Pienellä riskillä
Ajankohtaisdokumentin tuottaminen MOT:n aikataululla voisi olla turhaa touhua, jos Murphyn laki olisi aina voimassa. Jutut kaatuisivat jossain vaiheessa siihen, ettei tarvittavia henkilöitä löydy, että alkuperäinen juttuvinkki ei pidäkään paikkaansa, tilanne muuttuu kesken työn, arkistokuvia ei löydy, tai kamera hajoaa.
Tämän illan jakso (MOT: Kuolema Alpeilla) kertoo nuoren alppihiihtäjän Sara Mustosen kuolemasta harjoitusleirillä Itävallassa 30 vuotta sitten. Tarina on sen verran kaukainen, että siihen oli pakko saada useita välttämättömiä elementtejä, jotta ohjelman uskottavuus ei jäisi kyseenalaiseksi.
Haastateltavaksi saatiin Sara Mustosen vanhemmat, tapausta tutkinut eläkkeellä oleva poliisi, onnettomuuden uutisointiin perehtynyt mediatutkija sekä onnettomuuden jälkeen ensimmäisenä paikalle tullut pelastaja. Myös harjoitusleirin valmentaja saatiin kiinni puhelimitse. Jos yksikin näistä olisi jäänyt puutumaan, meillä olisi ollut ongelma.
Alkuperäinen juttuvinkki saattoi perustua uhrin omaisten katkeruuteen, mutta tapaamisen ja haastattelun jälkeen oli selvää, että heidän motiivinsa ei ole mikään kostonhalu. Mustosille oli annettu Saran kuoleman jälkeen lupauksia, jotka oli rikottu. Heillä on edelleen kysymyksiä, joiden esittäminen on täysin oikeutettua ja ajankohtaista.
Jutun kuvitukseksi tarvittiin sekä arkistokuvaa että tuoretta kuvaa onnettomuuspaikalta. Ylessä on menneinä vuosikymmeninä tuhottu uusiokäytössä suuret määrät urheilulähetyksiä, koska kuvanauha oli suhteellisen kallista. Sara Mustosen ilmiömäisistä suorituksista ei siis löytynyt Pasilasta mitään, mutta onneksi Mustosilla on kaitafilmejä ja VHS-kasetteja, joilla Sara ja 1970-luku saatiin hetkeksi eloon.
Mutta miltä näyttää jäätikkörinteen railo, jollaiseen Sara Mustonen syöksyi syyskuussa 1979? Onko jäätikköä enää olemassakaan, vai onko se sulanut pois 30 vuodessa? Ei hätää: Hintertuxin hiihtokeskuksen alppiopas Peter Bacher vei toimittaja Magnus Berglundin ja kuvaaja Marco Hyvärisen lähelle onnettomuuspaikkaa, jossa he laskeutuivat samankaltaiseen railoon, joka koitui Saran kohtaloksi.
Kuvauksen päätteeksi Berglund ja Hyvärinen joutuivat laskemaan useiden kilometrien matkan vaikeaa syöksylaskurinnettä alas laaksoon. Molemmat pysyivät pystyssä melkein loppuun asti; kamera oli onneksi sillä joka ei kaatunut, ja tästä onnettomuudesta selvittiin mustelmilla.
Vielä senkin jälkeen riitti epävarmuutta: suostuuko Hiihtoliitto näyttämään vanhat pöytäkirjat, jotka valaisevat kohtalokkaan leirin olosuhteita ja jälkiselvittelyjä? Hieman yllättäen tästäkin selvittiin, ja tarina oli valmis kerrotavaksi: Sara Mustosen kuolema ei ollut niin selvä tapaus, kuin julkisuuteen aikoinaan kerrottiin.
Murphyn lakia ei osattu ottaa huomioon Hiihtoliiton leirillä 1979, mutta MOT:tä se ei estänyt esittämästä yksinkertaista kysymystä: Miksi onnettomuus pantiin alaikäisen tytön omaksi syyksi?
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
9 kommenttia
Ti 27.01.2009 @ 11:45
Eilinen MOT ohjelma Sara Mustosesta antoi aihetta miettimiseen missä mentiin jo 70-luvulla?
Silloinen alppijoukkueen päävalmentajahan syytti suoraan joukkuetta kurittomuudesta. Se kuka puhuu totta on varmaankin vaikea selvittää vuosikymmenien jälkeen, mutta olisi varmaankin aiheellista antaa vihdoinkin se virallinen selonteko lapsensa menettäneille vanhemmille. Koskapa sitä tunninpäästä tullutta toista puhelinsoittoa ei koskaan ole kuulunut.
Vanhemmat luottivat alaikäisen lapsensa täysi-ikäisen miehen huomaan silloisessa mittapuussa kauas vieraalle maalle. Jos tässä valmentajassa olisi ollut todellista miestä hän olisi varmasti kyennyt asiaa hoitamaan toisellakin tavalla.
Mutta kuten niin montakertaa liitto suojelee jälleen omiaan, huomattavasti helpompi kaataa syy yhdelle urheilijalle ei niille oikeille vastuunkantajille. Hyvitellään vaan antamalla uusi Volvo käyttöön niinhän se menee, rahalla hiljaiseksi
Ti 27.01.2009 @ 15:37
Sara Mustosen kuolemaan johtaneiden tapahtumien kulku ja tutkiminen olisi ehdottomasti aikoinaan pitänyt antaa poliisin tutkittavaksi.
Ohjelmassa ei tullut selväksi oliko Sara todellakin ollut merkityn reitin ulkopuolella?
Vai oliko railo laskettelurinteessä ilman mitään varoitusmerkkiä?
Vai rinne merkitty niin epäselvästi, jolloin on mahdollista aluetta tuntemattoman ajautua railoon?
Vastuukymysyksissä on oleellista tietenkin mainituilla seikoilla, jos rinteen merkinnät ovat puutteellisia, vastuu on rinteestä vastaavalla yrityksellä. Jos Sara lasketteli omin päin merkityn rinteen ulkopuolella, vastuu on hyvin pitkälle laskijan omalla vastuulla.
Valmentajankin vastuu olisi ehdottomasti pitänyt selvittää poliisin toimesta, uskomatonta ettei hän itse oman oikeusturvansa vuoksikaan ole aikoinaan pyytänyt tutkintaa.
Taas kerran tulee vaan surullisella tavalla Hiihtoliiton toimintatavat: en ole nähnyt enkä kuullut koskaan mitään ja mistään en vastaa mitään. Vrt dopingin peittely.
Ti 27.01.2009 @ 16:29
Minulle jäi täysin hämärän peittoon, mikä loppujen lopuksi oli tämän ohjelman tarkoitus? Ohjelman jälkeen ei voinut kuin ihmetellä Ylen tutkivan journalismin tasoa.
Sinänsä aihe on varmasti omaisille tärkeä ja ehkä jopa jossain määrin kiinnostava suurelle yleisölle. Mutta tapa jolla asiaa käsiteltiin oli täysin ala-arvoista. Vastauksia ei juurikaan annettu, vain epämääräisiä vihjauksia ja syyllistämistä.
Surkuhupaisinta oli kuitenkin loppukaneetti, jossa yhdistettiin hiihdon doping-sotku ja tämä tapaus. Millä ilveellä nämä kaksi asiaa voidaan yhdistää? Tuskin kukaan uskoo, että Hiihtoliitosta on kerrottu kaikkea mitä liittyy doping-skandaaliin. Mutta mitä tekemistä sillä on tämän surullisen tapauksen kanssa? Aikamoisia salaliittoteorioita pitää kehitellä, jotta päästään siihen, että joku ihmeellinen voima ohjaa kaikkea Hiihtoliitossa ja haluaa pitää kaiken salassa. Sitä paitsi, alppihiihto ja maastohiihto ovat kai iät ja ajat olleet vain nimellisesti (ja kv.suhteiden pakosta) saman liiton alla.
Tämä on ollut hyvin surullinen tapaus, joka on aivan varmasti hoidettu huonosti. Silti ollaan tapahtumassa, joka sattui 30 vuotta sitten ja asian hoitamista pitäisi myös peilata sen ajan näkökulmasta. Minulle ei selvinnyt, mikä loppujen lopuksi tämän ohjelman tavoite? Omaisten harmin tuominen esille? Hiihtoliiton mustamaalaminen salaliittoteorioilla? Ex-päävalmentajan syyllistäminen? Vai jotain muuta?
Ti 27.01.2009 @ 17:18
Käykö tosiaankin joillekin YLE:n toimittajille/toimittajakunnalle yleensäkin vanha "STT-jupakka" vieläkin kunnian päälle noin rajusti? Kari-Pekka Kyrö ei ole saanut avattua suutansa muutamaan viikkoon niin jollakin tavalla on näköjään hiihtoliiton kimppuun päästävä.
Lopun "amatöörien puuhastelua" -lause ja johtopäätökset ei oikein enää jaksanut edes huvittaa. Sopisi paremmin 4D-dokumentteihin. Sinne olisi sopinut muutama muukin MOTn jakso vuosien varrelta.
Ti 27.01.2009 @ 18:12
Olisi mielenkiintoista kuulla toimittajan/tuottajan vastaus pariin kysymykseen:
Miksi tämä juttu on otettu esille nyt?
Millä perusteella 30 vuotta sitten tapahtunut linkitetään maastohiihdon doping-sotkuun?
Edelleenkin traaginen ja surullinen tapaus, mutta millä tapaa liittyy tähän päivään. Surullista on myös Ylen journalismin taso, jos tämä on tyyppiesimerkki siitä.
Ti 27.01.2009 @ 20:28
Juttu olisi ilman muuta pitänyt antaa poliisin selvitettäväksi kun kyseessä oli 16 vuotias lapsi jonka turvallisuudesta oli vastuussa valmentaja joka vei lapset alpeille laskettelemaasn ilman vakuutuksia ja kirjallisia vastuusopimuksia. Valmentajan työnantaja Hiihtoliitto olisi tullut sattaa vastuuseen ja korvausvelvolliseksi tapahtuneesta ja valmentaja syytteeseen kuolemantuottamuksesta.
Ti 27.01.2009 @ 20:51
Olipahan ohjelma.Aiemmin en on MOT ohjelmia
koskaan katsonut, mutta nyt ajattelin ajan uhrata
kun Saran kanssa oli tuli yhteisilläkin leireillä muutamaan otteeseen oltua.
Eipä tarvitse jatkossakaan MOT:tä vaivautua katsomaan, sen verran ala-arvoinen tämä ohjelma oli.
Turhaa poliisisedän jaarittelua ja railon hämmästelyä.
Jäätikkö on jäätikkö ja jokainen siellä laskeva
tuolloinkin tiesi, että jäätiköllä nyt sattuu railoja olemaan. Eteenkin kun mennään hoidetun alueen ulkopuolelle. Lykkyä oli, ettei samaan railoon pudonnut muitakin, se ei kaukana ollut.
Saran perässä laskeneet, sana on vapaa.
t. team Arvil
Ti 27.01.2009 @ 22:25
Olisin epäillyt ohjelmaa fiktioksi, jos en itse olisi kokenut itse samantyyppistä.
Poikani Olli Alavuotunki määrättiin pitkään yöajoon vuonna 1995 sotilasläänin vuosijuhlan jatkoilta kotiuttamaan upseerikerholla juhlineita. Määrättiin 6 tuntia pitempi ajovelvollisuus kuin puolustusvoimien liikenneturvallisuusohjeiden mukaan oli luvallista. Olli nukahti rattiin kello 4.25 aamuyöllä ja kuoli heti.
Armeija tutki tapauksen itse eikä löytänyt mitään ohjeiden vastaista. Kantelin Oikeusasiamiehelle, mutta ilmeni, että armeija on pyhä ja koskematon.
Lähetin asiakirjat kenraaliluutnantti evp Veikko Vesteriselle, joka luki paperit, soitti ja sanoi: "Salattiin, peiteltiin ja valehdeltiin, koska oli pystysuoran iskun vaara. Vastuut olisivat saattaneet nousta korkealle."
Pääesikunta ei suostunut antamaan asiaa riippumattomaan tutkintaa poliisille. Vaadin kuitenkin edelleen puolueetonta tutkintaa poikani kuolemasta.
Ovatko Hiihtoliitto ja Armeija yhä suomalaisille niin pyhiä instituutoita, ettei niiden piirissä tapahtuneita hämäriä kuolemia tutkita rehellisesti?