Hyppää pääsisältöön

Poissa silmistä, poissa mielestä

Hiljaisuuden muuri ympäröi siipikarjateollisuutta. Hautoimoihin, tiloille ja munittamoihin ei päästetä ulkopuolisia hygieniaan vedoten. Broilerit ja kananmunat tuotetaan piilossa suuren yleisön katseilta. MOT-ohjelmani Vaaralliset muuttolinnut tekeminen ei taaskaan ollut helppoa.

Harva tietää, että suomalaisen siipikarjan isovanhemmat tuodaan ulkomailta. Broilereita jalostavan Aviagenin pääkonttori oli vaatimaton yksikerroksinen talo Edinburghin laitamilla. Ulkopuolella ei näkynyt mitään kylttiä tai yrityksen logoa. Mistään ei olisi voinut päätellä, että ollaan maailman suurimman lihasiipikarjan jalostajan pääkallon paikalla. Aviagen ei halua paljastaa myöskään jalostamiensa lintujen olinpaikkaa tai isoisovanhemmaispolven kasvattamoiden sijaintia. Näidenkään tuotantolaitosten seinässä ei kuulemma ole logoa. Syyksi Aviagenin varapääjohtaja Ken Laughlin ilmoitti, että he pelkäävät eläinoikeusaktivistien iskuja.

Samasta syystä myöskään suomalaisen broileriuntuvikkojen maahantuojan Suomen Broiler pitää matalaa profiilia. Yrityksen munittamot ja hautomot Maskussa eivät kerro ulkopuoliselle mitään. Paikan päälle ei päästetty myöskään kuvausryhmää. Selitys ontuu. Ainakin Suomen Broilerin isovanhempaispolven kasvattamoiden ja munittamoiden sijainti on helposti selvitettävissä yhdellä internethaulla. Suomen Broiler tosin päästi meidät kuvaamaan isovanhempaispolven untuvikkojen maahantuontia, mikä on merkki pyrkimyksestä edes jonkinlaiseen avoimuuteen.

Broilereiden ja munivien kanojen isovanhempia maahantuovat yritykset eivät pyynnöistä huolimatta antaneet myöskään mitään tunnuslukuja toiminnastaan. Onneksi untuvikkojen ja siitosmunien tuonti- ja vientitilastot löytyvät Tullin tietopalvelusta.

Suomalainen broilerintuotanto on niin sanottua sopimustuotantoa, eli suuret jalostajat Atria, HK Ruokatalo ja Saarioinen hautovat tuotantopolven untuvikot, jotka sitten kuljetetaan tiloille kasvatettavaksi. Kukin tila kasvattaa broilereita pelkästään tietyn yrityksen tarpeisiin. Sopimustuotanto hyödyttää kaikkia osapuolia: kasvattajilla on varma toimeentulo, ja jalostajat takaavat itselleen keskeytymättömän raaka-ainevirran.

Tuotantopolven hautomoita on Suomessa vain neljä, joista pienimmän kapasiteetti on 500 000 lintua, ja muut ovat isompia. Halusin näyttää ohjelmassani broilereiden koko tuotantoketjun vaiheet, minkä takia yritin päästä kuvaamaan tuotantopolven hautomoille. Jalostajat suhtautuivat aikeeseeni nihkeästi. Vastaus on aina sama: ”kyllähän me muuten, mutta kun nuo hygienianormit…” Toimittaja on varsin aseeton tämän argumentin edessä.

Kyse ei ole pelkästään hygieniasta ja tautien leviämisen pelosta. Marraskuun lopulla A-studiossa esitetyt videot kotieläintiloilta ovat saaneet tuottajat varpailleen. Harva suostui kertomaan mitään edes taustaksi, saati esiintymään tv:ssä. Atrian edustaja sanoi suoraan, että ”luottamus Yleisradioon on mennyt”. Eläinaktivistien videoiman materiaalin näyttäminen oli heidän mielestään epäoikeudenmukaista ja harhaanjohtavaa.

Jos suomalainen siipikarjantuotanto on, kuten tuottajat väittävät, luotettavaa, puhdasta ja eettisesti kestävää, miksei sitä pääse kuvaamaan?

Eräs tuottaja sanoi, että ”me teemme vain työtämme, eikä tämä kuulu medialle”. Olen eri mieltä. Se, miten ruoka tuotetaan, kuuluu mitä suurimmassa määrin medialle. Tai ei oikeastaan medialle, vaan veronmaksajille, jotka rahoittavat maataloustuet ja kuluttajille, jotka ostavat elintarvikkeet. Kun puhutaan zoonooseista, eli eläintaudeista, jotka voivat levitä myös ihmiseen, on ihmisillä oikeus tietää ja nähdä, miten hygieniasta tiloilla huolehditaan. Nyt tieto on vain tuottajien vakuuttelun varassa. Mitään emme saa nähdä ja todistaa omin silmin.

Broileriteollisuus on pyrkinyt kiillottamaan julkikuvaansa erilaisilla tiedotuskampanjoilla. Lapsille- ja nuorille on suunnattu broilerintuotannosta kertova Broisku-kampanja. Vuonna 2006 EU ja Suomen valtio tukivat siipikarjalihan tuotantoa edistävää tiedotuskampanjaa 560 000 eurolla.

Viime vuonna broileriteollisuus polkaisi käyntiin uuden tiedotuskampanjan nimeltä ”Sulka hattuun siipikarjalle”. Sulka hattuun siipikarjalle on Euroopan unionin ja Suomen valtion tuella rahoitettu kolmivuotinen hanke. Hankkeen kokonaisbudjetti on 800 000 euroa, josta Euroopan unioni rahoittaa 50 prosenttia, Finfood 30 prosenttia ja Suomen valtio 20 prosenttia.

Broileriteollisuus vetoaa kampanjoihin innokkaasti. Eräs tuottaja kieltäytyi haastattelusta, mutta kehotti minua vierailemaan ”Sulka hattuun siipikarjalle” –sivustolla. Kiitos vinkistä, mutta valitettavasti en pysty kuvittamaan puolen tunnin ajankohtaisdokumenttia yksillä internet-sivuilla. Ettei todellisuus vaan olisi mainoskampanjoita tuhruisempi?

Kommentit