Matti Laitinen vallan vaiheilla
Su 25.11.2007, klo 17:38
Lobbareita ja lahjusten ottajia
Jos olisin virkamies, enkä toimittaja, niin minua varmaankin katseltaisiin hyvin epäilevästi.
Virkamies kun voi syyllistyä lahjoman ottoon melkeinpä huomaamattaan. Varsinkin Ruotsissa, jossa tarjotun lounaan suuruuskin tarkasti määritelty. Onneksi Suomi ei ole Ruotsi.
Tunnustan näin julkisesti osallistuneeni vuosikymmenien aikana lukemattomien etujärjestöjen – siis lobbausorganisaatioiden – seminaareihin illallisineen ja saunoineen. Alkoholijuomiakin on tarjottu palan painikkeeksi. En ole pitänyt sitä minään ongelmana, saati sitten tuomittavana.
Kun en ole virkamies, niin en voi tehdä virkarikosta. Ei sitä voi tehdä kansanedustajakaan samasta syystä. Olenkin istunut moninaiset illat kansanedustajien kanssa kuuntelemassa milloin mitäkin viestiä hyvän ruoan ja juoman kanssa.
Me molemmat olemme siis olleet lobbauksen – edun valvonnan – kohteita. Kieltäytyminen näistä ihan mielenkiintoisista ja hauskoistakin tilaisuuksista olisi ollut tyhmää. Onhan niissä aina viisastunut ja tutustunut samalla uusiin ihmisiin.
En tiedä kumpiko sitten on näistä tilaisuuksista hyötynyt enemmän. Lobbaajat vai toimittaja. Varmaankin molemmat. Tämä toimittajan työ kun on sellaista, että jos ei pääkoppaan lataa jatkuvasti uusia asioita, niin putoaa kelkasta. Luulee tietävänsä, mutta hups, maailma onkin muuttunut. Vaikkapa Venäjä, joka ei ole mikään Neuvostoliitto, vaikka osin alkaakin sitä jälleen muistuttaa.
Lobbaus – edun valvonta - on eri asia kuin lahjonta ja siihen liittyvä korruptio. Lobbari vain yrittää selittää omaa asiaansa mahdollisimman vakuuttavasti. Jos sanoma ei kuulosta uskottavalta, niin hukkaan menee hyvä yritys. Faktojen on keskettävä.
Itse asiassa niin yritykset, etujärjestöt, poliittiset puolueet ja vaikkapa ministerit ovat laajasti käsitettynä lobbareita. Mitäpä maatalousministeri Sirkka – Liisa Anttilakaan Brysselissä muuta yritti kuin lobata EU:n maatalouskomissaari Mariann Fischer – Boel ymmärtämään kuinka tarpeellinen eteläistä Suomea koskeva 141 – tuki on. Tosin tällaista lobbausta sanotaan neuvotteluksi.
EU:n komissio laatii parhaillaan lobbauksen eettisiä sääntöjä, jotta olisi edes paperinivasta lobbareitten ohjeiksi. Yhdysvalloissahan lobbareitten toiminta on hyvin tarkasti säädeltyä aina illallisen tasosta lähtien. Hyvä buffet – illallinen juomineen on sallittua, mutta vähän huonompikin pöytiin tarjoiltuna laitonta. On siinä ollut juristien luvatussa maassa säännöissä miettimistä.
Ei minulla mitään lobbareita vastaan ole, mutta ainakin yritän pitää heihin kohtuullista etäisyyttä olipa kyseessä etujärjestö, poliittinen puolue tai mikä muu tahansa. Tällaista sanotaan journalistiseksi riippumattomuudeksi. Yleisradiossa se on nykyisin mahdollista, muutama vuosikymmen sitten hyvin kyseenalaista ainakin politiikasta raportoitaessa.
Viime viikolla olin Brysselissä tutustumassa mm. lobbaukseen monen muun asian ohella. (Vallan vaiheilla – ohjelma 23.11. 2007 ) Tuli siinä syödyksi komission laskuun hyvä lounaskin viineineen.
Meppi Satu Hassi (vihr.) muuten on alkanut kirjata nettisivuilleen kaikki ilmaiset lounaansa ja illallisensa Brysselissä ja Strasbourgissa. Ketähän sekin kiinnostaa? Suomesta ei merkintöjä näy, liekö ruoka huonompaa.
Brysselissä selvisi, että lobbareitten tärkein vaikutuskanava on EU:n komissio virkamiehineen. Mepit eivät niinkään kiinnosta, vaikkakin kiinnostus on kasvamaan päin. Itse asiassa lobbareitten tuoma tieto on mepeille tärkeämpä kuin komissiolle, jolla on muutenkin laaja oma virkakoneisto tietoa hankkimassa.
Miten kukin Brysselin noin 15 000:een lobbariin suhtautuu on jokaisen oma asia. Lähdekriittisyys on kuitenkin tärkeä niin mepille kuin journalistillekin. Jokaisella on aina oma lehmä ojassa.
Vaikka olenkin tässä puhunut lounaista ja illallisista, niin eivät lobbarit niitä päätyökseen tarjoa. Lobbarin arki on erilaisten tietojen ja numeroitten analysointia. Siis varsin harmaata työtä.
Siinä mielessä me toimittajat olemme samassa arkisen harmaassa tilanteessa. Ei työ mitään juhlaa ole. Ilopilkku on, jos pääsee hyvän ruoan ja juoman ääreen kuulemaan mielenkiintoista asiaa.
Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole. Aina on ensin kuunneltava se asia, vaikka esityksessä ei paljon asiaa olisikaan.
4 kommenttia | ||
Lähetä linkki: | ||
Ma 03.12.2007, klo 19:07
Suomessa voi valtion virkamiehelle antaa aivan laillisesti suuriakin summia rahaa täysin laillisesti.
Kunhan ymmärtää kutsua annettua rahasummaa "kulttuuripalkinnoksi". Asiasta on eduskunnan oikeusasiamiehen päätös tukena.
3 kansalaista valitti kun kielilakikomitean sihteeri OM:n lainsäädäntöneuvost Sten Palmgren vastaanotti Svenska folkskolan vänneriltä 10 000 euron kultturipalkinnon ruotsin kielen hyväksi tekemästä työstä. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan Svenska folksskolan vänner ei ole edunsaaja kielilakikomitean työssä.
Ts. kun kierrättää yhdistyksen kautta rahaa virkamiehille asia on ok.
- Anonyymi