoskadulle. Paniikkipako hajauttaa mielenosoittajat pienempiin ryhmiin. Pippurikaasu kirvelee silmissä ja keuhkoissa. Poliisit jatkavat ylimitoitettua jahtia, joka pirstaloi ryhmät kujille. Absurdi näytelmä kestää tunteja. Pakoon juoksut seuraavat toisiaan.

 

Milja-tytär jää vielä muutamaksi viikoksi Istanbuliin. Hän kuvaa paluulentoani seuraavana viikonloppuna kahvilan ikkunasta, kuinka mellakkapoliisin ajoneuvosta ammutaan kumiluoteja kujalle.

 

Ja sitä seuraavana viikonloppuna (lauantai on mielenosoituspäivä) kahvilan ikkunasta on tarjolla brutaali näytelmä, kun poliisit hakkaavat miestä, joka yrittää sovitella rähinätilannetta kadulla. Istanbulin mielenosoitukset ovat jatkuneet edelleen. Välisaldona viiden kuukauden protesteista on kymmenkunta kuollutta ja noin 8000 loukkaantunutta. Turkin pitkä tie kohti demokratiaa on yhä vaiheessa, mutta optimisti sanoisi, että edistystä on kuitenkin tapahtunut runsaasti verrattuna 1980- ja 1990-lukujen väkivaltaisiin vaiheisiin.

 

Istanbul-klippisarjan päättää kahdeksanminuuttinen yhteenveto kuuden viikon ja 3500 kilometrin matkasta.

---------------------------------------------

Helsingin kirjamessuilla torstaina 24.10.2013 Matti Rämö on haastateltavana Ylen lavalla klo 14 ja Kirjakahvilassa klo 16.30. Ylen tapahtuma näkyy live-streamauksena osoitteessa yle.fi/kirjamessut. Vähän esitysten jälkeen voi tulla kyselemään lisää Minervan osastolta 7e58.

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 9/10, Istanbul!

Yle Areenassa 50-osainen klippisarja Polkupyörällä Istanbuliin on jo kokonaisuudessaan osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin, ja sen kruunaa 8-minuuttinen yhteenveto. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 43-47.

 

Kiihkeä urbaani rutistus alkaa jo 100 kilometriä ennen Istanbulia. Ison maantien vilkkaat liittymät ovat erityisen hankalia, kun autot ohittavat yhtaikaa vasemmalta ja oikealta. Kesken vaativan vaelluksen esiin ilmaantuu Välimeri! Tai tarkemmin Marmaranmeri, joka on Välimeren viimeinen sopukka ennen Mustallemerelle johtavaa Bosborinsalme

 

Milja-tyttären ystävä Eren tulee luotsaamaan karavaania viimeiset 40 kilometriä. Gebzen satelliittikaupungista alkaa matkan viimeinen rykäys, joka saa vaarallisia piirteitä kaoottisissa liittymissä. Metropolin hektinen lähestymisajoon tulee kuitenkin yllättävän käänne, kun 20 kilometriä ennen Bosborinsalmea luotsi opastaa yllättäen rantabulevardin rauhaan Marmaranmeren maisemiin.

 

Mukaan saattojoukkoihin saapuu Miljan toinenkin ystävä, Cem. Välillä videokamera kiinnitetään Erenin ohjaustankoon. Rantapuiston leppeä pikniktunnelma tarttuu, ja ajantaju katoaa. Mutta matkaa lauttarantaan on vielä ne 20 kilometriä, ja lopulta pimeä yllättää. Viimeiselle lautalle tulee jo vähän kiire, kun kolmikkona sukkuloimme katkeilevan Ranta-Baana-pyörätien pätkältä toiselle. Cem jää Aasian, kun Erinin kanssa matka jatkuu Euroopassa, jossa on poljettavaa vielä kolme kilometriä Miljan kotiin Taksin-aukion nurkille. Perillä! Takana 3500 kilometriä ja 38 vaelluspäivää.

 

Istanbulin ihmeet. Turistin päivä kuljettaa Galatan tornista Hagia Sofian kirkkomuseoon, Sultanahmedin moskeijaan, Basilikan vesisäiliölle, Suureen basaarin ja Bosborinsalmen sillalle.

 

Galatansillan kupeessa on alikulkukäytävä, jonne on ahtautunut meluisa minibasaari. Sillan kupeessa on myös yksi metropolin tärkeistä moskeijoista. Perjantai-iltapäivänä kaikki eivät mahdu sisälle rukoilemaan.

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 8/10, Turkin vuoristoinen sisämaa

Yle Areenassa 50-osainen klippisarja Polkupyörällä Istanbuliin on jo kokonaisuudessaan osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin, ja sen kruunaa 8-minuuttinen yhteenveto. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 38-42.


Vuoristokiipeilyä ja laskettelua. Reitti kääntyy Mustanmeren rannikolta sisämaahan. Merituulen vilvoittava vaikutus katoaa, samalla kun edessä on raskaita ja pitkiä nousuja. Ensimmäinen sisämaapäivä on ennakkoon se haastavin, ja ensimmäinen nousu rankin. 25 kilometriä ankarassa helteessä sujuu hitaasti mutta sujuu. Korkein nousu vie illansuussa 900 metriin. Kiipeilyjen välissä on pitkiä, hulppeita laskuja. Tie on hyvä, ja helteen kaikottua taivalta voi jatkaa pimeään saakka.

 

Nousuja, laskuja, tasankoa ja jokilaaksoja. Sisämaassa vuoristo ja ylänkö vuorottelevat. Tunneleiden takaa avautuu uusi maisema, ja tasangolta lasku vie jokilaakson kautta kapeaan rotkoon ja taas tasangolle. Kuumuus on niin rankkaa, etten pysy pitkään hitaan traktorin perässä.

 

Maastoyön jälkeen selvitän kameralle reissutunnelmia. Viime päivien vähän lyhyiksi jääneet unet näkyvät silmien alla. Istanbuliin on enää neljä ajopäivää, alle 500 kilometriä.

 

Jylhästä rinnemetsästä rekkaralliin. Vuoristopäivät vierähtävät monenlaisissa maisemissa. Hiekkatie metsäleiristä jatkuu maantielasketteluna hienoissa maisemissa. Iltapäivällä matalapaine vyöryy esiin, ja joudun yli vuorokaudeksi kurjan syysilman armoille. Tuulessa ja sateessa taapertaminen on sen verran työlästä, että energiaa ei riitä kameran kanssa touhuamiseen. Videoklipin käsikirjoitus oikaisee seuraavaan iltapäivään, jossa yhä syyskelissä lähestyn Bolun kaupunkia. Kapea tietyömaapätkä altistaa monelle tiukalle rekkaohitukselle.

 

20 kilometriä Bolun kaupungin jälkeen avautuu 12 kilometrin syöksy Boludagin solasta lähes 800 metriä alemmas Kaynaslin kylään. Samalla tapahtuu ilmastoloikkaus takaisin kesään, sillä alhaalla on yli kymmenen astetta lämpimämpää ja aurinko kurkistaa varovasti esiin parin syksyisen päivän jälkeen. Ylärinteessä asfaltti on yhä märkää, mutta sade on onneksi tauonnut, ja laskettelun hurmasta voi nauttia ilman liikaa huolta.

 

Sivut

Polkupyörämatkalla – joka päivä

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi.

Lisää megapolkaisuista: Italia/Tunisia; Intia; Thaimaa/Vietnam; Jäämeri; Islanti; Andalusia/Marokko; Istanbul

Kirja-arviot: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Marokkoon

Äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa

Videopäiväkirja Yle Areenassa: Polkupyörällä Istanbuliin

Radio Suomi, Aamu-tv, Radio 1: Matkaraportteja Elävässä arkistossa

Infosivu facebookissa

Olli ja Amie polkevat Espanjasta Japaniin

Islanti-polkaisun kuvat neljän minuutin videona (Taivi Toikka)

 


 

 

Blogiarkisto

2013

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu