Pisan vino tulos

Asioista perillä olevat tahot ovat jo pitemmän aikaa ainakin pienellä äänellä esittäneet epäilyjä PISA-arviointien mittauksien osuuvuuteen ja luotettavuuteen. Kulttuuriset tekijät, joita ohjelmassakin tuotiin esille, vaikuttavat lasten ja nuorten oppimistuloksiin. Koulussa annettavan formaalin opetuksen lisäksi informaali - arkipäiväinen - oppimien tuottaa myös hyviä tuloksia.

Ohjelman lopussa Hannu Simolan terävä kritiikki ansaitsi tulla esille myös tv:ssä. Se antaa ajattelemisen aihetta koko koulutuspolitiikan tasolle. Eikö yksittäisen oppilaan kannalta ole ratkaisevaa se, että hänen saamansa opetuksensa on hänelle itselleen yksilöityä ja tehokasta? Pienen koululaisen kannalta ei ole niinkään merkittävää mille kansainväliselle rankingtasolle se sijoittuu. Tuottaisivatko A
arviointiin sijoitetut rahat paremmin, jos ne suunnattaisiin ruohonjuuritasolle - kouluihin ja oppilaiden hyväksi?

Kansainväliset arvioinnit suunnitellaan niin, että ne sopivat kaikille maille. Toisin sanoen tarvitaan riittävän yksinkertaisia tehtäviä. Siksi ei olekaan ihme, että vauraissa teollisuusmaissa Pohjolassa päästään hyviin tuloksiin.

Todellista vertailutietoa suomalaisten koulujen tuloksista saadaan kansallisissa oppimistulosarvioinneissa, joita ainakin Opetushallitus on järjestänyt. Näissähän on tullut näkyville esimerkiksi se, että kirjoitustaito hallitaan paljon heikommin kuin esimerkiksi lukutaito. Olisi hyvä, että kunnat ja kaupungit vertailisivat nykyistä tarkemmin koulujensa tuloksia ja esimerkiksi sitä, millä perusteilla oppilaille annetaan numeroita todistuksiin.

Opettajana olen seurannut Pisa-kohua huvittuneena. Kun olen opettajana koulussa, jonne tulee paljon lapsia ulkomailta, tiedän, että suomalainen koulu pärjää kansainvälisessä vertailussa hyvin. Suomalaiset ylioppilaat ovat haluttuja opiskelijoita yliopistoissa ympäri maailmaa. He osaavat englantia ja ovat kaikin puolin taito- ja tietotasoltaan yliopisto-opetukseen sopivia.

Jos suomalaisiin ammattikorkeakouluihin ei riitä opiskelijoita, se johtuu ennen kaikkea siitä, että opiskelupaikkoja on esimerkiksi ohjelmassa käsitellyllä tekniikan alalla liikaa. Opiskelupaikkojen määrä on tekniikan aloilla monin kertaistunut eikä Suomessa vain ole tarpeeksi kiinnostuneita nuoria täyttämään niitä. Siksi myös ammattikorkeakoulut ja korkeakoulut ottavat opiskelijoita, joiden he tietävät olevan liian heikkoja matematiikan taidoiltaan, jotka voi varsin luotettavasti tarkistaa yo-todistuksen matematiikan arvosanasta. Onneksi kaikki eivät myöskään ole kiinnostuneita matematiikasta, koska sairaanhoitajia ja opettajiakin tarvitaan.

Suomalaisen perus- ja toisen asteen koulutuksen taso on ihan hyvä. Korkeakoulupaikkoja on liikaa ja siksi kaikki korkeakouluihin päätyneet eivät valitettavasti pärjää opinnoissaan. Se on sekä heidän että yhteiskunnan kannalta kurja juttu.

1.Olen aidosti iloinen ja ylpeä suomalaisten oppilaiden hienosta menestymisestä PISA -tutkimuksissa. Eiköhän se kerro myös jotain, tosin ei kaikkea, kaikille yhteisen pakollisen koulutusvaiheen (peruskoulun) tasostakin Suomessa.

2. PISAssa mittaamisen kohteena olivat 9.-luokkalaisten oppilaiden käytännön perustiedot ja -taidot lukutaidossa, matematiikassa, luonnontieteissä sekä ongelmanratkaisussa. Ohjelmassa suitsutettiin TIMSS tutkimusta, jonka tehtävät perustuivat kansainväliseen kompromissiin osallistujamaiden opetussuunnitelmien oppisisällöistä. Ohjelmassa TIMSS esitettiin ”oikean” matematiikan kokeena. Yksittäisen kokeen, ei edes ylioppilaskirjoitusten matematiikan kokeen, avulla voida mitata matematiikan osaamisen koko kirjoa. Mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi olisikin erittäin tärkeää mitata monipuolisesti, yhdistää kansallisia ja kv. tutkimuksia.
Kun TIMSS –tutkimuksen tulokset julkaistiin vuonna 2000, saivat myös tämän tehtävät paljon kritiikkiä osakseen ns. oikean matematiikan kannattajilta (prof. E. Pehkonen ym.) sillä se ei heidän mielestään mitannut tätä oikeaa matematiikkaa. Nyt ohjelman mukaan TIMSS:in matematiikasta onkin tullut 6-vuodessa oikeaa matematiikkaa.
Oppilaidemme menestystä TIMSS -tutkimuksessa ei kannata kuitenkaan väheksyä, sillä jos otetaan huomioon se, että muissa maissa TIMSS tutkimukseen osallistui 8.-luokan oppilaat, jotka olivat suomalaisia oppilaita yhtä luokkaa ylempänä ja keskimäärin yli vuotta, jossain maissa jopa kahta suomalaisia vanhempia.

3. M.O.T. –ohjelmassa kommentoitiin aloittelevien AMK:n insinööriopiskelijoiden ja Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden matemaattista osaamista. Hieman huvittavaksi tilanteen tekee se, että sekä TIMSS- että PISA -tutkimusten kohteena olivat kuitenkin peruskoulun oppilaat. Ehkä päähuomion kohteeksi pitäisikin nostaa tutkimukset lukion matematiikan opetuksen, etenkin pitkän sellaisen, sekä myös ylioppilaskirjoitukset sekä niiden taso. Tulevaan TIMSS -tutkimukseen osallistuminen toisi erittäin tärkeää lisänäyttöä osaamisen tasosta Suomessa, sillä tämän tutkimukseen kohteena ovat lukion pitkänmatematiikan lukijat.

4. M.O.T. ohjelmassa todettiin, että vain harva suomalainen lapsi ”rakasti” matematiikkaa. Affektiivisten asioiden ilmaiseminen on kuitenkin niin kulttuurillisesti sensitiivinen asia, että näiden tulosten vertailu ei eri maiden välillä ole yksinkertaisesti järkevää. Asiasta on olemassa enemmän ja vähemmän tutkimustietoa. Jatkotutkimukset mm. TIMSS aineistosta antavat selkeitä viitteitä siitä, että mitä haasteellisemmat ja yksityiskohtaisemmat nuo kansalliset opetussuunnitelmat ja niiden tavoitteet ovat esim. matematiikassa, sitä vähemmän oppilaat ilmaisevat tykkäävänsä koulusta tai matematiikasta.