Ostan ja myyn maa

Talousuutinen islantilaisesta Fréttabladid –lehdestä tammikuun puolivälistä:

Korkein oikeus käsittelee juttua Valtio vastaan Baugur-yhtymä. Valtionsyyttäjä on valittanut alioikeuden tuomiosta, joka vapautti investointipankki Baugurin toimitusjohtajan Jón Ásgeir Jóhannessonin ja kolme muuta johtohenkilöä petos- ja kavallussyytteistä.

Syyttäjän mukaan Jóhannesson on kuin renki, joka on ottanut navetasta yhden lehmän itselleen ja lypsänyt sen maidot omaan käyttöönsä. Raikas kielikuva kertoo, että islantilaiset ovat siirtyneet maataloudesta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan melko nopeasti.

Toimittaja Matias Möttölä kiinnostui islantilaisten touhuista jo aiemmin syksyllä, ennen kuin Thor Björgólfssonin Samson-ryhmä osti Helsingin keskustasta 20 kivitaloa 400 miljoonalla eurolla ja Finnairin suuromistaja, niin ikään islantilaisen FL Groupin johtomies Hannes Smarason alkoi vaatia “kansallisena” pitämämme lentoyhtiön yksityistämistä.

Kaikki asiaan perehtyneet suomalaiset olivat tietävinään, että islantilaisten rahojen alkuperä on hämärän peitossa. Miten voi olla mahdollista, että pääomaköyhä tulen ja jään maa tuottaa useita sijoittajaryhmiä, joilla on rahaa monin verroin enemmän kuin kotimaansa kansantuote ja jotka ostelevat muiden pohjoismaiden arvoyhtiöitä kuin turskafileitä?

Tiedossa oli, ettei kukaan ollut pystynyt todistamaan islantilaisten pääomien alkuperää rikolliseksi. Samsonin rahoista suuri osa oli tehty Venäjällä panimobisneksessä, mutta mitä hämärää siinä nyt on? Löytäisiko MOT savuavan aseen? Ehkä ei, mutta kuvio oli joka tapauksessa niin kiinnostava, että päätimme selvittää mitä selvitettävissä oli.

Möttölä kävi Kööpenhaminassa tapaamassa islantilasten sijoituksia tutkineita Ekstra Bladetin toimittajia. Heillä oli mapeittain aineistoa mm. Brittiläisiltä Neitsytsaarilta ja Luxemburgista. Ei tarvita kovin vilkasta mielikuvitusta, jos tässä näkee merkkejä rahanpesusta.

Mutta eivätpä tanskalaisetkaan kollegat olleet löytäneet pitäviä todisteita. Ja Reykjavikissa Möttölä sai kuulla, että veroparatiisien käyttö on täysin laillista eikä sitä edes häpeillä. Tämä on markkinataloutta, ja siinä islantilaiset ovat päättäneet olla hyviä.

Suomalaisen korvissa kuulosti jotenkin tutulta se, että Islannissa oli hiljattain toteutettu rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen. Tuttua oli myös se, että Islantilaiset ovat myyneet toisilleen monia yhtiöitä: esimerkiksi Sterling-lentoyhtiö ja iso erä Finnairin osakkeita on siirtynyt yhdestä sijoitusyhtiöstä Reykjavikissa toiseen, parinsadan metrin päähän. Yhtiöitä omistetaan ristiin, ja pankit ovat keskeisiä pelureita.

Ajatukset palasivat Suomen katinkultaiselle 1980-luvulle. Tässä oli MOT:n näkökulma, ja Möttölä keksi ohjelman nimeksi “Viikinkien riskiretket”. Esillä oli toki myös huonompia vaihtoehtoja, joista yksi oli pakko pelastaa tämän blogimerkinnän otsikoksi.

Alussa mainittu Baugur-oikeudenkäynti voi olla enne tulevasta; suurella osalla Islannin uusista suurkapitalisteista on jo niskassaan syytteitä tai tuomioita talousrikoksista. Se lienee yksi syy sille, ettei MOT:n haastattelema Danske Bankin analyytikko suhtaudu Islannin tulevaisuuteen kovin toiveikkaasti.

Jostain pitäisi löytyä se viimeinen ostaja, joka päästää islantilaiset suurkapitalistit 20 kivitalon ja lentoyhtiön loukustaan sitten kun heidän jättilainojensa korot lankeavat maksettaviksi. Ehkä Björgólfsson joutuu vielä palaamaan Venäjälle, etsimään itseään rohkeampia kapitalisteja.

Tulevaisuudella jossittelu ei kuulu MOT:n tehtäviin, mutta tästä aukenee kyllä mielenkiintoisia näkymiä: Miten meillä Suomessa suhtaudutaan sitten, kun islantilaisten sijasta suuryhtiöitä ja kivitaloja ostelevatkin venäläiset suursijoittajat?