Hyppää pääsisältöön

Kolme kertaa Canth

Ensimmäinen tarina kertoo nuoresta ja kauniista naisesta, Mariasta. Häntä katsovat kaikki. Maria on onnellinen ja rakastunut, hän menee pikaisesti naimisiin, lapsia sikiää. Yhtäkkiä Maria huomaa olevansa köyhä, väsynyt ja aina rumissa vaatteissa. Silti Maria haluaisi edes pikkuisen nauttia elämästä, olla edelleen se hurmaava tyttö. Ja kun varakas patruuni sinnikkäästi vikittelee Mariaa, ei hän lopulta jaksa enää vastustaa.  

Maria (Ella Pyhältö) ja patruuni (Timo Ruuskanen). Kuva Heli Sorjonen.Marian pyristelyä Teatteri Avoimien Ovien näyttämöllä katsoessani tuli mieleen vastikään näkemäni tv-ohjelma. Siinä brittijournalisti Louis Theroux tutustui firmaan, joka etsi nuoria thai-vaimoja länsimaisille miehille, joilla hiukset harvenivat, mutta rahaa riitti. Syntyi suhteita, kenties kestävää rakkauttakin, mutta äklöttävää hyväksikäyttöä myös. Minna Canthilla olisi töitä näiden kasvavien elintasokuilujen äärellä!

Heini Tola on dramatisoinut kolme Canthin novellia esitykseksi nimeltä Canthia. Kaikki ne kertovat naisista, miehistä, rahasta ja vallasta. Vaihtuvissa alistujien ja alistajien rooleissa ovat ketterät ja taitavat näyttelijät Ella Pyhältö, Outi Vuoriranta, Petriikka Pohjanheimo, Paavo Kerosuo ja Timo Ruuskanen.

Asia on totinen, mutta esitys ei. Näyttelijät siirtyvät hetkessä synkästä kepeään, ahdistuksesta höpsöttelyyn.

Kaikkiaan hienoa Canth-iltaa sävyttää ilmaisun ja kuljetuksen helppous, iloinen irtonaisuus.Canthia on Avoimissa Ovissa tutuksi tullutta tyhjän tilan teatteria, jossa parilla esineellä ja huonekalulla luodaan paikka ja tilanne toisensa jälkeen. Vaaleanharmaaksi suditut seinät, samoin kuin näyttelijöiden arjenharmaat t-paidat korostavat Canthin teemojen ajattomuutta. Harmauden keskellä pienet yksityiskohdat nousevat isosti esiin: köyhän Marian hehkuvan violetti leninki. Rikkaan Ailin heleänkeltainen huivi. Pinkki peruukki, joka opiskelijatyttö Fannyn on pantava päähänsä, kun vanhemmat yrittävät tyrkyttää häntä jälleen yhdelle sulhaskandidaatille.

Aili (Outi Vuoriranta) tanssii, kuoro säestää. Kuva Heli Sorjonen.Aluksi en oikein ymmärtänyt ohjaajan musiikkivalintoja. Alkupuolella soi taustalla jotenkin yhdentekevä ”yleisjatsi”. Sitten musiikki ottaa merkitsevämmän roolin. Repliikistä kasvaa laulu, näyttelijöistä sukeutuu tapahtumia kommentoiva kuoro. Välillä svengi saa ryhmän tanssimaan. Vahvimmin mieleen painui Outi Vuorirannan ilmava jorailu varakkaan perheen hemmoteltuna neitona. Itsetietoinen, kevyenkevyt tanssi oli kuin suoraan 1990-luvun Tampereen YO-talon legendaarisista popdiskoista!

 


Teatteri Avoimet Ovet: Canthia. Teksti Minna Canth ja Heini Tola. Ohjaus Heini Tola, lavastus Veera-Maija Murtola, pukusuunnittelu Anne Svensk-Seväkivi, valo- ja äänisuunnittelu Antti Kujala, sävellys Suvi Isotalo. Rooleissa Paavo Kerosuo, Petriikka Pohjanheimo, Ella Pyhältö, Timo Ruuskanen ja Outi Vuoriranta.

 

 

Penkkitaiteilija

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri