Hyppää pääsisältöön

Rakastaa, siis olla olemassa

Istun Turun kaupunginteatterin ison näyttämön rivillä neljä ja nyplään neuleeni nyörejä pakkoliikkeenomaisesti. Näyttämöllä vyöryy eteenpäin Anna Karenina, Tampereen teatterikesän erikoisnäytös. Näyttelijät karjuvat, juoksevat, nykivät, hikoavat, ovat hädässä. Jokainen heistä antaa kaikkensa, heti, ja joka hetki. Esityksen intensiteetti on armoton.

Hetken aikaa ukrainalaisen Andriy Zholdakin ohjauksen rajuus oudoksuttaa, työntää takakenoon. Sitten Anna Karenina nappaa mukaansa, eikä päästä irti neljän kiihkeän tunnin päätyttyäkään.

Luin Tolstoin romaanin nuorena, ja siitä tuli minulle tärkeä. Zholdakin tulkinta saa kirjan merkityksen kasvamaan edelleen.

Anna Karenina. Kuva Robert Seger.Zholdak on sanonut kertovansa Anna Kareninan avulla rakkauden mekanismista, sen synnystä ja kuolemasta. Esitys on kuin kuvallinen, äänellinen, musiikillinen, tilallinen, aistillinen tutkimus rakkauden variaatioista; kaikista huumaavista, suloisista, nöyryyttävistä ja kammottavista tunteista, joihin ilmiö nimeltä rakkaus voi ihmisen heittää. Miehen rakkaus, naisen rakkaus, äidin, pojan, petetyn puolison, sivuun heitetyn tytön rakkaus, rakkaudennälkä, rakkauden loppu.

Tässä esityksessä rakkaus on suuri aihe, olemassaolon mittainen. Nyt ei puhuta parisuhdeongelmista, vaan elämän perustasta, hengittämisestä, sydämen iskuista.

Suuren näyttämön jokainen sopukka kertoo samaa tarinaa. Näyttämöllä virtaa vaihtuvia, valtavia ja pienenpieniä metaforia. Kun mieli on hajota, alkaa katto vuotaa, ovista tunkee roskaa. Kun kaksi ihmistä näkee vain toisensa, he siirtyvät peilin takaiseen maailmaan. Näyttämön aika ei ole reaalista aikaa, vaan tunteiden aikaa. Ikuisuudelta tuntuva tuokio jatkuu ja jatkuu, sama lause kaikuu salissa yhä uudestaan. Tauoton äänimaisema on elämys sinänsä. Klassisesta musiikista siirrytään hetkessä elokuvamaisiin ääniefekteihin, jotka korostavat eleitä, synnyttävät yhtä aikaa huumoria ja vaaran tuntua.

Esitys tunkee henkilökohtaisille alueille. Zholdak taivuttaa katsojan katsomaan omaa suhdettaan rakkauteen. Vaikka olin satojen vieraiden ihmisten keskellä, tuntui että esitys puhuttelee minua suoraan. Kokemus oli ikioma, yksityinen. Olin yhtäkkiä kummallisesti mustasukkainen muille katsojille, joiden kanssa sain esityksen jakaa!

Krista Kososen Anna on suurenmoinen roolityö. Hänen Annansa on ylivertainen nainen, rohkea, jumalainen, käsittämättömän seksikäs, vaativa, syvä, höpsö. Aluksi Annalla on rutikuiva avioliitto, onnea tuo vain äitiys. Lopussa, kun rakkaus on rynninyt hänen ylitseen ja sitten kadonnut julmasti, Annalla ei ole mitään. Annan itsetuho ei silti itkettänyt minua. Anna teki sen, mikä oli pakko tehdä.

 


Turun kaupunginteatteri: Anna Karenina. Käsikirjoitus, ohjaus, valosuunnittelu Andriy Zholdak. Suomennos Arja Pikkupeura, lavastus Astrid Kutschale ja Andriy Zholdak, puvut Tuomas Lampinen, ääni- ja videosuunnittelu Vladimir Klykov, naamiointi Heli Lindholm. Rooleissa Krista Kosonen, Stefan Karlsson, Markus Järvenpää, Petri Rajala, Ari Piispa, Outi Condit, Elina Aalto, Camilla Adolfsson, Riitta Selin, Jaana Järvinen, Kimmo Rasila, Ulla Koivuranta, Jani Haapala.


Anna Karenina jatkaa Turun kaupunginteatterin ohjelmistossa.

 

Penkkitaiteilija

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri