Ma 16.04.2007 @ 16:54admin

Seksiä, kauhua, väkivaltaa

Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19. pykälä kieltää lähettämästä lasten kehitykselle vahingollisia ohjelmia silloin kun lapset ovat television ääressä. Lasten kehitystä vaarantavat lain mukaan erityisesti seksi, kauhu ja väkivalta, tai siis niiden näyttäminen.
 
Miten pitäisi toimia, jos journalismi tai draama vaativat väkivallan tai muuten inhottavan aineiston näyttämistä, mutta ohjelman lähetyspaikka on niin aikainen, että lapsia on vielä hereillä – tai jopa yksin kotona katsomassa ohjelmaa?
 
Laki antaa ohjelman lähettäjälle kaksi mahdollisuutta: seksi-väkivalta-kauhukohtauksista on varoitettava kuulutustekstissä ennen lähetystä, tai kuvaruutuun on pantava läpyskä, josta käy ilmi ettei lasten pitäisi katsoa tätä. Käytännössä sekään ei TV-alan omien ohjeiden mukaan riitä, vaan lasten suojelemiseksi ollaan valmiita myös tietynlaiseen itsesensuuriin.
 
Toimittaja Tero Koskinen sai uusinta MOT-juttua tehdessään haltuunsa poikkeuksellista kuva-aineistoa, jossa näkyi erään suomalaisen oikeusprosessin surullinen lopputulos: poliisi tappoi käräjäoikeuden päätöksen jälkeen lammasfarmari Rauli Ailuksen karjan tämän kotipihaan, koska hänen lampaillaan ei ollut EU-korvamerkkejä.
 
Kuvaaja oli paikalla, kun Ailuksen seitsemän nautaa ja toistasataa lammasta ammuttiin kuoliaaksi. Eläimet siis ammuttiin, niitä ei teurastettu. Huomiota herättää mm. se, ettei kukaan katkaissut eläinten kaulavaltimoa veren laskemiseksi, kuten oikeassa teurastuksessa on tapana. Veren laskeminen nopeuttaa kuolemaa ja estää eläintä tulemasta enää tajuihinsa kuoliniskun tai -laukauksen jälkeen.
 
Juttua tehdessään Koskinen sai kuulla, että jopa eläinlääkäreiden keskuudessa on koulukuntariitoja siitä, miten lopetettavaksi määrätyn eläimen tappaminen ja kuoleman toteaminen pitäisi hoitaa eettisesti kestävällä tavalla.
 
Osa Ailuksen naudoista ja lampaista sätkytteli vielä ammunnan jälkeenkin, eikä eläinlääkäri tarkastanut lähietäisyydeltä mistä oli kysymys. Osa MOT:n hallussa olleista kuvista oli sen verran järkyttäviä, että jouduimme käymään keskustelua: mihin vedämme rajan siltä varalta, että television ääressä on lapsia?
 
Asiasta kehkeytyi oikea kiista, ja lopputulos oli kompromissi: ampumista, verta ja sätkyttelyä näytetään lyhyesti vain sen verran, että aikuiskatsojat ehtivät tajuta mistä on kysymys ja ymmärtävät prosessin päätepisteen, eläinten päätymisen ongelmajätteeksi. Lapset puolestaan eivät – toivottavasti – ehdi tajuta mistä on kysymys.
 
Kaikesta huolimatta katsojien reaktiot ovat arvaamattomia, kuten viestintävirastolle tulleet kantelutkin kertovat.  Näyttää siltä, että virasto on ottanut valvontatehtävänsä vakavasti ja huomauttaa televisioyhtiöitä lain noudattamisesta myös hyvin tulkinnanvaraisissa tilanteissa. No, viranomaisen velvollisuushan on tehdä itsensä tärkeäksi, ja mikäpä sen tärkeämpää kuin lasten suojelu oletetuilta vaaroilta.
 
Ja nyt tullaan nykyaikaan: televisio ei ole liikkuvan kuvan ainoa jakelukanava, vaan kaikenlaisia iljettävyyksiä voi nähdä myös internetissä. Se aiheuttaa meille vastuullisille yleisradiolaisille lisää huolia: mitä jos joku panee meidän ohjelmistamme ”sensuroitua” materiaalia nettiin. Sen jälkeen meidän on vastattava kysymykseen ”linkata vaiko ei?”
 
Jos päätämme olla linkkaamatta, sekään ei pelasta uteliaimpia sieluja, jotka pystyvät hakukoneiden avulla tarkistamaan onko sitä sensuroitua aineistoa muualla vai ei. Välillä tuntuu siltä, että aika on ajanut meidän Ylen setien ja tätien ohi.
 
Mutta parhaamme tehdään, jotta lasten kehitys ei vaarantuisi.
 
 
Matti Virtanen
tuottaja

36 kommenttia

Tämmöistä se EU taas teettää,järjettömiä korvamerkkipykäliä
Olisiko järjen käytöllä nyt voitu välttää tällainen
eläinten ampuminen
Onko perheen lapselle järjestetty kriisiapua ?

Kiitos että varoititte kuulutuksessa ohjelman sisällöstä: omat hätäteurastuksen kotona nähneet teini-ikäiset poistuivat seuraamasta ohjelmaa kun näkivät ampumiset.
Tasapuolisuuden nimessä ei Ailuksen kohdalla olisi saanut menetellä kuten oli menetelty, sillä eri puolilla maata näyttää olevan täysin erilainen käsitys siitä mikä on oikeaa eläintenpitoa ja mikä ei. Miksi joku saa mätänevästä ruhosta yms. vain sakkotuomion ja toiselta tapetaan kaikki eläimet? 8.6. kuvatussa pätkässä on eläimet talven ja karitsointien jälkeen laskettu laitumelle ja osa emoista näytti todennäköisesti siitä syystä laihoilta. Rautiaisen lausuntoon pitäisi kiinnittää huomiota: eläimet olivat lihavamman näköisiä kuin aiemmin kuvatussa otoksessa. Eikö tilalla ollut eläimille ruokavaroja? Katokset ovat täysin hyväksyttävät jos on katto ja kolme seinää, missään ei vaadita että tulisi olla lautarakenteet. Lumet voi yhtä hyvin pudotella pressukatokseeltakin. Jos kasvattaa eläimiä entisaikojen ahtaammissa tiloissa, ei se ole mikään este hoitaa eläimiä hyvin. ns. norjalaismerkit tulivat tiloille vasta helmi-maaliskuun vaihteessa ja monet tilat odottivat näitä merkkejä ja kiinnittivät ne vasta silloin eläinten korviin. Miksei Ailukselle annettu tätä mahdollisuutta kun kerran eläimillä oli todettavissa repeytyneitä korvia? Miksei odotettu keskeneräisen jutun päätöstä eli yhtä kuukautta? Eläimet eivät ohjelmassa näyttäneet nälkiintyneiltä. Eihän lampaita oltu viemässä tilalta minnekään. Miksi samalla alueella on toiselle annettu mahdollisuus myydä eläimet lopetuksen sijaan, vaikka eläimet olivat olleet nälkiintyneitä ja luut törröttäneet niistä? Punnittiinko Ailuksen eläimet ennen lopetuspäätöstä vai oliko päätös eläinlääkäreiden subjektiivisen arvion varassa? Ailuksen kannattaisi viedä asia eteenpäin eikä tyytyä tähän ratkaisuun.
- Olisi muuten tämän jälkeen hyvä selvittää julkisesti korvamerkintöjen tilanne koko maassa sekä se, kuinka moni on joutunut tarkastuksen kohteeksi ja saanut kiinnittää ne laatikossa olevat korvamerkit paikoilleen, kuinka monelta on peritty takaisin mahdollisesti maksetut tuet puutteellisten merkintöjen ja korvamerkkien vuoksi, kuinka moni on saanut huomautuksen eläintenpidosta ja merkkien puutteista ja miten tilannetta on muualla maassa valvottu? Uuhipalkkioiden ja alkuperärotutuen kerääjiä löytyy etenkin pohjoisesta Suomesta tiloilta, joilla lampaat kasvatetaan ilman mitään sään suojaa ja ilman vettä porojen kanssa. Yhdenmukaiset ohjeet ja menettelytavat, jotka olisivat julkiset, saattaisivat edesauttaa ymmärtämään viranomaismenettelyjä edes jossain määrin silloin kun ulkopuolisten ilmoituksestakaan eläinlääkäri ei näe aihetta puuttua asiaan nälkiintyneiden eläinten kohdalla eivätkä tukia myöntävät viranomaiset valvo että nälkiintyneiltä uuhipalkkiouuhilta syntyy myös karitsoja lihantuotantoon, jota varten tuki myönnetään. Tukien edellytyksenä on asianmukainen eläintenpito.

Kiitokset toimittajalle ohjelmasta. Se ehkä panee ihmiset miettimään kuinka asioita voi hoitaa niin monella eri tavalla.

Hailuotolainen poronhoitaja Jukka Siekkinen lähetti MOT:n välityksellä Ailuksille kirjeen, jonka hän halusi saattaa myös laajempaan tietoon. Tässä kopio:

"Hei Rauli ja Eeva-Kaisa,

Meille oli käydä lähes samalla tavalla reilu vuosi sitten, kun kotiimme Hailuotoon tuli yllättäen läänineläinlääkäri, Oulun kaupungin johtava hygieenikko ja paikallinen terveystarkastaja vahvistettuna kahdella (!) erillisellä poliisipartiolla.

Tavoite oli täysin selkeä vierailun alusta lähtien; nyt loppui ns. virallisen poron”hoito”alueen korvamerkittömien porojen pito ja haaveetkin niiden laajemmasta käytöstä  paikallisten perinnemaisemien kunnostus- ja entisöintitöissä.

Meille kävi kuitenkin hyvin: mistään sellaisesta, joka olisi oikeuttanut viranomaiset tappohommiin meitä ei saatu ”kiinni”. Poromme voivat hyvin ja lisääntyvät tänäkin keväänä noin kymmenellä vasalla.

Täälläkin on satoja hehtaareja Natura-alueita, jotka vaatisivat välittömästi kunnostuksen ja entisöinnin aloittamista, mutta erittäin vaikea on ohittaa (vaikka ne antaisi ilman eri korvausta töihin ruokapalkalla) paikallisia korvamerkittyjä lampaita ja nautaeläimiä!

Eli lisääntyvä porokarjamme on pääosin työttömänä ensi kesänäkin ja joudumme ruokkimaan niitä kesälläkin tehdastekoisella Suomen Turussa valmistetulla täysrehulla!

Mahtaisiko muualta Suomesta löytyä paremmin töitä poroillemme?

Terveisin,

Jukka A. Siekkinen, Luovon Mosku
www.reindeers.fi
www.hailuoto.info

Kiitos järkyttävästä jutusta.
Kyllä oli rohkeita metsästäjiä ja poliiseja paikalla.
Kirkasotsainen poliisi puolusteli tekoja niin hienosti, me vaan tottelimme kun oli pakko.
Harri

Jälleen kerran nähtiin miten käy kun yksityinen ihminen (lampuri)on astunut useamman virkamiehen(naisen)varpaille. Aivan käsittämätön teko. Varmaan hyvä mieli näillä ko.toimenpiteeseen osallistuneilla. Ohjelmassa jokainen ko.tekoon osallistunut oli olevinaan pahoillaan tapahtuneesta mutta eivät ajoissa tehneet mitään estääkseen murhat.Salon poliisista tämä komisario sanoi suoraan että korvamerkit olisi pelastanut eläimet! Mihin niitä merkkejä silloin tarvittiin eihän eläimiä oltu viemässä mihinkään. Kaikkein kamalinta asiassa on tämä byrokraattien valta eli mehän näytetään mentaliteetti.Jos eläimet olisivat saaneet elää tämän vuoden helmikuukun niin ne olisivat saaneet uuden turvalliset alumiiniset korvamerkit. Vastuullisten tappokäskyn takana olleiden ihmisten piti tietää että uudet merkit tulevat mutta kun ihmisen vallan näyttöhalu vallalla voi jälki olla kamalaa kuten tässä tapauksessa.Mitenhän ko.lampuri on toipunut ko.tapauksesta? Onko yhteiskunta huolehtinut vastuustaan? Ovatko virkamiehet nyt hoitamassa velvollisuuksiaan?

Nyt osuttiin jo sitten k18 alueelle. Itsekin maalainen ja metsästäjä. Kyllähän noita on itsekin teurastanut ja joutunut katsomaan teurastuksia läheltäkin, mutta tämä oli jo liikaa jos miehellä ei ole pokkaa mennä ampumaan otsalaukausta niin ei pitäisi varmaan ampua ollenkaan. Nämä niin sanotut ammatti miehet voivat puolestani painua jonnekkin mitä ei tässä edes kehtaa sanoa. Tämä kyseinen eläinlääkärikään ei tule ikinä edes lähelle kotitilaani oli tääs vissiin henkilö ketä on kiusattu liikaa pienenä ja nyt pöyhistellään, kuulosti ainakin sellaiselta henkilöltä. Sitten miksei nautoja ja lampaita kellä oli korvamerkit ei säästetty, jos kerran tilat oli heikot niin eiköhän jostain olisi löytynyt tyhjä navetta kun niitä tuppaa nykypäivänä olemaan aika paljon liikenteessä. Sitten vielä ihmetellään miksi maatalous on kuolemassa, voisin vielä kyseenalaistaa kun puhuttiin että alkaa olemaan liikaa eläimiä ettei ne saa yksilöllistä hoitoa, kuitenkin nykyään panostetaan suuryksiköihin jossa on pitkälle toista jollei kolmattakin sataa eläintä mitenkäs siellä yksilöllinen hoito? Samoin nyt perään kuulutan eläinsuojelijoita kyllähän ne minkki tarhoilla käyvät.

Järjetöntä kaksinaismoralismia osoittaa, että ohjelma joka (Huom! sensuroidusti!) kertoo meille miten pahimmillaan saattaa oikeassa elämässä käydä jos astuu pätemisen tarpeessa olevien virkanaisten ja -miesten varpaille, saa huomautuksen raakuuksien esittämisestä TV:ssä!? Vau! Missä olivat kaikki ne viranomaiset, jotka vastaavat lastemme hyvinvoinnista niin henkisesti kuin fyysisestikkin, silloin kun Ailuksen pihapiirissä lojui verisiä, nytkyviä, kuoleman toreissaan olevia lampaita ja lehmiä!? Suojeliko silloin Ailuksen lapsia heidän omalla pihallaan tapahtuvilta julmuuksilta joku viranomainen? Eikö niiden viranomaisten, jotka alunperin tekivät päätöksen siitä, että eläinten lahtaaminen tapahtuu perheen omassa pihapiirissä, olisi jo päätöstä tehdessään pitänyt ottaa Ailuksen perheen hyvinvointi huomioon?

Tapahtumien kulku vaikuttaa siltä, että omaa (mieli)valtaansa korostaakseen pikkupaikkakunnan virkamiehet ovat suorituttaneet eläinten lahtauksen Ailuksen perheen omassa pihapiirissä. Kuka tahansa kokisi edellä mainitut tapahtumat uhkaavana ja täysin mielivaltaisena toimintana.

Asia tulisi viranomaisten ottaa tarkempaan syyniin ja tutkia, että onko kyseisessä lahtauksessa edes toimittu eläinsuojelulain pykälien mukaisesti - mikä ei valitettavasti ainakaan ohjelman haastattelujen perusteella käynyt yksiselitteisen selväksi.

Järjettömintä asiassa lieneekin se, että eläinsuojeluun nojaten toimitaan itse noin raa'asti ja kyseenalaisesti, edes alkeellisin inhimillisyys unohtaen - ja kaikki vain periaatteen vuoksi!

Kiitos viestistä nimimerkki Annelle. Sen verran täsmennän, että MOT ei suinkaan ole saanut huomautusta raakuuksien esittämisestä TV:ssä. Me keskustelimme asiasta ja teimme yhteisen päätöksen siitä mitä näytetään ja mitä ei.

Raaimpien kuvien esittäminen olisi mahdollisesti johtanut siihen, että joku olisi kannellut viestintävirastolle, ja Yle olisi saanut huomautuksen lasten kehitykselle vaarallisen aineiston näyttämisestä.

Kyse ei ole siitä, että me pelkäisimme viestintävirastoa. Lakejahan voi noudattaa myös muista syistä kuin rangaistuksen pelosta. Kyllähän pienimpiä, alle kouluikäisiä lapsia kannattaa varjella turhilta mielenjärkytyksiltä joka tapauksessa. Hekin varmaan ehtivät aikanaan nähdä televisiosta ihan riittävästi sekä eläinten että ihmisten tappamista.

Ailusten tarinassa kieltämättä pimeimpiä kohtia on se, että yhteiskunnan väkivaltakoneisto hyökkäsi tilalle varoittamatta. Perheen lapsia ei siten ehditty viedä hyvissä ajoin pois lahtausoperaation alta, vaan heille tuli äkkilähtö.

Matti Virtanen
tuottaja

Edellisiä viestejä luettuani voin sanoa, että olen samaa mieltä siitä, että tekotapa oli väärä.
Kyllä asiassa olisi voinut edetä hieman toisellakin aikataululla ja yrittää toimia jotenkin muuten, hieman inhimillisemmin.

Tosiasia kuitenkin on (haluamatta mitenkään loukata asianosaisia), että asiassa on monta puolta (joka ei varmastikaan kaikille pelkästään tuon ohjelman nähneille täysin valjennut).
Eläimiä oli ihan oikeasti aivan liikaa ja eläinlääkärin raportissa korjattavaksi vaadittavat asiat olivat kyllä pääosiltaan ihan totisinta totta.

Eläinten lukumäärän osalta tosin oli jo alettu toimiakin, mutta valitettavasti liian myöhään.
Surullista, että isäntä ei vain "nähnyt" asiaa jo kauan sitten, vaan lampaiden annettiin lisääntyä hallitsemattomasti.
Jos asialle olisi tehty jotain jo huomattavasti aiemmin, niin nyt olisi varmaan ollutkin enää kyse ainoastaan niistä korvamerkeistä.
Nyt tuntuu siltä, että tähän tilanteeseen vaan ajauduttiin.
Asiat tuntuvat jotenkin kamalan ristiriitaisilta, tyyliin -toisaalta, mutta toisaalta sitten taas. Syytä voi kyllä mitä ilmeisemmin hakea ihan molemmista osapuolista, jos sitä tässä lähdetään kaivelemaan.

Aiemmista viesteistä mieleen nousseina asioina vielä sen verran, että kaksiseinäinen katos ei ole tosiaankaan sama kuin kolmiseinäinen (tai neliseinäinen oviaukolla) ja kuivikkeita täytyy ehdottomasti olla riittävästi (eikä ole suotavaa, että aitaus muuttuu syksyllä/keväällä "uima-altaaksi").
Kunnon kuivitus on tärkeää etenkin pihatto-oloissa, tässä ilmastossa (tottakai sisätiloissakin asustavilla), sekä jäätymättömät juoma-astiat (niitäkin kun on nykyään saatavilla), jos asiaa ei muuten ehditä valvoa.
Myös sairaiden eläinten hoito täytyy tietysti hoitaa asianmukaisesti.
Käsittääkseni tilalla on ollut tässä asiassa reagoiminen ajoittain hieman turhankin hidasta, samoin vaikeasti ja parantumattomasti sairaan eläimen lopetuttaminen on ollut isännälle vähän luvattoman vaikeaa.
Ihmeparantumista täytyy eläimen omistajan älytä jossain vaiheessa jo lakata odottamasta (jos kaikki mahdollinen on jo tehty) ja toimia asianmukaisesti, eläimen kärsimykset realistisesti huomioiden.
Ruoasta nyt tuskin on ollut pulaa.

Oma juttunsa sitten tietysti se, miksi asioihin ei puututa näin rankasti jossain muualla Suomessa ja joku täysin törkeä tapaus selviää vain pienillä sakoilla, vaikka aihetta olisi paljon muuhunkin. Sitä en kyllä ymmärrä.

Kieltämättä hieman mietityttää myös nämä nykyaikaiset jättiläismäisillä eläinmäärillä varustetut suurtilat, mutta niissä on sitten kyllä kaikki tietysti huippukoneellistettu, tilat rakennettu toimiviksi ja yleensä varmaan työntekijöitäkin enemmän kuin yksi.
Ailuksen tilalla isäntä yksin vastasi aika pitkälle eläinten hoidosta, apuvoimia olisi totta vie tarvittu, mutta sen lisäksi myös huomattavasti toimivammat systeemit jatkuvasti kasvavaan eläinmäärään nähden.

Entisiä aikoja ajatellen, siihen aikaan eläinsuojat olivat mitä olivat ja kyllähän niissä eläimet elelivät, mutta eläinten määrä oli toki kyllä hieman rajoitetumpikin.
Suurimmilla tiloilla, kartanoissa yms., joissa eläimiä sitten oli enemmän, oli myös työvoimaakin enemmän.

Muuten kyllä toivon perheelle toipumista vaikeasta kokemuksesta!
En siis halua loukata heitä mitenkään, mutta näen vain itse aika voimakkaasti tietyt realitettit.

Omasta puolestani haluaisin kiittää MOT - toimitusta hyvin tehdystä ohjelmasta. Ohjelmassa tuotiin esille monenlaisia näkökulmia Ailuksen tapaukseen liittyen. Tietysti joku näkökulma jäi kertomattakin.

Kateeksi ei käy eläinlääkäreitä, jotka joutuvat tekemään vaikeita ja raskaita ratkaisuja. Teki niin tai näin, joku osapuoli ei ole tyytyväinen. Poliisinkin työ on joskus samankaltaista. Itse asian pohdintaan minulla ei ole varsinaisesti uutta tuotavaa, mutta ehkä yksi huomio kuitenkin:

Suomessa oikeuslaitos viime kädessä ratkaisee, onko joku toiminut väärin tai ei. Hovioikeus lievensi käräjäoikeuden tuomiota, mutta tuomitsi kuitenkin Ailuksen rikoksesta.

Stephan Sundqvist
Komisario
Salon polisilaitos

En ehtinyt katsoa ohjelmaa (eikä videon katselu/lataus valitettavasti onnistu koneessamme), mutta luin käsikirjoituksen ohjelmasta.

Edellä olevia tekstejä on pakko kommentoida sen verran, että olen samaa mieltä siitä Matti Virtasen kanssa, että Ailukselle olisi voinut antaa vielä mahdollisuuden (mutta tietyin ehdoin), jos hän oli kerran uudet alumiiniset korvamerkit luvannut jo kiinnittää, mutta missä vaiheessa hän oli tämän luvannut?
Miksi sitä lupausta ei sitten noteerattu, ihmettelen minäkin?

Oma juttunsa on sitten tietysti itse eläimet.
Ailushan oli siis jo ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin eläinten suhteen, mutta missä ajassa kaikki olisi järjestynyt, olisiko se ollut riittävää ja oltaisiinko vuosien päästä kenties oltu taas samassa pisteessä?
Eläimiähän oli kuitenkin pakko vähentää tuntuvasti, (ei pelkästään muutamaa kymmentä yksilöä) ja lisäksi Ailuksen olisi ollut ehdottomasti sitouduttava jatkossa tiukempaan valvontaan ja suunnitteluun eläinten lisääntymisen suhteen, joka nyt oli ollut todella holtitonta ja hallitsematonta.
Olisiko se onnistunut? Se ei ollut onnistunut häneltä koko vuosikymmenenä, mutta olisiko se onnistunut takuuvarmasti nyt?
Eläinten maksimi lukumäärä olisi lopulta ehkä pitänyt määrätä ylemmältä taholta ja sakkoja ylimääräisistä tms., vai miten asiaa olisi jatkossa hoidettu(?)

Noin 10 vuotta sittenhän tilalla olivat minun nähdäkseni kuitenkin vielä asiat suht kunnossa ja eläinten määrä silloin sopiva.
Jossain vaiheessa mopo on sitten päässyt karkaamaan käsistä ja asiat ovat alkaneet luisumaan hallinnasta (kylläkin jo ennen tuota korvamerkkilakiakin). Lehmien tulo on ilmeisesti pistänyt viimeisen "pisteen i:n päälle" niin, että asiat ovat kasaantuneet lopulta täysin mahdottomaksi möykyksi.

Lainaan tähän vielä pätkän käsikirjoituksesta:

Rautiainen:

"No ensivaikutelmana synty, että eläimiä on paljon näihin tiloihin nähden. Nää tilat ei oo eläimille eikä hoitajillekaan turvallisia ja semmonen vaikutelma, koska näitä eläimiä, eläimet on sijoitettu niin moneen paikkaan niin vaatii hirmu paljon töitä, että saa saa tota eläimet pysyyn kunnossa".

Pääosin yhdelle ihmiselle siis hieman liikaa kyseinen työmäärä, jota kaiken epäkäytännöllisyys vielä hidastaa. Ihminen voi vaan itse valitettavasti ajan myötä tulla "sokeaksi" tietyille asioille, oppii pikkuhiljaa fuskaamaan joissain asioissa yhä enemmän ja enemmän ja lopulta kaikki tuntuukin ihan "normaalilta" meiningiltä, kun siihen on jo täysin tottunut.
Mieli toimii näin, kehittäen jonkinlaisia suojamekanismeja.
Olen kuullut sellaisenkin kommentin, että ei eläimillä mitään hätää ollut minkään suhteen, koska olivat tottuneet ja sopeutuneet oloihin erittäin hyvin "kun eivät tienneet paremmasta".

Tilan toimivuuden kannalta olisi kyllä ollut ehdottomasti oleellista ensin vähentää eläimet järkevään määrään ja sen jälkeen saneerata olemassa olevia tiloja toimivammiksi sen sijaan, että tiloja kyhättiin sinne tänne jatkuvasti lisää (ja entistäkin epämääräisemmin) yhä kasvavalle eläinlaumalle.
Aikoinaanhan tilalle kyllä rakennettiin myös uusi lampola, mutta kun se alkoi olla valmis sinne eivät muuttaneetkaan lampaat, vaan juuri taloon tulleet lehmät. Pian oltiinkin sitten loputtomassa noidankehässä.
Yhden ihmisen ja satunnaisen ja varsin kirjavan työntekijäjoukon aika ei enää kertakaikkiaan riittänyt kunnolla mihinkään tuon jättiläismäisen eläinlauman hoidon ohella. Lopulta kaikkea rääpäistiin vähän sieltä täältä ja sitten kaikki vain näköjään "kaatui niskaan".
Ikävää vaan, että se meni nyt näin kuin meni.

Pelkästään näitä nettisivuja lukiessa en kyllä ole, ainakaan minä, saanut sitä käsitystä, että ohjelma olisi ollut täysin yksipuolinen. Aihettahan oli kyllä käsitelty muultakin kantilta (esim. tuo eläinsuojelutarkastuspöytäkirja ja juuri Johanna Rautiaisen lausunnot, joista löytyi siis jonkinlaista kritiikkiäkin).
En sitten tiedä mikä ensivaikutelma olisi syntynyt pelkästään tuosta videosta.

Ymmärrän kyllä hyvin senkin, että tämä asia herättää toisissa (kuten parista edellisestä kommentista sai lukea) voimakasta ärtymystä ja nostattaa tunteita laidasta laitaan ja ohjelmassa on nähty ainoastaan puolustelun makua.
Eikä tarvitse kuulua edes mihinkään erityiseen "vihamiesporukkaan".
Useita ihmisiä ärsyttää tietysti se, että lampuri itse on julkisuudessa korostanut niin kovin voimakkaasti tätä korvamerkkiasiaa, ikäänkuin ainoana syynä ja ongelmana.
Kyllähän tuossa kirjeessä Hailuodostakin mainittiin, että heitä ei oltu onneksi saatu mistään tällaisesta "kiinni" ja eläimet olivat säästyneet, että tuskin pelkästään korvamerkeistä on ollut kyse (ja sen ilmeisesti jossain määrin Matti Virtanenkin allekirjoittaa?)

Mikä väkivaltakoneisto....? Poliisit oli määrätty paikalle oikeuden päätöstä noudattamaan.
Lammasfarmari oli itse ajanut asiansa siihen pisteeseen.
Olis ollut toimittajalle rohkeutta sen verran näyttää ne eläintenpitoon täysin soveltumattomat olot kokonaisuudessaan, eikä leikellä filmiä soveltuviin osiin niin kuin vanhassa neuvostoliitossa. "Lampola" oli siihen eläin määrään täysin riittämätön.Pressusuojia ja kattoon saakka olevia paskakasoja.
Käytönnössä lampaat ovat eläneet pitkiä aikoja oman onnensa nojassa. Ruokista puutteellista ja sattumanvaraista.
Siitä rottien syömästä lampaasta olisi myös saanut hyvät kuvat... Kas kun ei sitä näytetty.
Tällainen yksoikonen juttu kyllä varmasti kirvoittaa kommentteja yleisesti eläinrakkaissa suomalaisissa. Sitä eläinrakkautta olis toivonut isännätäkin aikanaa,että olis huolehtinut eläimistään.

Sanavalinta ei näytä onnistuneen. Sanotaan sitten voimakoneisto, jos se tuntuu mukavammalta. Itse kyllä pidän siitä, että poliisi saa tarvittaessa vastata väkivaltaan laillisella väkivallalla.

Periaatteessa ei pitäisi julkaista rekisteröidyn nimimerkin suojasta lähetettyjä anonyymeja v-tuilukommentteja, mutta menköön tällä kertaa.

Erkin tietolähteistä ei ole mitään tietoa - ilmeisesti kyseessä on Ailuksen vihamiesten tietotoimisto. Tällaiset asiat voidaan selvittää vain jos henkilö kirjoittaa omalla nimellään.

MOT ei ole väittänyt Ailusta pulmuseksi. Oleellista on, että isäntä oli parantanut toimintaansa, kuten ohjelmassa haastatellut asiantuntijat sanoivat.

Ailus oli myös valmis merkitsemään lampaansa uudenlaisilla korvamerkeillä. Voimakoneisto ei kuitenkaan enää halunnut antaa hänelle tilaisuutta.

Matti Virtanen
tuottaja

Kyllä ohjelmaa katsoessa tuli mieleen, että oltiin haluttu ottaa asiassa vain lampurin näkökulma.

Olisin samaa mieltä kuin nimimerkki Erkki (jonka teksti on minusta aivan asiallinen sävyltään). Entäpä jos asia olikin niin, että alunperin asiallisena alkanut lampaidenpito on lähtenyt käsistä koska merkitsemättömiä eläimiä ei ole kukaan huolinut eikä niitä ole voinut mihinkään siirtää. On tullut aina vaan uusia eläimiä, tilat ovat loppuneet kesken ja ehkä ruokakin joskus. Jos yksi ihminen on vastannut 140 lampaan, kymmenkunnan naudan jne pidosta niin aika vähälle on jäänyt yhden eläimen saama huomio, väkisinkin. Ohjelmassa kuitenkin puhuttiin "yksilöllisestä" eläintenhoidosta.. Samoin ohjelmassa mainittiin, että tilanne oli kestänyt jo kauan, ainakin eläinten kuntoa esitteleviä videoita oli sekä kesältä että talvikaudelta. Eli varmaan olisi tilaisuus ollut korjata asioita, jos olisi ollut tahtoa niin tehdä. Jossain vaiheessa vain täytyy peli viheltää poikki jos mitään korjauksia tilanteeseen ei tule huomautuksista huolimatta.

Tuottajakin myöntää, että "Ailus ei ollut mikään pulmunen"; olisitte tuonut jutussanne enemmän esiin sitä puolta mitä eläinsuojelutarkastusraportissa oli. Eli sitä, miksi tilaan oli alunperin kiinnitetty huomiota. Syy ei ollut se että korvamerkit puuttuivat! Isännän valinta jättää elukat merkitsemättä oli nähdäkseni syy ainoastaan siihen tapaan, jolla karja hävitettiin.

Itseäni huolettaa se, miten jatkossa eläinsuojelutyötä tekevät eläinlääkärit uskaltavat puuttua asioihin, jos tämä on siitä saatu kiitos. Itse olen kuullut jo kolmelta eläinlääkäriltä kommentin, että eläinsuojelutyö saa jatkossa jäädä vähemmälle, hukkukoot eläimet paskaan jos se on se mitä heiltä halutaan.

Muistuttaisin anonyymeja kommentaattoreita siitä, että olemme luvanneet julkaista vain hyvien tapojen mukaisia viestejä.

Ailuksen tilalla ei yksikään eläin ole "hukkunut paskaan". Tämä väite alkaa jo olla huonojen tapojen osastolta. Jos haluatte jatkaa keskustelua, käyttäkää omaa nimeänne.

Matti Virtanen
tuottaja

Hups, jatkoa edelliseen, joka lähti bittiavaruuteen ennenaikaisesti.

Siis
Eläinsuojelulaki
55§
Eläintenpitokielto
--------------------------
Eläintenpitokielto on muutoksenhausta huolimatta pantava heti täytäntöön.
--------------------------

Tässä kohdin lainsäätäjä on tehnyt mielestäni virheen, koska tuomioistuimelle ei ole jätetty mahdollisuutta kiellon lykkäämiseen. Nyt kun eläimet on hävitetty, niin oikeus ei voi tehdä katselmusta Ailuksen tilalla. Jutussa ei käynyt myöskään ilmi, kävikö käräjäoikeus tilalla tarkistamassa tilanteen 9/2006? Luulisi että pitokiellossa on oleellista tilanne sillä hetkellä kun käräjäoikeus tekee päätöksen, ei se mitä on tapahtunnut vuonna 2005.

Salon poliisilta kysyisin, kuka pyysi teiltä virka-apua eläinten lopettamiseen?

Ehkä Ailus oli virkakoneiston(kunnan eläinlääkärin) uhri, ei väkivaltakoneiston(poliisin).

Muuten, kenellä on kompetenssi määrätä valtiolle tuomitusta omaisuudesta? Ailuksella, poliisilla vai kunnan eläinlääkärillä.

Hyvä ohjelma, herätti lisää kysymyksiä.

Kiitos edellisille kirjoittajille asiallisista kommenteista. (Vaikka ihmettelen edelleen tätä salanimillä esiintymistä.) Tulkoon nyt vielä kerran sanottua, että MOT ei väittänyt Ailusta pulmuseksi. Jutussa ihmeteltiin sitä, että oliko koko karjan tappaminen tällaisessa yllätysiskussa todella järkevin ratkaisu.

Siis järkevin. Ratkaisun laillisuudesta en käy kiistelemään, mutta sen verran on sanottava, että lainvoimaisuuden ja täytäntöönpanokelpoisuuden erottaminen toisistaan ei sovi yleiseen oikeustajuun silloin kun seuraamukset ovat näin lopullisia. Ja miksei Ailusten lapsia ajateltu ennen kuin koneisto ajettiin pihaan?

Yksi keino pakottaa niskotteleva kansalainen käyttäytymään oikein on uhkasakko. Jos Ailuksen eläintenpidossa oli suuria ongelmia, niin miksei sitä mahdollisuutta käytetty?

On hienoa, että poliisin edustaja osallistuu keskusteluun ja selittää valittua linjaa. Tuomioistuimilta lienee turha odottaa mitään vastaavaa.

Matti Virtanen
tuottaja, MOT

Kommenttina sen verran, että Ailuksen perhe ja perheen lapset olivat pakotettuja katsomaan teurastusta !
Olen sitä mieltä, että lapset usein oppivat nopeammin ja viisaammin elämästä juuri totuuden avulla. Totuus kun ei välttämättä ole aina kaunis ja sadunhohtoinen.
Lapset lisäksi usein ymmärtävät totuutta paremmin kuin aikuiset.

Järkyttyneenä seurasimme maanantain lähetystä Ailuksen perheen järkyttävistä kokemuksista.
On uskomatonta, miten viranomaiset ovat saaneet kiusata ja vainota perhettä jo vuosia.

Olen ottanut selville muutamia asioita tapahtuneiden tiimoilta ja haluan kertoa niitä tässä:
Kaikki on alkanut jo vuonna 2003 kun Ailus otti Äkkijyrkän eläimiä hoitoonsa eli tarjosi niille kesälaitumen koska Äkkijyrkällä ei sillä hetkellä ollut sellaiseen mahdollisuutta. Kun eläinlääkäri sai tästä tiedon tuli hän tilalle solvaamaan perhettä tästä. Eläimetkin kun olivat niin kummallisia puhumattakaan minkä arvostelun perhe sai.Kyse oli harvinaisesta nautarodusta.

Ailuksella oli tapana tehdä hoitosopimuksia eläimistä. Kerran kävi niin huonosti yhden sopimuksen kanssa, että Rauli Ailus sai tiedon ettei eläimiä oltukaan hoidettu kuten olisi pitänyt. Hän haki eläimet välittömästi kotiin ja aloitti hoidon. Eläinlääkäri vieraili taas tilalla, kuvasi materiaalin (näytetty oikeudessa ja MOT ohjelmassa) jossa tahallisesti vääristellään totuutta eli väitetään, että juuri huonokuntoiset eläimet olisivat Ailusten hoitojen jäljiltä.

Tästä alkoi ajojahti ja turhat tarkistukset sekä perättömät eläinsuojelurikos syytteet.Jostain kumman syystä juuri erikoinen nautakarja sai eläinlääkärin kuohuksiin.

Rauli Ailus kumosi jokaisen toisensa jälkeen mutta se ei hillinnyt eläinlääkäreiden ja poliisin tahtia. Tappouhkauksia tuli karjalle jo vuosia sitten.
Hs otti asian esille 13.6.2005 ja viranomaiset kiistivät tappo väitteet.
Muutaman kuukauden perhe sai olla rauhassa ko lehtijutun jälkeen.

Perhe oli vuokrannut Salon kaupungilta peltoja eläimille ja erään kesän jälkeen pelloilta löytyi aikanaan eläinten syötyä ruohot ym auton akku sekä lasinsiruja yms roskaa. Aulis sai tästä eläinsuojelurikos syytteen vaikka Salon kaupunki tuli ja siivosi jälkensä kuten asiaan kuului.

Korvamerkintöjen osalta viranomaiset jaksoivat kiusata perhettä vaikka korvamerkit laitettiin karjaan jo vuonna 2005 paria villiä poikkeusta lukuunottamatta. Rauli Ailus ei ollut aikanaan vain kiirehtinyt merkkien vuoksi koska ne aiheuttivat kärsimyksiä etenkin lampaille koska silpoivat niiden korvat. Pari eläintä menehtyi mm korvamerkkien vuoksi.
Hän siis suojeli eläimiään !

Rauli Ailus tunnetaan lampurina joka ei lampureille tyypillisenä mm anna karitsojen kuolla. Hän hoiti jokaisen karitsan aikuiseksi jos se vain oli mahdollista. Hän jopa lypsi itse emon jos se karitsaa auttoi.
Lisäksi Rauli Ailuksen eläimiä ei tapettu saati juurikaan teurastettu, hänellä oli mm 15-vuotiaita eläimiä karjassaan.
Jokainen eläin oli yksilö ja myös hoidettiin niin. Kunnioittavasti ja rakastavasti. Siten kuin inhimillinen ja tervejärkinen sekä sydämestään eläintenystävä hoitaa.

Jokainen maalaisjärkeä käyttävä ihminen tajuaa, että huonosti kohdeltu ja nälässä pidetty tai sairas eläin ei juokse isäntänsä luokse iloisena jopa viikkojen eron jälkeen nimensä kuultuaan !

Olen ollut yhteydessä eläinsuojeluyhdistyksiin asian tiimoilta. Otin yhteyttä Salon eläintensuojelu valvojaan jo 16.4. illalla ja kysyin miten nämä tapahtumat ovat olleet mahdollisia. Vastauksena sain, että hajulla ollaan oltu mutta apua ei ole pyydetty. Ja kantaa ei oteta. Kysyin, että olisiko pitänyt tarjota apua, johon sitten sain saman vastauksen eli ei oteta kantaa.

Vuosien myötä lehdistössä on ollut varsinkin varsinais-suomessa usein juttua ko perheen eläinsuojelurikoksista. Viranomaiset ovat ilmoittaneet asioista hyvinkin aktiivisesti.
Vaikka ne ovat olleet perättömiä. Näin on annettu ihmisille kuva, että kyse on totuudesta.

Viranomainen on aina esimerkki. AINA. Viranomaiseen täytyy voida luottaa.
Viranomaisen toimia täytyy ja pitää kyseenalaistaa. Lisäksi viranomaisten toimia täytyy valvoa, niin kollegoiden kuin yhteiskunnan puolesta.

Eviran mukaan missään muussa EU maassa ei ole niin radikaaleja toimia ollut korvamerkintöjen osalta kuin Suomessa. Suomessakin pääosin juuri varsinais-suomessa (Vaasalaisen tutkijan mukaan). Tosin pohjanmaalla tapahtui hiljattain yksi vastaava tapaus.
Ruotsissa on vuosia sitten tapahtunut yksi tapaus mutta siitä otettiin opiksi ja uusia tapauksia ei ole sattunut.

Netin keskustelupalstoilla on käyty keskustelua jossa huomaa, että maatilalliset sanovat suoraan, että ei uskalleta puhu viranomaisten pelossa.
MINKÄLAISESTA Suomesta tämä kaikki kertoo ?
Jotain on todella pahasti pielessä.

Onko siis ihme, että myös todellisia eläinrääkkäystapauksia tapahtuu koska ihmiset eivät uskalla hakea apua !

Varsinais-suomessa tapahtunut erään ohjelmassa mukana olleen eläinlääkärin toimesta myös sellainen tapaus jossa ison kanalan kanoja sairastui. Eläinlääkäri ei halunnut ottaa selvää syystä vaan syytti suoraan omistajia. 24 000 kanaa tapettiin perättömien syytteiden takia. Perhe sairastui ja meni konkurssiin.

Tässä siis todella vain esimerkkejä varsinais-suomen viranomais toiminnasta. Jokainen voi vaikuttaa asioihin esimerkiksi ottamalla yhteyttä sähköpostitse eduskunnan ministereihin, kansanedustajaan ja esimerkiksi kantelemalla eduskunnan oikeusasiamiehelle asioista ja pyytämällä selvityspyyntöä. On todellä tärkeätä että näin sadistisella ja mielivaltaisella tavalla toimivat ihmiset saadaan vastuuseen teoistaan !
Ja että tällaista ei tapahdu enää.

Kenelläkään ei ole oikeutta epäillä eläimen kyvystä tuntea ja olla inhimillinen olento.
Eläin on sivistyneisyyden mittari. Ennen vanhaan talo tunnettiin juuri eläimistään, jos eläimet olivat hyvin hoidettuja, voitiin taloon luottaa. Yksinkertaista mutta viisasta.

Uskomatonta on, että tappaminen tehtiin ennen hovioikeuden käsittelyä !

Ilkeys ei ole koskaan älykkyyden muoto !

Voimia Ailuksen perheelle !

Teija Kangaslampi

Olen itse entinen maanviljelijä minulla oli mm lampaita jotka laitoin pois tämän vuoden alkupuolella minulla oli lampaita noin 50 kpl näillä lampailla ei ollu monellakaan korvamerkkejä miltein kaikilta lampailta merkit tippuivat ensimmäisen viikon aikana niiden laittamisesta tämä ei kuitenkaan estänyt lampaiden toimittamista teurastamoon itseasiassa niillekin lampaille joilla oli eu merkit korvissaan laittoi kuski teurastamon omat alumiinimerkit ainut mikä ongelma tässä on että teurastamo ei saa nykyisin merkitä karitsoita erikseen eli karitsatkin menivät sitten lampaiden merkeillä jotka teurastamo saa laittaa eli hinta oli karitsoistakin mitätön eli itse ajateltuani tätäkin tapausta mieleeni tulee miksi nämä lampaat piti tappaa ja hävittää

Lieneekö syynä sitten esim eläinlääkärien laiskuus olen kuullut monessa tapauksessa etteivät eläinlääkärit ole viihtineet ottaa eu:n määräämiä verikokeita lampailta joten luulen että tälläinen hävitys olisi hyvä tapa kätkeä jälkensä

Itselläni kävi juuri näin eli eläinlääkäri ei useasta keoituksesta huolimatta ottanut lainmääräämiä verikokeita vaan alkoi ennemmin etsiä lampaista vikaa ja nitähän alkoi löytyä

Sitten liityin lammaskerhoon ja hankin ruokintasuunnittelut ym sieltäkautta jolloin tilanne rauhoitui hetkeksi kunnes vaino alkoi jälleen lopuksi katsoin parhaaksi hankkiutua lampaista eroon koska katsoin sen olevan helpompi tapa kuin jatkuvien vainoamisien ym

Yksi tarina jonka voisin omalta osaltani kertoa oli tämä minulta pari vuotta takaperin lammas sairastui jonkinlaiseen hermostosairauteen ja eläinlääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen että eläin on parempi lopettaa oli kesä joten kaivoin traktorilla kuoppaa johon laitoin lampaan jotta se ei alkaisi mätänemään ennen raatoauton keräilyä mutta kyseinen lammas ei koskaan raatoautoon ehtinyt kun seuraavana päivänä paikallinen palokunta kävi lampaan hautaamassa ja eläinlääkäri oli perunut raatoauton oli ilmoittanut hävittäneensä lampaan itse

Joten tälläistä toimintaa suomessa luulen että suomalainen lammas on tervettä vain ja ainoastaan koska virkamiehet pimittävät totuuden lampaiden sairauksista itse joudun sanoa etten ole lammasta laittanut suuhuni moneen vuoteen ellei se ole varmasti ulkolaista omat kokemukseni on osittanut ettei suomalaiseen eläinten sairauksien ym valvontaan voi luottaa.

omia virheitään ne virkamiehet näillä toiminnoillaam peittää oletan tämänkin takana olevan jonkin tämänkaltaisen asian suomessa nykyään määrää virkamiehet kuka on kelvollinen eläintenhoitoon ja kuka ei vaikka toinen hoitaisi eläimensä huonommin, sillä todellisuudessa jos kaivamalla kaivetaan saadaan rikkeitä löydettyä joka tilalta sillä kukaan ei voi täisin kontrolloida eläimiään kun ne ajattelevat itsenäisesti.

...karkasi tämä kirjoittaminen sen verran käsistä että pakko korjata/lisätä omaan kirjoitukseen osa tätä kautta mikä ei alkuperäiseen ehtinyt...:)

Tarkoituksena ei siis ole ajatella että lapset tv:n ääreen kun sieltä tulee kamalaa jne vaan se että lapset todellisuudessa seuraavat mielettömän määrän väkivalta viihdettä päivittäin niin pelien kuin piirrettyjenkin muodossa mutta sitä ei niinkään kyseenalaisteta koska kyse on "sadusta" aikuisen näkövinkkelistä.
Tosiasiassa satu juuri kuitenkin on lapselle totta !
Eli on huomattavasti terveellsempää lapselle että hän vaikka sattumalta näkee totta kuin se, että mahdollisesti viettää koko lapsuutensa väkivaltaisten piirrettyjen ja pelien keskellä josta häntä ei kielletä tai joissa häntä ei ohjata miettimään esim oikeata tai väärää.

No, näitä kommentteja nyt luettuani, voin vaan sanoa, että
tunnen itse Ailukset hyvin ja haluan osaltani kyllä tukea heitä ja toivon, että toipuvat tapahtuneesta.

Näihin eläimiin syntyi myös läheinen kontakti, kun olin siellä aikoinaan töissä, joten senkin takia koko homma tuntuu tosi pahalta. Olisin mielelläni ottanut itselleni muutaman nimeltä tuntemani lampaan ja suren niiden kohtaloa, mutta ikävä kyllä tähän ei ollut mahdollisuuksia, jo kaikki realiteetitkin huomioiden.

Teija Kangaslammen kirjoituksessa oli kyllä joitain ihan hyviäkin näkökantoja, mutta jollain lailla myös hieman ylimalkaisesta ja suppeasta näkökulmasta.
Mikä kokemus hänellä muuten on itsellään yleensäkin eläinten hoidosta ja onko käytännön kokemusta Ailuksen eläimistä?

Pienenä korjauksena sekin, että lehmiä oli tilalla kuitenkin muistaakseni jo loppuvuodesta 2001. Niitä tuotiin sinne joka tapauksessa jo silloin, kun siellä työskentelin v. 2001-2002.

Olin aikoinan myös itse paikalla, kun eläinlääkäri kyseli paikkakunnalle tulleista Miinan lehmistä, jotka olivat "salaisessa" paikassa.
Tämä asia oli silmissäni hieman kaksipiippuinen juttu. Eläinlääkäriä harmitti suunnattomasti, että hän ei tiennyt niiden olinpaikkaa, mutta toisaalta ymmärsin senkin kannan minkä hän silloin esitti.
Muistan hänen olleen erityisen huolissaan siitä, että talvi on tulossa (tapahtumahetki oli siis vähän ennen joulua, ei kesällä, v. 2003) ja että eläimillä on sitten myös sen mukaiset oltavat.
No, lehmät saatiinkin sitten lopulta siirrettyä viimetipassa muuanne, onneksi. Ainakin niiden vesitalous olisi kyllä nähdäkseni ollut mahdotonta toteuttaa asiallisesti kyseisessä piilopaikassa (josta oli tilallekin jonkun verran matkaa) läpi talven. Rakennuskaan ei ollut hääppöinen, joten huoli niistä oli sitä ajatellen kyllä täysin asiallinen.

En voi siis mitään sille, että tämä asia on herättänyt nyt myös jonkun verran ristiriitaisia tunteita.
Ailuksen eläimiähän ei juurikaan tapettu ja teurastettu (kuten Teija K. tuossa asian jo ilmaisi) ja ei juuri myytykään (siis jo paljon ennen tätä asioita hankaloittanutta korvamerkkilakia).
Siinä näenkin yhden (ja aika suurenkin) ongelman.

Jos siis lampaita ei käytännössä juurikaan laitettu pois, kun ne eivät mitään lihaeläimiä olleet, niin laumahan kasvaa ihan hillittömästi joka vuosi!!! Mihin siis jatkuvasti kasvava lammas/nautalauma oli tarkoitus saada mahtumaan ja kuka niitä olisi lopulta hoitanut (tilathan olivat myös oikeasti erittäin epäkäytännölliset jo hoitajan kannalta, voin kokemuksesta sanoa)?
Onko kenelläkään järkevää näkemystä?
Tätä olisi voinut kysyä lampurilta itseltäänkin ihan ohjelmassa.

Eipä siinä lopulta olisi enää "yksilöllistä" aikaa ollut kaikille eläimille antaa, kun ei sitä tuntunut olevan enää juuri muutenkaan.
Hevosia (etenkin tilalla syntyneitä) varsinkaan ei oltu ehditty käsitellä kunnolla vuosikausiin ja tulokset olivat sen mukaiset.
Tähän samaan soppaan Ailus suunnitteli idealistisesti (nimenomaan sen ominaisuuden näen hänessä mm. hieman liiallisena) vielä ponin ostoa! Mistähän ihmeestä hänen aikansa olisi vielä sillekin riittänyt!?
Poni ei sitäpaitsi ole, pienestä koostaan (ja ehkä suloisesta ja monta kertaa harhaanjohtavasta ulkonäöstään) huolimatta, mikään alaikäisten ja etenkään täysin kokemattomien lasten lelu ja pelkästään heidän käsittelyynsä jätettävä eläin, jo ihan turvallisuussyistä.
Tässä tuntuu siltä, että ko. henkilön on erittäin vaikea nähdä joitain realiteetteja.
Itse liki 40 vuoden kokemuksella hevosista ja niitä omistavana ja alalle jotain koulutusta saaneena voin tämän sanoa.
Ja vaikka Ailuksen hevosten todettiinkin muuten olevan ok., niin ihmettelin kuitenkin jo aikoinaan sitä, että varsinkaan niiden kavioita ei hoidettu täysin asiallisesti.
Varsoilla kavioiden hoito olisi tärkeää aloittaa jo mahdollisimman varhain ja totuttaa ne kengitystapahtumaan, mutta tämä puoli ainakin oli nähdäkseni täysin laiminlyöty.
Tottumattomuuttaan ne eivät sitten suostuneet nostamaan juuri enää edes jalkojaan, josta seurasi melkoisia ongelmia ja tästä on kyllä täysin turhaa enää syyttää työtä tekemään tullutta kengittäjää!!
Moni lähiseudun kengittäjä ei suostunut tilalle enää edes tulemaan. Yritin itse järjestellä sinne moneen otteeseen kengittäjää, mutta laihoin tuloksin.
Miksi näin?
Enkä enää jaksa uskoa, että syy on ollut täysin yksinomaan näissä lukuisissa kengittäjissä (vaikka yksi sitten työn suostuikin tekemään)
ja tätä Ailus voisi itsekin hieman tarkemmin miettiä.
Miksi on ajauduttu niin monta kertaa erinäisiin hankaluuksiin?
Tästäkin asiasta voisi vetää jonkun johtopäätöksen.

Nämä ovat siis sellaisia asioita, joita olen jo vuosikausia ihmetellyt ja näitä olen miettinyt tässä edelleen ja tiedän, että myös Ailuksen vaimo piti esim. tätä eläinten hillittömästi kasvavaa määrää aika suurena ongelmana.
Miksi lampuri siis puuttui asiaan radikaalisti vasta nyt, vasta äärimmäisen pakon edessä, kun joutui näin rajusti seinää vasten? Miksi aiemmat lievemmät ja nätimmät puheet eivät olleet tehonneet?
Mistä tällainen suunnaton itsepäisyys?

Ilman tällaista "pakkopysäytystä" en siis totta puhuen uskalla edes ajatella minkälaiseen jamaan asiat olisivat tulevaisuudessa edenneet, ikävä kyllä, mutta se on totuus.
Nähdäkseni tällä kyseisellä menolla homma olisi joka tapauksessa kaatunut niskaan jossain vaiheessa, täysin ilman näitä korvamerkkijupakoitakin.

Oma lukunsa sitten tietysti tämä miten tämän pakkopysäytyksen jälkeen asiat lähtivät rullaamaan ja miten kukin taho on toiminut, niihin en jaksa/ehdi enää ottaa enempää kantaa.

Ohjelman lopussa oli pienenä kiinnostavana asiana maininta näistä laitumille hankittavista poneista.
Jos poneja on tilalle tulossa, niin onnea vaan yritykselle, mutta toivottavasti ei mennä (mahdollisen tiedon puutteen takia) taas ojasta allikkoon ja saada turhaa mielipahaa, toivon!

Heli Rauhala-Pirttilahti

ei sovi länsimäiseen eläintenpitoon. Ohjelmaa en nähnyt, mutta tuttavat ihmettelevät tapausta. Tosin muuan eläinsuojeluvalvoja puolsi tappamista koska hänen mielestään eläimet kärsivät, huonot suojat ja karitsoilla ripulia. Olisivat sitten ottaneet huostaan ja etsineet paremman paikan.

Itäsuomessa Haukivuoren kunnaneläinlääkäri käytti viime vuonna valtaansa, ja määräsi poliisin ampumaan nuoren uroskoiran joka oli tilapäisesti häkissä.

Turhaa vallanhaluisten ihmisten mielivaltaa, josta on valitettu Kuopion hallinto-oikeuteen.

Mielestäni Heli Rauhala-Pirttilahti kirjoittaa täyttä asiaa. Asia on juuri niin monivivahteinen kuin Heli kertoo. Kaikille niille jotka ovat käyttäneet voimakkaita ilmaisuja (sadisti ym) elänlääkäreistä ja minusta, voin sanoa että ymmärrän suuttumuksenne. Tämä oli ikävä tapaus joka tuntui kaikista osapuolista pahalta.

Voin vakuuttaa että sekä poliisi että eläinlääkärit tekivät parhaansa etsiessään muuta vaihtoehtoa hoitaa tapausta. Nyt päädyttiin eläinten lopettamiseen. Oliko se oikea ja tarpeellinen toimenpide? Asiaa voidaan pohtia ainakin oikeudellisesta ja moraalisesta näkökulmasta. Jälkimmäisen arvion tekemiseen meistä jokainen on yhtä pätevä, ja oikeudellisen näkökulman selvittely on kesken - eli poliisin toiminnasta on kanneltu ja ratkaisut tulevat aikanaan.

Haluan vielä korjata joidenkin kirjoittajien virheellisen käsityksen, että Ailuksen lapset olisivat seuranneet lampaiden tappamista. Lapset eivät olleet enää paikalla, kun tappaminen alkoi. Entä miksei kerrottu poliisin tulosta etukäteen? Tämä liittyy puolestaan poliisin vastuuseen virka-apua suorittaneen väen turvallisuudesta. Lasten kannalta olisi tottakai ollut parempi jos perhe olisi voinut poistua paikalta ennen poliisin tuloa. Tein arvion, että operaation turvallinen suorittaminen edellytti yllätysiskua. Tämän ratkaisun taustalla olevia seikkoja en saa tässä kertoa.

Stephan Sundqvist
Komisario
Salon poliisilaitos

Hieman vielä jatkoa edelliseen.

Teija Kangaslampi kirjoitti:

"Rauli Ailus tunnetaan lampurina joka ei lampureille tyypillisenä mm anna karitsojen kuolla. Hän hoiti jokaisen karitsan aikuiseksi jos se vain oli mahdollista. Hän jopa lypsi itse emon jos se karitsaa auttoi.
Lisäksi Rauli Ailuksen eläimiä ei tapettu saati juurikaan teurastettu, hänellä oli mm 15-vuotiaita eläimiä karjassaan.
Jokainen eläin oli yksilö ja myös hoidettiin niin. Kunnioittavasti ja rakastavasti. Siten kuin inhimillinen ja tervejärkinen sekä sydämestään eläintenystävä hoitaa".

En kyllä epäilekään hänen eläinrakkauttaan, mutta tässä on kieltämättä jotain samaa kuin esim. ihmisessä, joka sanoo rakastavansa yli kaiken kissoja ja niitä on hänellä pienessä asunnossa tai mökissä sellaiset suunnilleen 88 kpl.

Eläinrakkauskin voi mennä siihen toiseen äärimmäisyyteen.

Hän ei varmaankaan antanut karitsoiden kuolla ja varmaankin emoja lypsettiin, mutta toisaalta, eipä hän olisi myöskään antanut vanhojen ja sairaiden eläinten kuolla, vaikka asia oli väistämätön, mikä ei ole useinkaan ihan hyvä juttu.

Kauheaa katsottavaa kyllä ikäloppu eläin, joka ei pääse enää edes ylös ja selvästi kituu.
Jos sitä pystyy katsomaan päivä/viikkotolkulla, kunnes se lopulta riutuu tuskissaan pois (ainoana hoitokeinona rukous, joka todennäköisesti hoitaa ainoastaan vain omistajan mieltä -ja sanottakoon, en ole itse mikään ateisti), niin mielestäni siinä mennään jo jonkun tietyn rajan ylitse ja alkaa epäilyttää kyseisen eläimen omistajan tervejärkisyys.

Ja pari esimerkkiä lisää:

-lammas, joka on puoliksi karvaton (ties mistä syystä ja tila ei korjaannu millään, enkä tiedä onko asialle edes lopulta yritetty tehdä jotain), joutuu asumaan talvipakkasella pitkät päivät ulkona, satoi tai paistoi, ilman katosta. Kun joku armeliaisuuttaan laskee eläimen sisätiloihin (sen täristessä suurimman osan päivää yksin lampolan oven takana, odottaen sisään pääsyä), niin isäntä närkästyy ja käy ajamassa lampaan takaisin ulos.
Ympärivuorokautista lämmintä tilaa sille ei koskaan järjestetä.

-uuhella on emättimen esiinluiskahdus.
Tilaa yritetään korjata puutapilla, eläinlääkärin kehoituksesta, mutta tappihoito ei toimi ja lammas alkaa näyttää sairaalta ja kärsivältä.
Isäntä ei suostu tekemään asian ratkaisuksi mitään.
Lopulta (ties kuinka pitkän ajan päästä) emäntä joutuu hätäpäissään laittamaan eläimen vaivihkaa teurasautoon, joka sattumoisin käy paikalla.
Sairas uuhi joutuu matkustamaan seuranaan laumallinen pässejä.

Tässä vain pari tapausta, mutta toimiiko eläimiä kunnioittava ja rakastava ihminen oikeasti näin?

Vaikka monia muita sairastapauksia sitten varmaan on hoidettukin, niin näistä muutamasta tapauksesta on jäänyt kyllä hieman karvas maku.

Kummallista huolimattomuutta eläintenpidossa edusti sitten mielestäni myös
se, että eläimet olivat jatkuvasti karkuteillä, niin hevoset kun lampaat
(tämä varmaan ymmärrettävästi hermostuttanut osaltaan myös naapureita, heidän pelloissaan kun mellastivat).
Lampaat kävivät karkureissuillaan ahmimassa myös kaiken mahdollisen rehuvaraston kivennäis-melassisäkeistä pihalla kasvaneisiin marjakuusiin, joka ei varmaan kovinkaan terveellistä ollut, koska lopputuloskaan ei ollut (ymmärrettävästi) aina kovinkaan onnellinen.
Lähellä kulkee myös valtion omistama maantie, jossa kulkee sentään joskus autojakin.
Eläinten tullessa porukalla (pahimmillaan pilkkopimeässä) yhtäkkiä vastaan, on varmaan moni autoilijakin kokenut (kieltämättä) melko jännittäviä hetkiä.
Nämä olivat isäntäväen mielestä ehkä vain hieman harmillisia pikkujuttuja ja jos suhtautuminen ollut jotenkin välinpitämätöntä (ja huomautuksista jopa hermostuttu, tyyliin "taasko ne siellä vaan valittaa meidän elukoista"), niin
ymmärrän kyllä osaltaan myös näitä muitakin, asioista närkästyneitä ihmisiä, jos sama asia tulee eteen sadannettakahdeksattakymmentä kertaa.
Isäntä oli sitäpaitsi yleensä vielä poissa juuri silloin, kun näitä strategisia karkailuja tapahtui ja jos ketään työntekijää ei sattunut paikalla olemaan niin tilanne oli vaimolleen ilmeisen turhauttava, koska ei pystynyt useinkaan yksin tekemään asialle (sattuneista syistä) juurikaan mitään.

Tuollaisen lauman kanssa pitäisi siis pystyä myös satsaamaan kunnollisiin, kestäviin aitoihin & jatkuviin aitojen huoltotöihin, mutta vaatii tietysti paljon aikaa ja tarpeeksi työvoimaa (joita ei ilmeisesti ole aina ollut). Kesällähän piti aitoja kunnostaa ja pystyttää myös muuanne hirmuisella kiireellä.

Eläimillä alkoi olla jossain vaiheessa myös todella suuria mato-ongelmia, enkä tiedä miten siihen tilanteeseen lopulta päädyttiin.
Kesällä 2001 muistan niitä kuitenkin madotetun, mutta laiminlyötiinkö sekin myöhemmin, en tiedä.
Laitumiakaan ei tosin varmaan tarpeeksi kierrätetty eri eläinlajien (ja matokantojen) kesken.

Ja saivatkohan kaikki karitsat aina varmasti tarpeellista hoitoa tuohon ripuliin, emät utaretulehduksiin jne. ?
Se ei tullut tuosta ohjelmasta ilmi.

TUNNEN ASIAN JA TIEDÄN, ETTÄ KO VIRANOMAISET
JÄRJESTIVÄT NIIN ETTÄ PARI PÄIVÄÄ TAPPO OPERAATION JÄLKEEN AILUKSILLE SOITETTIIN SOSIAALITOIMISTOSTA KYSYEN PITÄISIKÖ LAPSET OTTAA HUOSTAAN KUN TOMMOSESSA TAPPAMISESSA OLIVAT MUKANA. TÄMÄ ON TODELLA IHAN TOTTA !

Eläimistä kokemusta ihan pikkutytöstä lähtien ja ikää pian 40 vuotta. Jos en tiedä jotakin, käytän yleensä asiantuntijoita.

Kauanko olit työssä Ailuksen tilalla? Tarkalleen?
Minkälaista työpäivää teit ja millaista työviikkoa?
Mitkä asiat kuuluivat työtehtäviisi ?

Puhuitko koskaan Ailukselle ko mainitsemistasi asioista ? Kuinka hyvin tunnet lampaat ja naudat ja niiden hoidon ylipäänsä? Onko sinusta oikein, että jos ei tehdä juuri kuten viranomainen sanoo ja kyseenalaistaa tämän toimet, voidaan eläimet tappaa kuten tehtiin ?
Tiesitkö, että ko ponit eivät ole Ailuksen omia ?

Autoitko koskaa Ailuksia missään konkreettisessa vai oletko sivustaseuraaja tyyppiä ja sitä kautta jäliviisastelija ?

Oma kirjoitukseni on tarkoitettu ottamaan kantaa asioista hyvinkin monipuolisesti. Luepa teksti uudelleen !

Jos todella väität, edes epäillen (joka kirjoituksestasi välittyy),että ko toimenpide missään muodossa voi olla sallittu tai oikeutettu niin kyseenalaistan moraalisi ja inhimillisyytesi perusteellisesti.

Ystävällisin terveisin,
Teija Kangaslampi

Yritän vastata kysymyksiisi parhaani mukaan...

Siis, töissä olin tilalla kesästä 2001 seuraavan vuoden tammikuuhun virallisesti, jonka jälkeen kävin vielä tekemässä hajanaisia työpäiviä (oliskohan viimeinen ollut jossain helmikuun lopulla).
Pari vuotta sen jälkeen tein vielä yhden iltatyökeikan.

Kesällä tein n. 8-13 tuntisia työpäiviä, maanantaista perjantaihin.
Lokakuusta lähtien lyhyempää työpäivää, olosuhteiden pakosta vaihdellen, aamulla tai sitten vasta iltapäivästä aloittaen.
Kotona oli myös oma eläinkatras (n. 10 kpl, isompaa ja pienempää eläintä) ym. ja lisäksi kotoa käsin tehtävää työtä, joten nämäkin myös hieman rajoittivat, kun omien eläintenkin hoitoon meni talviaikaan enemmän aikaa.
Toivoin silloin hieman joustavampaa työaikaa, että ehdin hoitaa kunnolla omatkin eläimet ja työt kotona, kun olin siihen aikaan aika pitkälle lähinnä yksin niistä vastuussa.

Työajat menivät vähän senkin mukaan, miten kyyti järjestyi, koska en omista ajokorttia.
Myös muita asioita oli vaikuttamassa aikatauluihin.
Silloinen nuorin lapsista (5 v) kulki mukana töissä, koska hoito ei järjestynyt muuten.
Lapsen sairastellessa jouduin jäämään tietysti häntä kotiin hoitamaan, kun hoitoapua ei löytynyt.
Toisaalta joskus meni myös niinpäin, että isäntäväen lapset olivat niin sairaana, että katsottiin paremmaksi meidänkin pysyä kotona.
Omaa lastani en nimittäin olisi voinut pitää mukanani koko työpäivää kylmässä talvisäässä, kun kunnon lämpimiin sisätiloihin ei olisi silloin päässyt.
Talvella tein siis työpäiviä vähän tilanteiden mukaan, välillä viikolla ja välillä myös viikonloppuisin.

Työtehtävät olivat kaikkea mahdollista työtä mitä tilalta löytyi. Eläimiä hoidin päivittäin ja sen lisäksi tein vielä kaikenlaisia rakennus- yms.hommia (veneen hionnasta ja lautojen kannosta, asuinrakennusten korjaukseen -& uusi lampola oli silloin vielä tekovaiheessa, maalaushommiin jne...). Lisäksi esim. puutarhatöitä yms. ja kotitöitä ja lapsenhoitoa emännän ansiotyön ajan.
Kesällä tehtiin urakalla aitoja, jossain vaiheessa toisellakin paikkakunnalla.

Nautojen kanssa en ole mikään asiantuntija.
Lampaisiin olen perehtynyt hieman paremmin, mutta ainoastaan tämän käytännön työn, sekä kirjallisuuden kautta.

Otin kyllä toisinaan esiin epäkohtia (tai ainakin yritin, isäntä nyt ei ollut vaan kovinkaan vastaanottavaista sorttia).
Etenkin eläinten kuivituksesta muistan tapelleeni hänen kanssaan useaan otteeseen.
Myös töiden epäkäytännöllisyys (ja niiden raskaus) taisi tulla moneen kertaan ilmi.
Joihinkin työtehtäviin ei fysiikkani oikein riittänyt (olen suht pieni ja hentorakenteinen).
Yritin kyllä, mutta en aina onnistunut.
Fysiikka sitten pettikin lopulta (todettiin mm. käsissä hermopinteet ja alaselässä kuluma, joka oli alkanut töissä oireilemaan yms. ja sain lääkäriltä painavien esineiden nostokiellon), joten en kyennyt enää myöhemmin juurikaan jatkamaan.

Raskaimpia hommia oli (pahimmilta kohdiltaan n. "metrin" korkuisen), lampaiden alla ties kuinka kauan tiukkaakin tiukemmaksi tiivistyneen, lantapatjan purkaminen yhdessä lampolassa ja toisissa vähän matalammat, joita oli alettu -vihdoinkin- purkaa. Se pahin oli vaan tosiaan päässyt (oletettavasti työvoiman puutteessa) hieman kohtuuttoman suureksi urakaksi.
Työvälineistäkin piti luvattoman usein huomauttaa.

Viimeisimmällä työkeikalla (jonne hyvällä tarkoituksella, aivan poikkeuksellisesti, kuitenkin vielä menin, koska kyseessä oli kuulemma hätätilanne), v. 2003, totesin, että paikassa on täysin mahdotonta tehdä enää järkevästi mitään (samaa mieltä oli silloin kyllä jo Ailuksen vaimokin).
Kaikki järkevät kulkuväylät ylä- ja alalampolan välillä oli laitettu täyteen kummallisia kiinteitä esteitä (levyjä ym.) niin, että esim. vettä hakiessa täytyi taiteilla aidan päälle viritellyn kiikkerän ja epämääräisen lankun yli (portista ei enää päässyt). En kyennyt sitä tekemään ja yritin selvitä aidasta tavaroiden kanssa jotenkin muuten, mutta homma eteni harmillisen hitaasti.
Joka puolella oli rakennusjätettä ja epämääräistä rojua, esim. uuden lampolan -missä lehmät asuivat- ihmisille tarkoitetun oviaukon edessä (mikä olisi siis ollut järkevin ja nopein kulkuväylä rakennukseen). Lehmien luo päästäkseen piti siis myös taiteilla näitä kummallisia rakennelmia pitkin ja reitti lantalaan oli käytännössä ihan toivoton järjestää sujuvasti. En ehtinyt juurikaan lehmien lantoja sinä iltana luomaan (jota oli kertynytkin jo sen verran, että olisin kyllä suonut hoitajalle jo jonkinlaisen koneen avuksi!).
Kuivikkeita oli myös varsin hankalaa kärrätä (edessä olevien tavaroiden ja puuttuvan portin takia) kyseiseen rakennukseen, samoin säilöheinää (joka oli myös talvella usein aivan umpijäässä, kun säilytettiin taivasalla pressun alla. Sen repimiseen meni luvattoman paljon aikaa.
Mitään lämmintä rehu-, varasto-, taukotilaa yms. ei eläinsuojien puolella ollut.
Kaikki oli TODELLA alkeellista, kuin 200 vuotta takaperin.
No, eihän vanhassakaan tarvitse mitään vikaa olla, mutta tosiaan (mainittiinkohan se tuolla jo jossain?) ehkä työntekijämääräkin oli aikoinaan hieman eri, jos hoidettavana oli tällainen lauma ja ihmiset pääosin kotona 24 tuntia vuorokaudessa.

Ehkä nämä edellä kuvailemani eläisuoja-alueen epäkäytännöllisyydet sitten kuitenkin poistuivat jossain vaiheessa, en tiedä, mutta lienee toisia tullut pian tilalle.
Kaikki tuntui vain olevan jatkuvaa hirveää kaaoksesta toiseen etenemistä ja epäjärjestystä, jossa ei tuntunut olevan järjen hiventäkään.
Kaikki nämä asiat (myös edellisessä tekstissä mainitut) yhdessä tekivät sitten sen, että kaaos kokoajan vain paheni.
Työntekijöitä (ja pystyviä sellaisia) olisi pitänyt olla enemmän ja järjestää tilat (ja välineet) niin, että työ olisi edes jotenkin sujunut.

Vesitalouden hoitokin oli ymmärrettävästi noissa olosuhteissa melkoisen vaativaa. Ei todellakaan pelkästään mistään eläinten tahallaan janossa pitämisestä ole olut kyse, vaan yhtä kaikki näistä käytännön ongelmista.
Kovilla pakkasillahan vesi jäätyy tietysti nopeasti ja muutenkin, jos vesipisteitä on paljon ja eläimet janoisia niin, siinä saa olla jo kohta aloittamassa uutta kierrosta, kun entinen on jaettu. Lampaat kun vielä tuppasivat usein kaatamaan jotkut vesikipot.
Talvella eläimet tietysti syövät myös lunta, mutta eihän se yksistään riitä.
Tässä sitten tietysti myös aiheutuu ongelmia, jos paikalla ei satu olemaan ketään pidemmällä aikavälillä.

Omasta kokemuksesta (täällä kotona) voin vaan sanoa sen, että jos yhdelle pikkuponille ja hevoselle jo saa kantaa vettä suunnilleen "liukuhihnalla" (kaikkine heinänkasteluvesineen sellaisen 100 litraa/päivä), niin en uskalla edes arvailla mikä on määrä tilalla, jossa on toistasataa lammasta, kolme hevosta ja liuta nautoja!!! Huh!
Pahaksi onneksi tilalla oli myös ajoittain vedensaantiongelmia kuivuneen kaivon takia, mikä oli erittäin valitettavaa.

Tilallahan vierailin ensimmäisen kerran jo v.-96, mutta ei siellä silloin vielä ollenkaan tällaista ollut.
Karitsatkin asustivat emoineen tyytyväisinä lampolassa lämpölamppujen alla ja silloin voi jopa sanoa paikassa olleen vielä jonkinlaista vanhanajan idylliä, hallittua sellaista.

Myöhemmin kävin paikalla aina silloin tällöin (tuon vuoden 2003 jälkeen), eikä oltu ainakaan parempaan suuntaan menty.

Niin, kun mainitsit poneista.
Siis tuossa filmin lopussahan puhuttiin AILUKSEN poneista. Jos ponit siis eivät olekaan hänen omiaan, on tekstissä nähtävästi pieni kirjoitusvirhe.
Näistä poneista en tiedä muuten sen enempää.
Jos ponit ovat jonkun muun, sehän on tietysti ihan oma asiansa, jos ovat jutussa mukana.

Sanottakoon nyt vielä, että en missään nimessä hyväksy itse suoritettua toimenpidettä, eläinten lahtaamista näin!!!

Eläinlääkärin tarkastuspöytäkirjaa pidän nyt kuitenkin suht asiallisena.
Ihan maalaisjärjellä ajatellen.
Kunnaneläinlääkärillämme tuskin olisi ollut aikaa juosta täysin perättömien juttujen perässä näinkin pitkään, kun hyvin kiireinen ihminen on.
Olisihan hän jo ensimmäisellä kerralla nähnyt, että tilalle ei enää tarvitse tulla.
Näitä on tehty ennenkin, monessakin paikassa, tiedän, mutta yleensä todettu aiheettomiksi, eikä paikkaan ole sen jälkeen enää helposti menty.
Mistään vakavista rikkeistä ei silti vielä tarvitse olla ollut kyse, jos eläinlääkäri on alkanut tilaa seuraamaan. Joskus muutokset, joita vaaditaan, voivat olla hyvinkin pieniä, eikä se tarkoita automaattisesti sitä, että eläimiä olisi jotenkin rääkkäämällä rääkätty.
Neuvot voi ottaa vastaan nöyrästikin.
Jos kaikkia puutteita ei kuitenkaan säädetyn ajan puitteissa korjata ja kehotuksista oteta opiksi, aletaan tietyn ajan puitteissa helposti luisumaan sinne kriittiselle puolelle ja sitä ei ihminen aina edes itse huomaa, liian läheltä kun katsoo ja omaa reviiriäänhän kaikki tietysti puolustavat.

(Sitä jäin vaan muuten vielä ihmettelemään, eikö lammasneuvojaa olisi voinut kutsua tilalle jo huomattavasti aikaisemmin?)

Näen kaiken vain surullisena lopputuloksena siitä, miten joku tapahtumavyöry joskus tässä elämässä lähtee liikkeelle, kenenkään näköjään pystymättä sitä viimetingassakaan estämään, ehkä sitten joistain kohtalokkaista virheistä johtuen, mutta tämä on kuitenkin hyvin inhimillistä.
En ole todellakaan kokonaan kenenkään puolella, enkä ketään vastaan.
Ei ole voinut välttyä jonkinlaiselta "kivenheitolta", ikävä kyllä, mutta olen vain yrittänyt esittää jonkinlaisen, omissa silmissäni realistisen näkökulman.

Mielestäni kukin on tehnyt omat virheensä, kukaan ei ole ollut pulmunen (vaikka puolin ja toisin täällä on yritetty jotain sinnepäin väittää) ja annettakoon se heille anteeksi.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Lampurin vaimon katson melkoisen ulkopuoliseksi, hän on varmaan yrittänyt parhaansa.
Omasta mielestään varmaan lampurikin,ei vain tunnistanut, tunnustanut tietynlaista "sokeuttaan".

Ystävällisin terveisin
Heli Rauhala-Pirttilahti

Komisario Sundqvist kertoo ohjelmassa ja tännekin kirjoittamassaan viestissä, että tappaminen olisi ollut ainut vaihtoehto korvamerkkien puutteen vuoksi ja toiseen paikkaan siirtäminen olisi ollut liian vaikeaa ohjelmassa esiintynyt paikallinen ja läänineläinlääkäri olivat samaa mieltä "merkitsemättämille lampaille on vain yksi tie honkajoelle" kuitenkaan omista kokemuksistä tämä ei ole totta samoihin aikoihin kun ailuksille tämä isku on tehty olen itse laittanut noin 40 merkitsemätöntä lammasta teuraaksi lallin lampaalle köyliöön teuraaksi meneville lampaille ei välttämättä tarvitse olla tilan omia merkkejä sillä teuraskuski kiinnittää ns teurastamon merkit joka tapauksessa jotta tulopaikka selviää teurastamolla joten ei ole väliä onko lampaalla merkkiä vai ei lampaan tulopaikka on selvillä kuitenkin ja muut samassa erässä olevat lampaat.

Eläinlääkärit mainitsivat myös ohjelmassa että ailuksella olisi ollut tilalta siirtokielto eläimille eli kyseisiä eläimiä ei sen vuoksi olisi voitu siirtää kuitenkin ohjelmassa näytettiin miten Nöpötin hieho vietiin tilalta jos kyseinen kielto olisi ollut silloinhan ei sitäkään olis saanut siirtää toiselle tilalle ja kun siirto tapahtui niin paikalla olleet viranomaisethan ovat itse rikkoneet eläin tautien levittämisestä määrättyjä säännöksiä antamalla kyseisen tapahtuman tapahtua.

Lisäksi sonneillahan näytti merkit olevan korvissa olisihan ne voinut teuraaksi laittaa siten myös, joten mielestäni kyseinen toiminta oli vain voiman näyttöä viranomaisten osalta koska tilanteen olisi voinut hoitaa paljon paremmin jos vain olisi ollut halua toimia inhimillisemmin.

No, itseasiassa tuota Nöpötin hiehon myymistä mietin minäkin.

Vierailin tilalla viime vuoden marraskuussa.
Olin silloin huojentunut, kun kuulin, etä eläimiä on alettu vihdoinkin vähentää.
En vaan silloin tiennyt niiden kokonaislukumäärää (en varsinaisesti eläimiä käynyt silloin katsomassa ja oli pilkkopimeä ilta). Kuulin vaan, että niitä on jo aika reippaasti vähennetty.
Eläinten silloisen määrän sain sitten selville vasta nyt.
Hieman kyllä ensin hätkähdin. Oliko niitä ollutkin vielä sellainen määrä.
Ensin luulin, että olin saanut syksyllä väärää tietoa, mutta näin asia oli.
Osa eläimistä oli tosiaan laitettu pois.
Mutta valtava määrä vielä jäljellä!!

Myöhemmin aloin sitten ihmetellä sitä miten osa lampaista oli voitu teurastaa (ja lehmätkin oli kuulemma viety pois) silloin.
Miten se oli mahdollista, jos eläimillä oli siirto- ja teurastuskielto jo silloin? Vai oliko?
Tai lehmillähän oli korvamerkit, mutta niin oli myös sonneilla. Olisiko ne siis voitu siirtää muuanne, jos olisi älytty toimia jo aikoja sitten?
Mutta korvamerkittömät lampaat. Niitä kun oli myös jo pois laitettu...Miten ihmeessä se sitten onnistui?

Miksi toiset on voitu siirtää ja toiset ei?
Oliko se mahdollista vielä syksyllä?
Muistaakseni hieho olikin myyty jo silloin. Se ainoastaan haettiin myöhemmin.

niin käsittääkseni jos on siirtokielto siihen ei vaikuta onko eläin myyty ennen kieltoa vai ei siirto ajankohta on ainut mikä vaikuttaa eli siirtokieltoa ei varmaankaan ole ollut vaikka eläinlääkäri näin mot:issa väittikin oletan sen olevan keksitty selitys jolla haettiin kyseiselle toiminnalle oikeutusta.

Ja nuo lampaiden merkitsemättömyys tosiaan ei ole mikään este teurastukselle oikeen teurastamossa itse laittanut helmikuussa pois merkittömiä lampaita ja kuski tosiaan laittoi teurastamon merkit korviin noutaessaan lampaita eli siihenkään ei tuo teuraaksilaitto voinut kaatua mutta niinkuin monet ovat jo ennen minua todenneet, että tämä toiminta on ollut vain virkamiesten voiman näyttöä kuinkahan moni enää alkaa valittelemaan ja vastustelemaan tämän nähtyään jos toinen lampuri joutuu samaan tilanteeseen luulen että lähtee lampaat makkaraksi omasta tahdosta niin vältytään vastaavalta toiminnalta.

mutta sen voin kyllä sanoa, nuo ns "ammattilaiset" jotka tämän "teurastuksen" suorittivat heidän toiminnastaan jäi kovasti samanlainen kuva kun Hamilttonissa aikoinaan. Paitsi siinä elokuvassa ne siivosivat jälkensä.

Niin, siis käsittääkseni, kun korvamerkittömiä eläimiä ei saanut siirtää, niin oliko loppuvuodesta teuraaksi laitettujen lampaiden kohdalla kyse siis siitä, että niillä olikin korvamerkit (osallehan oli yritetty ne laittaa ja ilmeisesti osalla oli sitten merkit kuitenkin pysyneet, eikö epäonnistumisprosentti ollut joku 30 %?).

Eikö niitä olisi siis voinut jo hyvissä ajoin, ennen käräjille joutumista (jos joku kaikkien eläinten siirtokielto tuli siis silloin), nopeasti korvamerkitä ja laittaa samalla eteenpäin, ennenkuin ehtivät repiä merkkinsä?

Enpä kuitenkaan usko, että siirtokielto oli täysin tekaistu, kuten nimim. Jilli kirjoitti.
Käräjäoikeushan tuomitsi eläimet lokakuussa valtiolle.
Tuosta Nöpötin-hiehon siirrosta en sitten osaa sanoa.

Ennenkuin koneisto lähti pyörimään (eikö kutsu käräjille tullut jo kesällä?), olisi siis kai jo viimeistään pitänyt havahtua ja toimia.
Ottaa tehdyt eläinsuojelutarkastukset todesta, eikä pitää niitä ihan vaan ainoastaan naapureiden ja viranomaisten kiusantekona, luulen.

Tarkastuskäynnillähän kesällä 2005 todettiin siis seuraavaa (teksti lainattu käsikirjoituksesta):

"Eläinten todettiin olevan laihoja ja ruokintajärjestelmien puutteellisia. Eläinten kulkureiteillä oli rojua ja naudoilla ei ollut riittävästi kuivikkeita. Tilat olivat ahtaat ja ilmanvaihto puutteellista. Hevosten ja koirien olosuhteissa ei havaittu merkittäviä puutteita, mutta lampaiden ja nautojen todettiin jääneen vaille riittävää huolenpitoa ja hoitoa. Tilalla todettiin olevan liikaa eläimiä, jonka johdosta ne eivät saaneet yksilöllistä hoitoa.

Ailus kiisti eläinlääkäreiden väitteet. Syntyneeseen kuvaan vaikutti Ailuksen mukaan ratkaisevasti esimerkiksi se, että tilalle oli vastikään kiireellisesti siirretty toisella tilalla hoidossa olleita riittämättömän ruokinnan johdosta pahasti nälkiintyneitä lampaita. Ailus vetosi myös esimerkiksi suomenlampaiden ja perinnenautojen rodullisiin ominaisuuksiin.

Ailus: Nehän tehtiin niin kuin määräajan puitteissa ihan ne korjaustoimenpiteet, ei mun mielestä siinä, se olis mitenkään rangaistavaa toimintaa ollut".

Mihin aikaan kesästä tarkastus oli siis tehty?
Muistan Ailuksen vaimon puhuneen niihin aikoihin hieman huolissaan lehmien laihuudesta. Oliko niillä sitten esim. kenties liikaa matoja (sitäkin silloin keskenämme pohdimme)?
Muistan heidän sitten kyllä todenneen, että kyseisten eläinten madottaminen on ehkä turhaa, koska madot eivät kuitenkaan millään lääkkeillä koskaan kokonaan häviä.
Mielestäni eläimethän olisi pitänyt kuitenkin ehdottomasti madottaa, mutta minun antamiani vinkkejähän ei vain yleensä koskaan tunnuttu noteerattavan (tai ainakaan toteutettavan).
Ja oliko laidun päässyt, vuodenajankin jo huomioon ottaen, liian lyhyeksi (ehkä näitä molempia)?
Kyseessä on tuskin kuitenkaan ollut pelkästään jokin alkuperäisrodun ominaisuus.

Enkä usko pelkästään näiden alkuperäisrotueläinten vaikuttaneen "erikoisuudellaan" negatiivisuutta lisänneenä seikkana.
Kyllähän pitkin suomenmaata on nykyään maatiloilla jos jonkinlaista erikoisuutta strutseista villisikoihin ja riikinkukoista ylämaan karjaan.
Moni näistä kasvattajista (osa uudisasukkaina tulleina) saa elellä kuitenkin aivan rauhassa, ilman mitään kyräilyä yms.

Puutteita todettiin siis kuitenkin myös puitteissa.
Mitä korjauksia oli tehty, kun samoista puutteista huomautettiin kuitenkin edelleen tammikuun 2007 raportissa?
Miksi Ailus kiisti syytteet?
En jaksa uskoa huomautusten olleen pelkkää kiusantekoa,

Miksi myöskään näille toiselle tilalle "lainatuille" lampaille ei oltu viety sitä heinäkuormaa, jonka Ailus oli kuulemma niille tilannut?
Hain itse lähellä olevalta maatilalta heinää, jossa kyseinen näille lampaille varattu heinäkuorma, oli kuulemma lojunut jo iäisyyden ilman, että niitä olisi, lupauksista huolimatta, koskaan haettu pois.
Maanviljelijä myi lopulta nämä heinät minulle, koska lato oli saatava tyhjäksi ennen uutta satoa.
Jos heinien haku ei onnistunut, miksi maanviljelijään ei otettu mitään yhteyttä. Asian olisi varmaan voinut järjestää jotenkin.
Oliko takana jokin väärinkäsitys, vai osapuolten välinen erimielisyys, itsepäisyys (tai/ja kenties raha-asiat)?

Vielä lainauksia käsikirjoituksesta:

"Tilalle oli vastikään tehty tarkastus, jossa ei havaittu puutteita. Tarkastuksen suoritti tuolloin poikkeuksellisesti kunnaneläinlääkärin sijainen.

Käräjäoikeuden tuomion jälkeen, tammi- ja helmikuussa Ailuksen tilalle tehtiin useita tarkastuksia.

Tarkastusten syyksi mainittiin eläinten lukumäärän selvittäminen. Todellisuudessa tarkastukset koskivat eläinsuojelua, ja Ailukselle olisi pitänyt näin ollen antaa mahdollisuus laatia tehdyille raporteille oma vastineensa".

Tarkastus v. 2006 tehtiin siis kuitenkin jo kesäkuussa. Onko sillä ollut kenties vaikutusta? Ruoho ainakin oli vasta lähtenyt kasvuun ja eläimet vasta päässeet laitumelle.
Kesäaikaan tehdyissä tarkastuksissa ei kuitenkaan mainittu juomavedestä mitään.
Sehän on tietysti selvää, koska vettä on varmaan ainakin heti talven jälkeen ollut riittävästi ja vedenjakelu helpottuu siihen vuoden aikaan tuntuvasti, kun ulkoletkut otetaan käyttöön.
Kesäaikana eläinten hoito on tietysti muutenkin helpompaa, koska ne ovat enemmän ulkona ja laajemmalla alueella ja päivät ovat pidemmät.
Asia on sitten tietysti talvella TÄYSIN eri juttu!

Eläimiä olisikin näin ollen ollut pakko vähentää aina syksyisin.
Näinhän tekevät muidenkin eläinten kasvattajat (esim. hevosten).

Ailukselle olisi tietysti pitänyt antaa mahdollisuus antaa tehdyille raporteille myös vastineensa, mutta olisiko hommaan mennyt oikeasti liikaa aikaa, oliko se sittenkin jo liian myöhäistä, olosuhteet ja vuodenajan huomioiden?
Eikö hän ollut itse kotona silloin, kun tarkastuksia tehtiin ja miten niihin suhtautui?
Jos tammikuun tarkastuksessa oli vaadittu helmikuuhun mennessä korjaamaan tietyt puutteet, olisi uusintatarkastusten mahdollinen laatu pitänyt kenties asianosaistenkin jo ymmärtää, pelkällä maalaisjärjellä ajatellen.
Vaikka kyseessä olisikin sillä kertaa ollut pelkkä laskenta, tulihan siinä samalla väistämättä kuitenkin ilmi se, että korjauksia ei oltu tehty säädetyssä aikataulussa.
Mutta mitä olisi voitu tehdä ja missä aikataulussa ja miten, jos eläimillä kerran oli siirtokielto ja ne oli jo menetetty valtiolle?
Eläinlääkäri oli siis katsonut homman jo täysin toivottomaksi ja "menetetyksi" (ja sitä en periaatteessa ihmettelekään).
Oikeuslaitos olisi siis ainoastaan voinut tehdä asialle jotain.
Mutta se koneistohan on tunnetusti hidas ja kankea ja siinä vaiheessa on jo auttamatta liian myöhäistä.
Ikävä kyllä, mutta tosiasia.

En halua näillä kirjoituksillani suututtaa ketään (vaikka sekin lienee väistämätöntä), enkä olla vihamielinen.
Enkä tarkoita näillä myöskään sitä, että Ailukset olisivat jotenkin "hirveitä" ja "huonoja" ihmisiä ja oikein rääkkäämällä rääkänneet eläimiään.
Heillä itseasiassa rukoiltiin ystävällisesti myös omien eläinteni puolesta (että kiitos siitä).
Uskon itsekin rukouksen voimaan, mutta tosiasia kuitenkin on (ja sitä ei voi kukaan kiistää), että myös ihmisellä itsellään on tietynlainen vastuu asioista elämässä.
Tätä vastuuta haluankin nyt peräänkuuluttaa, mutta kylläkin aivan KAIKILTA osapuolilta.
Monen mielestä ilmeisesti itse lampuri on yrittänyt omaa vastuutaan tapahtumista jossain kohdin väistellä ja luulen, että juuri siitä johtuvat osaltaan negatiiviset mielipiteet, joita on esitetty (eivät pelkästään asenteellisesta vihasta, kaunasta ja pahuudesta -vaikka sitäkin tietysti voi joissain tapauksissa olla mukana).
Itse haluan vain nyt pohtia näitä asioita, miksi asiat ovat menneet niinkuin ovat menneet ja yrittää purkaa vyyhteä, joka on koskettanut myös minua, oltuani niin lähellä kaikkea.
Tarkoitus on ollut siis vain tuoda esiin asiat (jotka eivät yleensä ole täysin mustavalkoisia) mahdollisimman monessa valossa, jos siitä on jotain hyötyä.
En tiedä olenko siinä edes pienessä määrin onnistunut.

Isäntäperheelle asia on tietysti erittäin vaikea (jaksamista vaan heille tämän asian kanssa) ja käsittelyprosessi jatkuu vielä pitkään, mutta kun asiaa on lähdetty nostamaan tällä tyylillä julkisuuteen niin "leikkihän" on silloin pakko kestää, tuli mikä tuli.
Kaikesta voi myös aina oppia jotain, vaikkakin vaikeimman kautta.

Heli Rauhala-Pirttilahti

Mikäköhän on tämän jutun tilanne nyt? Selvisikö lampuri tästä jaloilleen?

Korkein oikeus ei ottanut Ailuksen tapausta käsittelyyn, päätöksen purkuvaatimus on edelleen vireillä. Kantelu Eviraan odotta vielä ratkaisua. Sisäministeriön poliisiosastolle osoitettu kantelu ei johtanut toimenpiteisiin.

Itse lampuri selvisi jaloilleen. Rauli Ailus jatkaa työtään tilallaan ja maisemanhoitoprojekteissa. Lampaita on vähemmän kuin ennen ja seitsemän hevosen myötä tila on muuttunut pikemminkin hevostilaksi.

Tero Koskinen, toimittaja

olisi hyvä jos tällaista ei koskaan enää tapahtuisi ja siitä pitää pitää huolta ihan jokaisen. viranomaisia ja virkamiehiä pitää voida kyseenalaistaa ja estää jos tällaista on suunnitteilla. täytyy ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin.

edelleen adressit comissa löytyy adressi hakusanalla ailus ja jossa viranomaisia vaaditaan tilille tapahtuneesta. hitaasti se täyttyy mutta toivottavasti varmasti.

MOT - Mikä Oli Tutkittava

MOT:n toimitus käyttää lähes kaiken aikansa televisio-ohjelmien tekemiseen. Muina aikoina ryhmän jäsenet kommentoivat journalismiin liittyviä asioita tässä päiväkirjassa. Katsojat ja lukijat saavat puolestaan tilaisuuden kommentoida MOT:n tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Blogiarkisto

2007

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

Anna palautetta Betasta »