Veroedun voimaa

Kappaleessa yksi mainitaan, että eläkesäästäminen SAATTAA olla rahastosijoituksia ja suoria osakesijoituksia huonompi vaihtoehto.

Totta! Niin saattaakin, mutta aivan samoin voi käydä toisinkin päin.

Eläkesäästäminenhän ON rahstosijoittamista, koska vakuutuyhtiöt ja pankkien henkivakuutusyhtiöt hakevat tuotot rahastojen kautta.

Sama pätee ns. laskuperustekorkoisissa vakuutuksissa, joissa vakuutuksenantaja "takaa" tietyn koron vakuutuksenottajalle. Tänä päivänä tehtyjen uusien laskuperustekorkoisten vuosikorko on 2,5%. Tämän lisäksi yhtiöt lupaavat asiakashyvityksiä, jotka ovat täysi arvoitus. Asiakashyvitykset voidaan jopa periä takaisin huonoina aikoina. Laskuperustekoron ja todellisen tuoton erotus jää vakuutusyhtiöön.

Vaikka korkokanta - ainakin vielä - on varsin alhainen, jo muutaman tuhannen euron ja muutaman kuukauden määräaikistalletus antaa paremman tuoton.

Em. vanhanmallista eläkevakuutusmuotoa en pidä edes vaihtoehtona verrattuna sijoitussidonnaiseen vakuutukseen, jonka tuotto perustuu kohderastojen tuottoon.

Tässä tullaankin tärkeän kysymyksen äärelle: Kuinka valitset hyvät säästökohteet?

Eri yhtiöillä on erisuuruinen määrä rahastoja ja sen myötä erisuuruinen määrä vaihtoehtoja.
Asiakas tietenkin ensisijaisesti päättää, minne haluaa säästönsä sijoittaa, haluaako vaihtaa sijoituskohteita markkinatilanteiden muuttuessa jne.
Monenkaan ammattitaito ja aika ei tähän riitä.

Tässä nousee pankin tai vakuutusyhtiön sijoitusneuvojan rooli pääosaan.

Uskaltaisin väittää, että esim. pienehkön maaseutupankin sijoitusneuvoja ei välttämättä ole tähän riittävästi koulutettu.
Varmasti tiskeillä tehdään eläkevakuutussopimuksia paljon mutu-tuntumalla. Neuvojat lienevät kuitenkin jollain tavalla ohjeistettu ylemmältä taholta.

Mutta entäs sitten? Eläkevakuutukseen säästetään, mutta huolehtiiko vakuutuksen myöntäjä aktiivisesti asiakkaan varojen mahdollisimman hyvästä hoidosta?
En usko.
Rahaa tulee tasaisesti ja sillä hyvä ja se monessa tapauksessa riittää.

Nyt voimme lähteä kuluvertailuun. Ovatko kulut samat kun vakuutusta hoidetaan aktiivisesti tai passiivisesti?
On aivan yhdentekevää suorittaa mitään kuluvertailua eri vakuutusten kesken. Korkeammilla kuluilla saanee parempaa palvelua (= parempaa tuottoa) kuin halvoilla kuluilla.

Kulut eivät asiaa missään tapauksessa ratkaise, vaan LOPPUTULOS. Millaisen eläkkeen asiakas saa...

Sitten täytyy vielä katsoa, mitä niillä kuluilla saa.

Henkivakuutusturvassa eri yhtiöiden keskinäisessä vertailussa on huomattavia eroja. Eroja on myös siinä, jatkuuko tuotto jäljelläolevan pääoman osalta myös eläkeaikana, peritäänkö erillistä henkivakuutusmaksua,voiko säästöjä nostaa työttömyyden tai työkyvyttömyyden perusteella, minkä ikäiseksi henkivakuutusturva ylipäätään on voimassa jne.

Jotta näitä asioita kunnolla ja perinpohjaisesti voi ja osaa vertailla jää melkein ainoaksi mahdollisuudeksi käyttää esim. vakuutusmeklarin apua.
Henkivakuutusyhtiöt, jotka näitä vakuutuksia myöntävät, kertovat tietenkin vain omien tuotteidensa hyvät puolet, jättämällä asiakkaan huoleksi etsiä ne heikommat ominaisuudet vakuutusehdoista...

Entä se verovähennysoikeus...?

Sen merkityksellisyys riippuu aina tilanteesta. Jonakin vuotena verovähennysoikeudella ei ole suurtakaan merkitystä varsinkin jos vähennettävää riittää muutenkin.

Karkeasti ottaen nuorilla henkilöillä on useasti lainoja, esim. asuntolainaa. Vanhemmalla iällä lainat on usein maksettu pois tai ainakin niitä on vähemmän. Verovähennysoikeudella SAATTAA täällä olla suurempi merkitys.
Haittaa siitä ei ainakaan missään elämäntilanteessa ole...

Lisäksi tulevat vilä yritysten (pienten ja suurten) työtekijöilleen ottamat vakuutukset, joita myös lienee prosentuaalisesti melkoinen kasa. Yrityshän voi kirjanpidossaan vähentää koko säästösumman...

MOT mainitsi Outin kk-eläkkeen toteutumisen ehdoksi sen, että Outi korottaa säästösummaansa 2,5% vuosittain. Outin ei tarvitse korottaa mitään, siitä huolehtii indeksikorotus, joka huolehtii siitä että rahan arvon alentuminen (inflaatio) tulee huomioitua. Yhtiöt kikkailevat juuri indeksikorotuksilla; mitä suurempi korotus, sitä mahtavampi eläke-ennuste. Inflaatio on nyt n. 2% joten vastaava korotus riittää. Totta on, että muilla ratkaisuilla pääse pienemmin kuluin, mutta kyllä mieluummin valitsen pankin tarjoaman "kalliin" säästömuodon, kuin lähden seikkailemaan joillain etf:llä. Sitäpaitsi eläkevakuutuksen sijoitussuunnitelman muuttaminen on maksutonta, mutta ei sitä kukaan noteeraa.

Minut saatiin ympäripuhuttua,muistaakseni 1997,ottamaan vapaaehtoinen eläkevakuutus, joka tänä pvänä kaduttaa.Etuja on tässä vuosien varrella muutettu yksipuolisesti,eikä puhettakaan ole ollut,että siinä kohtaa olisi ollut mahdollista irtisanoa vakuutus, kuten esim.pankeilla tai vakuutusyhtiöillä heidän tekemiensä muutosten yhteydessä.
Verovähennys käytäntöä on muutettu yksipuolisesti,jonka katson huonontaneen omalta osaltani vähennysmäärää verotuksessa,koska pääomatuloja ei ole.
Eläkeikääkin on niin ikään nostettu, joten tässäkin kohtaa ymmärtääkseni tulen jossain määrin häviämään, koska aikanaan laitoin sopimukseen eläkeiäksi 58 (varhaiseläkeikä, joka sekin on nostettu).
Myöskin olin "pakotettu"liittämään tähän eläkevakuutukseen henkivakuutuksen,jotta mahdollisen ennen aikaisen kuoleman sattuessa lapseni perisivät säästöni,eikä varat menisi pankin ja muiden vakuutussäästäjien hyväksi.
Vuosittain saan vakuutuksesta laskelman,jonka lukemiseen ja ymmärtämiseen saa ottaa kaikki aivosolunsa käyttöön ymmärtääkseen siitä jotain.Ainakin hyvin ymmärretyksi tulee kaikki kulut, jotka vakuutuksesta on mennyt,joskaan en ymmärrä,miksi niitä kuluja on niin paljon,jos jonkinmoista vähennystä.
On aika radikaaleja elämänmuutoksia/-tilanteita(vakava sairaus,avioero,VUODEN työttömyys),joissa tapauksissa vakuutuksen vain voi lopettaa.
Myöskin se on harmillista,ettei voi halutessaan vaihtaa yhtiötä.
Kaikkein fiksuinta olisi,että jokaisella palkansaajalla olisi ns.oma pakollinen eläketili,jonne menisi suoraan palkasta pidätetty eläkemaksu,jonne myös itse kukin voi halutessaan tehdä lisätalletuksia,niin ei tarvitsisi kenenkään miettiä, kuka kenenkin eläkkeen tulee jatkossa maksamaan.Ehkä tämäkin olisi jonkinlainen kannustin työllistymään,kun olisi pakko tienata omat eläke-euronsa.

Itse alle kolmekymppisenä vakuutusta selvitellessäni jäi pankin asiantuntijan laskelmista ihmetyttämään tarkoitushakuiselta tuntuva yksinkertaisuus: säästämällä x euroa kuukaudessa saisi joskus 35 vuoden kuluttua y euroa kuukaudessa.

Optimistisilla tuotto-odotuksilla jälkimmäinen luku näytti kyllä suurelta, kunnes huomioi rahan arvon putoavan jo kahden prosentin vuotuisella inflaatiolla tuossa ajassa puoleen. Jostain syystä tämä unohtui myyntipuheista, ja edustaja vähätteli asiaa vielä kysyttäessäkin.

Kirjoitin vuosituhannen vaihteessa lehtijutun sijoittamisesta ja totesin MOT:n tavoin, että eläkevakuutusten tuotto kulujen jälkeen on vaatimaton ja ainoa syy sijoitukseen on veroetu, mikä käytännössä merkitsee yhteiskunnalta saatavaa korotonta sijoituslainaa.

Siva-työtyhmän ehdotus veroedun laajentamiseksi kaikkiin sidottuihin eläkesäästöihin olikin eläkesäästäjien edun mukainen.

Ohjelmassa todettiin, että ehdotus kaatui vakuutusväen vastustukseen ja että kompromissia on valmisteltu pankkiväen toiveiden mukaisesti.

Olisikin syytä tehdä uusi raportti siitä, missä Suomen lait laaditaan.

Viimeksi 80-luvulla pankkipuolueella oli Eduskunnassa ehdoton enemmistö. Miten lienee nyt asian laita?

Moni ottaa esimerkkiä Amerikan ihmemaasta; siellä oma veroton sidottu eläketili on käytössä.

Suomi-yhtiön päättyvien vakuutusten hyvää tuottoa ei voi pitää edustavana. Tuotto perustuu aiempien vakuutusten alituottoon inflaatio-olosuhteissa. Johto on aikoinaan pönkittänyt pelivaraansa keräämällä varauksia taseen aliarvostuksiin, jotka nyt purkautuvat lakkaavan yhtiön viimeisille asiakkaille.

"Esimerkiksi Keijo Loistin vakuutuksen kokonaiskuluiksi tuli 3,1 prosenttia, jos verovähennyksiä ei oteta huomioon. Se on suurin piirtein sama summa, jonka hän olisi maksanut, jos olisi omistanut osakerahastoja."

Kommenttini edelliseen: Osakerahastojen kokonaiskuluissa on suuri haarukka. Edullisimmat indeksirahastot noin 0,3, edullisimmat aktiivirahastot noin 1%. Suurimpia kokonaispalkkioita peritään kehittyville markkinoille sijoittavista osakerahastoista (max 3,3, %). Itse en voi kuvitella rakennetta, jossa osakerahastoistani perittävän hallinnointipalkkion kokonaistaso ylittää 1 %.

Rahastojen merkintäpalkkiot kannattaa tinkiä pois, ja muutenkin käyttää tarjouksia hyväksi. Pitkäaikaissäästäjälle on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota hallinnointipalkkion suuruuteen. Esim. 1 % hallinnointipalkkion ero merkitsee 10 vuodessa 11,5 % tuottoeroa (korkoa korolle), joka siis on suoraan omistuksen ero. On fiksumpaa omistaa 10 vuoden kuluttua 55.750 kuin 50.000.

Kannattaa todella vertailla eri toimijoiden hintoja. Markkinoille on onneksi tullut järkeviä vaihtoehtoja finanssikonsernien ja korkeabrandisten pankkiiriliikkeiden rinnalle. Hinnoissa on huikeita eroja.