Hyppää pääsisältöön

Valtio valtiossa

Simo Sipola – Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on omaa luokkaansa valtion erityisrahoittajien joukossa. Sillä on tukeva, markkina-arvoltaan usean sadan miljoonan euron peruspääoma, johon kuuluu iso potti Nokian osakkeita. Se takaa Sitran riippumattomuuden valtion budjettirahoituksesta.
 
Lisäksi Sitran toiminta on määritelty niin yleisesti ja laajasti, että vain taivas on rajana. Rahasto voi innovoida ja etsiä uusia toimintatapoja, miten paljon hyvänsä. Se voi maksaa konsulteille, tutkijoille, toimittajille – miksi he nyt kulloinkin itseään kutsuvat – sievoisia summia korkealentoisista raporteista ja normaalin käsityskyvyn rajoja hipovista selvityksistä. Se voi sijoittaa kymmeniä miljoonia euroja alkaviin biotekniikan yrityksiin pelkäämättä sijoitustappioita – kunhan vain muistaa pitää eduskunnan tyytyväisenä.
 
Ainakin toistaiseksi luottamusta on kansanedustajilta riittänyt.
 
Sitran toimintaa leimaa kaiken kaikkiaan vahva etunoja. Tästä kertoo Sitran yliasiamiehen Esko Ahon lausuma: ”Sitä, mitä Sitra tänään, sitä Suomi huomenna tai ylihuomenna.”
 
Vaatimattomuus ei tässä tapauksessa kaunista. Lähemmin tarkasteltuna Sitran toimia leimaavat ylimielisyys ja omituinen itsevarmuus. Ne eivät ole tavoiteltavia piirteitä rahastolle, jonka pitäisi edistää koko Suomen taloudellista kasvua ja kilpailukykyä.
 
Annan muutaman esimerkin. Sitra on yksityistänyt riskisijoitustensa hoidon. Sijoituksista huolehtivat Sitran entiset työntekijät hallintayhtiöissään. Sitra maksaa miljoonasijoitustensa hoidosta vuosittain parin prosentin hallinnointipalkkion. Palkkio tipahtaa tilille riippumatta siitä, miten sijoitusten arvo muuttuu. Ei hullumpi diili.
 
Esimerkiksi Terveysrahasto Oy:tä hallinnoiva Korona Invest kuittaa vähintään puoli miljoonaa euroa vuodessa. Ihan mukava palkkio, kun ottaa huomioon, että Sitra antoi rahastoyhtiölle reilun pesämunan: kolme vakavaraista ja hyvin tuottavaa yritystä.
 
Sitra ei kilpailuttanut Terveysrahaston, kuten ei muidenkaan sijoitusyhtiöiden varojen hoitoa. Tämä perustui yksinkertaiseen päätelmään: koska rahastoyhtiöt toimivat markkinaehtoisesti, niitä ei tarvitse kilpailuttaa. Siispä rahastoyhtiön hoitaminen annettiin Sitran entisille työntekijöille, jotka saivat näin mahdollisuuden mukavaan tulotason nousuun. Ilman riskiä, vähintäänkin kohtuullista korvausta vastaan.
 
Entä jos sijoitusyhtiöt eivät menestykään? Ei se mitään, jonkunhan pitää ne virheet tehdä ja epäonnistumiset kokea. Sitten voi kokemusta rikkaampana palata takaisin Sitran leipiin – jos näin sovitaan – ja todeta, että tulipahan ainakin yritettyä.
 
Toinen esimerkki on tämänviikkoisen ohjelman aihepiiri: Sitran toiminta sekä pääomasijoittajana että tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoittajana, ja mitä siitä voi seurata.
 
Kahdella pallilla istuminen ei näytä hyvältä ulospäin. Kun vasen käsi ottaa yrityksiltä vastaan luottamuksellista tietoa, oikealla kädellä on kiusaus käyttää tätä tietoa niiden yritysten hyväksi, joissa Sitra on osakkaana.
 
Ohjelma esittelee muutamia tapauksia, joissa on vahvaa näyttöä siitä, että Sitra ei ole toiminut puolueettomasti. Se on pikemminkin suosinut tai ainakin yrittänyt suosia yrityksiä, joista se omistaa osuuden.
 
Yliasiamies Esko Aho kuittaa ohjelman esittelemät tapaukset sillä, että kyse on yksittäistapauksista. Kunpa näin olisikin.
 
Ohjelmaa valmistellessani tutustuin kolmeen muuhun vastaavanlaiseen tapaukseen. Myös niissä oli kyse siitä, että Sitran osin omistamat yritykset olivat hyötyneet siitä tiedosta, jota ne olivat saaneet kilpailijoistaan.
 
Mistä tuo tieto oli peräisin? Katseet kääntyvät Helsingin Ruoholahteen, missä tököttää Sitran toimistotorni. Oliko luottamuksellista tietoa vuotanut Sitrasta ulos?
 
Täysin vedenpitävää näyttöä tästä ei ole. On vahva epäilys – ja useita syitä olettaa, että näin on käynyt.
 
Yksi syy on tämä: Sitran työntekijä, joka istuu Sitran osin omistaman yrityksen hallituksessa, käsittelee yrityksen kilpailijalta tulleita luottamuksellisia tietoja. Miten me ulkopuoliset voimme olla varmoja, että kyseinen Sitran työntekijä ei hyödynnä saamiaan luottamuksellisia tietoja istuessaan toisen yrityksen, siis Sitran omistaman kilpailijan hallituksessa?
 
Emme mitenkään. Meidän on luotettava siihen, että kyseinen Sitran työntekijä jäävää itsensä päätöksenteossa. Tai että hänellä on päässään toimihenkilöaivot ja hallitusaivot, jotka eivät missään tilanteessa kohtaa.
 
Tilanne on kestämätön niin kauan kuin yritykset kertovat ja näyttävät toteen sentyyppisiä tarinoita, joita ohjelmani esittelee. Niissä Sitra yhtäkkiä keskeyttää hyvin menneen hankkeen, ja pian samalla apajalla, samantyyppistä toimintaa on käynnistämässä yritys, jonka Sitra osin omistaa. Tarinoissa Sitran osin omistamat yritykset saavat toteuttaakseen hankkeen ilman, että siitä järjestetään lain edellyttämää tarjouskilpailua.
 
Siksi on helppo yhtyä kokeneen entisen teollisuusmiehen Tapio Hintikan lausumaan: Sitran rooli ja tehtävät on määriteltävä uudelleen.
 
 

Kommentit