Ihmisten ja galaksien välisestä etäisyydestä
Maapallo kulkee pitkin mustaa avaruutta, kuu seuranaan. Pieni tuikkiva valo leijuu planeetan pinnalla. Jonkinlainen alkukala sätkyttelee lattialla. Minusta tuntuu, että olen kuin joku jumala, joka katselee maailmankaikkeuden laidalta elämän syntyä. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se on mukavaa.
Turkulaiset nukketaitelijat Antti-Juhani Manninen, Elina Putkinen ja Merja Pöyhönen ovat tulleet vierailemaan Korkeavuorenkadulla, Teatteri Naamio ja Höyhenen kodikkaalla kellarinäyttämöllä. Aikuisille suunnatun esityksen nimi on tyynesti Yhteenveto planeettojen välisistä etäisyyksistä. Yhteenvetoa tekemässä ovat kolme nukettajaa, joukko astronautteja, sekä muutama kala.
Reilun tunnin aikana saan katsella ilahduttavaa assosiaatioiden virtaa. Tekijöiden ote on oivaltavasti höpsöttelevä, mikä pelastaa jutun tekotaiteellisuudelta. Tieteellinen esitelmä tähtien välisistä etäisyyksistä rinnastuu kohtaukseen ruokasalista, jossa pariskunta istuu hiljaa. Etäisyyttä on vain metri, mutta vaitiolon syvyydestä päätellen he voisivat yhtä hyvin istua eri planeetoilla. Nainen saa päähänsä, että hänen siippansa näyttää kalalta, ja hetkessä mielikuvasta tulee totta. Yleisö hekottelee kalapäisen pariskunnan tuijottaessa toisiaan pöydän yli. Onko ihmisten välinen kommunikaatio sujuvampaa, herkkävaistoisempaa kuin mykkien vedenelävien? Taitaa olla päinvastoin.
Hupaisimmat hetket tarjoaa pieni käsinukke-astronautti, joka kaivaa kiireissään kuun pintaa. Mitä hän etsii? Tietysti paria tuolia, pöytää ja televisiota! Pian avaruudessa kaikuu urheiluselostus. Jollain planeetalla on jalkapallo-ottelu käynnissä. Yksinkertainen on koskettavinta: yleisö nauraa höröttää, kun astronautti humpsahtaa nolosti kuoppaan. Tai saa hiekkaa lahkeeseensa, ja ravistelee pienenpientä jalkaansa.
Esitys on jatkuvaa mittasuhteiden leikkiä. Planeetta onkin sateenvarjo. Shakkipelin sotilaasta tulee Apollo 11:sta irtoava kuumoduli. Kuun pölyinen pinta muuttuu hiekkalaatikoksi.
Ihmisen yksinäisyys vertautuu avaruuden käsittämättömässä tyhjyydessä liukuvan galaksin yksinäisyyteen. Galaksien kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Mutta mahdollista se on. Maan pikkuriikkinen asukas kaipaa kauas, universumin äärettömyyteen - ja hän kaipaa toisten läheisyyteen, niin lähelle kuin pääsee.
Nukketeatterit Kuuma ankanpoikanen ja Sixfingers Theatre: Yhteenveto planeettojen välisistä etäisyyksistä. Työryhmä Antti-Juhani Manninen, Elina Putkinen ja Merja Pöyhönen.
Vierailuesitykset jatkuvat Teatteri Naamio ja Höyhenessä 28.8.2010 asti.
