Oliko aika kypsä huumekeskustelulle?

Tekemäni MOT-ohjelman jakso Ei savua ilman sakkoa oli Suomen mediassa varsin poikkeuksellinen. Jakso ei demonisoinut huumeiden käyttöä, eikä liioitellut huumeongelmaa. Jo tämä oli liikaa monille katsojille. Muutamissa palautteissa toimittajaa epäiltiin huumeiden käyttäjäksi ja ihmeteltiin huumeiden käytön puolustelua. Halun korostaa sitä, että ohjelma ei ottanut kantaa huumeiden käytön vaarallisuuteen tai vaarattomuuteen. Jakson tarkoitus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkastella sitä, miten poliisi noudattaa huumausainelain henkeä ja kirjainta. Mitään suurempaa julkista polemiikkia ohjelma ei herättänyt, mistä olen hieman yllättynyt. Ehkä aika sittenkin on kypsä asialliselle ja kiihkottomalle huumekeskustelulle.
Eräs episodi jutun teossa jäi mietityttämään. Ei savua ilman sakkoa –jutun tekeminen eteni toimittajan kannalta hyvin. Haastateltavia löytyi helposti, ja kuvaakin saatiin tarpeeksi. Jutun ulostuloa edeltävänä perjantaina puhelin soi. Langan päässä oli sisäministeriön poliisitarkastaja, joka halusi tietää, että onko tiettyä haastattelupätkää käytetty jutussa. Vastasin totuudenmukaisesti, että ei ole. Heti puhelun loputtua kaivoin pätkän esiin ja aloin pähkäillä, että pitäisikö se sittenkin käyttää, jos se kerran virkamiestä noin kovasti pelottaa. Pätkä jäi pois jutusta tarpeettomuutensa vuoksi. Sama viesti välittyy jo muutenkin. Kyseinen haastattelupätkä etenee näin:
MOT: ”Mikä sitten niissä kentän käytännöissä oli vikana kun niitä pitää yhdenmukaistaa?”
Vastaaja: ”No ei niissä välttämättä mitään vikana ole, että laki mahdollistaa tietyn tulkinnan ja sitten halutaan, että eri paikkakunnilla ja poliisilaitoksissa niin toimitaan yhdenmukaisin menettelyin.”
MOT: ”Miten on toimittu tähän asti ennen tätä ohjetta?”
Vastaaja: ”No lakihan jättää tiettyä harkinnanvaraa sitten sen suhteen, että mikä se käsillä oleva tilanne on, että millaista toimenpidettä sovelletaan, että voidaanko käyttää huomautusmenettelyä vai tuota antaa sakko vai suorittaa esitutkinta ja toimittaa pöytäkirja syyttäjälle. Että tämä harkintavalta on siellä kentällä.”
MOT: ”Miten sitä harkintavaltaa on käytetty?”
Vastaaja: ”No käsittääkseni ihan asianmukaisesti.”
Kyseinen sisäministeriön virkamies oli erityisen huolissaan viimeisestä lauseesta, eli siitä, että hänen mukaansa poliisi on toiminut asianmukaisesti. On sinällään kummallista, miksi poliisille pitää antaa uudet menettelyohjeet huumausaineen käyttörikostapauksia varten, jos kentän käytännöissä ei ole ”mitään vikana”. Sisäministeriö siis myöntää antamissaan ohjeissa, että kentällä on toimittu epäjohdonmukaisesti, mutta kiistää tämän haastattelussa. Miksi poliisia pitää ohjeistaa käyttämään harkintavaltaansa, jos harkintavaltaa on käytetty ihan asianmukaisesti?
Episodi oli lähinnä huvittava. Vihjeenä haastateltaville: jos haluaa, että tiettyä pätkää ei näytetä ohjelmassa, ei kannata erikseen soittaa, että ”ei kai sitä näytetä”. Silloin toimittaja vasta alkaakin miettiä, että olisiko se sittenkin pitänyt näyttää. Vähintään pätkä päätyy blogipohdinnan aiheeksi.