Tarkastuksen tarvetta

Mitä pitäisi tehdä, jos tarinan kannalta tärkeä henkilö kieltäytyy haastattelusta? Pitäisikö toimittajan antaa heti periksi ja tyytyä mainintaan siitä ettei henkilö suostunut? Vai olisiko viisaampaa antaa haastateltavalle oikeus päättää siitä miten hänen lausuntojaan käytetään?
 
Myönnetään, tässä on väärä kysymyksenasettelu. Todellisessa elämässä vaihtoehtoja ei ole vain kahta, vaan niiden välissä on laaja epäterävä vyöhyke, jossa toimittajan ammattitaito on koetuksella. Valitettavasti toimittajakoulussa ei opeteta suostuttelun taitoa.
 
Kriittisen arvion kohteeksi joutuneen yrityksen johdolla on myös vaikea tilanne. Pitäisikö suostua haastateltavaksi, jos lopputulos voi olla entistä pahempi maineen menetys? Vai pitäisikö vaieta, jolloin yleisö luulee että firmalla on jotain salattavaa.
 
Neuvoja voi kysyä kokeneemmilta, mutta viime kädessä jokainen toimittaja ja yritysjohtaja toimii tässä oman kokemuksensa ja harkintansa mukaisesti. Jotain osviittaa voi saada Journalistin ohjeista, joiden pykälät 16-19 käsittelevät haastateltavan oikeuksia:
 
”16. Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä  hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa välineissä. Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

17. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on yleensä syytä suostua, jos se toimitusteknisesti on mahdollista.  Oikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
 
18. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain,  jos olosuhteet ovat  haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että  julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.
 
19. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.”

Lisää ohjeita, tai samoja ohjeita hieman täsmällisemmin, löytyy Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstöstä.
 
Ja mitä nämä kaikki ohjeet tarkoittavat käytännössä? Riippuu siitä, mitä toimittajan ja haastateltavan välillä sovitaan. Joskus voidaan sopia siitä, että koko käsikirjoitus annetaan luettavaksi etukäteen, joskus voidaan tarkistaa tai tarkistuttaa vain yhden henkilön repliikit, tai repliikit ja niihin liittyvät juonto-osuudet. Tai koko se osa jutusta, jossa kyseinen henkilö esiintyy. Entä jos henkilö esiintyy jutussa siellä täällä? Ehkä sittenkin helpointa on näyttää koko juttu, vaikka keskeneräinenkin.
 
Tässä vaiheessa täytyy sitten painottaa, että korjaamme mielellämme kaikki asiavirheet jo ennen ohjelman lähettämistä. Toisaalta täytyy muistaa vääntää rautalangasta, että ”journalistista päätösvaltaa emme luovuta ulkopuolisille”.
 
Toimittajan kannalta helpointa olisi tietysti se, että kaikki haastateltavat luottavat häneen niin, ettei mitään tarkistuksia tarvita. Juuri tästä syystä niin moni toimittaja haaveilee kaunokirjailijan urasta.
 
Tänään maanantaina (12.2.) esitettävässä MOT:ssä oli kysymys suomalaisen työn laadusta, ja kritiikin kohteena oli kaksi ikkuna-alan yritystä. Ei puhettakaan, että hommasta olisi selvinnyt ilman tarkistuksia.
 
Käsikirjoitus kävi siis lukupiirissä Domus-yhtiöiden konttorilla Loimaalla ja Tiivituotteessa Haapajärvellä. Sen lisäksi myös ohjelmassa esiintynyt kuluttaja halusi ja sai tarkistaa, ettei juttu kokonaisuudessakaan anna hänestä ja hänen ikkunaongelmastaan virheellistä kuvaa.
 
Kaikilla oli korjausehdotuksia, joista osa otettiin huomioon, osa jäi huomiotta. Vaikeinta oli toteuttaa vaatimuksia haastattelulausuntojen pidentämisestä, koska TV-uutisilla on tapana alkaa maanantaisin kello 20:30, täsmällisesti MOT:n jälkeen.
 
Loppujen lopuksi kukaan ei ollut lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ehkä toimittajan pitäisi olla siitä tyytyväinen.