Hyppää pääsisältöön

Tänään täällä, Pohjantähden alla

Täällä Pohjantähden alla 2011 on hyvä nimi tälle esitykselle. Juuri siitä esitys puhuu – elämästä täällä Pohjantähden alla, nyt. Se puhuu elämästä niiden arvojen ja myyttien ja asenteiden vaikutuksen alla, jotka Väinö Linnan romaanissa ihmistä vievät, ja jotka edelleen ovat läsnä. Mitä pitää kestää, jaksaa, osata, vastustaa, uskoa. Millainen on mies, millainen on nainen.

Taisto Reimaluoto. Kuva Aura NukariJa vielä: esitys kertoo kahden teatteriohjaajan, Saana Lavasteen ja Mika Myllyahon, yrityksestä selviytyä kansallisesta järkäleestä. Miltä tuntuu lukea Linnan romaania tänään, tässä Suomessa? Rusentuvatko ohjaajat merkkiteoksen painon alle?

Ohjaajat ovat kirjoittaneet itsensä näyttämölle. Elina Knihtilä ja Kristo Salminen näyttelevät ohjaajia, jotka käyvät teatterillista kaksinkamppailua, ja yrittävät tehdä toinen toistaan hienompia kohtauksia. Kansallisteatterinjohtajamies ottaa mittaa nuoresta freelancernaisesta. Nykyaika ottaa mittaa menneestä. Kaupunkilaiset maalaisista. Psykologia toiminnasta. Pasifismi väkivallasta. Oppilaat opettajista. Yksityisautoilija-machot bussissa nököttävistä naisista. Hartiapankkirakentaja unelmastaan.

Ohjaajien mukanaolo tekee teatterintekemisen prosessia mielenkiintoisesti ja hauskasti näkyväksi. Katsoja pääsee mukaan siihen ajatusten ja tunteiden vyyhteen, jonka läpi ohjaajat kulkevat, yrityksessään löytää kosketuspintoja romaanista. Erityisesti itseäni lämmitti kohtaus, jossa ohjaaja Lavaste epätoivoisena miettii, kuinka tehdä rakentava, toivoa herättävä tulkinta romaanista, joka on täynnä synkkyyttä, sinnittelyä, kuolemaa. Samastuin ohjaajaan, sillä en itsekään jaksa taidetta, joka vain mättää angstin kasvoilleni, eikä tarjoa minkäänlaista tietä ulos pahasta.

Tunnustan, itse en ole Pohjantähteä lukenut. On monesti pitänyt, tietysti, ja vähän ahdisti lähteä teatteriin, kun kotiläksyt oli huonosti tehty. Mutta hätä helpotti pian. Ei Saana Lavastekaan ollut Linnaansa päntännyt, ei ennen tätä. Näyttämöllä ohjaaja Lavaste kertoo kysyneensä 30–40-vuotiailta naistuttaviltaan asiasta, eikä kukaan ollut lukenut kirjaa. Ja sitä paitsi, kirja läpäisee kulttuurimme niin vahvasti, että se tuntuu tutulta lukemattakin. Suo, kuokka ja Jussi, ja niin eespäin.

Fiktio ja fakta sekoittuvat, kun Koskelan Jussi kohtaa videon välityksellä nykypäivän maanviljelijöitä, jotka elävät ja tekevät työtään ihan siinä Pentinkulman lähellä, Ritvalassa. Paljon on muuttunut mutta ei kaikki. Tuulessa pulleana huojuva viljantähkä on sama, niin myös rakkaus maahan, ylpeys omasta työstä. Taisto Reimaluoto kulkee Jussin roolissa läpi vaihtuvien kohtausten, ja hänen kauttaan näytelmään syntyy jonkinlainen aikakone, merkillisesti, koskettavasti, aikatasot lävistävä väylä.

Esitys rullaa läpi kerronnallisten kerrostensa juoheasti assosioiden, täynnä yllätyksiä, silti selkeyttään kadottamatta. Ainoastaan toisen puoliajan alkupuolella tulee pientä tyhjäkäyntiä. Huomaan, etten jaksa seurata ohjaaja Lavasteen vetämiä totisia, teatteriestetiikaltaan varsin perinteisiä sotaharjoituksia. Sinänsä luulen ymmärtäväni kohtauksen idean: pasifistiohjaaja sekoaa sodasta, raivoaa näyttelijöille, sortuu juuri siihen angstimättöön, jota aluksi kammosi.

Kuva Aura NukariTäällä Pohjantähden alla 2011 kuvaa sitä, kuinka meissä jokaisessa on pelkoa ja vihaa, joista kumpuaa kaikki väkivalta. Itse en ole koskaan lyönyt ketään, mutta jos lastani uhattaisiin, varmasti tekisin mitä vaan häntä puolustaakseni. Ehkä tyly totuus on tämä: niin kauan kuin meillä ihmisillä on asioita, joiden puolesta pidämme oikeutettuna tarttua aseisiin, on sotia?

Esityksen lopussa näyttelijät tanssivat Satumaa-tangoa. Kohtaus on kaunis, hetkeksi näyttämön täyttää toivo maailmasta, jossa ymmärrys, rauha, empatia ja toveruus ovat mahdollisia. Sitten tango taittuu taisteluksi.

Kotimatkalla M-junassa silmäilen Voima-lehden artikkelia vartijoiden väkivaltaisuudesta, juuri kun ohi kävelee pari vartijaa pamppuineen. Tunnen yhtä aikaa oloni turvallisemmaksi ja turvattomammaksi. Istun junassa, mutta esitys jatkuu.

 

Kansallisteatteri: Täällä Pohjantähden Alla 2011. Väinö Linnan alkuteoksesta sovittaneet ja ohjanneet Mika Myllyaho ja Saana Lavaste. Lavastus Katri Rentto ja Veera Laakso, puvut Tiina Kaukanen, koreografia Eeva Muilu, valot Ville Toikka, äänet Johanna Storm, videot Timo Teräväinen, naamiointi Heikki Nylund, Pauliina Manninen ja Laura Sgureva. Rooleissa Tuukka Huttunen, Katariina Kaitue, Jouko Keskinen, Elina Knihtilä, Petri Manninen, Petri Liski, Pirjo Luoma-Aho, Pirjo Määttä, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila, Katja Salminen ja Kristo Salmi.

 

Lue Jaana Semerin Pohjantähti 2011 -arvio Puntarista.

Penkkitaiteilija

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri