Pää takalukossa

Voisko Packmanni selittää mistä itämeren pohjaan on alunperin kertynyt siellä oleva valtava fosforimäärä,
joka nyt Hänen asiantuntijoidensa mukaan jatkaa loputonta kiertokulkuaan ja aiheuttaa leväkukintoja vaihtelevalla menestyksellä. Aineen häviämättömyyden laki johtaa siihen, että jätevesien mukana tuleva fosfori kumuloituu pohjaan, minne mm Lappalainen väittää sen kuuluvankin. Mikä aiheuttaisi terveessä meressä sellaisen happikadon, että fosfori vapautuu ?
Mistä valtamerien tuhansien metrien syvyyksiin tulee happea, onhan sielläkin elämää, eikä fosforia vapaudu kun sitä ei siellä ole. Tarkoitushakuinen ympäristöir-vistely saisi jo loppua ja voisitte palata tosiasioihin perustuvioin asiaohjelmiin

- Anonyymi

Kiitos nimimerkeille hyvistä kysymyksistä. Yritän selittää:

Itämeren pohjan fosforimäärä on kertynyt 10 000 vuoden aikana pääasiassa luonnonhuuhtoumasta. Viimeisten sadan vuoden aikana on myös ihminen toiminnoillaan lisännyt fosforikuormaa.

Luonnonhuuhtouman määräksi arvioidaan yli 8 000 tonnia vuodessa. Suoraviivaisesti laskien luonnon fosforikuormaa olisi näin Itämeren pohjasedimenteissä yli 80 miljoonaa tonnia

Ihmisen osuus Itämeren pohjan fosforista on näin ollen tämän hetken kuormituksella laskettuna noin 3 prosenttia.

"Mikä aiheuttaisi terveessä meressä sellaisen happikadon, että fosfori vapautuu", kirjoittaja kysyy.

Terveessä meressä tuskin mikään sellaista aiheuttaisi, mutta Itämeri ei olekaan terve meri, vaan suolavammainen murtovesi. Myrskyt ja tuulet eivät ulotu hapettamaan sen halokliinin alaista syvävettä, Ja kun vielä Pohjanmereltä tulevat hapekkaat suolavesipulssitkin ovat ehtyneet, on happikato tosiasia. Sen olemassaoloa eivät ketkään tutkijat kiistä.

Ihmisen aiheuttama kuormituslisä on johtanut hapenkulutuksen kaksinkertaistumiseen Itämeren pohjilla, mutta se ei riitä selittämään happikadon syvyyttä. Ilman suolavammaansa Itämeri sedimentoisi helposti sinne tulevan orgaanisen aineen eikä hapen puute olisi ongelma.

Toinen nimmerkkikirjoittaja kysyy, miksi ohjelmassa ei käsitelty typen osuutta.

Kaikkea ei voi käsitellä puolen tunnin ohjelmassa, ja typpikysymys ei nyt kuulunut tähän tarinaan. Ohjelmassa käsiteltiin Itämerta systeeminä kokonaisuudessaan, ja systeeminä Itämeri on lopultakin fosforirajoitteinen. Vedessä olevan fosforin määrä ratkaisee kokonaislevätuotannon suuruuden. Vedessä oleva typpi kuluu loppuun jo kevätkukinnassa, mutta ylijäänyt fosfori määrää keskikesällä kasviplanktonin tuotannon lopullisen massan, sillä aiheuttavat sinilevät saavat typpensä ilmasta.

Ruotsissa on merentutkijoiden koulukunta, joka on sitä mieltä, että kaikki typen poistoon uhratut kruunut ovat hukkaan heitettyä rahaa, kuten professori Stigebrandt ohjelmassanikin sanoi.

Martti Backman
toimittaja, MOT

- motvirtanen

Eipä Backmanni esitellyt ohjelmassaan että Matti Lappalainen on Vesi-Eko Oy:n hallituksen pj. Vaikutti hieman mainospuheilta nuo selitykset. Ja jos tarkoituksena oli tarkastella Itämerta kokonaisuudessaan niin kyllä typen osuutta olisi pitänyt arvioida hieman tarkemmin. MOT:n ympäristönsuojelua korville lyövä linja on vähintäänkin omituinen.

Että sellaista tutkivaa journalismia.

- Anonyymi

Olipahan kiinnostava ja hyvin rakennettu ohjelma; voi vain toivoa, että ohjelma herättäisi kunnollisen ja asiallisen keskustelun Itämeren tilasta!

- Anonyymi

Ymmärtäisin että tutkiva asiajournalismi perustuu siihen, että puolueeton toimitus/toimittaja esittää asiallista perusteellista kritiikkiä jotakin yhteiskunnassa esiintyvää ilmiötä kohtaan.

Asiallista kritiikkiä ei ole mielestäni se, että Yleisradion MOT -ohjelma perustuu pelkästään yhden tietyen ja tunnetun toimittajan asenteellisuuteen joka esiintyy aina samassa yhteydessä. Toimittajan henkilökohtainen taistelu sen puolesta että ihmistä ei saa "syyllistää" ympäristön saastumisesta tai ilmastonmuutoksen kiihdyttämisestä on MOT-ohjelman perusajatus.

Näkökulmassa ei sinänsä olisi mitään vikaa, kunhan se pysyisi toimittajan henkilökohtaisena näkemyksenä. Kun tämän henkilökohtainen "missio valjastetaan asiaohjelman muotoon on kyseessä vakavampi asia myös YLE:n kannalta. Toimittajan mielipiteiden esittäminen "totuutena" joka on päinvastainen 90% tehtyjen tutkimustulosten kanssa, on harhaanjohtamista.

Joskus tulevaisuudessa tällaista propagandaa ja ihmisen harhaanjohtamista voidaan pitää tulevien sukupolvien näkökulmasta jopa "rikoksena ihmisyyttä vastaan" On järjetöntä, että toimittajalle annetaan ohjelmassa jonkunlainen "asiantuntijan oikeus esittää mielipiteitään totena, kun tälläkin palstalla oikea asiantuntija kumoaa toimittajan väitteet perusteettomina. Tähän toimittaja kuitenkin vastaa edellä olevansa mielestään edelleen oikeassa.

MOT:n ohjelmapolitiikkaa tulee jatkossa käsitellä korkeammissa asteissa.

- Anonyymi

Totta on, että ihmisen osuus on pinnassa suurempi, kuten Backmankin myönsi. Mutta ei sieltä ehtaa tavaraa löydy, samanlaisia ovat vanhat ja uudet molekyylit. Oleellista on, että hapettomilla pohjilla ne fosfori ei hautaudu sillä tehoasteella kuin hapellisessa sedimentissä. Siksi fosforia jää veteen leviä kasvattamaan.

Kun Antti Iho olet ympäristöekonomisti, koeta saada perille tuota rajallisten resurssien jyvittämistä viimeisten eurojen käytön optimoimiseksi. Dramaattisinta "puhdasoppisessa vesiensuojeluideologiassa" on, että ei pyritäkään järkevyyteen. Tosin sanotaan pyrittävän, mutta vasta kun mantra "ulkoinen kuormitus on vähennettävä ensin mahdollisimman vähiin" on täytetty, eli ei missään tapauksessa vielä.

Tämän skitsofrenian voisi ymmärtää yksilötasolla, mutta sen päätukijoita ja ylläpitäjiä ovat YM ja sen alainen Suomen ympäristökeskus. Yksilöitähän sielläkin on töissä entiseen "Moskovan korttiin verrattava ympäristökortti" rinnassa ja yhteiskunnan palkalla. On tosin järkeviäkin, mutta hiljennettyinä.

Tiedoksi YLElle: Oli muuten vaikea löytää tätä keskustelusivua.

Matti Lappalainen
ympäristöneuvos, limnologi

- mattiyle

Kyllä näin on ettei sinilevillä ole pyrstöä. Ne eivät ui vastavirtaan. Järviemme sinileväkukinnot ovat omaa tuotantoamme. Tarkoittaako Backman että jos Itämeren rehevöityminen johtuukin pohjan happikadosta ja suolapulsseista niin silloin ei tarvitsekaan rajoittaa päästöjä vesistöihin eli jätetään järvemme oman onnensa nojaan!!!

Backman saattaa olla oikeilla jäljillä sisäisessä kuormituksessa. Se ilmiö että pohjan happikato vapauttaa minimiravinteen eli fosforin saattaa todella olla sekä sisävesistöjen että Itämeren rehevöitymisen keskeisin tekijä.

Mutta mikä aiheuttaa happikadon?
Yksi syy voi hyvin olla valtava humuspäästö joka on lähtenyt kulkeutumaan suomen valtavista metsä- ja suoojituksista. Pekka Viherän laskelmien mukaan tämä päästö riittää aiheuttamaan Itämeressä havaitun happikadon.

Tästä hypoteesista kerrottiin Backmanille mutta hän sivuuttaa sen ja myös tämän sisävesien ongelman ohjelmassaan. Tutkivaa journalismia? Ei vaan tuttua antienvironmentalistista missiota.

Hannu Hyvönen
tutkiva journalisti ja dokumentaristi

- elonmerkki