YLE-syyttäjä: 6-0
Helsingin hovioikeus ratkaisi tänään (20.7.2007, seloste ohessa) MOT-ohjelmaa vastaan nostetun oikeusjutun, joka juontaa juurensa keväällä 2004 esitettyyn jaksoon ”Lääkärit tuomareina”. Kuten YLE-uutiset kertoi, hovin tuomio oli MOT:n kannalta täysin vapauttava.
Käräjäoikeushan oli viime syksynä tuominnut allekirjoittaneen ohjelman toimittajana sekä ohjelman vastaavan toimittajan Ismo Silvon 30:een päiväsakkoon yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Käräjät määräsi maksettavaksi vahingonkorvauksia, mutta hovioikeus kumosi nekin ja määräsi Yleisradion oikeudenkäyntikulut valtion maksettavaksi.
Sekä käräjien että hovin päätökset ovat julkisia selosteita lukuun ottamatta salaisia, joten niitä voi kommentoida vain yleisellä tasolla, esimerkiksi verkkopallosta tutuin numeroin: YLE voitti yleisen syyttäjän 6-0.
Kuten julkisista selosteista käy ilmi, ohjelmassa käsiteltiin ongelmia seksuaalirikosten tutkinnassa. Ohjelmassa esiintyi kaksi miestä, joista toinen oli epäiltynä omaan lapseensa kohdistuneesta rikoksesta, toinen oli saanut oletetun insestin vuoksi ehdottoman vankeusrangaistuksen.
MOT varoi tarkasti sitä, etteivät kumpaankaan tapaukseen liittyneet lapset voineet tulla ohjelman perusteella tunnistettaviksi. Siitä huolimatta toisen tapauksen käsittely suututti tuomion saaneen miehen ex-puolison niin, että hän ryhtyi oikeustoimiin.
Pahaksi onnekseen tämä ex-puoliso sai tuekseen Helsingin johtavan kihlakunnansyyttäjän Heikki Poukan, joka rakensi MOT:tä ja ohjelmassa esiintynyttä miestä vastaan monimutkaisen, peräti viisi syytekohtaa käsittäneen haastehakemuksen. Rikosnimikkeinä mainittiin törkeä kunnianloukkaus, salassapitorikos, yllytys salassapitorikokseen, avunanto salassapitorikokseen sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Vahingonkorvauksia YLE:ltä ja ohjelmassa esiintyneeltä mieheltä vaadittiin yhteensä 255 000 euroa.
Jo käräjillä tämä Poukan rakentama korttitalo romahti, mutta yksi seinä jäi pystyyn: Yle ja ohjelmassa esiintynyt mies tuomittiin yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä koskeneesta syytekohdasta sakkoihin, ja hänen lapsilleen määrättiin maksettavaksi vahingonkorvauksia kummallekin 3 000 euroa.
Hovioikeus puhalsi nyt kumoon Poukan korttitalon viimeisenkin seinän, tosin äänestyksen jälkeen. Hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalo olisi halunnut pitää voimassa käräjätuomari Liisa Paulin ratkaisun, ja jopa hieman korottaa vahingonkorvauksia.
Sinisalo järkeili, että ohjelmassa esiintyneen miehen pojat olivat varmaankin tulleet ohjelman perusteella tunnistetuiksi. Mitään näyttöä tunnistamisesta syyttäjä ei esittänyt, mutta Sinisalon mielestä näyttöä ei tarvittukaan, koska todistajien hankkiminen tämänkaltaiseen asiaan olisi ollut huomattavan vaikeaa.
Hovioikeuden laamanni Risto Uoti ja määräaikainen hovioikeudenneuvos Gisela Juutilainen puolestaan äänestivät järkevästi sananvapauden puolesta ja muuttivat käräjien ratkaisua myös tuomioon johtaneen rikosnimikkeen osalta.
Oikeuden ratkaisuun vaikutti mm. vastapuolen esittämä väite, jonka mukaan ohjelmassa esiintyneen miehen toinen poika oli tunnistettavissa ohjelmassa näytetystä valokuvasta. Tätä väitettä toistettiin hovissa moneen kertaan, ja asian varmistamiseksi ohjelma katsottiin nauhalta vielä kerran.
Hyvät elokuvat ja ohjelmat usein vain paranevat uudelleen katsottuna. Sama näyttää pätevän MOT:hen. Hovioikeus toteaa julkisessa selosteessaan seuraavaa:
”Katsottuaan ohjelman kahteen otteeseen ei hovioikeus havainnut siitä mitään sanotunlaista valokuvaa. V (ohjelmassa esiintyneen miehen entinen puoliso) on hovioikeuden istunnossa osoittanut pysäytyskuvasta kohdan, jonka hän on ilmoittanut sanotuksi valokuvaksi. Hovioikeus katsoi, ettei tuo kohta ollut edes pysäytyskuvassa tunnistettavissa valokuvaksi, joten siinä mahdollisesti kuvatun henkilön tunnistaminen on mahdotonta.”
Tuomion salaisessa osassa hovioikeus sanoo, että valokuvasta esitetyt väitteet olivat epätosia ja heikensivät YLEn vastapuolen muidenkin väitteiden uskottavuutta. Tuomioistuin ei syystä tai toisesta mainitse, että johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka oli mukana levittämässä näitä epätosia väitteitä.
Poukka voi tietysti hakea hovioikeuden ratkaisusta valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Vanhakin MOT kestää varmasti vielä muutaman katsomisen.
Tässä yhteydessä on syytä mainita, ettei hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalo ole sama mies, joka pelasi 1982-1992 jääkiekkoa NHL:ssä tehden siellä 426 tehopistettä.
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
16 kommenttia
Ti 21.08.2007 @ 22:11
Oikeusministeriö julkaisi juuri, ettei Suomessa jää tuomitsematta kuin 1 % rikollisista. Omien tutkimuksieni ja kokemuksieni mukaan virkarikosasioissa tuo prosentti on tosiasiassa jotakin aivan muuta, poliisi ja syyttäjät kun toiminnallaan tosiasiassa "poistavat" viivyttelemällä syyteoikeuden useissa viranomaisia vastaan "nostetuissa" tapauksissa. Lukekaapa Googlen kautta Kaiken Kokeneen Kansalaisen kommentteja asioista - kaikkiin kolumneihin saa varmistuksen EIT:n käsiteltävänä olevasta asiasta LEINO V. SUOMI. Vahinko vain, että asia viipyy "todennäköisesti" kunnes syyteoikeudet ovat vanhentuneet.
La 17.10.2009 @ 12:41
Yhteenvedon aika?
Voisiko MOT ohjelma tarkastella "lähihistoriaa" ja tehdä ohjelmista "päivitetty" kooste
Olen henkilökohtaisesti joutunut avioerossa perättömien insestisyytösten kohteeksi. -Insestivalttikortti, Turvakotien väärinkäyttö moninkertaistuivat 70-luvulla.
Olen yrittänyt hahmoittaa liittyykö ilmiö Jan Guilloun ohjelmaan Noitien aika?
FST5 esitti 18.1.2009 Jan Guillonin ohjelman "Noitien aika.
Olen seurannut tapahtumaketjuja ja yrittänyt perehtyä asioihin parinkymmenen viimevuoden ajanjaksolta. Niissä täyttyvät Norjan tapaus, joka itseasiassa alkoi levitä ilmeisesti Jenkeissä esitetystä TV elokuvasta/ ohjelmasta. - Mikä oli tuo elokuva?
Noitavaino ilmiö on toistunut ilmeisesti Belgian "pedofiiliskandaalissa", joka levisi myös Suomeen - Lapsi aikuisten armoilla ja Ruotsiin. - Könskriget Evin Rubar.
MOT ohjelmissa naisen suurin terveysuhka , epäilys ja rangaistus , sinun lapsesi eivät ole sinun, ei valitusoikeutta , lääkärit tuomareina , turvakodit tuomareina . Ohjelmissa löytyy ilmeisesti myös noitavainojen piirteitä.
Epäilys ja rangaistus ohjelmassa esiintyneistä " asiantuntijoista" toinen joutui käsittääkseni Vanhan Vaasan sairaalaan mielentilatutkimuksiin. Hän väitti, että Tampereella harrastettaisiin saatanaplvontarituaaleja, joissa uhrattiin ja syötiin lapsia. Poliisin mukaan henkilö oli poliisille "entuudesta tuttu"
Alibi lehti 3/2006 uutisoi toisesta samaisen ohjelman asiantuntijasta. "Insestin uhrien auttajana esiintyvä ********* tuotiin mustalla maijalla käräjille. Lupasi insestilausunnon 2000 eurolla".
-Liittyykö Koivuniemen kultin salaisuus myös samaan ilmiöön?
-Onko VIRUS levinny ympäri maailmaa ja muodostunut epidemiasi vai pandemiaksi?
Lainaus Jan Guilloun ohjelmasta Noitien aika.
"Herran vuonna 1992. 27.2 kuultiin Bjungrin kylässä Trondheimin lähellä tulinen noitatarina
Nyt pappina toimi entinen sosiaalityöntekijä nykyisin itseoppinut asiantuntija lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä (Laila Vielfraue).
Hän oli muutamaa vuotta aikaisemmin nähnyt amerikkalaisen elokuvan tästä kulkutaudista ja NÄHNYT VALON ja matkusteli nyt levittäen sanomaa.
Löytyisikö vastaus vuodesta 1977?
La 17.10.2009 @ 13:25
Saapuiko Jan Guilloun ohjelmassa nähty VALO Suomeen 1996?
Lapsi aikuisten armoilla. Helena molander Miten suojaan lasta joutumasta lapsiseksin uhriksi. Juha Varto kirja-arvostelu.
Onko kysymyksessä valemuistosyndrooma. Istutetut muistot? Joihin viitattiin MOT ohjelmassa Koivuniemen kultin salaisuus
Oliko kysymyksessä Viirus. Epidemia. Pandemia?
Laajemmin aiheesta Google haulla > lapsi aikuisten armoilla <.
Helena Molander, Lapsi aikuisten armoilla. Miten suojaan lasta joutumasta lapsiseksin uhriksi. Otava, Helsinki 1996. 240 s.
Seksi on erityisasemassa rikoslaissa: naisen raiskaaminen ei ole tavallinen väkivaltarikos vaan nimenomaan raiskaus, lapseen kohdistunut haureus on seksirikos, ei väkivaltarikos. Seksirikoksissa on kyse monista muistakin asioista kuin väkivallasta: toisaalta normaalin, terveen erottaminen perverssistä ja sairaasta, toisaalta perheeseen liittyvän uskomusjärjestelmän peruspilarista. Naisen puhtaus ja lapsen seksittömyys ovat suojellut tätä varten laeilla. Lait myös suojelevat perheinstituutiota ja sitä kautta yhtä historiallista käsitystä hyvästä.
Lapsiseksikeskustelussa on tuotu esille se todellinen hätä, joka vanhemmilla on lapsistaan, joista he eivät ehdi huolehtia. Vanhempien aika menee kaikkeen muuhun. Kuitenkin perhe on pidettävä hengissä ja lasten on voitava elää ikäänkuin kaikkialle kulkeutunutta yksityiselämän hajoamista ei olisikaan. Tilanteeseen on tarvittu helposti tunnistettava ja pahaksi todettava syntipukki,
jonka avulla perheen rikkoutumisen, ajan puutteen ja ihmisten esineellistämisen syy voidaan siirtää ulkopuolelle, toiseksi, vieraaksi voimaksi. Tämän hetken keskustelussa se on pedofiili.
Helena Molander on kirjoittanut käsikirjan, jossa hän lupaa asiallista informaatiota, jolla lasten seksuaalinen alistaminen (väkivalta) ja siihen liittyvä laiminlyönti saataisiin vähenemään. Molander on oikealla asialla: lapseen kohdistuva väkivalta (kaikenlainen, myös seksuaalinen) on painajaismainen ilmiö ja on todella syytä perinpohjin miettiä kaikkia tapoja, joilla sitä voidaan vähentää. Väkivalta lapsia kohtaan osoittaa, kuinka mielikuvituksekas ihminen on pahuudessa. Useimmat väkivallanteot osoittavat sulaa hulluutta: kun mies tunkee kalunsa alle yksivuotiaan ruumiiseen, on vaikea pitää tätä miestä ihmisenä. Ihmisten ja erityisesti lasten esineellistäminen on mennyt pidemmälle kuin osaamme arjessa ajatella. Helena Molander on kirjansa esimerkeillä avaamassa monen silmiä. Uskomme ihmisen "edistymiseen" ja "sivistykseen" on useimmiten aiheetonta ja tarkastellessamme suhtautumistamme lapsiin koko edistys joutuu kyseenalaiseksi.
Helena Molander on tarkoittanut kirjansa asiallisen informaation levittämiseen, silmien aukaisemiseen ja konkreettisten neuvojen antamiseen vanhemmille. Molander haluaa auttaa vanhempia eikä pyri syyllistämään heitä, päinvastoin. Vaikka vanhemmilla onkin kovin vähän aikaa lapsilleen, heidän pitäisi silti voida luottaa ihmisiin, joiden käsissä lapset ovat. Tämä luottamus on sisäänrakennettuna nykyiseen perhekäsitykseen, jossa yhteiskunnalla on lapsista viimekätinen vastuu. Lapset ovat paljon poissa kotoa, kouluissa, päiväkerhoissa ja leireillä. Osittain tämä johtuu sosiaalistamisen pakosta, osittain kyseessä on vastuun siirto yhteiskunnalle.
Tilanne on lasten kannalta vaikea. Molanderkaan ei onnistu yrityksessään. Asiallisen informaation sijaan hän kirjassaan sivu sivulta vyöryttää eteemme niitä käsityksiä, joita auttamistyössä vähiten tarvitsemme: ennakkoluuloja, kyräilyä, tahallista käsitteiden sekoittamista, vainoharhaisuutta ja
vetoamista ihmisten alhaisimpiin pelkoihin ja kuvitelmiin.
Näillä keinoilla saattaa olla vaikutusta havahduttamisessa mutta Molander pyrkii vaikuttamaan myös laajemmin asenteisiin, lainsäädäntöön ja yleiseen keskusteluun. Tällöin havahduttamisen välineet ovat väärät. On aiheellista tarkastella Molanderin diskurssia eettisen ja moraalisen keskustelun kannalta, sillä yleinen ja yhteinen etu rakennetaan argumentoiden ja vedoten ihmisten ymmärrykseen. Otan esille eräitä ratkaisevia ongelmia, jotka kariuttavat Molanderin hyvän yrityksen ja suuntaavat keskustelua kyseenalaiselle tielle.
Molander on varatuomari ja hän uskoo oikeudellisiin toimiin: kaikki rikolliset on saatava oikeuteen. Hän unohtaa, että oikeus on sopimus ja tarkoitettu yleistä hyötyä varten. Yksityisasioissa oikeus on ääritapaus ja on periaatteessa pidettävä hyvänä, jos jokin kiista voidaan hoitaa ilman tuomaria. Molander pitää pahana, kun perhe päättää haudata seksirikoksen. Kuitenkin on vaikea osoittaa, kuinka julkinen oikeus olisi perhettä ylempänä asiassa, joka koskee perhettä. On totta, että perhe voi tarvita ulkopuolista, mutta on hyvin kyseenalaista, onko se ulkopuolinen
oikeuslaitos.
Sopimukset voidaan tietenkin muuttaa sen mukaan, mitkä asiat ovat kulloinkin meille tärkeitä. Toisaalta on selvää, että oikeuden käytöllä ei ole mahdollista ratkaista ihmisten käyttäyttymistä, erityisestikään ei ole mahdollista vaikuttaa sosiaalisesti häiriintyneiden tai välinpitämättömien toimiin. Lain kirjain voi myös provosoida toimintaa ja tuloksena voi olla summittaista ja harhaista käyttäytymistä.
Toinen ongelma Molanderin tekstissä syntyy sairauden ja terveyden käsitteistä. Molander puhuu pedofiileista sairaina ja muista ihmisistä terveinä. Sairaat on hänen mukaansa saatava sekä hoitoon ("terapiaan") että tuomittaviksi. Tämä suhtautumistapa tunnetaan vanhemmilta ajoilta: sairauden ja rikollisuuden yhdistäminen luo kuvan kauheasta, johon ei voi suhtautua järkiperäisesti. Kyseessä on synti. Molander palaa jatkuvasti sairas-rikollinen-kuvaan ja antaa ymmärtää, että yhdistelmä on pedofiilin kohdalla pakonomainen ja korjaamaton.
Sairaasta voidaan puhua tässä ainakin sosiaalisessa mielessä. Monet pedofiilien teot ovat sulaa hulluutta, menevät ohi kaiken sosiaalisen kontrollin, jota yksityisessä ihmisessä on. Toisaalta on ongelmallista, kuinka pakonomainen teko voi olla rikos. Ajatus rikoksesta perustuu moraalisesti otaksumaan, että ihminen voi päättää, toimiiko vai ei. Varsinaisen ongelman saamme, jos määrittelemme rikollisen teon tekijän sairaaksi rikollisen tekonsa kautta. Oikeuskäytännön kannalta on otettava huomioon myös, että koska vankilarangaistus ei paranna tai korjaa sairasta, rangaistus muuttuu vain kostoksi.
Moraalin kannalta ajatellen olisi parempi suhtautua pedofiiliin rikollisena lain ja moraalin edessä. Hänen sairauttaan olisi käsiteltävä erillään oikeudellisista vaateista. Julkisessa keskustelussa on myös erotettava nämä kaksi asiaa. Oikeus ei voi tuomita teon syytä, vaikka se voi ottaa huomioon teon pakonomaisuuden. Pedofiilin tapauksessa tämäkään ei käsittääkseni muuta rikoksen luonnetta.
Kolmantena ongelmana on, että Molander vähättelee kahta perusoikeuttamme, sananvapautta ja syytetyn oikeuksia. Hänen mielestään ei ole syytä puhua sananvapaudesta, jos on kyse vakavasta rikoksesta. Molander on selvästi ymmärtänyt perusoikeudet väärin: ne eivät ole ehdollisia vaikka aina onkin löytynyt joku, joka on asettanut ehtoja (rikokset, geopoliittinen asemamme ja muut rajat). Syytetyn oikeudet ovat yhtä tärkeät, sillä oikeutta ja tutkimusta hoitavat ihmiset, jotka erehtyvät kovin usein. Tietenkin moni asia olisi helpompi, jos jokaisen epäillyn voisi viedä navetan taakse ja ampua, mutta se tuskin tekisi meistä parempia; ainakaan se ei auttaisi lapsia, jotka eläisivät vieläkin arvaamattomammassa maailmassa.
Eräitä pienempiä kysymyksiä herää tekstin yksittäisistä heitoista. Molander esimerkiksi puhuu länsimaista "sivistyneinä" ja antaa ymmärtää selvästi, että Aasian maat (esimerkiksi Thaimaa) eivät ole sivistyneitä maita. Tällainen kulttuuri-imperialismi ei edistä mitään asiaa. Eri kulttuureissa on erilaiset tavat selviytyä elämästä ja on ilmeistä, että monissa meitä vanhemmissa kulttuureissa (esimerkiksi Aasiassa) pidetään täysin käsittämättömänä suomalaistenkin vanhempien välinpitämättömyyttä jälkikasvustaan, hyppäämistä harrastuksissa ja mammonan keräämisen hysteriaa ihmissuhteiden hinnalla.
Tällaisia, lähinnä demagogiaksi luonnehdittavia heittoja vilisee kirjassa niin paljon, että itse asia hukkuu. Demagogia saa joskus hätkähdyttävän halpoja muotoja; lukija ei aina usko silmiään. Kun isä ryhtyy sukupuoliyhteyteen tyttärensä kanssa "muun perheen kuunnellessa kirkossa sunnuntaisaarnaa", tulee mieleen Alfred Rosenberg.
Mutta itse asia, väkivalta seksissä ja lapsiin kohdistuneena, on kuitenkin suurin ongelma. Seksi on Molanderille "likaista" ja "iljettävää" ja siinä on muotoja, jotka "ovat aina kiellettyjä, kuten sukurutsa". Julkisen keskustelun kannalta on kuitenkin muistettava, että moraali ja rikoslaki ovat kaksi eri asiaa: moraali koskee ihmisten elämää ja rikoslaki oikeuskäytäntöä. Seksi on ollut
tarpeellista ja pysyy tarpeellisena ja sitä ohjaa moraali. Tavat, joilla laki ohjaa seksikäyttäytymistä, muuttuvat eivätkä koskaan voi olla lopullisia tai yläpuolella moraalin. Niinpä on kaksi eri keskustelua vaatia pedofiilin moraalista tuomitsemista ja sitten miettiä tähän liittyviä lain muutoksia. Moraalisessa keskustelussa voidaan perustella, mihin nojaten me ihmisinä tuomitsemme lasten hyväksikäytön. Laissa päätetään käytännön menettelyistä. Jos laki on ensin, mielivalta saa helposti vallan.
Yleisen ilmapiirin kannalta kirjan seksismi on erityisen vaarallinen tendenssi. Molander rakentaa kuvaa hyvästä ja empaattisesta naisesta, jota vastassa on paha ja iljettävä mies. Hän sanoo, että nainenkin voi käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi mutta kaikissa lauseissa hyväksikäyttäjällä on vaimo tai hänet on mainittu erikseen mieheksi. Tämä seksismi yhtyneenä seksuaalisuuden "iljettävyyteen" vie pohjan pois monilta hyviltä ehdotuksilta: kyse ei ole yhteisestä asiasta vaan äitien ja naispuolisten auttajien ristinkulkueesta
miehiä vastaan.
Tästä esimerkkinä on kertomus tytöstä, joka meni omin avuin arabimiehen hyttiin ruotsinlaivalla ja pyysi miestä käyttämään kondomia, jotta "raiskaus" ei olisi johtanut ikäviin seurauksiin. Tätä Molander kutsuu "selviämisstrategiaksi"; selviämisstrategiaa on varmasti se, että tyttö (ja niin monet naiset vastaavissa tilanteissa) syyttää arabia raiskauksesta. Miehillä ei tässä maailmassa ole kuin esineen asema.
Molander on nyt keskustelun aallon harjalla ja hän käyttää asemaansa ja hyviä suhteitaan iltalehtiin tehokkaasti. Hän ei kuitenkaan käytä näitä suhteita taitavasti. Kohun laannuttua ei Molanderin kirjasta ole apua, päinvastoin: se on asettanut synnin (sairaus+rikos) uudelleen keskuuteemme, kehottanut meitä olemaan erityisen epäluuloisia lasten hyvää tarkoittavia (opettajien, urheiluohjaajien, lastenhoitajien, kesäleirien ja lastenkotien ohjaajien jne.) työntekijöitä kohtaan, todistanut, ettei kukaan Äiti koskaan syytä miestään sellaisesta, mitä ei ole tapahtunut, opettanut meille, että on yksi ja oikea todellisuus, jonka perusta on virkakoneistossa ja Suomen Laissa. Nämä uskomukset jäävät jäljelle eivätkä ne edistä paremman maailman luomista lapsille.
Lasten on voitava elää rakkauden ja turvallisuuden ilmapiirissä. Perheinstituutio on ollut olemassa tätä varten. Se on suurimmalta osin tuhoutunut ja vanhemmat ovat siirtäneet kasvatus- ja turvallisuusvastuutaan yhteiskunnalle ja laille. Nämä eivät voi koskaan täyttää perheen tehtävää. Vaikka Molander ei halua syyllistää vanhempia, näyttää moraalin kannalta ainoalta ratkaisulta, että vanhemmat ymmärtävät syyllistämättä omat velvollisuutensa lapsistaan. Tässä julkinen keskustelu voi auttaa: meidän on uudelleen oivallettava, miksi lapsemme ovat olemassa, mitä he ovat ja kuinka he ovat. He ovat meistä riippuvaisia monissa asioissa mutta eivät kaikissa. Meillä on kuitenkin vastuu heistäkin.
Ei ole samantekevää, millä tasolla julkinen keskustelu kulkee. Kun demagogiaa julkaistaan kirjana, sillä on heti vaikutuksia varsin laajalti. Molanderin kirjan jatkoksi tarvitaan paljon lisää keskustelua, jossa pahimmat villiintymiset käsitteissä ja asetelmissa hiljalleen karisevat ja näemme paremmin, mikä lapsi on ja kuinka häntä voi auttaa.
La 17.10.2009 @ 19:05
Katsottuani MOT ohjelmia, sekä niissä esiinnostettuja yhteiskunnallisia, perheiden, lasten ja nuorten lisääntyneitä ongelmia, olen yrittänyt etsiä vastauksia moniin mieltäni arkarruttaneisiin kysymyksiin eri tietolähteistä.
Löydettyäni sattumoisin tämän keskustelufoorumin ja tiedon että taustalla löytyy MOT ohjelmissa käsitetyjä asioita ja ilmiöitä ajattelin kantaa "korteni kekoon", joista toivottavasti on hyötyä.
Olen miettinyt ja pohtinut pitkään mikä oli Jan Guilloun ohjelmassa Noitien aika mainittu amerikkalainen elokuva ja mikä oli elokuvan perimmäinen viesti ja sanoma?
Mikä oli ohjelmassa nähty VALO?
Eräs voimakkaasti lisääntynyt ja kampanjoitu alue on ollut Sateenkaariperheet.
Motto: " Riittää, kun lapsella on kaksi toisiaan rakastavaa isää, tai äitiä".
Onko aboriginaali suomalainen luomuisä luokiteltu kelvottomaksi isäksi?
Liittyykö kokonaisuuteen miesten ja isien mustamaalaaminen vaimonsa hakkaajiksi, raiskaajiksi, lastensa seksuaalisiksi hyväksikäyttäjiksi?
Onko kysymyksessä peitetarina, tai lobbaus?
Liityykö " kampanjointiin" mahdollisesti myös perheen sisäinen lähestymiskielto?
LLöytyykö "kampanjoinnnista" mahdollisesti selittäviä tekijöitä myös , siihen miksi Suomessa on yksinhuoltajaperheitä noin miljoona, joissa äiti on saanut lähivanhemmuuden "automaattisesti"?
HS. Uutisoi Suomessa kasvamassa isättömien lasten sukupolvi. Voiko selittäviä tekijöitä löytyä uudenlaisesta perheideologiasta?
Kokonaisuuden hahmoittamiseksi on etsittävä vastauksia Internetistä hakusanoilla > nambla <, > finnqueer <, > seta < , > lepakkolaakso <, > ranneliike <.
Lainaus.
Sateenkaariperheet - Regnbågsfamiljer ry
Sateenkaariperheet ry on Suomen lesbo-, bi-, trans- ja homovanhempien ja heidän lastensa oma yhdistys. Yhdistyksen jäseninä on lapsiperheitä: kahden naisen, kahden miehen, yhden vanhemman perheitä sekä monen muotoisia uusperheitä. Jäseninä on myös eri elämäntilanteissa olevia perhettä suunnittelevia ja rakentavia, tai muuten vanhemmuudesta, huoltajuudesta ja kasvattajuudesta kiinnostuneita ihmisiä. Sateenkaariperheet ry on yksi SETA ry:n jäsenjärjestöistä
Sateenkaariperheet toimii yhteydenpito- ja keskustelufoorumina näille perheille ja ihmisille. Yhdistys välittää tietoa ja pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja lainsäädäntöön koskien Sateenkaariperheiden jäsenten ja heidän lastensa asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Yhdistyksen perustoimintaa ovat säännölliset tapaamiset eri paikkakunnilla, vuosittaiset perheleirit ja koulutustoiminta.
Perhe syntyy Rakkaudesta, ei vain biologisista siteistä. Sateenkaariperheet haluaa laajentaa perhe-käsitettä kattamaan perheiden todellisen moninaisuuden ja välittää asiallista ja paikkansapitävää tietoa perheidemme arkitodellisuudesta, huolista, iloista ja tarpeista. Näin teemme näkymättömistä perheistä näkyviä.
VINKKI! Muista vilkaista myös AJANKOHTAISTA-sivua!
************
Löytyisikö vastauksia hakusanalla > perhekäsite <.
Quo vadis Suomi?- Carpe diem ennekuin on liian myöhäistä.
Kasvavan sukupolven lapset ovat tulevsisuudessa isejä,äitejä, mummoja, vaareja. - Minkälaisia?
Su 18.10.2009 @ 00:51
Koen tämän keskustelufoorumin mielenkiintoiseksi siksi, että vielä tähän mennessä yhtään lähettämääni kirjoitusta ei ole poistettu. Vuosien varrella on useita kirjoituksia poistettu, tai ei ole julkaistu, ehkä siksi, että ne ovat liian arkaluotoisia ja paljastavia.
MOT ohjelma Koivuniemen kultin salaisuus aikaansai käsitykseni mukaan eräänlaisen "paniikkireaktion".
Muutamilla keskustelufoorumeilla, jotka aikaisemmin olivat vapaasti luettavissa ja kommentoitavissa on jostain syystä pidetty " siivoustalkoita". Siivotuilla sivustoilla on ollut pidempään viesti "Uudistamme sivujamme".
Olen tulkinnut ja verrannut sivustojen uudistamisia, kassakaappiin suljettuihin salaisiin Stasi asiakirjoihin.
Olen pohtinut, miksi eräs taho "uudisti sivujaan" vuosilta 1997-2002?
Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että eräältä foorumilta on poistettu erittäin tärkeää historiallisesti tärkeää aineistoa vuosilta 2004-2007,mukaanlukien eräs merkittävä ja tärkeä pro gradu.
Löysin aivan sattumalta erään yksityishenkilön ylläpitämän kooosteen ja tallenteen "kadonneista". Ilmeisesti "siivoojat" eivät ole päässeet tuhoamaan aineisto.
Yllättävin havainto oli, että Ranskan uutisten Tuulikki Mullerin artikkeli Belgian pedofiiliskandaalista on myös poistettu "jostain syystä. Kenekä käskystä ja määräyksestä näitä poistoja snsurointeja suoritetaan?"
Lainaus "pelastuneesta" Ranskan uutisten artikkelista.
Outreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau
Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaan
Ranskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali. Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto. Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta. Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.
Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.
Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.
Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.
Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.
Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon : "Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.
Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.
Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?
Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.
Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.
Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.
Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).
Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).
Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.
Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.
Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.
Tuulikki Muller
Ranskan uutiset le mai 2004.
Su 18.10.2009 @ 21:46
Koen tämän keskustelufoorumin mielenkiintoiseksi siksi, että vielä tähän mennessä yhtään lähettämääni kirjoitusta ei ole poistettu. Vuosien varrella on useita kirjoituksia poistettu, tai ei ole julkaistu, ehkä siksi, että ne ovat liian arkaluotoisia ja paljastavia.
MOT ohjelma Koivuniemen kultin salaisuus aikaansai käsitykseni mukaan eräänlaisen "paniikkireaktion".Muutamilla keskustelufoorumeilla, jotka aikaisemmin olivat vapaasti luettavissa ja kommentoitavissa on jostain syystä pidetty " siivoustalkoita". Siivotuilla sivustoilla on ollut pidempään viesti "Uudistamme sivujamme".
Olen tulkinnut ja verrannut sivustojen uudistamisia, kassakaappiin suljettuihin salaisiin Stasi asiakirjoihin.Olen pohtinut, miksi eräs taho "uudisti sivujaan" vuosilta 1997-2002?
Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että eräältä foorumilta on poistettu erittäin tärkeää historiallisesti tärkeää aineistoa vuosilta 2004-2007,mukaanlukien eräs merkittävä ja tärkeä pro gradu.
Löysin aivan sattumalta erään yksityishenkilön ylläpitämän kooosteen ja tallenteen "kadonneista". Ilmeisesti "siivoojat" eivät ole päässeet tuhoamaan aineisto.
Yllättävin havainto oli, että Ranskan uutisten Tuulikki Mullerin artikkeli Belgian pedofiiliskandaalista on myös poistettu "jostain syystä. Kenekä käskystä ja määräyksestä näitä poistoja snsurointeja suoritetaan?"
Lainaus "pelastuneesta" Ranskan uutisten artikkelista.
Outreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau
Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaanRanskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali. Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto. Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta. Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.
Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.
Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.
Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.
Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.
Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon : "Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.
Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.
Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?
Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.
Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.
Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.
Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).
Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).
Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.
Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.
Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.
Tuulikki Muller
Ranskan uutiset le mai 2004.
Levisikö Jan Quilloun ohjelmassa nähty VALO myös Suomeen. Herran vuonna 1992...?
"VALVONTAKOMISSIO" on poistanut arkaluontoista aineistoa, joita ehkä voisi verrata kassakappiin suljettuihin Stasi asiakirjoihin.
Sain vinkin, mistä löytyy "kassakaapin avaimet".
"Kassakaapista löytyy mm. kauan "kadoksissa" ollut Anne Jeanne Söderlundin pro gradu "Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen"?
Kysymyksen voisi esittää ehkä myös Tehtiinkö pedofiliasta ja insestistä uusi hyvä lyömäase avioerokiistoissa? ( > Lapsen vieraannuttaminen pas < )
Anne Jeanne Söderlund pro gradu
Tekikö media pedofiliasta
uuden "hyvän vihollisen"?
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.
Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.
-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.
Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.
-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.
Kaikki toistavat
samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.
Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista. Luvut voivat tuntua korkeilta, mutta huomattakoon ettei yksikään muistanut kokeneensa tällaista alle 5 vuotiaina, ja alle 10- vuotiaina oli tytöistä ahdisteltu 0,6 prosenttia, vakavia tapauksia oli 0,3 prosentilla - kolmella tuhannesta. Luvut nousevat selvästi haastateltujen täytettyä 14-vuotta, jolloin he eivät ole enää lapsia, vaikka juridisesti ovatkin. Luvuissa ovat sitäpaitsi mukana myös vähäiset teot, jotka menevät lähinnä murrosikäisten kiusoittelun tiliin.
Journalistille Söderlundin tutkimus on masentavaa luettavaa. Se on kuin luettelo siitä kuinka toimittajien ei tulisi koskaan toimia, mutta he toimivat silti. Käy ilmi, että tiedotusvälineet paisuttelevat ilmiötä ja asiat muokataan sellaisiksi että ne täyttävät uutisen kriteerit. Tosiasioita käytetään valikoiden, vastoin "virallista" totuutta olevista faktoista vaietaan.
Media on epäitsenäinen, kaikki toistavat samoja väitteitä ja käyttävät samoja niin sanottuja asiantuntijoita, joiden väitteitä ei edes yritetä tarkistaa. Tiedotusvälineet seuraavat tarkkaan toistensa uutisia, mutta eivät tutki niiden todenperäisyyttä. Päinvastoin, valtavirrasta poikkeavaa kirjoittelua pidetään suorastaan epäammatillisena. Sopuli-ilmiö rehottaa rujoimmillaan.
Pedofiliaan sopii Kettil Bruunin ja Nils Christien -luvulla sosiaalipolitiikan tutkimukseen lanseeraama "hyvän vihollisen" käsite: jutussa on sen verran perää että voidaan rakentaa pirullinen viholliskuva, toisaalta asia ei heiluta mitään keskeistä valtainstituutiota. Bruun ja Christie vertailivat aikoinaan suhtautumista tupakkaan ja huumeisiin. Tupakka tappaa enemmän, mutta alan teollisuudella on suuri valta, joten huumeet sopivat paremmin viholliseksi. Ovat "hyvä vihollinen".
Asiantuntijaksi
kevein perustein
Mediassa asiantuntijaksi noustaan kevein perustein ja toisaalta asiantuntijuus helposti monopolisoituu muutamille.
-Kun haastatellaan vaikkapa jonkin alan professoria, häntä yleensä pidetään automaattisesti alansa eksperttinä, kyseenalaistamatta mitään. Kun asialla ovat lastensuojelujärjestöt, niin automaattisesti ajatellaan että ne ovat pyhällä asialla, eikä suhtauduta kriittisesti väitteisiin, Söderlund huomauttaa.
Pedofilian asiantuntijoista ylivoimaisesti eniten oli esillä Mannerheimin Lastensuojeluliiton varatuomari Helena Molander.
-Hänen osuutensa pomppasi alunperin silmille, mutta toisaalta, vaikka Molanderia ei olisi ollut olemassakaan, mediassa olisi ollut samansuuntaista keskustelua. Molander ei olisi saanut sitä julkisuutta jonka sai, ellei asia olisi ollut ajassa.
Koko aineistosta oli erittäin vähän pedofiilihysteriaan kriittisesti suhtautuvaa aineistoa, ja vielä vähemmän Molanderia kritisoivaa.
Itsekin YLE:n uutisissa työskennellyt Söderlund selittää uutisoinnin yhdenmukaisuutta ja väitteiden tarkistamisen laiminlyöntiä toimituksellisilla rutiineilla.
-Uutistuotannossa ei ole paljon aikaa ajatella, suurin osa tehdään haastattelemalla jotakuta. Toisaalta, ei se auta vaikka olisi kolme päivää aikaa yhteen juttuun, jos on jo valmiiksi usko siihen mikä on totuus.
-Journalistit käyttävät yleensäkin paljon suullisia ja vähän kirjallisia tietolähteitä. Vaikka kirjallisia lähteitä olisikin, niihin ei kiinnitetä huomiota, varsinkaan silloin kun sisältö poikkeaa totutusta.
80-luvulla alkanut insestihysteria johti pahoihin ylilyönteihin, perättömiin syytöksiin ja perheenjäsenten välien rikkomiseen syyttä suotta. Hysteria johti myös vastareaktioon, kun aiheetta syytetyt vanhemmat tulivat julkisuuteen. Media ei kokemuksista viisastunut, vaan paisutteli jälleen ilmiötä.
-Mediassa pedofiliaa laajennettiin oleellisesti. Erityisen tärkeää oli korostaa ettei pedofiili erotu joukosta, taipumus ei näy ulospäin - lopulta kuka tahansa mies saattoi olla pedofiili. Tyypillinen on myös jäävuoriteoria, väite että vain pieni osa tapauksista tulee esille, mikä ei saa mitään tukea tutkimuksista, Söderlund huomauttaa.
-Myös lapsikäsitettä laajennettiin ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneista lapsista julkaistuja lukuja tulkittiin väärin. Unohdettiin, että suurin osa teoista kohdistui murrosikäisiin, ei lapsiin. 13-14 -vuotiaita nimitettiin pikkutytöiksi, mitä he eivät tietenkään ole.
-Olennainen osa ilmiön laajentamista olivat kauhutarinat, joita tarjottiin esimerkkeinä muka tyypillisistä ilmiöistä, vaikka ne tietysti olivat poikkeuksia. Jammu Siltavuori tuomittiin kahdesta murhasta ja vapaudenriistosta, eikä häntä tuomion aikaan, 1989, nimitetty pedofiiliksi. Nimitys otettiin käyttöön 90-luvulla, kun pedofilialle piti saada hirviön kasvot, samaan tapaan kuin Belgiassa.
Kauhujuttuja
Thaimaasta
Median kauhutarinoista suosituin on väite, että pedofiilit matkustavat joukoittain Thaimaahan käyttääkseen siellä hyväkseen pikkulapsia. Suomen poliisissa väitettä tutki 1996 rikoskomisario Lars Henrikson. Tutkimuksessa käytiin läpi satoja aikoinaan seksuaalirikoksista epäiltyjä ja selvitettiin ovatko he käyneet Thaimaassa. Tulokseksi tuli, että yksi (1) seksuaalirikoksista tuomittu oli käynyt Thaimaassa, eikä hänenkään tekemisistä siellä ollut tietoa.
-Samaan aikaan kun me teimme tutkimustamme, työskenteli Thaimaassa ruotsalainen kollega, jonka kanssa olimme yhteistyössä. Ruotsalainen teki paikanpäällä saman suuntaisen havainnon, kuin me tilastoaineiston perusteella. Hän arvioi, että kaikista pohjoismaista yhteensä tulisi Thaimaahan vuodessa enintäin 50 sellaista matkailijaa, joiden tarkoituksena on käyttää lapsia hyväksi. Myöhemmin hän on arvioinut luvun mieluummin pienemmäksi kuin suuremmaksi, Henrikson kertoo.
Vuoden 1996 todellinen pedofiiliuutinen oli siis se, etteivät puheet laajoista seksimatkoista Suomesta Thaimaahan todennäköisesti pidä paikkansa. Miten media siitä tiedotti?
-Molemmissa iltapäivälehdissä oli hyvin pieni pätkä, palstantäytteenä. Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet eivät julkaisseet mitään.
-Samalla kun Ilta-Sanomat julkaisi tuon palstantäytteen, oli toisaalla lehdessä iso juttu, jonka mukaan lapsiseksimatkailun Viroon on voimakkaasti lisääntynyt. Kysyinkin eräässä toimittajaseminaarissa, että jos Thaimaa on kerran lapsiseksimatkailun pääkohde, ja jos me saamme isolla työllä ja laajasta aineistosta esiin yhden Thaimaassa käyneen potentiaalisen lapsiseksimatkailijan, niin montakohan tällaista matkailijaa löydätte Virosta?
-Tiedotin tutkimustuloksesta STT:lle ja luulin että tieto leviää kuin kulovalkea. Sellainen vaikutelma syntyy, että kun jotain asiaa kovasti rummutetaan yhteen suuntaan, niin toiseen suuntaan osoittavat uutiset eivät saa ilmaa alleen. Maahan mahtuu kerrallaan vain yksi totuus.
Kauhutarinan jatkokehitelmä on, että Thaimaahan päästyään naispuoliset pedofiilit saalistavat pikkupoikia ja ruiskuttavat sitten näiden sukuelimiin aineita, jotka saavat ne jäykistymään. Tarinan mukaan aine tappaa uhrinsa. Toki lääkäreiden arsenaalista löytyy potenssilääkkeitä, tosin ne eivät tapa, mutta Henrikson suhtautuu huvittuneesti myös tähän tarinaan.
-Olen yrittänyt saada tarinalle vahvistusta Interpolista, ruotsalaisilta, ei ole löytynyt. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on urbaani legenda.
-Tarinassa on kovin paljon ristiriitaisuuksia. Ei erektion aikaansaaminen pikkupojalle ole mikään haaste, kyllä pojat sen tietävät. Jos nainen on kiinnostunut nimenomaan pienistä pojista niin miksi hän haluaisi heille aikuisen miehen mitat? Mikä aine on kyseessä, mistä sitä saa, mikä on mitoitus, mihin pistetään, kuinka usein - tämä on maallikolle aivan ylivoimainen tehtävä.
M.N.
Su 18.10.2009 @ 23:36
Koen tämän keskustelufoorumin mielenkiintoiseksi siksi, että vielä tähän mennessä yhtään lähettämääni kirjoitusta ei ole poistettu. Vuosien varrella on useita kirjoituksia poistettu, tai ei ole julkaistu, ehkä siksi, että ne ovat liian arkaluotoisia ja paljastavia.
MOT ohjelma Koivuniemen kultin salaisuus aikaansai käsitykseni mukaan eräänlaisen "paniikkireaktion".Muutamilla keskustelufoorumeilla, jotka aikaisemmin olivat vapaasti luettavissa ja kommentoitavissa on jostain syystä pidetty " siivoustalkoita". Siivotuilla sivustoilla on ollut pidempään viesti "Uudistamme sivujamme".
Olen tulkinnut ja verrannut sivustojen uudistamisia, kassakaappiin suljettuihin salaisiin Stasi asiakirjoihin.Olen pohtinut, miksi eräs taho "uudisti sivujaan" vuosilta 1997-2002?
Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että eräältä foorumilta on poistettu erittäin tärkeää historiallisesti tärkeää aineistoa vuosilta 2004-2007,mukaanlukien eräs merkittävä ja tärkeä pro gradu.
Löysin aivan sattumalta erään yksityishenkilön ylläpitämän kooosteen ja tallenteen "kadonneista". Ilmeisesti "siivoojat" eivät ole päässeet tuhoamaan aineisto.
Yllättävin havainto oli, että Ranskan uutisten Tuulikki Mullerin artikkeli Belgian pedofiiliskandaalista on myös poistettu "jostain syystä. Kenekä käskystä ja määräyksestä näitä poistoja snsurointeja suoritetaan?"
Lainaus "pelastuneesta" Ranskan uutisten artikkelista.
Outreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau
Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaanRanskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali. Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto. Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta. Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.
Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.
Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.
Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.
Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.
Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon : "Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.
Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.
Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?
Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.
Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.
Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.
Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).
Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).
Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.
Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.
Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.
Tuulikki Muller
Ranskan uutiset le mai 2004.Levisikö Jan Quilloun ohjelmassa nähty VALO myös Suomeen. Herran vuonna 1992...?
"VALVONTAKOMISSIO" on poistanut arkaluontoista aineistoa, joita ehkä voisi verrata kassakappiin suljettuihin Stasi asiakirjoihin.
Sain vinkin, mistä löytyy "kassakaapin avaimet".
"Kassakaapista löytyy mm. kauan "kadoksissa" ollut Anne Jeanne Söderlundin pro gradu "Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen"?Kysymyksen voisi esittää ehkä myös Tehtiinkö pedofiliasta ja insestistä uusi hyvä lyömäase avioerokiistoissa? ( > Lapsen vieraannuttaminen pas < )
Anne Jeanne Söderlund pro gradu
Tekikö media pedofiliasta
uuden "hyvän vihollisen"?
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.
-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.
Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.
-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.
Kaikki toistavat
samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.
Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista. Luvut voivat tuntua korkeilta, mutta huomattakoon ettei yksikään muistanut kokeneensa tällaista alle 5 vuotiaina, ja alle 10- vuotiaina oli tytöistä ahdisteltu 0,6 prosenttia, vakavia tapauksia oli 0,3 prosentilla - kolmella tuhannesta. Luvut nousevat selvästi haastateltujen täytettyä 14-vuotta, jolloin he eivät ole enää lapsia, vaikka juridisesti ovatkin. Luvuissa ovat sitäpaitsi mukana myös vähäiset teot, jotka menevät lähinnä murrosikäisten kiusoittelun tiliin.Journalistille Söderlundin tutkimus on masentavaa luettavaa. Se on kuin luettelo siitä kuinka toimittajien ei tulisi koskaan toimia, mutta he toimivat silti. Käy ilmi, että tiedotusvälineet paisuttelevat ilmiötä ja asiat muokataan sellaisiksi että ne täyttävät uutisen kriteerit. Tosiasioita käytetään valikoiden, vastoin "virallista" totuutta olevista faktoista vaietaan.
Media on epäitsenäinen, kaikki toistavat samoja väitteitä ja käyttävät samoja niin sanottuja asiantuntijoita, joiden väitteitä ei edes yritetä tarkistaa. Tiedotusvälineet seuraavat tarkkaan toistensa uutisia, mutta eivät tutki niiden todenperäisyyttä. Päinvastoin, valtavirrasta poikkeavaa kirjoittelua pidetään suorastaan epäammatillisena. Sopuli-ilmiö rehottaa rujoimmillaan.
Pedofiliaan sopii Kettil Bruunin ja Nils Christien -luvulla sosiaalipolitiikan tutkimukseen lanseeraama "hyvän vihollisen" käsite: jutussa on sen verran perää että voidaan rakentaa pirullinen viholliskuva, toisaalta asia ei heiluta mitään keskeistä valtainstituutiota. Bruun ja Christie vertailivat aikoinaan suhtautumista tupakkaan ja huumeisiin. Tupakka tappaa enemmän, mutta alan teollisuudella on suuri valta, joten huumeet sopivat paremmin viholliseksi. Ovat "hyvä vihollinen".
Asiantuntijaksi
kevein perustein
Mediassa asiantuntijaksi noustaan kevein perustein ja toisaalta asiantuntijuus helposti monopolisoituu muutamille.
-Kun haastatellaan vaikkapa jonkin alan professoria, häntä yleensä pidetään automaattisesti alansa eksperttinä, kyseenalaistamatta mitään. Kun asialla ovat lastensuojelujärjestöt, niin automaattisesti ajatellaan että ne ovat pyhällä asialla, eikä suhtauduta kriittisesti väitteisiin, Söderlund huomauttaa.Pedofilian asiantuntijoista ylivoimaisesti eniten oli esillä Mannerheimin Lastensuojeluliiton varatuomari Helena Molander.
-Hänen osuutensa pomppasi alunperin silmille, mutta toisaalta, vaikka Molanderia ei olisi ollut olemassakaan, mediassa olisi ollut samansuuntaista keskustelua. Molander ei olisi saanut sitä julkisuutta jonka sai, ellei asia olisi ollut ajassa.
Koko aineistosta oli erittäin vähän pedofiilihysteriaan kriittisesti suhtautuvaa aineistoa, ja vielä vähemmän Molanderia kritisoivaa.
Itsekin YLE:n uutisissa työskennellyt Söderlund selittää uutisoinnin yhdenmukaisuutta ja väitteiden tarkistamisen laiminlyöntiä toimituksellisilla rutiineilla.
-Uutistuotannossa ei ole paljon aikaa ajatella, suurin osa tehdään haastattelemalla jotakuta. Toisaalta, ei se auta vaikka olisi kolme päivää aikaa yhteen juttuun, jos on jo valmiiksi usko siihen mikä on totuus.
-Journalistit käyttävät yleensäkin paljon suullisia ja vähän kirjallisia tietolähteitä. Vaikka kirjallisia lähteitä olisikin, niihin ei kiinnitetä huomiota, varsinkaan silloin kun sisältö poikkeaa totutusta.
80-luvulla alkanut insestihysteria johti pahoihin ylilyönteihin, perättömiin syytöksiin ja perheenjäsenten välien rikkomiseen syyttä suotta. Hysteria johti myös vastareaktioon, kun aiheetta syytetyt vanhemmat tulivat julkisuuteen. Media ei kokemuksista viisastunut, vaan paisutteli jälleen ilmiötä.
-Mediassa pedofiliaa laajennettiin oleellisesti. Erityisen tärkeää oli korostaa ettei pedofiili erotu joukosta, taipumus ei näy ulospäin - lopulta kuka tahansa mies saattoi olla pedofiili. Tyypillinen on myös jäävuoriteoria, väite että vain pieni osa tapauksista tulee esille, mikä ei saa mitään tukea tutkimuksista, Söderlund huomauttaa.
-Myös lapsikäsitettä laajennettiin ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneista lapsista julkaistuja lukuja tulkittiin väärin. Unohdettiin, että suurin osa teoista kohdistui murrosikäisiin, ei lapsiin. 13-14 -vuotiaita nimitettiin pikkutytöiksi, mitä he eivät tietenkään ole.
-Olennainen osa ilmiön laajentamista olivat kauhutarinat, joita tarjottiin esimerkkeinä muka tyypillisistä ilmiöistä, vaikka ne tietysti olivat poikkeuksia. Jammu Siltavuori tuomittiin kahdesta murhasta ja vapaudenriistosta, eikä häntä tuomion aikaan, 1989, nimitetty pedofiiliksi. Nimitys otettiin käyttöön 90-luvulla, kun pedofilialle piti saada hirviön kasvot, samaan tapaan kuin Belgiassa.
Kauhujuttuja
Thaimaasta
Median kauhutarinoista suosituin on väite, että pedofiilit matkustavat joukoittain Thaimaahan käyttääkseen siellä hyväkseen pikkulapsia. Suomen poliisissa väitettä tutki 1996 rikoskomisario Lars Henrikson. Tutkimuksessa käytiin läpi satoja aikoinaan seksuaalirikoksista epäiltyjä ja selvitettiin ovatko he käyneet Thaimaassa. Tulokseksi tuli, että yksi (1) seksuaalirikoksista tuomittu oli käynyt Thaimaassa, eikä hänenkään tekemisistä siellä ollut tietoa.
-Samaan aikaan kun me teimme tutkimustamme, työskenteli Thaimaassa ruotsalainen kollega, jonka kanssa olimme yhteistyössä. Ruotsalainen teki paikanpäällä saman suuntaisen havainnon, kuin me tilastoaineiston perusteella. Hän arvioi, että kaikista pohjoismaista yhteensä tulisi Thaimaahan vuodessa enintäin 50 sellaista matkailijaa, joiden tarkoituksena on käyttää lapsia hyväksi. Myöhemmin hän on arvioinut luvun mieluummin pienemmäksi kuin suuremmaksi, Henrikson kertoo.Vuoden 1996 todellinen pedofiiliuutinen oli siis se, etteivät puheet laajoista seksimatkoista Suomesta Thaimaahan todennäköisesti pidä paikkansa. Miten media siitä tiedotti?
-Molemmissa iltapäivälehdissä oli hyvin pieni pätkä, palstantäytteenä. Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet eivät julkaisseet mitään.
-Samalla kun Ilta-Sanomat julkaisi tuon palstantäytteen, oli toisaalla lehdessä iso juttu, jonka mukaan lapsiseksimatkailun Viroon on voimakkaasti lisääntynyt. Kysyinkin eräässä toimittajaseminaarissa, että jos Thaimaa on kerran lapsiseksimatkailun pääkohde, ja jos me saamme isolla työllä ja laajasta aineistosta esiin yhden Thaimaassa käyneen potentiaalisen lapsiseksimatkailijan, niin montakohan tällaista matkailijaa löydätte Virosta?
-Tiedotin tutkimustuloksesta STT:lle ja luulin että tieto leviää kuin kulovalkea. Sellainen vaikutelma syntyy, että kun jotain asiaa kovasti rummutetaan yhteen suuntaan, niin toiseen suuntaan osoittavat uutiset eivät saa ilmaa alleen. Maahan mahtuu kerrallaan vain yksi totuus.
Kauhutarinan jatkokehitelmä on, että Thaimaahan päästyään naispuoliset pedofiilit saalistavat pikkupoikia ja ruiskuttavat sitten näiden sukuelimiin aineita, jotka saavat ne jäykistymään. Tarinan mukaan aine tappaa uhrinsa. Toki lääkäreiden arsenaalista löytyy potenssilääkkeitä, tosin ne eivät tapa, mutta Henrikson suhtautuu huvittuneesti myös tähän tarinaan.
-Olen yrittänyt saada tarinalle vahvistusta Interpolista, ruotsalaisilta, ei ole löytynyt. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on urbaani legenda.
-Tarinassa on kovin paljon ristiriitaisuuksia. Ei erektion aikaansaaminen pikkupojalle ole mikään haaste, kyllä pojat sen tietävät. Jos nainen on kiinnostunut nimenomaan pienistä pojista niin miksi hän haluaisi heille aikuisen miehen mitat? Mikä aine on kyseessä, mistä sitä saa, mikä on mitoitus, mihin pistetään, kuinka usein - tämä on maallikolle aivan ylivoimainen tehtävä.
M.N.
Sanomalehti Karjalainen.
Seksuaalirikoksissa jo noitavainon piirteitä.
Googlaa > seksuaalirikoksissa noitavainon piirteitä<. Haulla löytyy runsaasti luettavaa.
Googlaa > kunnes toisin todistetaan city <.
Jälkimmäisellä haulla löytyy City lehdessä ollut artikkeli, johonka liittyy n 700 mielipidekirjoitusta, sekä runsaasti muita mielipide kirjoituksia.
Jostain syystä Turun Sanomissa ollut artikkeli "Noitaroviot kytevät yhä" on käsittääkseni poistettu " valvontakomission" käskystä en ainakaan löytänyt sitä. Kuuluuko sekin mahdollisesti luokkaan kassakaappiin suljetut?
Herää kysymys kuka rahoittaa ja ylläpitää valvontakomission toimintaa?
Sanomaehti karjalainen.
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
– Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
-Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
– Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
– En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.
******************
Googlaa myös > leeni ikonen< , > yhteiskuntakriittinen feministi < , > lastensuojelu on pimeää< , > pedofilihysteria suomessa< , > lapsi aikuisten armoilla <, > huostaanotto bisnes < , > lastenkotibisnes <.
*********
Asiat eivät ole aina siten, miltä niiden halutaan näyttävän. Google haulla > miehet sikoja naiset sekoja <, saattaa löytyä vastauksia.
Quo vadis lapsen ja isien oikeusturva ?
Su 18.10.2009 @ 23:54
Koen tämän keskustelufoorumin mielenkiintoiseksi siksi, että vielä tähän mennessä yhtään lähettämääni kirjoitusta ei ole poistettu. Vuosien varrella on useita kirjoituksia poistettu, tai ei ole julkaistu, ehkä siksi, että ne ovat liian arkaluotoisia ja paljastavia.
MOT ohjelma Koivuniemen kultin salaisuus aikaansai käsitykseni mukaan eräänlaisen "paniikkireaktion".Muutamilla keskustelufoorumeilla, jotka aikaisemmin olivat vapaasti luettavissa ja kommentoitavissa on jostain syystä pidetty " siivoustalkoita". Siivotuilla sivustoilla on ollut pidempään viesti "Uudistamme sivujamme".
Olen tulkinnut ja verrannut sivustojen uudistamisia, kassakaappiin suljettuihin salaisiin Stasi asiakirjoihin.Olen pohtinut, miksi eräs taho "uudisti sivujaan" vuosilta 1997-2002?
Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että eräältä foorumilta on poistettu erittäin tärkeää historiallisesti tärkeää aineistoa vuosilta 2004-2007,mukaanlukien eräs merkittävä ja tärkeä pro gradu.
Löysin aivan sattumalta erään yksityishenkilön ylläpitämän kooosteen ja tallenteen "kadonneista". Ilmeisesti "siivoojat" eivät ole päässeet tuhoamaan aineisto.
Yllättävin havainto oli, että Ranskan uutisten Tuulikki Mullerin artikkeli Belgian pedofiiliskandaalista on myös poistettu "jostain syystä. Kenekä käskystä ja määräyksestä näitä poistoja snsurointeja suoritetaan?"
Lainaus "pelastuneesta" Ranskan uutisten artikkelista.
Outreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau
Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaanRanskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali. Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto. Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta. Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.
Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.
Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.
Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.
Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.
Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon : "Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.
Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.
Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?
Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.
Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.
Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.
Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).
Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).
Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.
Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.
Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.
Tuulikki Muller
Ranskan uutiset le mai 2004.Levisikö Jan Quilloun ohjelmassa nähty VALO myös Suomeen. Herran vuonna 1992...?
"VALVONTAKOMISSIO" on poistanut arkaluontoista aineistoa, joita ehkä voisi verrata kassakappiin suljettuihin Stasi asiakirjoihin.
Sain vinkin, mistä löytyy "kassakaapin avaimet".
"Kassakaapista löytyy mm. kauan "kadoksissa" ollut Anne Jeanne Söderlundin pro gradu "Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen"?Kysymyksen voisi esittää ehkä myös Tehtiinkö pedofiliasta ja insestistä uusi hyvä lyömäase avioerokiistoissa? ( > Lapsen vieraannuttaminen pas < )
Anne Jeanne Söderlund pro gradu
Tekikö media pedofiliasta
uuden "hyvän vihollisen"?
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.
-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.
Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.
-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.
Kaikki toistavat
samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.
Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista. Luvut voivat tuntua korkeilta, mutta huomattakoon ettei yksikään muistanut kokeneensa tällaista alle 5 vuotiaina, ja alle 10- vuotiaina oli tytöistä ahdisteltu 0,6 prosenttia, vakavia tapauksia oli 0,3 prosentilla - kolmella tuhannesta. Luvut nousevat selvästi haastateltujen täytettyä 14-vuotta, jolloin he eivät ole enää lapsia, vaikka juridisesti ovatkin. Luvuissa ovat sitäpaitsi mukana myös vähäiset teot, jotka menevät lähinnä murrosikäisten kiusoittelun tiliin.Journalistille Söderlundin tutkimus on masentavaa luettavaa. Se on kuin luettelo siitä kuinka toimittajien ei tulisi koskaan toimia, mutta he toimivat silti. Käy ilmi, että tiedotusvälineet paisuttelevat ilmiötä ja asiat muokataan sellaisiksi että ne täyttävät uutisen kriteerit. Tosiasioita käytetään valikoiden, vastoin "virallista" totuutta olevista faktoista vaietaan.
Media on epäitsenäinen, kaikki toistavat samoja väitteitä ja käyttävät samoja niin sanottuja asiantuntijoita, joiden väitteitä ei edes yritetä tarkistaa. Tiedotusvälineet seuraavat tarkkaan toistensa uutisia, mutta eivät tutki niiden todenperäisyyttä. Päinvastoin, valtavirrasta poikkeavaa kirjoittelua pidetään suorastaan epäammatillisena. Sopuli-ilmiö rehottaa rujoimmillaan.
Pedofiliaan sopii Kettil Bruunin ja Nils Christien -luvulla sosiaalipolitiikan tutkimukseen lanseeraama "hyvän vihollisen" käsite: jutussa on sen verran perää että voidaan rakentaa pirullinen viholliskuva, toisaalta asia ei heiluta mitään keskeistä valtainstituutiota. Bruun ja Christie vertailivat aikoinaan suhtautumista tupakkaan ja huumeisiin. Tupakka tappaa enemmän, mutta alan teollisuudella on suuri valta, joten huumeet sopivat paremmin viholliseksi. Ovat "hyvä vihollinen".
Asiantuntijaksi
kevein perustein
Mediassa asiantuntijaksi noustaan kevein perustein ja toisaalta asiantuntijuus helposti monopolisoituu muutamille.
-Kun haastatellaan vaikkapa jonkin alan professoria, häntä yleensä pidetään automaattisesti alansa eksperttinä, kyseenalaistamatta mitään. Kun asialla ovat lastensuojelujärjestöt, niin automaattisesti ajatellaan että ne ovat pyhällä asialla, eikä suhtauduta kriittisesti väitteisiin, Söderlund huomauttaa.Pedofilian asiantuntijoista ylivoimaisesti eniten oli esillä Mannerheimin Lastensuojeluliiton varatuomari Helena Molander.
-Hänen osuutensa pomppasi alunperin silmille, mutta toisaalta, vaikka Molanderia ei olisi ollut olemassakaan, mediassa olisi ollut samansuuntaista keskustelua. Molander ei olisi saanut sitä julkisuutta jonka sai, ellei asia olisi ollut ajassa.
Koko aineistosta oli erittäin vähän pedofiilihysteriaan kriittisesti suhtautuvaa aineistoa, ja vielä vähemmän Molanderia kritisoivaa.
Itsekin YLE:n uutisissa työskennellyt Söderlund selittää uutisoinnin yhdenmukaisuutta ja väitteiden tarkistamisen laiminlyöntiä toimituksellisilla rutiineilla.
-Uutistuotannossa ei ole paljon aikaa ajatella, suurin osa tehdään haastattelemalla jotakuta. Toisaalta, ei se auta vaikka olisi kolme päivää aikaa yhteen juttuun, jos on jo valmiiksi usko siihen mikä on totuus.
-Journalistit käyttävät yleensäkin paljon suullisia ja vähän kirjallisia tietolähteitä. Vaikka kirjallisia lähteitä olisikin, niihin ei kiinnitetä huomiota, varsinkaan silloin kun sisältö poikkeaa totutusta.
80-luvulla alkanut insestihysteria johti pahoihin ylilyönteihin, perättömiin syytöksiin ja perheenjäsenten välien rikkomiseen syyttä suotta. Hysteria johti myös vastareaktioon, kun aiheetta syytetyt vanhemmat tulivat julkisuuteen. Media ei kokemuksista viisastunut, vaan paisutteli jälleen ilmiötä.
-Mediassa pedofiliaa laajennettiin oleellisesti. Erityisen tärkeää oli korostaa ettei pedofiili erotu joukosta, taipumus ei näy ulospäin - lopulta kuka tahansa mies saattoi olla pedofiili. Tyypillinen on myös jäävuoriteoria, väite että vain pieni osa tapauksista tulee esille, mikä ei saa mitään tukea tutkimuksista, Söderlund huomauttaa.
-Myös lapsikäsitettä laajennettiin ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneista lapsista julkaistuja lukuja tulkittiin väärin. Unohdettiin, että suurin osa teoista kohdistui murrosikäisiin, ei lapsiin. 13-14 -vuotiaita nimitettiin pikkutytöiksi, mitä he eivät tietenkään ole.
-Olennainen osa ilmiön laajentamista olivat kauhutarinat, joita tarjottiin esimerkkeinä muka tyypillisistä ilmiöistä, vaikka ne tietysti olivat poikkeuksia. Jammu Siltavuori tuomittiin kahdesta murhasta ja vapaudenriistosta, eikä häntä tuomion aikaan, 1989, nimitetty pedofiiliksi. Nimitys otettiin käyttöön 90-luvulla, kun pedofilialle piti saada hirviön kasvot, samaan tapaan kuin Belgiassa.
Kauhujuttuja
Thaimaasta
Median kauhutarinoista suosituin on väite, että pedofiilit matkustavat joukoittain Thaimaahan käyttääkseen siellä hyväkseen pikkulapsia. Suomen poliisissa väitettä tutki 1996 rikoskomisario Lars Henrikson. Tutkimuksessa käytiin läpi satoja aikoinaan seksuaalirikoksista epäiltyjä ja selvitettiin ovatko he käyneet Thaimaassa. Tulokseksi tuli, että yksi (1) seksuaalirikoksista tuomittu oli käynyt Thaimaassa, eikä hänenkään tekemisistä siellä ollut tietoa.
-Samaan aikaan kun me teimme tutkimustamme, työskenteli Thaimaassa ruotsalainen kollega, jonka kanssa olimme yhteistyössä. Ruotsalainen teki paikanpäällä saman suuntaisen havainnon, kuin me tilastoaineiston perusteella. Hän arvioi, että kaikista pohjoismaista yhteensä tulisi Thaimaahan vuodessa enintäin 50 sellaista matkailijaa, joiden tarkoituksena on käyttää lapsia hyväksi. Myöhemmin hän on arvioinut luvun mieluummin pienemmäksi kuin suuremmaksi, Henrikson kertoo.Vuoden 1996 todellinen pedofiiliuutinen oli siis se, etteivät puheet laajoista seksimatkoista Suomesta Thaimaahan todennäköisesti pidä paikkansa. Miten media siitä tiedotti?
-Molemmissa iltapäivälehdissä oli hyvin pieni pätkä, palstantäytteenä. Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet eivät julkaisseet mitään.
-Samalla kun Ilta-Sanomat julkaisi tuon palstantäytteen, oli toisaalla lehdessä iso juttu, jonka mukaan lapsiseksimatkailun Viroon on voimakkaasti lisääntynyt. Kysyinkin eräässä toimittajaseminaarissa, että jos Thaimaa on kerran lapsiseksimatkailun pääkohde, ja jos me saamme isolla työllä ja laajasta aineistosta esiin yhden Thaimaassa käyneen potentiaalisen lapsiseksimatkailijan, niin montakohan tällaista matkailijaa löydätte Virosta?
-Tiedotin tutkimustuloksesta STT:lle ja luulin että tieto leviää kuin kulovalkea. Sellainen vaikutelma syntyy, että kun jotain asiaa kovasti rummutetaan yhteen suuntaan, niin toiseen suuntaan osoittavat uutiset eivät saa ilmaa alleen. Maahan mahtuu kerrallaan vain yksi totuus.
Kauhutarinan jatkokehitelmä on, että Thaimaahan päästyään naispuoliset pedofiilit saalistavat pikkupoikia ja ruiskuttavat sitten näiden sukuelimiin aineita, jotka saavat ne jäykistymään. Tarinan mukaan aine tappaa uhrinsa. Toki lääkäreiden arsenaalista löytyy potenssilääkkeitä, tosin ne eivät tapa, mutta Henrikson suhtautuu huvittuneesti myös tähän tarinaan.
-Olen yrittänyt saada tarinalle vahvistusta Interpolista, ruotsalaisilta, ei ole löytynyt. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on urbaani legenda.
-Tarinassa on kovin paljon ristiriitaisuuksia. Ei erektion aikaansaaminen pikkupojalle ole mikään haaste, kyllä pojat sen tietävät. Jos nainen on kiinnostunut nimenomaan pienistä pojista niin miksi hän haluaisi heille aikuisen miehen mitat? Mikä aine on kyseessä, mistä sitä saa, mikä on mitoitus, mihin pistetään, kuinka usein - tämä on maallikolle aivan ylivoimainen tehtävä.
M.N.
Ma 19.10.2009 @ 12:43
Jan Guillou. Herran vuonna 1992. Entinen sosiaalityöntejijä näki VALON ja alkoi levittämään sanomaa....
Aiheuttiko valo "ympäristöhaittoja ja ilmastomuutoksia"?
City lehti 5/2008 Kunnes toisin todistetaan.
"Insestisyytöksiä esitetään paljon, vaan todisteita ei. Miksi insestisyytökset kolminkertaistuivat vuosikymmenessä?
***********
Kunnes toisin todistetaan
Syytöksiä kopiokoneesta
Insestisyytöksiä esitetään paljon, vaan todisteita ei. Miksi insestisyytökset kolminkertaistuivat vuosikymmenessä? Onko kyseessä epidemia vai moraalinen paniikki? Vallankäyttöä vai vainoharhaisuutta? Ja miten taataan sekä lapsen että vanhemman oikeusturva?
Vuonna 1999 espoolainen Ari ja hänen vaimonsa erosivat. Lapset jäivät äidille. Isä sai olla lasten kanssa sovittujen tapaamisaikojen mukaisesti. Pian tämän jälkeen asioissa tapahtui yllättävä käänne. Ari tilittää:
"Mulle tuli sosiaaliviranomaiselta puhelu, että nyt mä vien sulta tapaamiset, mä vien lapset, sulle ei jää mitään."
Asia alkoi syytöksellä oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, insestistä. Äiti oli veistellyt syytteet turvakodin johtajan tuella. Tuomiota Arille ei tullut, mutta lapset pidettiin hänestä etäällä. Kolmeen kuukauteen lapset eivät saaneet tavata isäänsä ilman valvontaa ja myöhemmin vain kaksi tuntia joka toinen viikko.
Kun insestisyytteet eivät enää purreet, isä leimattiin väkivaltaiseksi. Myös Arin nuorimman lapsen äiti otti osaa huoltajuuskamppailuun ja syytti miestä väkisinmakaamisesta. Nainen sai tämän johdosta vuonna 2005 tuomion kunnianloukkauksesta.
Isä yritettiin sysätä syytteillä ulos lasten elämästä. Tämä myös tehosi hetken aikaa. Yli kahteen kuukauteen Ari ei saanut tavata lapsiaan ilman valvontaa ja sen jälkeen vain kaksi tuntia joka toinen viikko. Vuotta myöhemmin lastenpsykiatri antoi lausunnon, jonka mukaan isä olisi lapsille parempi huoltaja kuin näiden äiti. Nyt isä on lasten osa-aikainen huoltaja.
1990-luvun alkupuolella Suomen poliisille tehtiin vuosittain noin 300 tutkintapyyntöä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vuonna 2006 luku oli yli kolminkertainen. Viime vuosina tapauksista noin neljännes on luettu syyksi. Kaikista poliisin tietoon tulevista lapsen hyväksikäytöistä viidenneksessä on kyse isän ja lapsen välisestä insestistä. Sosiaaliviranomaisten mukaan näin on jopa joka toisessa tapauksessa.
Tapausten klassikko: Niko
Arin kokemukset eivät ole millään tapaa poikkeuksellisia. Etenkin avioerotilanteissa on huolestuttavan yleistä lyödä insestikortti pöytään. Isän oikeudet ovat yleensä siinä vaiheessa vähäiset, eikä lapsiakaan kuunnella. Sosiaalitoimi reagoi syytökseen välittömästi ja isä eristetään perheestä.
Aina ei paina edes äidin sana, vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän ja lastenpsykiatrin. Näissä tilanteissa lapsi otetaan huostaan ja eristetään molemmista vanhemmista. Tämä saattaa olla äkillinen ja yllättävä toimenpide.
Tapaus Niko on klassikkoesimerkki. Vuonna 1990 Niko leikki päiväkodissa sopimattomia pyllyleikkejä muiden lasten kanssa. Sillä seurauksella, että hänet otettiin huostaan, eikä hän saanut kolmeen vuoteen olla vanhempiensa kanssa ilman ulkopuolista valvontaa. Kolmen ja puolen vuoden lastenkotitaipaleen jälkeen lääninoikeus palautti pojan kotiin.
"Miks just mä oon se poika?" Nikon sanotaan tiukanneen äidiltään myöhemmin.
Syyttäjät ajavat insestisyytteitä läpi henkilökohtaisella palolla, joten puolustuksella on aina tiukka tehtävä edessään. Jos syytetty haluaa pitää huolta oikeusturvastaan, tulee hänen hankkia kunnon lakimies.
Vuonna 2003 erästä pariskuntaa syytettiin tyttärensä hyväksikäytöstä. Tutkinnan aikana se osa todistusaineistosta, joka ei puoltanut syytteitä, hävisi jonnekin. Sperma-analyysiin lähetetyistä vaatteista ei kuulunut mitään. Takavarikoituja valokuva-albumeita, kotivideoita ja tietokonetta ei mainittu raportissa. Vanhemmilla oli onneksi varaa hankkia hyvä lakimies, joka osoitti syytteen farssiksi. Tytär palautettiin vanhemmilleen. Syytteistä vapautettu isä hämmästelee:
"Ei tavallisen duunarin palkalla voi selvitä tuollaisesta prosessista. Kyllä siihen talous kaatuu. Kunnalla on isommat resurssit."
Tässä tapauksessa oli muutenkin onni matkassa. Nimittäin jos syyte ei mene läpi, tämä ei vielä tarkoita, että lapsi palautettaisiin kotiin. Esimerkiksi eräs pikkutyttö joutui vastoin tahtoaan kiertämään kahdeksan vuotta sijaiskodista toiseen, vaikka rikostuomioistuimet eivät koko tuona aikana löytäneet näyttöä insestistä.
Huostaanotosta voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta prosessi vie vuosia, eikä oikeudessa mielellään puututa lastensuojelun toimintaan. Kyseessä on niin arka aihe, että vastuu halutaan lykätä sosiaalityöntekijöille, vaikkei heillä ole oikeudellista eikä tieteellistä pätevyyttä arvioida tilannetta tasapuolisesti.
Tapaus Leena Muranen
Mielenterveyshoitajana toiminut Leena Muranen on esimerkillinen insestisyytösten tehtailija. Hänet on 2000-luvulla tuomittu kahdeksan kertaa oikeudessa, viimeksi 21.12.2007, kun Toijalan käräjäoikeus langetti hänelle kunnianloukkauksesta yhdeksän kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.
Murasen tapana on ollut tukea äitejä viimeiseen saakka. Hän on vääristellyt lasten sanomisia ja kirjoittanut lausuntoja ihmisistä, joita ei ole koskaan edes tavannut. Yleisradion tuottaman MOT-ohjelman haastattelussa vuonna 2002 Muraselta tiedusteltiin, miksei hän kuuntele syyttämiään ihmisiä.
"Mä katson, että ensinnäkin aikapula tulee vastaan ja siks toisekseen yleensä seksuaalirikoksen tekijät ovat niin taitavia sanaseppiä... Että miksi mä heittäisin helmiä sioille, sanotaanko näin."
Kaiken kukkuraksi Muranen on väittänyt, ettei yksikään hänelle esitetty insestiepäily ole koskaan ollut perätön. Tämä on yleinen periaate niiden ihmisten parissa, jotka laittavat paljon rikostutkintoja alulle.
Syytetylle ei anneta tilaisuutta puolustautua edes, jos oikeus kumoaa syytteet. Oikeuden päätös ei vaikuta yleensä mitenkään lapsen huostaanottoon tai tapaamisoikeuksien rajoittamiseen, ennen kuin hallinto-oikeus toisin määrää, jos määrää. Eivätkä syyttelijät koskaan edes tällaisen määräyksen jälkeen pyydä anteeksi.
Nisäkäs ei himoitse jälkeläistään
Sexpon tutkimuspäällikkö Anu Suomela on käynyt läpi pöytäkirjat ja todistusaineistot lukuisista oikeudenkäynneistä, joissa on selvitelty väitteitä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän on analysoinut tutkimusmenetelmien tieteellisyyttä ja myös oikeuskäsittelyjen tasapuolisuutta. Huonolta näyttää.
Vai miltä kuulostaa lastenpsykiatri, joka ensin keksi omasta päästään, että lapsi on tunnustanut hyväksikäytön ja sitten kieltäytyi kuuntelemasta lapsen vastalauseita. Kun lapsi tämän vuoksi suuttui, psykiatri katsoi vihastumisen syyksi sen, että hyväksikäyttö on niin vaikea aihe käsitellä.
Niko-tapauksessa lapsen piirrokset pyssyistä ja tikareista todistivat hyväksikäyttöä tapahtuneen. Toisessa tapauksessa lastenkotiin joutunut pikkupoika kosketteli ikävissään pippeliään ja isää alettiin heti epäillä insestistä. Mitä moninaisimmat seikat voidaan lukea oireiksi. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan lapsen kokemaa hyväksikäyttöä ei voida päätellä oireista.
Suomalaisten psykologien ja psykiatrien käyttämät haastattelumenetelmät antavat vääristynyttä tietoa. Virallisia ohjeita noudatetaan vain harvoin. Kysymyksiä jankutetaan ja lasta johdatellaan antamaan myöntäviä vastauksia. Tietoa hyväksikäytöstä saatetaan kerätä esimerkiksi esittämällä nukkeleikin yhteydessä suggestiivisia kysymyksiä, kuten "mihin isi kosketti".
Pätevät todisteet insestin tapahtumisesta ovat äärimmäisen harvinaisia. Tämä johtuu siitä, ettei insestiä paljoakaan harjoiteta.
"Jos kyseessä on pieni lapsi ja epäiltynä lapsen vanhempi, niin mitä todennäköisimmin rikosta ei ole tapahtunut", Suomela tiivistää.
Muiden nisäkkäiden tavoin tavallista ihmistä inhottaa seksi omien jälkeläisten kanssa – tai pienten lasten kanssa ylipäätään. Tästä trendistä poikkeaminen on äärimmäisen harvinaista. Miten on mahdollista, että syytteitä sitten esitetään niin paljon?
"Kai syy on jatkuva julkisuus. Seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut yhdysvaltalaisissa filmeissä kestoselitys ihmisten ongelmille", Suomela pohtii.
Kuka lasta suojelee?
Ruotsalainen oikeuspsykologi Lena Hellblom Sjögren on tehnyt Niko-tapauksesta perusteellisen analyysin. Hänen mukaansa viranomaisten toimet vaaransivat lapsen terveen kehityksen. Tutkimusten perusteella vaikuttaa, että näin on tapahtunut monissa vastaavissa tapauksissa.
Perusteettomien insestisyytösten ruokkima noitavaino satuttaa kaikkein eniten lapsia. Siis juuri heitä, joita lastensuojelun, sosiaalitoimen ja lastenpsykiatrian olisi tarkoitus suojella.
Myöskään silloin, kun hyväksikäyttöä on oikeasti tapahtunut, ei aikuisten hysteerinen käyttäytyminen tee lapselle hyvää. Asiantuntijavoimin lapselle opetetaan uhrin rooli. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä voi olla jopa vahingollisempaa lapsen henkiselle hyvinvoinnille kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.
"Ei me käydä huutelemaan minkään onnettomuuden uhreille sillä tapaa", Suomela opastaa.
"Ei selitetä, että voi kun sä oot nyt koko elämäsi ajaksi vammautunut ja tästä tulee sulle tosi vaikeeta. Vaan me ollaan apuna ja tukena ja rohkaistaan lasta."
HUSissa on reagoitu huolestuttavaan kehitykseen ja perustettu erityinen lasten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus. Keskus helpottaa poliisin ja oikeuslaitoksen kuormaa, kun sairaalan puolelta ei tehdä niin paljon turhia tutkintapyyntöjä. Tämä myös parantaa kansalaisten oikeusturvaa. Muualla vastaavaa asiantuntemusta ei ole yhtä paljon. Etenkin Pirkanmaalla tämä näkyy suurena määränä tutkintapyyntöjä.
Ruotsissa pedofilia- ja insestikohun kärki taittui 1990-luvulla, jolloin perusteettomia tuomioita alettiin kumota. Yhdysvalloissa kehitys kääntyi jo aiemmin. Suomi tulee jälkijunassa. Korkein oikeus antoi viime joulukuussa ainutlaatuisen tuomion, jossa hovioikeuden langettama insestituomio syynättiin harvinaisen tarkasti läpi ja havaittiin perusteettomaksi. Vuosia kestäneen oikeuskäsittelyn päätteeksi isä vapautettiin syytteistä.
Oudoimmat todisteet insestin tapahtumisesta
Lapsi puhuu rumia.
Lapsi kastelee sänkynsä.
Lapsi ei pidä valkokastikkeesta.
Lapsi on huostaanoton jälkeen ahdistunut.
Lapsen isä on shakinpelaaja.
Lähde: Anu Suomela: Psykologinen todistelu seksirikoksissa.
**************************
Googlaa ja lue n 700 mielipidekirjoitusta.
Ti 20.10.2009 @ 23:24
Oikeusmurhia median tuella.
Olen viitannut aikaisemmin "kassakaappeihin suljettuihin asiakirjoihin, joita voisi verrata ehkä Stasi asiakirjoihin.
Olen todennut, että määrättyjä tietoja on "suljettu kassakaappeihin", kuten Anne Jeanne Södelundin pro gradun Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen".
Laitoin tähän viestikejuun mainitun pro gradun, joka löytyy, kuten monia muitakin kadonneita artikkeleita löytyy, mikäli osaa etsiä oikesta paikasta. Vai voitaisiinko käyttää ilmaisua " salassapidettäviä".
Mainittu tutkimus, kuten useita lehtinumeroita on poistettu vuosilta 2004-2007 Journalisti lehden arkistosta.
Asian voi tarkastaa Googlaamalla Journalisti arkisto.
Kuka oli Journalistilehden päätoimittaja noina vuosina.
Löytyisikö asiayhteyksiä ja selittäviä tekijöitä?
Henkilökohtaisesti näkisin, että avain tämänpäivän ongelmiin saattaa löytyä Jan Guilloun ohjelmasta joka esitettiin FST:ssä. Mielenkiintoinen havainto oli, että FST poisti toistakymmentä kirjoitusta ilmeisesti, koska ne "oivat epäasiallisia", vai paljastivatko kirjoitukset liian arkaluontoisia asioita?
Otsake "Oikeusmurhia median tuella" oli myös eräs monista Journalistilehden arkistosta kadoneista lehtiartikkeleista.
"Oikeusmurhia median tuella" voitaisiin ehkä "päivittää", jonka sijaan voitaisiin ehkä käyttää ilmaisua " medialle lobattuja totuuksia".
Varatuomari Leeni Ikonen kirjoitti Helsingin Sanomien pääkirjoitus sivulla "Lapsi ja perheen oikeusturva ei toteudu oikeudessa".
Googlaa > leeni ikonen <.
Kokonaisuuden hahmottamista auttavat perehtymään auikaisempiin MOT ohjelmiin, > naisen suurin terveysuhka < > epäilys ja rangaistus<, > sinun lapsesi eivät ole sinun<, > ei valitusoikeutta>, > lääkätit tuomareina <, > turvakodit tuomareina<, etc.
Hakusanat, joilla löytyy kansalaisten kokemuksia.
> lapsen vieraannuttaminen pas <, > yhteiskuntakriittinen feministi < , > lastensuojelu on pimeää<.
************
HS pääkirjoitus.
Kansalaisen oikeussuojasta huolehtiminen on hallinnon tärkeimpiä periaatteita. Kansalaisen oikeussuojaa hallinnossa toteuttavat maamme kahdeksan hallinto-oikeutta, ja ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus, KHO.
Vuonna 2006 KHO järjesti vain kaksi suullista käsittelyä (4006 ratkaistua asiaa), joista toisessa toimin 13-vuotiaan nuoren lakimiehenä. Asia koski hänen huostaanottoaan ja laitokseen sijoittamistaan.
Nuori ei ollut saanut neuvoja lakimiesavun saamiseen vaan teki itse sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen vaatien lukuisten asiavirheiden korjaamista. Hän ei osannut pyytää asiaan suullista käsittelyä, eikä hallinto-oikeus sellaista hänelle tarjonnut. Hallinto-oikeus vahvisti kirjallisessa menettelyssä huostaanoton perusteiksi sosiaalitoimen väitteet. Nuori valitti KHO:hon.
Kun sosiaalityöntekijä kirjoitti kirjelmässä saaneensa konsulttiapua eri hallinto-oikeuksien lakimiehiltä - toisin kuin päämieheni -, vetosin KHO:n suullisessa käsittelyssä perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen. KHO ei kirjannut tätä vaatimusta, eikä siitä ollut päätöksessä mainintaa. Selvisi, että suullisen käsittelyn nauhoitukset olivat tuhoutuneet.
Tämän ainutkertaisen käsittelyn jälkeen KHO sosiaalitoimen vastustuksesta huolimatta kotiutti nuoren. Sosiaalitoimen avustajana toimi Pelastakaa Lapset ry:n lakimies.
Lapsen huostaanotto on puuttumista perusoikeuksiin ja äärimmäinen lapsen vapauteen kajoava toimi. Jokaisella kansalaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niin lapsella kuin aikuisellakin. Yhtään lasta ei saa perusteetta erottaa perheestään.
Hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee "puhdistautua" viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen.
Päätökseen voidaan kirjata "hallinto-oikeudella ei ole syytä epäillä sosiaalityöntekijän lausuntojen luotettavuutta siitä huolimatta, että äiti kertoo asiasta toisin". Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan vuoden alussa. Huostaanottoasioiden ensi asteen käsittely siirtyi sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksiin. Lakiuudistus olisi vaatinut laajapohjaista oikeudenkäyntimenettelyn pohdintaa, mutta tähän tärkeimpään asiaan ei kajottu. Oikeusturva-asiain neuvottelukunta esitti huostaanottoasioiden siirtoa käräjäoikeuksiin, mutta esitys sivuutettiin.
Vuonna 2006 suurimmassa eli Helsingin hallinto-oikeudessa ratkaistiin 287 huostaanottoasiaa. Suullisia istuntoja oli vain 28. Kansalaisten perusoikeustasoisia asioita ratkaistiin siis pääasiassa kirjallisesti, ilman oikeudenmukaista suullista käsittelyä.
Maassamme asui vuonna 2006 kodin ulkopuolella 15628 lasta (huostaan otettuina 9532). Huostaanotot koskevat aivan tavallisten perheiden lapsia, ja suurin yksittäinen syy ovat nykyään kouluvaikeudet.
Varhaisen puuttumisen korostaminen on 2000-luvulla laukaissut lastensuojeluilmoitusten suman, joka on purettu huostaanotoilla. YK:n lapsen oikeuksien komitea on ollut huolissaan maamme tilanteesta ja kiinnittänyt huomiota perheen tukemisen tärkeyteen.
Hallinto-oikeuksilla olisi ollut mahdollisuus parantaa lastensuojelun tasoa ja huolehtia lasten oikeusturvasta, mutta sen sijaan ne ovat vuosien mittaan vahvistaneet miltei kaikki huostaanottopäätökset.
Hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset, joiden takia Suomi on saanut useita tuomioita lastensuojeluasioissa. Uusi lastensuojelulaki ei tuo tähän oikeusturvaongelmaan korjausta. Hallinto-oikeudet ja uusi laki horjuttavat maamme koko oikeuslaitoksen uskottavuutta.
Kirjoittaja on varatuomari ja toimii lastensuojeluasioihin erikoistuneena lakimiehenä
*****
Quo vadis lastensuojelu, lapsen oikeudet molempiin vanhempiin?
Ke 21.10.2009 @ 13:00
Historian kirjat uusiksi?
Vanha sanonta " ennen maa repee, ennekuin kun ***** häpee, voitaisiin ehkä päivittää "ennen maa repee, ennekuin sossu ja oikeuslaitos häpee".
YLE. Helsinki Espoo. Julkaistu tänään 21.10. 2009.
Espoon käräjäoikeudessa käsitellään tänään poikkeuksellista lapsikaappausjuttua. Poliisi epäilee espoolaista sosiaalityöntekijää avunannosta kaappaukseen.
Lapsen suomalainen äiti ja pakistanilaissyntyinen isä kiistelivät lapsen huoltajuudesta käräjillä tammikuussa 2006. Äiti muutti kesken asian käsittelyn lapsen kanssa Ruotsiin.
Sosiaalityöntekijä kehotti äitiä ja lasta pysymään Ruotsissa, vaikka tuomari oli kieltänyt muuttamisen käräjäkäsittelyn aikana.
Sosiaalityöntekijää epäillään avunannosta kaappaukseen sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asianomistajana oleva isä on nyt kaapatun lapsen yksinhuoltaja.
Kaapatun lapsen palautusmaassa Ruotsissa tapausta on pidetty ainutkertaisena. Aiemmin ei tiedetä kunnallisten lastensuojeluviranomaisten ja sosiaalityöntekijöiden toimineen lapsen kaappaamiseksi.
Teon korvausvaatimusten osalta vastaajana on myös Espoon kaupunki, sillä isä ja kaapattu lapsi vaativat syytetyiltä ja Espoon kaupungilta yhteisvastuullisesti korvauksia kaappauksesta aiheutuneista vahingoista ja kärsimyksistä.
YLE Helsinki
***********
"Lastensuojeluun" liittyvä aiheita on käsitelty useita vuosia laajasti vanhemmat ry keskustelufoorumilla, jonka lisäksi myös muita " lastensuojeluun" liittyviä asioita ja ilmiöitä.
Tiedoksi. Statistiikka rekisteröi kaikki vanhemmat. com sivustoilla vierailevat/ vierailleet.
Selaamalla statistiikka linkkiä löytyy kaikki viralliset tahot, sekä tiedotusvälineet, jotka sivustoilla ovat vierailleet.
( Ilmiö Eapoo ei pitäisi olla "ainutkertainen ja poikkeva tapaus lastensuojelussa").
Allaolevat hakusanat ovat vanhemmat etusivulle, tai mielipidekirjoituksiin. Klikkaamalla "osallistu keskusteluun", löytyy kaikki aiheet, joista on käyty keskusteluita.
> vanhemmat.com < , > vanhemmat ry <.
************************
Liityvätkö ilmiöt FST:n esittämään ohjelmaan Noitien aika.
Jan Guillou. "Herran vuonna i992 entinen sosiaalityöntekijä, nykyisin itseoppinut seksuaaliseen hyväksikäyttöön erikoistinut sosiaalityöntekijä näki VALON nähtyään muutamaa vuotta aikaisemmin amerikkalaisen elokuvan ja lähti levittämään sanomaa".
Imeisesti VALO liittyy myös MOT ohjelmiin > naisen suurin terveysuhka < , > epäilys ja rangaistus < , > sinun lapsesi eivät ole sinun <, > ei valitusoikeutta, > turvakodit tuomareina < , > lääkärit tuomareina <, jne, jne, jne.
Quo vadis lastensuojelu ja oikeuslaitos?
Carpe diem ennekuin on liian myöhäistä!
PS.
Isättömien poikien (ja lasten sukupolvi). ( HS.)
Strategia on edennyt ilmeisesti "suunnitelmien" mukaan ja toivotulla tavalla?
Ke 21.10.2009 @ 19:24
Jan Guillou. Noitien aika.
Herran vuonna 1992 entinen sosiaalityöntekijä nähtyään muutamaa vuotta aikeisemmin amerikkalaisen elokuvan näki VALON ja alkoi levittämään sanomaa.
HS. Uutiset 15.4.2009 Mikko Paakkanen.
Syytön istui vankilassa törkeästä lapsen hyväksikäytöstä.
elsingin hovioikeus totesi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun miehen syyttömäksi.
******
Helsingin hovioikeus totesi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun miehen syyttömäksi, kun lapsen tarkempi psykiatrinen tutkimus toi lisävalaistusta asiaan.
Hovioikeus antoi tuomionsa keskiviikkona. Mies ehti istua vankilassa noin puoli vuotta.
Espoon käräjäoikeus tuomitsi miehen kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen viime vuoden maaliskuussa. Käräjäoikeus katsoi, että mies oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi poikaansa useita kertoja vajaan kolmen vuoden aikana tämän vuosituhannen alkupuolella.
Poika oli tuolloin 6–9-vuotias. Käräjäoikeuden käsittelyn aikaan hän oli noin 14-vuotias. Poika oli alkanut puhua hyväksikäytöstä, kun hänet oli otettu huostaan.
Oikeus määräsi miehen myös korvaamaan pojalle henkisistä kärsimyksistä 15 000 euroa, eli sen verran kuin poika vaati. Mies määrättiin heti vangittavaksi.
Mies kiisti kaikki väitteet hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus kuitenkin uskoi pojan version, jota oikeuden mielestä tukivat muiden todistajien kertomukset. Niiden sisältö ei ole julkinen, sillä oikeudenkäynti pidettiin salaisena.
Poikaa ei kuultu käräjillä henkilökohtaisesti. Oikeudessa katsottiin hänen kuulemisestaan taltioitu video.
Mies valitti viime keväänä hovioikeuteen ja vaati syytteiden hylkäämistä. Syyttäjä vaati vastavalituksessaan tuomion koventamista neljään vuoteen. Poikakin halusi isälleen yhä tuomion.
Syksyllä Espoon poliisi teki asiassa lisätutkinnan. Poikaa kuultiin kolmena päivänä Husin lasten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa. Marraskuussa Hus antoi lausunnon, jonka mukaan epäilylle seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei löytynyt tukea.
Lausunnon perusteella syyttäjäkin katsoi, että syyte pitää hylätä. Myöskään poika ei enää halunnut ajaa syytettä.
Hovioikeus päätti jo viime syyskuussa laskea miehen heti vapaaksi. Nyt antamallaan tuomiolla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion.
To 22.10.2009 @ 10:28
Jan Guillou Noitien aika.
Herran vuonna 1992 entinen sosiaalityöntekijä nykyisin itseoppinut lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön perehtynyt asiantuntija näki VALON nähtyään muutamaa vuotta aikaisemmin amerikkalaisen elokuvan ja lähti levittämään sanaa.
Helsingin Sanomat 18.4.2009. Minna Passi.
Väitös: Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ei osata tutkia oikein Suomessa.
Terveydenhuollon ammattilaisilta uupuu asiantuntemusta tutkia epäiltyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tämä käy ilmi psykologi Katariina Finnilä-Tuohimaan väitöstutkimuksesta.
Googlaa > linkit pedofilia <. Aiheesta lisää, kuten myös Helsingin sanomien keskustelufoorumilla.
Helsingin sanomat.
Terveydenhuollon ammattilaisilta uupuu asiantuntemusta tutkia epäiltyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tämä käy ilmi väitöstutkimuksesta, joka tarkistetaan Turun yliopistossa ensi viikon lauantaina.
Psykologi Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöksessä tarkastellaan mielenterveystyön ammattilaisten asiantuntijuutta ja kykyä tehdä johtopäätöksiä selvitettäessä epäiltyä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Tutkimukseen osallistui laaja joukko lastenpsykiatreja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä eri puolilta Suomea.
Terveydenhuollon ammattilaiset eivät tutkimuksen mukaan ole kovin perehtyneitä tieteelliseen kirjallisuuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He luottavat etupäässä käytännön kokemukseen.
Tutkimuksessa ilmeni, että pelkkään käytäntöön tukeutuminen voi johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin.
Tutkittavilla oli paljon uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.
Yli puolet vastaajista piti joitain johdattelevia haastattelumenetelmiä suotavina lasten haastatteluissa. Kokeneetkaan ammattilaiset eivät tunnistaneet johdattelevia aineksia haastatteluista.
Jopa 40 prosenttia vastaajista uskoi todistetusti käyttökelvottomien menetelmien, kuten leikin tarkkailun, olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta.
Tutkittavilla oli vahvoja asenteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siksi he eivät kyenneet ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistä epäilyn tutkimisessa.
Tulokset ovat erityisen huolestuttavia Finnilä-Tuohimaan mukaan siksi, että mielenterveystyön ammattilaisten rooli on tärkeä lapsiin kohdistuneiden rikosten esitutkinnassa.
Poliisi pyytää heiltä virka-apua etenkin pikkulasten hyväksikäyttöepäilyissä.
Finnilä-Tuohimaan mukaan heikko asiantuntemus saattaa johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta tai että syyttömien uskotaan syyllistyneen rikokseen.
To 22.10.2009 @ 13:10
Google haku > lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily <.
Suosittelen hakua maasta Suomi, jolla löytyy eniten aiheeseen liittyvää 82.500 "osumaa".
Hakutuloksesta poimittu.
(Huomaa STM tiedote on tuore. Päivitetty 20.08.2009)).
Sosiaali ja terveysministeriö tiedote 259/2009.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen käytännöt.
Tiedote 259/2009 20.08.2009 11:17
suomeksi
Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen käytännöt yhtenäistettävä
Sisältöteksti
Lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämisessä on viime vuosikymmenenä tapahtunut selkeää parannusta. Silti poliisin ja eri viranomaisten toiminnassa on kehitettävää, jotta selvitys tapahtuisi lapsen edun mukaisesti, viiveettömästi, kaikki osapuolet huomioon ottavasti ja juridisesti asianmukaisesti. Peruspalveluministeri Paula Risikolle tänään 20. elokuuta esityksensä jättänyt työryhmä selvitti, miten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä olisi tutkittava koordinoidusti ja yhteistyössä eri viranomaistahojen kanssa. Tärkeimpänä tavoitteena on taata lasten oikeuksien parempi toteutuminen.
Työryhmän mielestä on tärkeää, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen liittyvien tutkimusten laatua seurataan, kehitetään ja ohjeistetaan, jotta käytännöt ja menettelytavat olisivat yhtenäiset kaikkialla Suomessa.
Lastentalo-toimintamallin kokeileminen myös Suomessa
Työryhmän mukaan myös Suomessa olisi kokeiltava Lastentalo-toimintamallia, joka on jo käytössä muissa pohjoismaissa. Lastentalo-toimintamallilla tarkoitetaan lapseen kohdistuvan rikoksen selvittämisen järjestämistä niin, että lasta ei lähetetä paikasta toiseen vaan selvitystyö tapahtuu saman katon alla. Lasta haastattelee vain yksi, erikoiskoulutettu henkilö. Poliisi, syyttäjä, lastensuojeluviranomaiset ja terveydenhuolto työskentelevät yhdessä asiantuntijatyöryhmänä.
Lastentalo-toimintamallin kokeilu toteutettaisiin poikkihallinnollisen ohjaus- ja suunnitteluryhmän alaisuudessa. Samalla voitaisiin ottaa huomioon hyväksikäytön kohteeksi joutuneen lapsen sekä hänen perheensä tarvitsema kriisiapu ja jatkohoidon tarpeen arviointi. Näin turvattaisiin sekä uhrin itsensä että hänen läheistensä avun saanti.
Edunvalvojan nimeäminen nopeammaksi ja yhteistyö saumattomaksi
Työryhmän mielestä uuteen esitutkintalakiin pitäisi sisällyttää poliisille ja syyttäjälle oikeus hakea edunvalvojan määräystä tuomioistuimelta tarvittaessa. Tämä nopeuttaisi edunvalvontaan määräämistä ja vähentäisi esitutkinnan aikana tapahtuvia turhia viivytyksiä. Viivästymistä tapahtuu etenkin suurilla paikkakunnilla sosiaaliviranomaisten joutuessa hakemaan edunvalvojan määräystä tilanteissa, joissa epäiltynä on lapsen edunvalvoja, tämän puoliso tai muu edunvalvojalle läheinen henkilö.
Myös viranomaisten välistä yhteistyötä on kehitettävä. Erittäin tärkeää on se, että etenkin poliisin ja syyttäjän yhteistyö esitutkinnassa on saumatonta ja mahdollisimman yhtenäistä koko maassa. Viranomaisten ammattitaito on turvattava tilanteissa, joissa puhutetaan rikoksen uhriksi joutunutta lasta. Samalla on syytä tarkistaa ja määritellä uudestaan ikärajoja, joiden perusteella lasta voidaan kuulla tuomioistuimessa. Työryhmän mukaan pitäisi selvittää, onko järjestämislaissa asetettu 16 vuoden ikäraja Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukainen.
Myös lapsiin kohdistuvan pahoinpitelyn tutkimukset valtion rahoitettavaksi
Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen rahoitusvastuu siirtyi kunnilta valtiolle 1.1.2009 alkaen asiasta säädetyn järjestämislain perusteella. Laki koskee poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä terveydenhuollossa tehtävää tutkimusta epäillyn lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämiseksi ja haitan arvioimiseksi. Työryhmä ehdottaa, että myös lapsiin kohdistuneen väkivaltarikoksen selvittelyn terveydenhuollolle koituvat kustannukset siirretään valtion rahoitettavaksi.
Taustaa
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti keväällä 2008 lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen asiantuntijaryhmän toimikaudeksi 1.4.2008-31.5.2009. Ryhmän tehtävänä oli lisätä viranomaisten yhteistyötä, koordinoida tutkimista, tukea sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää vakavien rikosten havaitsemisessa ja tehdä ehdotukset tarvittavan lainsäädännön, ohjeistuksen ja valvonnan kehittämiseksi.
Lisätietoja
Vs. nuorisopsykiatrian professori, ylilääkäri Eila Laukkanen, KYS Nuorisopsykiatrian yksikkö, puh. 044 717 2994, etunimi.sukunimi@kuh.fi
Hallitusneuvos Anne Koskela, sosiaali- ja terveysministeriö, puh. 09 160 74340, etunimi.sukunimi@stm.fi
*********************
Kysymys. Onko noitavainot päättymässä. Herran vuonna 1992...?
Pe 23.10.2009 @ 00:28
Helsingin Sanomat. Ulkomaat 22.10. 2009.
Joka toista kasvattilasta käytetty seksuaalisesti hyväksi.
MOT ohjelma voisi ottaa tutkittavaksi liittyykö lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ilmiöön False memory syndrome.- Valemuistot hajoittavat perheitä, sekä Jan Guilloun ohjelmaan "Herran vuonna 1992 ".
"Avain" löytyy ehkä MOT ohjelmasta muistaakseni vuonna 2000 ? esitetystä ohjelmasta > naisen suurin terveysuhka <.
Eräs kyseisessä ohjelmassa haastateltu henkilö on perustanut kaksi lastenkotia. Myös eräällä toisella taholla olen havainnut samoja ilmiöitä. En paljasta henkilöiden, tahojen nimiä tässävaiheessa. Löytyy Googlaamalla oletetun henkilön nimi + lastenkoti.
Henkilökohtainen näkemykseni on, että luotiin (lobattiin) määrättyjä mielikuvia ja käsityksiä. Perustettiin järjestöjä, jotka saivat rahoituksen taholta X, joista löytyy "mustaa valkoisella".
MOT ohjelma Koivuniemen kultin salaisuus, sekä paljastuneet sidosryhmät ovat käsitykseni mukaan aikaansaaneet " paniikkirektion".
-Muutamat tahot ilmoittavat "Uudistamme sivujamme", joka ehkä viestittää, että jotakin salattavaa löytyy ja ne on poistettava.
********
Helsingin Sanomat Ulkomaat. 22.10.2009.
Joka toista kasvattilasta käytetty seksuaalisesti hyväksi Ruotsissa.
Noin puolet lastenkodeissa ja sijaisperheissä kasvaneista lapsista on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
***************
Helsingin Sanomat
Noin puolet lastenkodeissa ja sijaisperheissä kasvaneista lapsista on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi Ruotsissa. Tulokset käyvät ilmi Ruotsin valtion ja SVT:n tekemästä tutkimuksesta, johon haastatellaan kaikkiaan tuhatta kasvatuslasta.
Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millaista valtion vastuulla olleilla lapsilla oli kasvaa aikuisiksi 1920–1990-luvuilla Ruotsissa.
Noin neljästäsadasta haastattelusta on tehty yhteenveto. Niiden perusteella joka toista haastatelluista on lapsina joko käytetty seksuaalisesti hyväksi tai heidät on raiskattu.
"En osannut odottaa, että tällainen olisi voinut olla näin laajaa", sanoi tutkimusta johtanut Göran Johansson SVT:lle.
Monilla seksuaalisesti hyväksikäytetyillä ei ollut ketään, kenelle puhua asiasta.
"Uskon, että monet, jotka ovat joutuneet seksuaalisesti hyväksikäytetyksi lapsuudessa, ovat halunneet unohtaa asian, eivätkä ole halunneet puhua siitä edes lähimmäisilleen", Johansson sanoo.
Tutkimuksesta julkistetaan ensimmäinen raportti vuodenvaihteessa. Haastatteluja jatketaan vuoteen 2011 asti. Sen jälkeen hallitus ottaa kantaa kasvattilasten korvausvaatimuksiin.
*****************
Seuraavilla Google hauilla löytyy ehkä lisävalaistusta.
> perhekäsitys < , > seta < , > nambla < , > finnqueer < , > sateenkaariperheet <, >lepakkolaakso < , > ranneliike <.
*************
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotka h'mmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa".
Ma 26.10.2009 @ 22:26
Google haku > lasten huostaanotot kannattavaa liiketoimintaa < suomenkielisiltä sivuilta. Hakutulos 428 "osumaa".
Google yleishaku antaa laajemman kuvan jostakin aiheesta. Tässäkin hakutuloksessa on mielenkiintoista se, että uutinen on julkaistu, mutta sitten jostainsyystä poistettu.
Otsakkeet "Isoveli palkkaa varpusen valvomaan. Keskustelu - HS fi.
Otsake Pisti vihaksi näytti myös joutuneen "poistettavien listoille".
Otsake. Kuinka perustan nuorisokodin? Nuorisokodin perustamistoimia. Toiminnasta kannattavaa.
Otsake Savonia ammattikorkeakoulu.
Otsake Missä syy lisääntyneisiin huostaanottoihin?
Kysymyksessä varatuomari Leeni Ikosen sivusto, jossa aiheesta laajemmin.
-EIT:stä lukuisia tuomioita Suomelle.
- Miksi lapset voivat pahoin kouluissa?
(Kopio liiteenä).
Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi 7.10.2008.
"Rikolliskopla hyvunvointivaltion huipulla.
Sosiaalipolitiikka: Kelan vääryyskirjassa kuntapäättäjiä vaaditaan tilille perusturvan rikkeistä. Yhteisöllisyydestä vain puhutaan. Tuoreutta uuteen vääryyskirjaan tuo se, että tällä kertaa äänen saavat tutkijoiden sijaan sosiaaliturvan epäkohtien keskellä luovivat työntekijät".
Filosofian tohtori Sirpa Taskinen otti kantaa videoluennossaan "Luova ja rohkea muutos".
"Minä en mahda mitään, mikäli sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia, - Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että lakia noudatetaan".
Jostain syystä videoluento on myös hävinnyt bittiavaruuteen.
Löytyisikö selittäviä tekijöitä MOT ohjelmista. -Naisen suurin terveysuhka, Epäilys ja rangaistus. Sinun lapsesi eivät ole sinun,. Lääkärit tuomareina. Turvakodit tuomareina, jne, jne?
Löytyykö yhdistäviä tekijöitä Jan Guilloun ohjelmaan Noitien aika. Herran vuonna 1992 entinen sosiaalityöntekijä nyk. itseppinut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä näki valon ja alkoi levittämään sanomaa.
Onko kysymyksessä hurmosliike, jota voisi verrata Koivuniemen kulttiin?
Kopio artikkelista Missä syy lisääntyneisiin huostaanottoihin?
Missä syy lisääntyneisiin huostaanottoihin? 3.11.2008
SK (nro 44) antaa yksipuolisen ja virheellisen kuvan lasten huostaanotoista, ja 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain ongelmista. Kun huostaanottojen syistä annetaan väärää tietoa, päädytään vääriin korjaaviin toimenpiteisiin ja sosiaalitoimen itse itselleen aiheuttama ja julistama hätätila vain syvenee. Samalla luonnollisesti perheiden hätä ja ahdistus syvenee.
Kirjoituksessa on haastateltu mm. uuden lain laatineen työryhmän puheenjohtajaa, sosiaaliviranomaisia ja Pelastakaa Lapset ry:n edustajia, eli niitä tahoja, jotka puolsivat uuden lain sisältöä. Eduskunnassa niukasti läpi menneen ja kiistellyn lain laadinnassa ei huomioitu lainkaan asiantuntijalausuntoja, jotka ennakoivat nyt toteen käyneet ongelmat (mm. Suomen Oikeusapulakimiehet ry ja Pesue ry). SK:n kirjoituksessa palveluja käyttävän tahon eli perheen näkökulma jäi niin ikään varsin vaatimattomaksi. Näistä lähtökuopista lain ongelmien ja epäonnistumisen arviointi ei ole objektiivista.
EIT:sta lukuisia tuomioita Suomelle
Huostaanottojen yleisin syy ei suinkaan ole vanhempien alkoholi- ja huumeongelma kuten viranomaiset virheellisesti esittävät. Stakes ei ole tilastoinut syitä, ja YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomen valtiota tilastoinnin puutteista, samoin kuin kiinnittänyt huomion perheiden tukemiseen. Käytännössä tänä päivänä suurin syy huostaanotoissa ovat kouluun liittyvät ongelmat. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan lapsen kouluvaikeudet näyttäytyvät suurimpana syynä (37 %) kodin ulkopuolelle sijoituksissa. Sen sijaan päihdeongelmat ovat syynä vain 10-15 % tapauksista (2.4.2007 tutkimustiedonanto 76). Uusin ilmiö on vauvahuostaanotot, jotka kohdistuvat lastensuojelun omiin kasvatteihin eli esimerkiksi kouluongelmien takia huostaanotettujen nuorten äitien vauvoihin. Ensi- ja turvakodit ovat kadottaneet alkuperäisen tarkoituksensa, nuorten äitien tukemisen, ja lähteneet mukaan sosiaalitoimen asiakashankintaan.
Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita tuomioita lasten huostaanotoissa. Tuomiot tarkoittavat, että maamme hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta, eli korkeinta hallinto-oikeutta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset. Lastensuojelun kriisin syvin ydin löytyykin hallinto-oikeusmenettelystä, jossa ei toteudu oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Ihmisoikeussopimusten vastaista better mother -politiikkaa ajaa voimakkaasti Pelastakaa lapset ry kuntien sosiaalitoimen avustajana, Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Huostaanotoista on tullut kannattavaa liiketoimintaa, ja kunnat ovat tänä päivänä valmiit maksamaan sijoituksesta jopa yli 700 € vuorokaudessa. Tässä toiminnassa Pelastakaa Lapset ry on avainasemassa.
Miksi lapset voivat pahoin kouluissa?
Kouluissa voidaan pahoin ja joissain kunnissa opettajat ovat valmiit pudottamaan kyydistä jokaisen, joka ei pysy normaaliopetuksen tahdissa. Tällöin opetustoimi siivoaa tukea tarvitsevan oppilaan sosiaalitoimelle ja tämä edelleen lastenkotiin. 2000-luvulla päiväkodin ja koulun suhtautumistapa lapsiin on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi. Lapsiin kouluissa ja päivähoidossa kohdistetut kiinnipidot ja väkivalta synnyttävät väistämättä vihaa ja väkivaltaa.
Lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa julkista valtaa kunnioittamaan lapsen huoltajien ensisijaista vastuuta lapsen kasvatuksessa. Vanhempien ensisijaisuus lapsen elämässä ei kuitenkaan enää ole selviö lasten kanssa työtä tekeville. Uusi lastensuojelulaki alensi lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnystä ja kuntiin ajettu varhaisen puuttumisen koulutus suorastaan yllyttää tekemään huoli-ilmoituksia. Tähän ideologiaan kuuluu virhekäsitys, että valvonta olisi auttamista. Salassapitovelvollisuuden murtamisella avun hakija ajetaan pois palvelujen piiristä eli lopputulos on täysin päin vastainen kuin mitä ajateltiin.
Uusi lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri. Epäpätevien työntekijöiden käsissä puuttuminen on riistäytynyt täysin hallitsemattomaksi toiminnaksi. Vauvaperhetyö katkaisee pahimmassa tapauksessa äiti-lapsisuhteen jo ennen kuin se on alkanutkaan. Monen sijoitetun lapsen syrjäytyminen alkaa siitä, kun lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle.
Miksi resurssit eivät riitä?
Sijoitus on suuri riski lapselle. Sijoitetuiksi joutuneet tekevät liki puolet lasten rikoksista. Sijoitus ei siis lunasta better mother -lupaustaan. Moni sijoitetuista jää vaille perusopetusta. Suomi kohtelee lapsiaan kierrätystavarana olettaen, että sijaisperheestä löytyy lapsen etu. Maassamme ei liene koskaan ollut niin paljon sosiaalityöntekijöitä, eri alojen asiantuntijoita ja tiimejä lasta kohden kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin ei maassamme ole ollut sellaista sosiaalitoimen valvontaverkostoa kuin nyt. Panostuksista huolimatta tuloksia ei synny ja perhe-elämään perusteettomasta kajoamisesta ja sijoituksista aiheutuu lapsille, vanhemmille ja läheisille mittaamattomia vaurioita. Laista puuttuvat viranomaisten vastuusäännökset.
Panostus kaikkeen muuhun kuin sosiaalitoimeen, eli päivähoitoon, pienempiin ryhmiin, iltapäivähoitoon, harrastuksiin, murrosikäisten vanhempien tukiryhmiin ym. olisi sijoittamista lapseen. Tämä edellyttää, että valtiovalta ohjaa kuntia, siten että se ei rahoita menettelyjä, jotka lisäävät ongelmia. Huolikoulutettujen virkamiesten huolen taakkaa tulisi helpottaa, ja velvoittaa heidät perheiden voimavarojen etsintään.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo
‹ Koppaterapiaa ja lapsuuden tärväämistä 26.4.2009 up Halutaanko tuottaa syrjäytettyjä vaiko selviytyjiä? 15.9.2008 ›