Valtakunnanuutisista päivää, ja kysely

Matti Virtanen – Valtakunnallisen televisio-ohjelman pitäisi valita aiheensa siten, että niillä on, miten sen nyt sanoisi, valtakunnallista merkitystä. Tätä joudutaan pohtimaan usein myös MOT:n toimituksessa: mikä on valtakunnallista ja muka tärkeää, mikä paikallista ja vähemmän tärkeää? Rajanveto ei ole helppoa.
 
Toimittaja Martti Backmanin juttu suomalaisesta korruptiosta nostaa valokiilaan kaksi kuntaa: Valkeakosken ja Puolangan. Vai pitäisikö sanoa, että Backmanin juttu Valkeakosken demarien ja Puolangan kepulaisten kähminnöistä nostaa valokiilaan suomalaisen korruption: hyväveli-verkostojen lehmäkaupat kunnallispolitiikassa.
 
Niin tai näin, molemmissa kunnissa on tapahtunut asioita, jotka Helsinkiin sijoittuessaan olisivat ylittäneet valtakunnallisen uutiskynnyksen jo aikoja sitten. Kun Helsingin Sanomat nostaa uutisen etusivulleen tai Ylen uutiset puoli yhdeksän lähetykseen, niin aihe kuin aihe muuttuu valtakunnalliseksi. Hyvä esimerkki oli viimevuotinen VR:n makasiinien tulipalo, selvä stadin paikallisuutinen, johon ei liittynyt edes rikosta. Mutta mediamöykkä oli valtava.
 
Kun aihe on valittu, se pitää MOT:n kaltaisessa ajankohtaisdokumentissa pakottaa puolen tunnin muottiin, koska juuri sen verran TV1-kanava on toimitukselta tilannut, ei 25:ttä eikä 45:ttä minuuttia, vaan puolituntisen. Se on tosin käytännössä noin 28 ja puoli minuuttia tehokasta ohjelma-aikaa; minuutti kaksi pitäisi varata kanavan ja Ylen omille mainoksille.
 
Puolen tunnin pakkopaita on sekä kirous että siunaus. Joskus aineisto ei ihan tahdo riittää – joko kuvamateriaalia tai itse asiaa onkin vähemmän kuin pitäisi. Toisinaan taas tuntuu siltä, ettei tarina millään mahdu puoleen tuntiin ja jotain aivan välttämättömän tärkeää on pakko jättää pois.
 
TV-toimittajat kadehtivat usein lehtiväkeä siitä, että paperille painettuna jutut voivat olla minkä pituisia tahansa. Lehdessä mittaa ei ratkaise keinotekoinen tilarajoitus vaan jutun sisäinen logiikka. Yksi asia kuitenkin yhdistää: sekä lehdissä että televisiossa toimittajat väittävät, että lyhyen jutun teko on vaikeampaa kuin pitkän.
 
Rutiini tietysti auttaa. Televisiouutisten toimittajien käytössä on ns. lyhyen jutun kaava, joka menee näin: ”Hauki on kala, hauki on kala, hauki on iso kala. Hauki on iso kala, joka asuu kaislikossa. Ja sitten sää.” Uutistoimittajat ansaitsevat syvimmän kunnioituksemme. Jos he eivät tiivistäisi maailman tapahtumia meille, emme ehtisi ymmärtää yhtään mitään.
 
MOT:n kaava voisi kuulua seuraavasti: Paikkakunnalla X on tapahtunut eriskummallisia asioita, joista vastaa herra A ja joista veronmaksajat joutuvat kärsimään. Paikkakunnalla Y on myös samantapaista kähmintää, ja syylliseksi väitetään herra B:tä. Jos hyvin käy, samanlaista sähläystä löytyy myös kunnasta Z. Kolmas kerta toden sanoo, joten ilmiö on valtakunnallinen ja sille pitäisi tehdä jotakin.
 
Tällä kertaa esimerkkejä on vain kaksi, mutta ne riittävät osoittamaan ongelman: kunnalliset yksipuoluejärjestelmät ovat pahasta, valtapuolueen väristä riippumatta. Kokoomuksen ja vasemmistoliiton edustajat pääsevät nyt esiintymään sankareina, mutta ohjelman sanomaa ei pidä ymmärtää niin, että kunnallispoliittinen yksinvalta turmelee vain demareita ja kepulaisia.
 
                                                         * * *
 
Ja lopuksi MOT:n vuorovaikutteinen osio:
 
Suomi siirtyy elokuun lopussa digitaalisiin tv-lähetyksiin. Television kehitys ei kuitenkaan pysähdy digitalisointiin. MOT selvittää mihin suuntaan katsojat haluavat television kehittyvän.

Kyselyyn pääset tästä.

Kyselyn ensimmäiset tulokset julkaistaan maanantaina 21. toukokuuta 2007 MOT:n verkkosivuilla. Katso myös toimittaja Hannu Sokalan tekemä ohjelma digihankkeesta. Se esitetään samana päivänä TV1:ssä klo 20.00.
  
Kiitos kaikista vastauksista jo etukäteen.
 
Matti Virtanen
tuottaja, MOT