No, onko maailmanloppu tullut? – Kuumien paikkojen paluu

Kun pari päivää sitten kävelin työpäivän jälkeen kohti Pasilan rautatieasemaa, kuulin takaani hämärän keskeltä kysymyksen: ”No, onko maailmanloppu tullut?” Kysymyksen esittäjäksi paljastui muuan toimittaja, jonka kanssa olin joskus taannoin vaihtanut pari sanaa ilmastosta työpaikan kuntosalilla. ”No, miltä vaikuttaa?”, vastasin.

Hän kertoi, että välillä se tuntuu olevan tulossa, välillä taas ei. Perusteluksi epäröinnilleen hän mainitsi lukeneensa jostakin hiihtolehdestä, että tämänkin talven lämpimyys mahtuu ihan hyvin luonnollisen vaihtelun piiriin. Minä puolestani selitin hänelle, että toki monet, hieman erikoisetkin, sääolot yhä sopivat luonnolliseen vaihteluväliin, mutta että niiden takaa paljastuu kyllä selvä pitkän ajan lämpenemistrendi. Sitä kukaan järjellinen meteorologi ei enää väitä mitenkään luonnolliseksi. Ainakin tämän suhteen voi olla aivan huoletta.

Olimme pian jo junalaitureilla, eikä maailman tilaa ehditty mitenkään puhua täysin kuosiinsa. Minulle sinänsä hölmö kysymys maailmanlopusta tuli kuitenkin sikäli osuvalla hetkellä, että olin juuri töissä perannut talven mittaan kertyneitä tiedeuutisia ilmastonmuutoksesta. Eikä edelleenkään hyvältä näytä.

Kolme pientä uutista

Australian Suuren valliriutan korallien kasvu on heikentynyt vuoden 1990 jälkeen jopa 13,3 prosenttia. Nyt maailman laajimman koralliriutan korallit kasvavat heikoimmin vähintään 400 vuoteen, ja australialaistutkijat arvioivat saman ilmiön koskevan muitakin maailman riuttoja. Tutkijoiden mukaan kasvun heikkeneminen johtuu merten lämpenemisestä ja happamoitumisesta, jotka ovat molemmat seurausta ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. He varoittavat vakavista seurauksista koralleista riippuville ekosysteemeille ja ravintoketjuille.

Yhdysvaltojen länsiosien metsissä puukuolemat ovat kaksinkertaistuneet parissa vuosikymmenessä. Lisääntyneitä kuolemia on todettu erilaisilla kasvupaikoilla, ja ne koskevat kaikenkokoisia useisiin eri lajeihin kuuluvia puita. Poikkeuksellisen laajassa tutkimuksessaan yhdysvaltalaistutkijat toteavat kuolemien lisääntymisen johtuvan maapallon lämpenemisestä, lähinnä lumiolojen muutoksista seuranneesta kuivuudesta. He muistuttavat, että havainnot käyvät myös hyvin yhteen Pohjois-Amerikassa viime vuosina yleistyneiden metsäpalojen ja laajojen hyönteistuhojen kanssa.

Puututkimukseen osallistunut metsäekologian professori Mark Harmon huomautti vielä, että metsäkuolemista näyttää olevan kehittymässä ilmastonmuutosta kiihdyttävä takaisinkytkentä, jossa metsistä vapautuu ilmaan enemmän hiilidioksidia kuin mitä metsien kasvu pystyy ilmasta poistamaan. ”Tämä ei ole hyvä merkki”, hän toteaa nyt havaitusta Yhdysvaltain metsien tilanteesta.

Kolmas uutinen olkoon se, että tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan maapallon lämpeneminen käytännössä romahduttaa tämän vuosisadan loppuun mennessä viljasadot trooppisella ja subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä. Ilman onnistuneita sopeutumistoimia tämä merkitsee kroonista elintarvikepulaa puolelle maailman väestöstä. Tutkijoiden mukaan tuoreimman IPCC:n arviointiraportin (2007) pohjana olleiden (ja minun käsitykseni mukaan varsin konservatiivisten) ilmastomallien perusteella on yli 90 prosentin todennäköisyys, että vuoden 2100 paikkeilla kasvukauden alimmatkin lämpötilat trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä ovat korkeammat kuin mitä siellä on tähän mennessä koskaan mitattu.

Nämä kaikki uutiset löytyvät tiedelehti Sciencen tammikuun numeroista. Niiden hengessä aivan toisaalla, erään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavia päästövähennyksiä pohtineen uutisen yhteydessä Worldwatchin Robert Engelman tiivisti nykytilan seuraavasti: ”Panoksena ei ole vain luonto sellaisena kuin me olemme sen aina tunteneet, vaan hyvin mahdollisesti sivilisaatiomme säilyminen. Tästä tulee todella mielenkiintoinen vuosi.” Niinpä.

Ilmastovuosi 2009 ja Kuumien paikkojen paluu

Vuodesta 2009 on tulossa todellinen ilmastovuosi. Tämä ei johdu niinkään siitä, että tästä vuodesta on taas ennusteltu yhtä mittaushistorian lämpimimmistä, vaan ennen kaikkea siitä, että nyt käytävät kansainväliset ilmastoneuvottelut kulminoituvat joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävään suureen ilmastokokoukseen. Siellä pitäisi viimein – Pohjoismaiden johdolla – saada aikaan ratkaiseva ja ensi kertaa aidosti maailmanlaajuinen sopimus, jonka myötä ilmastonmuutoksen pahimpien uhkakuvien toteutumiselta voitaisiin välttyä. Odotukset ovat korkealla, mutta niin on haastekin massiivinen.

Minun haasteeni taas on näillä Kuumat paikat -blogin sivuilla seurata tämän vuoden aikana tiiviisti kaikkea ilmastotiedettä ja -keskustelua. Samalla, koska minulla on parhaillaan työn alla kansainvälinen dokumentti ekologisesta rakentamisesta, piipahdamme myös joissakin mielenkiintoisissa ekorakentamiskohteissa. Havaintoni ja mielenliikkeeni pyrin kirjaamaan pääsääntöisesti perjantaisin. Tervetuloa seuraan, maapallon kohtalonkysymysten äärelle.

Pasi Toiviainen