Oudoissa vesissä

Aina kun julkisella rahalla tuetaan yksityistä liiketoimintaa, liikutaan vähän oudoissa vesissä.

Perusperiaate voi vielä olla selvä: jokin toiminto katsotaan niin tärkeäksi, että se pidetään pystyssä tukemalla sitä veronmaksajien varoilla. Ilman tukea toiminto lakkaisi.
 
Juuri näin on toimittu Vaasassa, jossa kaupunki on tukenut pizzakeisari Rabbe Grönblomin varustamoa RG Linea. Kaupungissa on pelätty, että ilman sen antamaa tukea autolauttaliikenne Vaasan ja Uumajan välillä lakkaisi.
 
Kaupunki on antanut RG Linelle suoraa tukea sekä taannut varustamon lainoja ja vapauttanut yhtiön satamamaksuista. Pari viikkoa sitten kävi ilmi, että kaupunki on myös jättänyt perimättä satojen tuhansien eurojen arvosta rahtimaksuja, joiden olisi pitänyt kulkeutua varustamon kautta kaupungille.
 
Suomen valtio on sekin tukenut avokätisesti Merenkurkun liikennettä. Rahaa on tullut myös EU-varoista ja jonkin verran Ruotsin puolelta. Grönblom on silti todennut itse, että Merenkurkun lauttayhteys on häneltä ”partiopoikateko”.
 
On mahdollista, että Vaasan ja Uumajan välillä ei pystytä liikennöimään liiketaloudellisin periaattein eli niin, että tulot peittävät menot ja vähän jää vielä ylikin. Vaasassa sekä liikenne- ja viestintäministeriössä on kuitenkin uskoteltu tuen johtavan siihen, että tuottavan toiminnan kynnys ennen pitkää ylittyy.
 
Ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2005–2008 esimerkiksi sanotaan näin: ”Merenkurkun ympärivuotinen liikenne saa ostopalvelusopimuksen mukaista tukea vuosina 2003–2005. Tämän jälkeen pyritään löytämään liiketaloudellisesti kannattava liikennekonsepti.” Vastaava suunnitelma 2007–2011: ”Merenkurkun liikenteen ei arvioida edellyttävän tukea enää vuodesta 2008 lähtien”.
 
Ministeriön esittämät tavoitteet ovat olleet toiveajattelua. Valtion suora tuki liikenteelle oli vuosina 2003–2005 miljoona euroa vuodessa ja 2006–2007 puoli miljoonaa vuodessa. Ensi vuoden budjetissa ostoliikennetueksi ehdotetaan 0,25 miljoonaa euroa.
 
Tuen jatkaminen vastoin omia suunnitelmia synnyttää väkisin kysymyksiä siitä, miten hyvin varustamolle annetut verovarat on käytetty. Ei ihme, että Vaasan valtuustossa on lokakuun aikana syntynyt kapinaliike, jolle kaupungin johdon vakuuttelut eivät enää riitä. Kapinoitsijat ihmettelevät muun muassa sitä, miten kaupunki voi sitoa vuosikausiksi varojaan varustamoon, jonka liiketoiminta saattaa kadota yhtäkkiä. Valtio näet kilpailuttaa ostoliikennetukensa Merenkurkun liikenteelle parin vuoden välein. Tähän saakka linja on kiinnostanut vain Grönblomia, mutta entäs jos jokin innovatiivinen yritys keksii tavan, jolla liikenne olisi kannattavaa?
 
Grönblomin varustamo itse ei edes teeskentele, että se pystyisi ajamaan lauttaa Merenkurkussa ilman veronmaksajien apua. Vaasalle esitetyissä suunnitelmissa lähdetään suoraan liikkeelle siitä, että valtiolta kilahtaa seuraavien kolmen vuoden aikana 0,25 miljoonaa vuodessa varustamon kassaan. Vaikka tällaisia päätöksiä ei siis kukaan ole missään vielä edes tehnyt . . .