Talvisodan kuolemantuomiot
Tänään esitetyn MOT-ohjelman taustatoimittaja, historiantutkija Teemu Keskisarja löysi sattumalta sota-arkistosta erikoisen päiväkirjamerkinnän. Se kertoi suomalaisen siviilin teloituksesta talvisodassa 27.12.1939 kello 18:10 ja 19:00 välisenä aikana.
Dokumentti oli mapissa, joka on otsikoitu "Luutnantti Hannilan kertomus 9. divisioonan kevyen komppanian toiminnasta 8.12.1939-3.1.1940 ja 9. divisioonan sotapoliisin mustavihko, kansiot P 3167 ja P 1908:18, SOTA-ARKISTO."
Siinä luutnantti Hannila kirjoitti Oskari Tapio -nimisen siviilimiehen kuulustelusta ja tuomiosta. Todisteeksi mainittiin, että vangiksi saatu neuvostosotilas oli kertonut Tapion isännän lähteneen oppaaksi puna-armeijan partiolle. Hannila vahvisti tuomiota kirjaamalla, että Tapio oli ylimielinen ja tympeä tyyppi. Tuomio oli "lyhyt" eli teloitus ampumalla. Se pantiin täytäntöön heti.
Hannilan kuolemantuomiota ei edes otsikoitu pikaoikeuden päätökseksi, vaan kyseessä näyttää olleen hallinnollinen pikkuasia. Voi hyvin kysyä, käyttikö Oskari Tapion surmaaja oman käden oikeutta lukiessaan Tapion isännälle "lyhyen tuomion".
Kuusi muuta ohjelmassa mainittua teloitusta löytyivät pikaoikeuksien pöytäkirjoista (esim. tässä, tässä ja tässä). Oskari Tapion tapauksen löytyminen muista asiakirjoista herättää kysymyksen, onko talvisodan tapahtumia kuvaaviin arkistoihin kätkeytynyt lisää siviilien teloituksia?
Myös Suomussalmella käymissäni taustakeskusteluissa viitattiin muihin mahdollisiin teloituksiin. Sodanaikaiset vankilatuomiot ja teloitukset ovat jälkeläisille edelleen kipeä asia. Jotta jälkipolville jäisi tasapainoinen, todellisuutta kuvaava käsitys talvisodan tapahtumista, on vaiettujen tarinoiden korkea aika tulla kuulluiksi.
Tyhjentävää vastausta ei yhdessä puolen tunnin televisio-ohjelmassa voi antaa. Sen vuoksi MOT teki poliisille tutkintapyynnön, jossa vaaditaan Suomussalmen teloitusten lainmukaisuuden selvittämistä. Keskusrikospoliisi tutkii asiaa, ja Ylen Ajankohtaisjournalismi raportoi tutkinnan edistymisestä.
Tero Koskinen
toimittaja, mot
12 kommenttia
Ti 23.10.2007 @ 17:06
Tiistaina 23.10. ilmestyi sattumalta kirja, jossa sivutaan samoja tapahtumia kuin MOT:ssä. Maisteri Mika Kuljun teos "Raatteen tie" kertoo talvisodan sankarillisista päivistä, mutta kuvailee myös siviilien kohtaloita rintaman molemmin puolin.
Kuljun mukaan neuvostoliittolaiset teloittivat vakoilusta epäiltynä helmikuussa 1940 ainakin 12 rintaman itäpuolelle jääneistä noin 300:sta suomussalmelaisesta.
Saman vuoden kesällä Suomeen palasi 254 suomussalmelaista. Kulju kirjoittaa, että "valtaosa puna-armeijan apureista valitsi mieluummin suomalaisen vankilan kuin jäämisen neuvostoliittolaiseen vapauteen".
MOT:n esille nostamista kuudesta Suomen armeijan teloittamasta miehestä Kulju kirjoittaa seuraavasti: "Maanpettureiden kohtalo oli kova. Jo talvisodan aikana oikeuden eteen joutui ryhmä suomussalmelaisia, joista kuusi teloitettiin vakoilusta. Lisäksi sodan jälkeen 26 suomussalmelaista sai vankeustuomion maanpetoksellisesta toiminnasta. Tuomioiden pituudet vaihtelivat yleensä 1-12 vuoteen ja lisäksi tuomitut menettivät huomattavan pitkäksi aikaa kansalaisluottamuksensa."
Kuljun kustantaja Ajatus kirjat nosti tämän yksityiskohdan kirjan ennakkotiedotuksen pääasiaksi, ja aiheesta oli juttuja maanantain lehdissä. MOT:n toimitukseen tietoa kirjan ilmestymisestä ei valitettavasti saatu ennen kuin ohjelman ulostulopäivänä.
Erikoinen sattuma, josta taisivat loppujen lopuksi hyötyä molemmat, sekä Kulju että varsinkin MOT, jonka katsojaluku nousi taas lyhyen kuivan kauden jälkeen yli puoleen miljoonaan.
Oskari Tapion ampumisesta Kulju ei mainitse mitään, mutta siitä kysyttiin häneltä kirjan julkistamistilaisuudessa. Kulju arvioi, että MOT:n esille nostamien tietojen valossa kyseessä oli murha.
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
Ti 23.10.2007 @ 19:14
Erinomainen ohjelma talvisodan vaietuista tapahtumista. Pienenä lisävinkkinä Tyyne Martikaisen Talvisodan evakot ja siviilisotavangit-kirja (Fenix-Kustannus 2000). Kirjan sivulla 131 väitetään lähes 20 agenttia asetetun pikaoikeuden eteen ja että 15 kuolemantuomiota pantiin täytäntöön. Ongelmana on tarkka lähdeviitteen puuttuminen, mutta tekijä viittaa hieman epämääräisesti Sune Sahlstedtin kirjoitukseen Hufvudstadbladetissa 1.12.1996. Mitä Suomussalmella todella tapahtui, sitä sietää selvittää.
Erkki Hautala
Ke 24.10.2007 @ 19:28
Todella mielenkiintoinen ohjelma varsin vähän huomiolle jääneestä aiheesta. Kirjoitus herätti mielenkiintoni, ja päädyin kiinnostuksesta tutkimaan tutkija Teemu Keskisarjan esille nostamia Sota-arkiston kansioita. Pettymykseni oli melkoinen, kun havaitsin, ettei esille nostetuista kansioista löytynytkään ohjelmassa mainostettua aineistoa. Kysyisinkin, onko painovirhe paholainen iskenyt yllä olevaan tekstiin.
- nimetön
Toimituksen vastaus: Kiitos kommentista; kirjoittaja on oikeassa. MOT:n sivuilla julkaistuista kansioiden numeroista puuttuu yksi tärkeimmistä: Pohjois-Suomen ryhmän pikaoikeus, kansio T 19006, Sota-arkisto.
To 25.10.2007 @ 10:27
Mikäli aihe kiinnostaa, voi tutustua muun muassa seuraaviin teoksiin:
Heikkinen, R. - Lackman, M. Korpikansan kintereillä. Kainuun työväenliikkeen historia.
Jussila, O. Terijoen hallitus 1939-40.
Karttimo, L. - Salminen, K. A. Rannikolta Raatteen tielle.
Kauppila, R. Siviiliväestön evakuointi Kainuussa. Teoksessa 105 päivää. Uhri ja valkoinen kuolema Kainuussa vv. 1939 - 1940. Toimittanut Heikki Rytkölä.
Lindstedt, J. Kuolemaan tuomitut. Kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana.
Martikainen, T. Talvisodan evakot ja siviilisotavangit. Äidit ja lapset sodan kurimuksessa.
Pöllänen, M. Rajan evakot. Suomussalmen siviilejä talvisodan kurimuksessa.
Vergin, S., Laidinen, E., Kämäräinen, J. Talvisodan panttivangit. Internoidut suomalaiset Neuvosto-Karjalan Kalevalan piirin alueella vuosien 1939-1940 talvisodan aikana.
Näissä teoksissa käsitellään Suomussalmen tapahtumia talvisodan aikana. Myös teloitetuista on esityksissä jonkin verran tekstiä.
Sanomalehdistä ainakin Kainuun Sanomat on tasaisin väliajoin tehnyt juttuja suomussalmelaisten kohtaloista talvisodan kurimuksessa. Esimerkkinä 4.11.2006 ilmestynyt kirjoitukseni "Paltaniemi - Kainuun oma Huhtiniemi?"
Jussi Kämäräinen, tutkija
Joensuun yliopisto
To 25.10.2007 @ 10:52
Tero Koskinen - Maanantaina käsittelemästämme aiheesta virisi paitsi akateemista, myös varsin epäakateemista, selviä virhetulkintoja esittävää keskustelua. Joku näkee ohjelmamme salaliittoteoriana, toinen taas hakee epämiellyttävien totuuksien esittämiselle poliittisia motiiveja. Esimerkkejä: http://tinyurl.com/2wco7s ja http://tinyurl.com/3dl7m7 ja http://tinyurl.com/2ofvgh
Hyvä että Suomussalmen syrjäkylien siviilien kohtaloista vihdoin keskustellaan!
Ohjelmaa tehdessä tutustuimme luonnollisesti myös taustakirjallisuuteen. Korjauksena ja tarkennuksena aiempaan blogimerkintääni: taustatoimittajamme pääsi Oskari Tapion tapauksen jäljille Jussi Kämäräisen pro gradu-työssä olleen lähdeviitteen kautta.
Aihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta kiinnostuneille voin suositella suomalais-venäläisenä yhteistyönä syntynyttä Sergei Veriginin, Einar Laidisen ja Jussi Kämäräisen teosta Talvisodan panttivangit. Siinä kerrotaan talvisodan aikana Neuvosto-Karjalan Kalevalan piiriin internoiduista suomalaisista. Hyödyllistä faktaa löytyy myös Jukka Lindstedtin väitöskirjasta Kuolemaan tuomitut, joka käsittelee kuolemanrangaistuksia Suomessa toisen maailmansodan aikana.
Erkki Hautalan kiinnostavaan huomioon liittyen: Tyyne Martikaisen kirjassa mainitut 15 kuolemantuomiota pitävät sisällään myös venäläiset teloitetut. Ohjelmassa kuvaamissamme tapauksissa kyse oli suomalaisista siviileistä.
Tero Koskinen
toimittaja, MOT
To 25.10.2007 @ 11:48
Kommenttini ei koske niinkään MOT:n esittämää ohjelmaa, vaan käsittelee aihepiiriä yleensä.
Mielestäni Tero Koskisen viestissä mainitut keskustelut kertovat paljon yleisestä poliittisen historian ja sotahistorian ongelmasta. Vaikka kirjoittaja käsittelisi aihetta kuinka objektiivisesti tahansa, vastaanottaja tulkitsee tuotosta omien ennakkonäkemystensä mukaan.
Tällöin se, että kerrotaan siviilien teloituksista ja niiden kiistanalaisuudesta, tarkoittaa sitä, että kertoja hyväksyy Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen talvella 1939-40. Toinen ääripää voisi olla se, että Anthony Beevoria syytetään natsiksi, koska hän kirjoitti puna-armeijan toimista miehitetyssä Saksassa keväällä 1945.
Mitä noihin salaliittoväitteisiin tulee, en ole oikein ikinä ymmärtänyt niitä. Tuntuu, että niitä esittävät ihmiset eivät ole koskaan tutustuneet arkistolaitoksen toimintaan, tai ylipäänsä viranomaistoimintaan. Joka tapauksessa omien kokemusteni perusteella minun on vaikea uskoa Sota-arkistossa olevan mitään salaliittoa. Ainakin itse olen aina saanut haluamani aineiston käyttööni. Myös pikaoikeuden tapauksista.
Toinen vaihtoehto lienee se, että Suomessa olisi suuri toimittajien salaliitto, joka syöttää tarkoituksella disinformaatiota suurelle yleisölle. Tämä tuntuu yhtä uskomattomalta ajatukselta. Ainakaan MOT:n maanantaisessa ohjelmassa ei esitetty käsittääkseni mitään sinänsä väärää tietoa.
Asioista, myös näistä, voi esittää erilaisia tulkintoja, jotka ovat sinänsä yhtä oikeita ja vääriä. Tämä sillä varauksella, että tulkintojen tulee pohjautua johonkin faktaan, esim. arkistosta löydettyyn tietoon, haastatteluihin tai aiempaan tutkimukseen.
Jussi Kämäräinen,
historiantutkija, Joensuun Yliopisto
To 22.11.2007 @ 10:40
Lainaus Mika Laon viestistä:
<b>”1. Ovatko nämä kuusi pikaoikeuden päätöstä täysin uusia löytöjä, vai ovatko ne Lindstedin väitöskirjan taulukoissa?
2. Täyttikö tämän ilman oikeudenkäyntiä teloitetun Suomen kansalaisen toiminta maanpetoksen tunnusmerkistön?
3. Jos vastaus kohtaan kaksi on kyllä, mikä oli tuomiokäytäntö vuosina 1939-1940?
4. Olisiko ilman oikeudenkäyntiä teloitettu voinut vedota pakkotilaan?”</b>
1. Eivät. Aihetta on käsitelty aiemmin kirjallisuudessa, tutkimuksissa ja lehdistössä.
2. Ryhtyminen vihollispartion oppaaksi sotatoimialueella, sotatilan aikana, täyttää mielestäni maanpetoksen tunnusmerkistön.
3. Verrokkitapauksia ei juuri ole. Muut suomussalmella samoin tehneet eivät jääneet verekseltään kiinni. Sama juttu muiden paikkakuntien osalta. Sodan jälkeen tuomioita jaettaessa tämäntyyppisestä toiminnasta sai vankeustuomion.
4. Tietysti. Mahdollisesti vetosikin, tai sitten ei. Asiakirjoista käydyn keskustelun sisältö ei selviä.
Lainaus Tero Koskisen viestistä:
<b>”Seuraavassa sitaatti ohjelmamme käsikirjoituksesta: "MOT:n taustatoimittaja Teemu Keskisarja kaivoi arkistoista asiakirjat talvisodan aikaisista rajakylien miesten kuolemantuomioista."
Kaivoimme siis esiin pienen tutkijapiirin tuntemat asiakirjat ja esitimme ne ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle. Valitsemamme näkökulma teloitusten oikeudellisuuden arviointiin oli uusi.”</b>
Olette siis edelleen sitä mieltä, että Kainuun Sanomat ei ole julkinen tiedotusväline. Näkökulman uutuudesta en sano mitään.
Toinen lainaus Koskisen viestistä:
<b>”Entä täyttikö ilman oikeudenkäyntiä teloitetun Oskari Tapion toiminta maanpetoksen tunnusmerkistön ja mikä oli tuomiokäytäntö vuosina 1939-1940? Nykyinen rikoslaki määrittelee maanpetoksen näin:
"Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa
1. liittyy vihollisen asevoimiin,
2. osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,
3. palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, taikka
4. ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea,
on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Ohjelmassa teloitettuja miehiä ei tuomittu maanpetoksesta, vaan vakoilusta. Rajallisen aikataulumme puitteissa emme ryhtyneet selvittämään talvisodan aikaisia maanpetoksen tunnusmerkistöjä. Emme myöskään ottaneet ohjelmassa kantaa Oskari Tapion surmassa mahdollisesti tapahtuneeseen rikokseen, vaan annoimme poliisin selvittää asian. KRP:n mukaan Tapion kohdalla kyse saattoi olla taposta.”</b>
Talvisodan syttyessä valtioneuvosto antoi päätöksen, jossa määrättiin sotatoimialue. Tähän alueeseen kuului muun muassa Suomussalmi.( Valtioneuvoston päätös sotatoimialueen määräämisestä. 5.12.1939. Suomen asetuskokoelma 1939 n:o 445, sivu 1067.) Talvisodan kuluessa valtioneuvosto laajensi sotatoimialuetta. Sotilaan tekemät rikokset kuuluivat automaattisesti sotatuomioistuimen käsiteltäviksi, mutta 4.1.1940 muutettiin sotaväen rikoslain 6§ seuraavaan sanamuotoon: ”Joka sodan tai kapinan aikana oleskelee liikekannalle saatetussa linnoituksessa taikka sotatoimialueeksi julistetulla alueella valtakunnassa tai sen ulkopuolella, tuomittakoon tämän lain mukaan, vaikka hän ei olekaan sen alainen, soveltamalla tämän lain ja yleisen lain rangaistusmääräyksiä, mikäli puolustusvoimain ylipäällikkö sanottuihin alueisiin tai joihinkin niiden osiin tahi joihinkin rikoksiin nähden on niin määrännyt.”( Laki sotaväen rikoslain 6§ muuttamisesta. 4.1.1940. Suomen asetuskokoelma 1940, n:o 4, sivu 6.)
Talvisodan aikana V Armeijakunnan esikunnan (V AKE) pikaoikeudessa käsiteltiin 15 tapausta. Näistä kahdeksassa tuomiolla oli Neuvostoliiton kansalainen ja seitsemässä Suomen kansalainen. Kaikki syytetyt suomalaiset olivat kotoisin Suomussalmen pitäjästä. Kaikissa pikaoikeuden käsittelemissä tapauksissa syytteenä oli vakoilu vieraan valtion (kaikissa tapauksissa Neuvostoliiton) hyväksi. Tuomioitten perusteena käytettiin Sotaväen Rikoslain 67§, joka oli seuraava: ”Jos joku, joka ei ole sotilas, antautuu vihollisen vakoilijaksi, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen tahi kuritushuoneeseen elinkaudeksi. Ulkomaalaista, joka kuuluu sotaa käyvän vihollisosastoon, pidettäköön vakoilijana, jos hän salaa tai valesyyllä sotaväen toiminta-alueella hankkii tai koettaa hankkia tietoja ilmoittaakseen ne viholliselle; älköön häntä kuitenkaan tuomittako rangaistukseen muusta vakoilusta kuin siitä, mistä hänet tavataan.”(Sotaväen Rikoslain 67§. Suomen asetuskokoelma 1919 II, n:o 71 sivu 23.)
Jokainen saa itse tulkita, miten Tapion isännän toiminta täyttää Sotaväen Rikoslain pykälien määritelmät. Joka tapauksessa on selvää, että antautuneen suomalaisen siviilin ampuminen ilman oikeudenkäyntiä, oli lainvastaista. Tästähän KRP antoikin lausunnon, jossa totesi asian tapoksi.
Edelleenkin Koskisen tekstiä lainaten:
<b>”Osaisiko joku muu keskustelijoista vastata Mika Lakon esittämään kiinnostavaan kysymykseen teoreettiselle tasolle jääneestä pakkotilaan vetoamisen mahdollisuudesta?”</b>
Pakkotilaan olisi totta kai ollut mahdollista vedota. Tämä olisi tietysti vaatinut sen, että Tapion isäntä olisi joutunut/päässyt tuomioistuimen tuomittavaksi. Muissa oikeudenkäynneissä usein vedottiinkin pakkotilaan, joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Kuitenkin on olemassa myös muita silminnäkijäkuvauksia Tapion isännän värväämisestä, ja nämä ovat hänen kannaltaan ikävähköjä. Kuvauksia löytyy ainakin tiedustelupartiossa vapaaehtoisena olleen suomussalmelaisen siviilin kuulustelupöytäkirjasta ja samassa partiossa olleen, vangiksi jääneen, neuvostoliittolaisen kertomuksesta. Tietysti niiden paikkansapitävyydestä voidaan aina käydä keskustelua.
Jussi Kämäräinen.
Joensuun yliopisto, historiantutkija.
To 15.11.2007 @ 17:02
Keksusrikospoliisi julkaisi keskiviikkona 14. marraskuuta seuraavanlaisen tiedotteen:
"KRP ei käynnistä henkirikostutkintaa talvisodan aikaisista teloituksista.
Poliisille tehty tutkintapyyntö seitsemästä talvisodan aikaisesta teloituksesta ei johda esitutkintaan.
Yleisradion MOT-ohjelman toimittaja teki tutkintapyynnön seitsemän suomussalmelaismiehen ampumisesta, joista kuusi pantiin toimeen pikaoikeuksien langettamien kuolemantuomioiden perusteella ja yksi ilman oikeudenkäyntiä.
Poliisia pyydettiin selvittämään, olivatko surmat laillisia vai tapahtuiko niiden toimeenpanossa henkirikoksia. Asiaa selvittänyt keskusrikospoliisi on todennut, että edellytyksiä esitutkinnan käynnistämiselle ei ole.
Pikaoikeudet olivat tapahtuma-aikana voimassa olleen sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynneistä niissä annetun lain 9 luvun mukaisia alioikeuksia.
Pikaoikeus oli erikoistuomioistuin, joka asetettiin käsittelemään vain tiettyä oikeusjuttua. Asiakirjojen perusteella pikaoikeudet tuomitsivat tammikuussa 1940 kuudelle syytetylle kuolemanrangaistukset vakoilusta tuolloin voimassa olleen sotaväen rikoslain 67 §:n perusteella.
Pikaoikeuden tuomio oli pantava täytäntöön 24 tunnin kuluessa tuomion antamisesta. Asiakirjojen mukaan kyseisissä tapauksissa tuomiot pantiin täytäntöön määräajan kuluessa.
Yksi henkilö ammuttiin 27.12.1939 kuulustelutilanteen päätteeksi. Tämä ampuminen ei perustunut sotaoikeuden tai pikaoikeuden päätökseen. Myös tämän henkilön rikokseksi on asiakirjoihin merkitty vakoilu. Nykyisen rikoslain perusteella epäiltyä henkirikosta olisi tarkasteltava tappona. Lainmukaisia perusteita esitutkinnan suorittamiseen ei kuitenkaan ole, sillä teko olisi rikoksena vanhentunut.
Teon vanhentumista arvioidaan vertaamalla tekoajankohdan lainsäädäntöä ja voimassa olevaan lainsäädäntöä. Teko, johon soveltuu nykyisen rikoslain mukaisen murhan tunnusmerkistö, ei vanhene koskaan. Nykyisen rikoslain mukaisen tapon syyteoikeus sen sijaan vanhenee 20 vuodessa."
- - -
Perusteellisen journalistin on usein käytettävä myös poikkeuksellisia tiedonhankintamenetelmiä. Aika harvoin niiden joukkoon kuitenkaan kuuluu tutkintapyyntöä poliisille, johon toimittaja Tero Koskinen päätyi. Tällä kertaa se oli hyvin perusteltu ratkaisu.
Krp:n tiedotteesta käy ilmi, että yhtä lukuun ottamatta MOT:n käsittelemät tuomiot olivat lain mukaisia. Yksi saattoi olla sotarikos, mutta nehän ovat tietysti vanhentuneita.
Erityisesti kannattaa panna merkille, että kuuden miehen teloitukset toteutettiin 24 tunnin kuluessa tuomiosta, joten viivyttelystä ei voi ketään moittia.
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
Pe 16.11.2007 @ 08:58
Täsmennetään nyt hieman tuota tuottaja Matti Virtasen kommenttia.
"Krp:n tiedotteesta käy ilmi, että yhtä lukuun ottamatta MOT:n käsittelemät tuomiot olivat lain mukaisia. Yksi saattoi olla sotarikos, mutta nehän ovat tietysti vanhentuneita."
Sotarikokset sinänsä eivät ole vanhentuneita. Tutkija on todennut teon tapoksi, ja tappo on vanhentunut 20 vuodessa.
"Erityisesti kannattaa panna merkille, että kuuden miehen teloitukset toteutettiin 24 tunnin kuluessa tuomiosta, joten viivyttelystä ei voi ketään moittia."
Tuomiot pantiin täytäntöön 24 tunnin kuluessa tuomiosta, koska laki pikaoikeuksista niin määräsi. Lain mukaan teloitusten täytäntöönpanemisessa ei saanutkaan viivytellä.
Jussi Kämäräinen,
Joensuun yliopiston historiantutkija.
Ma 19.11.2007 @ 09:53
"motvirtanen | To, 25/10/2007 - 09:52
Tero Koskinen - Maanantaina käsittelemästämme aiheesta virisi paitsi akateemista, myös varsin epäakateemista, selviä virhetulkintoja esittävää keskustelua."
Vaaditaanko tähän keskusteluun osallistumiseen joku akateeminen pätevyys? Vaikka sellainen minulta puuttuu, niin kysytään seuraavat kysymykset:
1. Ovatko nämä kuusi pikaoikeuden päätöstä täysin uusia löytöjä, vai ovatko ne Lindstedin väitöskirjan taulukoissa?
2. Täyttikö tämän ilman oikeudenkäyntiä teloitetun Suomen kansalaisen toiminta maanpetoksen tunnusmerkistön?
3. Jos vastaus kohtaan kaksi on kyllä, mikä oli tuomiokäytäntö vuosina 1939-1940?
4. Olisiko ilman oikeudenkäyntiä teloitettu voinut vedota pakkotilaan?
Tero Koskinen on kyllä tehnyt tämän vuoden parhaat MOTit, mutta tässä tapahtui mielestäni pieni harhalaukaus.
Nyt kun on harjoiteltu tutkintapyyntöjen tekoa, niin miksi sellaista ei tehty ohjelman "Jeppe ja lääkket" jälkeen.
Mielestäni siinä kuvattiin suomalaisen kolmikymppisen miehen heitteillejättö, pahoinpitely ja kuolemantuottamus.
Mika Lako
Lainopin luuseri
Ke 21.11.2007 @ 13:10
On ollut ilo huomata, että keskustelu suomussalmelaisten siviilien talvisodan aikaisista teloituksista jatkuu edelleen. Myös muu kuin
akateeminen asiantuntijakeskustelu on tervetullutta - ja saattaa johtaa asiantuntijoiden ylivarovaisia lausuntoja terävämpiin huomioihin ja kiteytyksiin. Mika Lako tosin saattaa olla kaappiakateeminen, tiedä häntä. Seuraavassa vastaan parhaani mukaan Lakon osuviin lisäkysymyksiin:
Lako tiedusteli, ovatko nämä kuusi pikaoikeuden päätöstä täysin uusia löytöjä, vai ovatko ne Lindstedin väitöskirjan taulukoissa?
Tieteellisissä julkaisuissa näihin kuuteen pikaoikeuksien päätökseen on aikaisemmin viitattu lyhyesti, käsittely on voinut jäädä muutamaan
mainintaan alaviitteessä. Myös Lindstedt kuittaa väitöskirjassaan nämä teloitukset muutamalla sanalla.
Seuraavassa sitaatti ohjelmamme käsikirjoituksesta: "MOT:n taustatoimittaja Teemu Keskisarja kaivoi arkistoista asiakirjat talvisodan aikaisista rajakylien miesten kuolemantuomioista."
Kaivoimme siis esiin pienen tutkijapiirin tuntemat asiakirjat ja esitimme ne ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle. Valitsemamme näkökulma teloitusten oikeudellisuuden arviointiin oli
uusi.
Toinen sitaatti ohjelmasta: "Suomussalmelaisten teloitettujen kohtalo oli poikkeuksellisen kova. Talvisodan aikana heidän kohtalonsa jakoi tämänhetkisen tiedon mukaan vain muutama Suomen kansalainen. Rintamakarkureita ei vielä tuomittu kuolemaan."
Entä täyttikö ilman oikeudenkäyntiä teloitetun Oskari Tapion toiminta maanpetoksen tunnusmerkistön ja mikä oli tuomiokäytäntö vuosina
1939-1940? Nykyinen rikoslaki määrittelee maanpetoksen näin:
"Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa
1. liittyy vihollisen asevoimiin,
2. osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,
3. palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, taikka
4. ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea,
on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Ohjelmassa teloitettuja miehiä ei tuomittu maanpetoksesta, vaan vakoilusta. Rajallisen aikataulumme puitteissa emme ryhtyneet selvittämään talvisodan aikaisia maanpetoksen tunnusmerkistöjä. Emme myöskään ottaneet ohjelmassa kantaa Oskari Tapion surmassa mahdollisesti tapahtuneeseen rikokseen, vaan annoimme poliisin selvittää asian. KRP:n mukaan Tapion kohdalla kyse saattoi olla taposta.
Entä olisiko ilman oikeudenkäyntiä teloitettu Oskari Tapio voinut vedota pakkotilaan? Tapio ammuttiin ilman varsinaisia kuulusteluja ja
oikeudenkäyntiä, hänelle ei siis annettu mahdollisuutta vedota yhtään mihinkään. Itse hankkimamme, ennen julkaisemattoman tiedon mukaan,
Tapio pakotettiin oppaaksi aseella uhaten.
Osaisiko joku muu keskustelijoista vastata Mika Lakon esittämään kiinnostavaan kysymykseen teoreettiselle tasolle jääneestä pakkotilaan vetoamisen mahdollisuudesta?
Tero Koskinen
toimittaja, MOT
Su 29.11.2009 @ 20:19
Kyllä isäni puhui totta,hän oli nuo sodat käynyt.Itsekkin yritti paeta mutta oli jäänyt yritykseksi.Mutta kertoi näistä jotka pakeni,herrat sai kiinni ammuttiin heti.Jäivät myös rintamalle,ei tuotu kotiin haudattavaksi.
On tehty paljon historian kirjoituksia,poikkeavat myös aikatavalla toisista.Pitäis olla puolueettomia nämä kirjoittajat.Mutta oisko myös kiinni siitä missä komppaniassa miehet olivat ja minkä aatteisia olivat nämä sota herrat jotka johti näitä miehiä.
Isäni kertoi että heidän johtaja puhui Suur-Suomesta,heidät siis pakotettiin hyökkäämään Neuvostoliittoon.Eikös se niin ole että omaa maata puolustetaan,siihen on velvollisuus,mutta hyökkäys ei.
On TV:ssäkin ollut ohjelma ruotsalaisia haastateltu,jotka kertoi suomalaisista karkureista joita piilottivat.Puhuivat myös tästä Suur-Suomesta ja Hitlerin kätyreistä.
Olen myös kuullut muilta rintama miehiltä. Tuntuu siltä että tämä on aika arka aihe,puhutaan varoen,ja asioita aukee sieltä täältä.
Kyllä sota on kauhia asia isäni kertoi oli vilua ja nälkää.Söivät mädäntyneen hevosen lihaa joka oli kuollut pommituksessa,perunankuoria jotka oli jäänyt edellisiltä leiriläisiltä.Isäni haavottui.Mutta selvisi hengissä .Kuitenkin hermot meni.Hän ei elä enään.
Olen syntynyt sodan jälkeen,kuuntelin isän kertomuksia mielenkiinnolla.Jäi vain kaivamaan totuus,näistä sodista.Nyt kun ne on otettu taas esille olisi hyvä kertoa totuus.Ja pyyhkiä ikävät muistot pois.
Luulen että se tavallinen sotilas tietää totuuden,eikä joku kenraali.Jolla on omat aatteensa,ja halu taistella.Sotilaat vietiin väkisin ainakin osa.