Valvontaa, ei markkinointia

Suomalaisen menestysyrityksen Vaisalan säähavaintolaitteet ovat yksi esimerkki alati teknistyvästä sodankäynnistä. Tykki ei yksin riitä, vaan tarvitaan sitä tukevaa teknologiaa, jotta ammus osuisi mahdollisimman tarkasti kohteeseensa.
Muutos tapahtui parisenkymmentä vuotta sitten kun elektroniikka alkoi vakiintua osaksi nykyistä sodankäyntiä. Ennen teknologiaa kehitettiin sotilaalliseen käyttöön mistä se siirrettiin siviilielämän palvelukseen. Nyt suunta on toinen; nykyään siviiliteknologiaa muunnetaan sotilaskäyttöön.
Tämä asettaa alati kovenevia vaatimuksia strategisten tuotteiden viennin valvonnalle. Vaisalan tapauksessa selvästi sotilaskäyttöön suunniteltuja tuotteita on vuosikaudet saanut vapaasti viedä Suomesta ilman vientilupia. Ovatko valvontaviranomaiset puolustus- ja ulkoministeriössä tehtäviensä tasalla? Riittääkö heidän asiantuntemuksensa sodassa käytettävän teknologian ja yritysten viennin kokonaisvaltaiseen arviointiin?
Strategisten tarvikkeiden viennissä talouden ehdoilla toimiminen ei ole paras mahdollinen lähtökohta. MOT haastatteli Sääluotain sodassa -ohjelmaa varten professori Martti Koskenniemeä, joka tiivisti asian: ”Taloudella on omat argumenttinsa, mutta tärkeämpää on kansainvälisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien ylläpitäminen. Olennaista tässä muuttuvassa tilanteessa on se, että viranomaiset jatkuvasti seuraavat mihin suuntaan kehitys on menossa ja että poliittinen ohjeistus on kohdallaan.”
Viranomaisten ensisijainen tehtävä tulee olla strategisten tuotteiden tehokas valvonta eikä yritysten markkinoinnin pönkittäminen. Maailma on tällä hetkellä niin epävakaa ja konfliktialtis paikka, että valvonnan pitäisi olla asiantuntevaa ja hyvin resursoitua. Joka tapauksessa nyt sotilaskäyttöön tarkoitettua säähavaintoteknologiaa on viety sellaisiin maihin, joihin puolustustarvikkeille ei Suomesta todennäköisesti vientilupaa heruisi. Näissä asioissa viranomaisilla ei ole varaa epäonnistua, koska teknologia saattaa päätyä Suomen valtion etujen vastaiseen käyttöön.

Suomalaisen menestysyrityksen Vaisalan säähavaintolaitteet ovat yksi esimerkki alati teknistyvästä sodankäynnistä. Tykki ei yksin riitä, vaan tarvitaan sitä tukevaa teknologiaa, jotta ammus osuisi mahdollisimman tarkasti kohteeseensa.
Muutos tapahtui parisenkymmentä vuotta sitten kun elektroniikka alkoi vakiintua osaksi nykyistä sodankäyntiä. Ennen teknologiaa kehitettiin sotilaalliseen käyttöön mistä se siirrettiin siviilielämän palvelukseen. Nyt suunta on toinen; nykyään siviiliteknologiaa muunnetaan sotilaskäyttöön.
Tämä asettaa alati kovenevia vaatimuksia strategisten tuotteiden viennin valvonnalle. Vaisalan tapauksessa selvästi sotilaskäyttöön suunniteltuja tuotteita on vuosikaudet saanut vapaasti viedä Suomesta ilman vientilupia. Ovatko valvontaviranomaiset puolustus- ja ulkoministeriössä tehtäviensä tasalla? Riittääkö heidän asiantuntemuksensa sodassa käytettävän teknologian ja yritysten viennin kokonaisvaltaiseen arviointiin?
Strategisten tarvikkeiden viennissä talouden ehdoilla toimiminen ei ole paras mahdollinen lähtökohta. MOT haastatteli Sääluotain sodassa -ohjelmaa varten professori Martti Koskenniemeä, joka tiivisti asian: ”Taloudella on omat argumenttinsa, mutta tärkeämpää on kansainvälisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien ylläpitäminen. Olennaista tässä muuttuvassa tilanteessa on se, että viranomaiset jatkuvasti seuraavat mihin suuntaan kehitys on menossa ja että poliittinen ohjeistus on kohdallaan.”