Olemmeko turvassa poliittiselta väkivallalta?
Ministeriön kokoushuoneessa tehty haastattelu keskeytyy yllättäen studiolamput särkevään sähköpiikkiin. Tänään nähdyssä MOT:ssa Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljaselle esitetty Smash ASEM -mielenosoitusta koskenut kysymys jää vaille vastausta.
Jo presidentti Kekkosen aikakaan jouduttiin reagoimaan poliittiseen väkivaltaan ja kansainväliseen terrorismiin. Kekkonen niin sanotusti syleili kuoliaaksi radikaalit vasemmistolaiset. Äärivasemmisto siis kesytettiin ottamalla radikaalit mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tutkija Suvi Ervamaan mukaan reilun vuoden takaisessa Smash ASEM –mielenosoituksessa poliisi ei seurannut Kekkosen linjaa, vaan otteet olivat tarpeettoman kovat. Sisäministeri Kari Rajamäen kaudella valtiovalta lietsoi ainakin Smash ASEMissa valitsemallaan taktiikalla yhteiskunnan vastaista mielialaa.
Poliisin toimista Smash ASEM -mielenosoituksessa tehtiin 60 kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtin tuoreen poliisille tekemän huomautuksen mukaan kiinniotettujen kohtelussa olikin puutteita. Poliisi säilytti mielenosoituksessa kiinni otettuja mielenosoittajia bussissa parikin tuntia. Muutama heistä joutui tekemään tarpeensa bussin lattialle. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan poliisi myös teki mielenosoituksen yhteydessä perusteettomia kiinniottoja. Nähtäväksi jää, miten nykyinen hallitus linjaa tulevassa sisäisen turvallisuuden ohjelmassaan suhteensa poliittisiin ääriliikkeisiin.
26 kommenttia
Ma 03.12.2007 @ 23:49
Miten suomalainen viranhaltija (entinen nimitys virkamies) reagoi, kun hänen pitää vastata kiusallisiin kysymyksiin puhelimessa? -Virkamiehelle tuleekin odottamattomia kiireitä.
Miten suomalainen viranhaltija pääsee pälkähästä, kun kysymykset kameran edessä käyvät liian kinkkisiksi (tässä lopussa, Smash ASEM)? -Viranhaltijan avustaja aiheuttaa oikosul.... siis tarkoitan huonolaatuinen studiovalaisin polttaa äkkiarvaamatta sulakkeen ( jolloin ihmisluonnon tuntien kohdistaa ajatukset uudelleen kyseiseen kollektiiviseen tapahtumaan).
Ti 04.12.2007 @ 08:17
Ohjelmasta oli jätetty hienovaraisesti pois Auvisen kasvatus ja ainakin hänen äitinsä yhteydet Linkolaan. Se on ihan ymmärrettävää, kun ajattelee, että kyse on ihmisistä, joiden tulee voida jatkaa elämäänsä Suomessa.
Sillä rajoilla toisaalta ollaan, jos ajatellaan esimerkiksi sitä, mitä kannattaa nousevalle polvelle opettaa ja painottaa. Positiivisia odotuksia vai lopun ajan eskatologiaa.
Jukka Melaranta
Ti 04.12.2007 @ 12:16
Niin kauan kuin henkistä pahoinvointia esiintyy, emme tietenkään ole turvassa väkivallalta tai terrorismilta. Eli emme koskaan.
Ihme, ettei mitään vastaavaa ole tapahtunut jo aiemmin tässä umpimielisten ihmisten maassa.
Tässä maassa voi ajatella ihan rauhassa itsekseen mitä tahtoo ilman, että kukaan siihen millään tavalla puuttuu. Vaikka rakennella itsekseen itseriittoisia, peilaamattomia ja testaamattomia "filosofioita", kuten Auvisen tapauksessa. Vetäytyvyys ja vaitonaisuushan katsotaan tässä kulttuurissa aivan normaaliksi käytökseksi. Mikä ihana kasvualusta vaikka minkälaiselle terrorismille tai väkivallalle.
Suomalaisten vuorovaikutustaidot ovat keskimäärin huonot tai surkeat.
Olennaista tässä tapauksessa ei suinkaan ole miettiä Auvisen äidin ideologiaa, mahdollisia Linkola-yhteyksiä jne.
Olennaista on miettiä sitä, kuinka vanhemmat kasvattavat lapsensa. Se, että he kasvattaisivat lapsensa avoimuuteen, kykyyn näyttää tunteitaan ja kykyyn keskustella. Myös kykyyn väitellä asioista rakentavasti. Tällöin vanhemmat tietäisivät, mitä lasten maailmaan kuuluu. Usein keskustelu hellittää isompaakin pahaa oloa.
Jos keskustelukumppanit puuttuvat, kuten tässä maassa usein puuttuu, voikin rakentaa oman maailman. Ihmisen yksinjäädessä 'defenssi' voi toimia esimerkiksi siten, että yksilö "suojautuu" korottamalla itsensä muiden yläpuolelle.
Liian paljon omissa oloissaan viihtyviä lapsia ja nuoria pitäisi "häiritä" sosiaalisella kanssakäymisellä.
Mutta kuinka vanhemmat osaavat kasvattaa lapsiaan avoimuuteen ja keskustelualttiuteen, kun aivan liian monet heistä ovat itsekin tunne-elämältään ja keskustelukyvyiltään hyvin avuttomia? Suoranaisia jurottajia. Lapsi oppii vanhemmiltaan.
HUOMIO: koulu ei voi ottaa harteilleen vanhemmille kuuluvaa vastuuta lapsen kasvatuksesta. Toki se voisi osallistua / opastaa silloin, kun on havaittavissa avuttomuutta.
Vuosien pitää vieriä ja paljon pahaa tapahtua, ennen kuin tällaisesta sulkeutuneisuuden kulttuurista päästään yli.
Hiljaisuus ja itsenäisyys ovat hienoja asioita, mutta ne pitää osata erottaa irrottautumisesta yhteiskunnasta ja sen säännöistä.
On enemmän kuin päivänselvää, että Auviselta olisi jäänyt ampumiset ampumatta, jos hänellä olisi ollut ympärillään inhimillistä vuorovaikutusta, eikä vain nettikontakteja, "samoinajattelijoita". Todellisuudessa hän oli kovin yksin. Surullista.
Voisivatko Jokelan tapahtumat opettaa meille jotakin? Osallistumaan lastemme elämään aidosti? Opettelemaan avoimempaa kanssakäymistä? Enkä tarkoita tällä mitään Big Brotherin kaltaista typerää, lapsellista ja narsistista exhibitionismia. (Tuollaisten manipulatiivisten roskaohjelmien lähettäminen pitäisi lopettaa.)
Tietokone ei korvaa äitiä tai isää. Olkaa läsnä lastenne elämässä.
Ti 04.12.2007 @ 12:16
Oli hienotunteista jättää Pekka-Eric Auvisen äidin osallisuus Elonkehä-yhdistyksen hallituksessa ohjelmasta pois, vaikka perheen arvomaailmalla oli epäilemättä osa Pekka-Ericin kehityksessä.
Toisaalta tämä hienovaraisuus ei saisi ulottua siihen , että kaikki Jokelan tapauksen kytkökset Linkolaan ja syväekologeihin siistitään tästä tragediasta pois kuten Helsingin Sanomat on tehnyt.
MOT:n ohjelman sosiologi väittää, että syväekologeilla ei ole vaikutus- ja julkaisukanavia Suomessa. Se on perin juurin väärä väite sillä Pentti Linkola -ilmiö on yksinomaan median tuottama.
Pentti Linkola on kasvitieteen ylioppilas, ei biologi eikä filosofi. Hän elää eristynyttä mökkielämää kuten moni syrjäytynyt ja "filosofeeraava" peräkylän poika on tehnyt ja tekee Suomen maaseudulla edelleen.
Linkolan ajatukset ovat kuin kenen tahansa peräkylän pojan ajatuksia. Mielipiteitä sataa kuin tykistä, mutta niille ei ole ensimmäistäkään vakavaa perustaa.
Jokseenkin jokainen Linkolan johtopäätös maailman ja luonnon tilasta on tieteellisesti kiero, epäaito tai väärä.
Kukaan ei olisi kiinnittänyt Linkolaan suurempaa huomiota, ellei Suomen Kuvalehti ja Yleisradio olisi keksineet nimittää hänet "ekofilosofiksi" 1970- ja 1980-luvuilla. Katsokaa siitä esimerkkejä YLE:n elävästä arkistosta.
Ongelma ei siis suinkaan ole Linkola tai hänen kannattajiensa näkymättömyys vaan näkyvyys. Sen sijaan sellainen ohjelma tai artikkeli, jossa Linkolan teesit olisi viisaasti ja kylmästi kumottu, odottaa vielä tekijäänsä.
Ti 04.12.2007 @ 12:33
Ja sitten tämä suomalaisten 'yksityisyys'. Se on usein jokseenkin 'sairasta'.
Kerrostalonaapuri voidaan hakata hengiltä ilman, että naapurit puuttuvat asiaan. Kunnioitetaan yksityisyyttä! Hoitakoon jokainen omat asiansa!
Tarvitsemme yhteisöllisempää ajattelutapaa.
Meidän pitäisi pystyä kantamaan vastuuta laajemmin, ei ainoastaan perheestämme, vaan myös ystävistämme, naapureistamme, tuttavistamme jne. Vai pitäisikö? Jollei pidä, kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Psykologit, koulukuraattorit ja poliisit eivät ehdi joka paikkaan.
Ti 04.12.2007 @ 14:54
Nimi tai nimimerkki kirjoitti:
"Sen sijaan sellainen ohjelma tai artikkeli, jossa Linkolan teesit olisi viisaasti ja kylmästi kumottu, odottaa vielä tekijäänsä."
Eikö herra (tai frouva) Nimi tai nimimerkki voisi ottaa asiakseen kylmän viileästi kumota Linkolan teesit. Ei luulisi olevan vaikeaa pökätä kumoon peräkylän pojan ajatuksia, kun ei se ole edes vilosoohvi.
Pekka Raukko
Ti 04.12.2007 @ 15:19
Olenko aivan yksin ajatusteni kanssa, kun ihmettelen vallan kauhiast tuota 3.12.2007 ohjelmassa esiintyneen sisäministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen kommentteja ja niiden käsittämättömyyttä (lainasin ne tuohon viestin loppuun)? Onhan mahdotonta estää ketään ajattelemasta. Siihen ei käsittääkseni edes Viljanen pysty, paitsi tietenkin tuhoamalla toisen eri tavalla ajattelevan olennon. Ohjelman loppupuolella hän toteaa, että meillä on hyvä sananvapaus. Tässä tulee mieleen, että ilmeisesti Viljanen tarkoittaa vain itseään ja muita samalla tavoin ajattelevia.
Tämä ei tarkoita, että ajattelisin asioista täsmälleen samoin kuin kuin kukaan yksittäinen ohjelmassa esiintynyt henkilö, mutta oli kuitenkin kiinnostavaa kuulla, miten eri tavoin asioista voi ajatella ja miten omia näkemyksiään kukin perusteli. Asioista on hyvä keskustella. Ohjelmassa haastatelluista henkilöistä ainoana Viljanen oli valmis torpedoimaan jonkun ihmisen tavan ajatella. Absurdia.
Ystävällisin terveisin keski-ikäinen työssäkäyvä kansalainen ja äiti.
...
Viljanen: Näiden ihailijoiden ajatteluhan lähtee sellaisesta ajattelusta, että on olemassa yli-ihmisiä ja on olemassa ali-ihmisiä. Ja näillä yli-ihmisillä on oikeus tuhota, syrjiä näitä ali-ihmisiä. Tällaista ajattelua ei voi hyväksyä. Ei missään tapauksessa. Ja mä toivon että näillä ihailijoilla on lähellään järkeviä aikuisia, jotka keskeyttää tämän ajattelun.
....
MOT: Mitkä ovat sellaisia perimmäisiä arvoja, joita ei voi kyseenalaistaa?
Viljanen: Ihmisoikeudet. Perusoikeudet. Yksilö… ööh, ihmisten oikeutta yksityiselämän suojaan. Minusta on tärkeää myöskin, että Suomessa ei hyväksytä rasismia. Eikä suvaitsemattomuutta. Me emme voi myös sallia suvaitsemattomuutta.
MOT: No miten tämmöisten näkemysten kannattajien kanssa pitäisi toimia? Miten keskustella näistä asioista, jos ei voi vedota näihin perimmäisiin arvoihin?
Viljanen: Kyllä minusta… tota… minusta suomalaisen yhteiskunnan pitää olla semmoinen, että me pidetään ihmisestä huolta. Täällä pitää voida käydä keskustelua, ja minusta täällä voi käydä hyvin keskustelua. Meillä voi esittää myöskin shokeeraavia mielipiteitä, kunhan pysytään kuitenkin rikoslain sallimissa puitteissa. Ei rikota lakia. Mutta näissä puitteissa voidaan käydä keskustelua. Meillä on hyvä sananvapaus.
Ke 05.12.2007 @ 12:14
"Linkolan ajatukset ovat kuin kenen tahansa peräkylän pojan ajatuksia. Mielipiteitä sataa kuin tykistä, mutta niille ei ole ensimmäistäkään vakavaa perustaa."
Pakko tarttua tähän.
Voisitko kertoa esimerkkejä mitkä Linkolan ajatuksista ovat sellaisia, joilla ei ole vakavaa perustaa? Väestöräjähdys? Suomen metsien tila? Modernin ihmisen törsäys ja kulutus?
Mielestäni Linkolalla tahi Auvisen, jos nyt sitten olikin SYVÄEKOLOGISELLA, kasvatuksella ei ole mitään tekemistä itse teon kanssa. Koko kasvatusmalli herättä ainoastaan kunnioitusta ja ajattelevaisuutta vielä harvojen joukossa. Ironista onkin kuinka maailman tilaa parantavat mallit ovat niin kovin marginaalisia ja tälläisen jälkeen vieläpä syyllistettyjä.
To 06.12.2007 @ 13:32
Kiitos kirjeestä, Pekka Raukko. Anonyymi saa vastata omasta puolestaan - hänen väitteensä on yleistävä ja mahdoton puolustaa yksityiskohtaisesti.
Ole itse lukenut Linkolan juttuja 70-luvulta lähtien ja päätynyt seuraavanlaiseen analyysiin. Varoitukset ympäristön saastumisesta ja väestöräjähdyksestä olivat tuolloin paikallaan. Ne avasivat monien silmiä ja saivat muutettua Suomen ympäristöpolitiikkaa kestävämpään suuntaan. Tosin Linkola ei ollut yksin, joten on vaikea mitata hänelle täsmällistä ansiota "ympäristöherätyksestä". Samanlaista heräämistä tapahtui samoihin aikoihin muuallakin kuin Suomessa.
Linkolan arvio "väestöräjähdyksen" potentiaalisesta uhasta myös ihmiskunnan omalle tulevaisuudelle lienee myös pääpiirteissään oikea. Ongelmallinen on sen sijaan tästä vedettävä johtopäätös: onko ihmisen asetuttava omaksi vihollisekseen, kun luonnossa ei vihollista enää ole - vai voiko ihmiskunta ratkaista ongelmansa, siis oman liikakasvunsa, rauhanomaisesti? Väestönkasvun hidastumien viime vuosikymmeninä viittaa siihen, että rauhanomainen ratkaisu on mahdollinen, jos väestökysymys jaksetaan pitää kehityspolitiikan keskiössä.
Linkola on eksplisiittisesti kannattanut sitä, että ihmisvaippaa - vai mikä se termi nyt olikaan - sopii harventaa "keinolla millä hyvänsä". Juuri tämän kohdan Jussi K. Niemelä luki Linkolan kirjasta MOT:ssä, ja siihen olisimme kaivanneet Linkolalta tuoretta kannanottoa. Valitettavasti hän kieltäytyi haastattelusta - ja valitettavasti kantaa tähän "tarkoitus pyhittää keinot" -linjaan ei löytynyt myöskään HS:n tekemästä Linkolan synttärihaastattelusta 5.12.2007. On se kumma, että väkivallasta irtisanoutumien on joillekin niin vaikeaa.
Mitä tulee ylioppilas Linkolan tieteelliseen, ekologiseen ajatteluun, niin siinä on mielestäni vakavia puutteita. Hän näyttää juuttuneen 70-luvun ekologismiin, johon kuului keskeisenä osana tasapainon käsite. Muistan lukeneeni aikoinaan Kuvalehdestä hänen surun täyttämän juttunsa, jossa maailman tuhoa enteili kottaraispopulaation romahtaminen kotiseudun pellonpientareella. Vähänpä saimme silloin taustatietoa kottaraisten ja muiden pikkulintujen luontaisesta kannanvaihtelusta ja sen syistä.
Linkola ansioitui nuorena lintukirjojen toimittajana, ja hänen tarkka, luetteloiva otteensa luontoa kohtaan on ihailtavasti säilynyt vanhoille päiville asti. Samalla otteella hänestä olisi voinut tulla todella kovan tason postimerkkeilijä tai numismaatikko. Ekologia tieteenä käsittelee kuitenkin dynaamisia prosesseja, luonnon hidasta väkivaltaa, josta tasapaino on kaukana. Ainoa pysyvä asia luonnossa on muutos.
Entä mitä johtopäätöksiä kannattaa vetää Linkolan poliittisesta ajattelusta, jossa ihannetilanteen muodostaa maailmaa diktatorisesti johtava valistuneiden vanhojen viisaiden miesten kollokvio? Olen kallistunut sille kannalle, että tässä kohden ekovilosoohvimme ei ole enää vakavissaan. Mikä on todennäköisyys sille, että tuollainen järjestelmä saataisiin ensinnäkin pystyyn? Olisiko 0,00000000000001 prosenttia optimistinen veikkaus.
Mitä Linkolan siis pitäisi tehdä? No, se (riisto)kalastelu ainakin pitäisi lopettaa, jotta hänelle jäisi enemmän aikaa fundeerauksilleen, joita me suomalaiset niin mielellämme seuraamme. Ja aivan mahdottomasti arvostusta herättäisi se, jos hän kirjautuisi eläkeläisenä takaisin yliopistoon ja saattaisi keskeytyneet opintonsa päätökseen. Gradun aiheeksi sopisi vaikka "Ekologisen tasapainon puolustus".
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
P.S. Tämä kirjoitus on yksityisajattelua, eikä edusta muiden MOTtilaisten eikä Yleläisten kantaa. Kiitos vielä Pekka Raukolle onnistuneesta provosoinnista.
To 06.12.2007 @ 19:24
Linkola on parhaimmillaan havainnoidessaan ja analysoidessaan todellisuutta. Yhteiskunnallisena ajattelijana hän ei ole eturivissä, ja tietää sen kyllä itsekin. Kirjassaan "Johdatus 90-luvun ajatteluun" hän kirjoittaakin tekemästään ohjelmasta: "Sosiaaliantropologeilta vihreä ohjelma tinkaa parempaa yhteiskuntaratkaisua, kuin se varsin pitkälle totalitäärinen yhteiskunnan rakenneratkaisu, johon ohjelmaehdotus on päätynyt." (s.103)
Valtaosa suomalaisista ei sanoudu irti väkivallasta. Miten muuten on selitettävissä, että sodimme tälläkin hetkellä Afganistanissa? Moni hinkuu myös mukaan "halullisten hyökkäyskokoonpanoja järjestävään mukapuolustusliitto NATOon".
On useita asioita, joita hyväksymme puolustettavaksi väkivallalla - isänmaa tulee näin itsenäisyyspäivänä ensimmäisenä mieleen. Jos Linkola hyväksyy sen, että elämän säilyttäminen maapallolla on asia, jota voi puolustaa vaikka väkivalloin, ei se minusta perustaltaan poikkea ajatuksesta jonkin isänmaaksi kutsutun maapalan puolustamisesta.
Väitän, että myöskään käsityksesi Linkolan luontoihanteen "staattisuudesta" ei vastaa todellisuutta. Linkola ymmärtää kyllä ns. luonnontasapainon dynaamisen luonteen. Sillä kokemuksella, joka Linkolalla on petolintujen tutkijana, asiaa ei voi olla ymmärtämättä.
Hän ymmärtää myös sen, että mikä tahansa muutos ei edusta luonnon dynaamista tasapainoa, vaan suuret ja luonteeltaan pysyvät muutokset ovat usein merkkejä ekosysteemin pahoinvoinnista. Luonnon dynamiikka on pääosin syklistä, jossa kannan laskua seuraa enemmän tai vähemmän vakioidussa aikataulussa kannan nousu. Se että eliöiden kannanlaskut päättyvät nykyisin 100 - 1000 kertaa luontaista useammin lajin lopulliseen katoamiseen, on poikkeuksellista ja pääosin ihmisen ahneudesta johtuvaa. Myöskään se, että metsälajistostamme huomattava osa on uhanalaistunut, ei siis edusta tervettä ekosysteemin dynamiikkaa, vaan on vakava merkki koko systeemin heikkenemisestä.
Se, minkä Linkola taitavana esseistinä kertoo "maalailevasti", sanoo Ilkka Hanski täsmällisen tieteellisesti. Asiallisesti heidän sanomissaan ei minusta ole mitään eroa tai ristiriitaa.
Pekka Raukko
To 06.12.2007 @ 19:52
Oletetaan siis periaatteessa, että luonnon suojelemiseksi väkivalta ihmisten kesken on hyväksyttävää. Ihmismassaa on vähennettävä "keinolla millä hyvänsä."
Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Vihelläs, Pekka, vähän alkua, kun Linkola ei itse suostu. Vai oletko itsekin kaappihumanisti, jolle nämä väkivaltavihjailut ovat vain keino esittää kovaa jätkää?
Afganistanin ja Irakin sodat ovat vähentäneet ihmisbiomassaa ihan mukavasti. Linkolan logiikalla niitä pitäisi ehdottomasti kannattaa, ja kaiken lisäksi ne ovat hidastaneet öljynporausta, mikä puolestaan lienee hyväksi ilmastolle.
Saisiko noista sukupuuttoluvuista jonkun tarkemman tiedon tai viitteen? 100-1000 -kertainen sukupuuttovauhti "luontaiseen" verrattuna on aika umpimähkäinen arvio.
Matti Virtanen
To 06.12.2007 @ 21:08
Minusta on aina Linkolaa lukiessa ollut selvää, että väkivaltapuheet ovat olleet "spekulaatiota, ainesta keskustelulle", kuten Linkola synttärihaastattelussaan toteaa. Linkolan tekojen ja puheiden jyrkkä ristiriita on minusta aina alleviivannut tätä tulkintaa
Puheiden perimmäinen tarkoitus on ollut saada ihmiset ajattelemaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Onko parempi rajoittaa väestön kasvua, vai antaa väestön kasvaa vapaasti siitä huolimatta, että se johtaa koko ihmiskunnan tuhoutumiseen.
Minusta Linkola ei siis ole mikään kaappihumanisti. Hän on aito ja todellinen humanisti. Hänen selkeä missio on säilyttää elonkehä sellaisessa kunnossa, joka mahdollistaa oman lajimme selviämisen. Mikä voisi olla humaanimpi päämäärä?
Julkihumanisteista valtaosa sen sijaan on pseudohumanisteja, joilla ei riitä joko rohkeus tai äly nähdä, mihin heidän ajattelunsa pitkällä tähtäimellä johtaa, tai kuinka katteettomille toiveille heidän kaavailema tulevaisuus rakentuu.
Sodat eivät valitettavasti johda väestönkasvun vähenemiseen. Ne aikaansaavat pienen notkahduksen, jota seuraa kiihtyvän kasvun vaihe. Tällaisen "demografisen kuprun" kanssahan mekin nyt painimme pari seuraavaa vuosikymmentä.
Sukupuuttoluvut löytyvät mm. Ilkka Hanskin kirjasta "Kutistuva maailma" (Gaudeamus 2007). Jos ei muuten jaksa kirjaa lukea, niin kannattaa lukea edes loppusanat, jotka alkavat näin.
"Ihmisen kohtalona on se, että hänestä on tullut viisi miljardia vuotta vanhan planeetan valtias, joka kuitenkin pystyy luonnostaan ajattelemaan vain päiviä, kuukausia tai vuosia eteenpäin mutta ei pidemmälle - kymmeniä, satoja ja tuhansia vuosia eteenpäin. Evoluutio on opettanut ihmiset olemaan pikemminkin planeetan matkustajina, kuin sen kapteenina."
Pekka Raukko
To 06.12.2007 @ 23:26
Linkolan sanojen ja tekojen välinen ristiriita on tietysti ollut koko ajan näkyvissä. Mutta yhtä selvä on ollut hänen piiloviestinsä: älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan kuten minä sanon! Ja kun joku hullu sitten tekee jotakin, niin Linkola voi sanoa, ettei hän tätä tarkoittanut.
Ilman niitä käytännön johtopäätöksiä hänen kehityspessimisminsä johtaa täydelliseen umpikujaan, älylliseen epärehellisyyteen: "Ihmiskuntaa pitäisi harventaa keinolla millä hyvänsä, mutta koska olen humanisti, en kannata muita kuin niitä keinoja, joita muutkin humanistit kannattavat". On vaikea ymmärtää, miten joku voi elää tällainen solmu aivoissaan.
1970-luvun alussa harva olisi uskonut, että väestönkasvu hidastuu silloisesta kolmesta prosentista yhteen, ja pysähtyy kokonaan sadassa vuodessa jos kehityksen annetaan jatkua. Mutta ymmärrän hyvin, ettei tämä riitä niille, joiden mielestä "humanity is overrated" ei ole vitsi.
Matti Virtanen
Pe 07.12.2007 @ 09:16
Kuinka sinä Matti itse toimisit siinä Linkolan esittämässä tilanteessa, jossa olisit täydessä pelastusveneessä merellä, ja ympärillänne meressä olisi tuhansia veneeseen pyrkijöitä?
Toimisitko niin kuin nyt kerrot, eli hukuttaisit itsesi ja kaikki veneessä olijat, vai pyrkisitkö estämään uusien ihmisten nousun veneeseen ja pelastamaan venekunnan ja oman henkesi?
Linkola on pyrkinyt herättämään keskustelua ennen kuin tähän tilanteeseen on jouduttu. Linkolaa nyt kovaan ääneen moralisoivat humanistipässinpäät ovat ummistaneet silmänsä ja korvansa ja ohjaavat parhaillaan alusta kiihtyvällä vauhdilla päin jäävuorta.
Väestönkasvussa on tapahtunut positiivinen käänne, tai ainakin negatiivinen kehitys on hidastunut. Tosin lähes kaikkien suomalaistenkin pseudohumanistien mielestä tämä positiivinen käänne on lähinnä katastrofi, joka uhkaa vakavasti kykyämme kuluttaa lisää ja osua täydellä vauhdilla siihen jäävuoreen.
Kurssi kohti jäävuorta koostuu kahdesta tekijästä - ihmisten määrästä ja yksittäisen ihmisen keskimääräisestä kulutuksesta. Aluksen nopeus saadaan yksinkertaisesti kertomalla nämä luvut keskenään. Se, että toisen tulon tekijän KASVU on hieman hiipunut, ei muuta kurssia tai vähennä aluksen nopeutta. Jos halutaan välttää tilanne, jossa ollaan pelastusveneessä ja Matti Virtasen puheiden ja tekojen yhteensopivuutta oikeasti mitataan, pitää sen kertolaskun tuloksen jatkuva kasvu saada ensin pysähtymään ja sitten kääntymään laskuun. Tämä on minusta se Linkolan sanoma, jonka lillukanvarsissa kompuroivat pseudohumanistit kyllä pinnallisesti ymmärtävät, mutta jonka pohtimiseen heiltä puuttuu rohkeus tai äly.
Pekka Raukko
Pe 07.12.2007 @ 09:35
Tämä vanha pelastusvenevertausko on siis se Linkolan kuningasoivallus, johon väkivallalla synkistely perustuu?
Minun on turha ryhtyä spekuloimaan miten itse toimisin moisessa tilanteessa, mutta käytäntö on osoittanut, että ihmisillä on yllättävä kyky uhrautua toisten puolesta. Titanicista pelastui etupäässä naisia ja lapsia; yhtään pelastusvenettä ei tiettävästi uponnut sen takia, että miehistön jäseniä olisi pyrkinyt niihin väkisin - ja orkesteri soitti loppuun asti.
Pelottavaksi tarkoitettu ajatusleikki ratkeaa siis yllättävän helposti. Muutenkaan en ole koskaan tajunnut mitä käytännön seurauksia tästä pelastusvenevertauksesta muka voisi olla. Loppuuko ympäristön saastuttaminen, jos joku tappaa tehtaanjohtajan? Vai mitä ajetaan takaa? Jälleen päädymme siihen, että ylioppilas Linkola on teoriaherra, jonka ajattelun käytännön sovellukset johtavat aivan umpimähkäisiin tekoihin.
Mutta jos nyt oikein venytetään analogiaa, niin ehkä sen verran tuosta pelastusveneestä voisi ottaa opiksi, että laivaa ei saa lastata liian täyteen, koska se lisää onnettomuusriskiä ja uhrien määrää haverin sattuessa. Tästä lienemme samaa mieltä, samoin siitä, että väestönkasvun rajoittaminen on luonnonsuojelun kannalta kaiken a ja o.
Matti Virtanen
Pe 07.12.2007 @ 13:14
Myös koulut ovat niitä veneitä, jotka ahdetaan liian täyteen. Ollaan menossa yhä suurempiin yksiköihin, joissa yhä enenevässä määrin hiljaiset peräkylän pojat ja myös tytöt jäävät yksin omine ajatuksineen. Kun he eivät sitä kestä ja reagointi on muiden mielestä poikkeavaa, heidät dumpataan täyteen lääkkeitä. Siinä meillä aikapommi, joka toistuu sopivin väliajoin. Myyrmanni oli aiempi näyttävä avunhuuto ennen Jokelaa. Milloin opimme kuulemaan näitä?
Kolmen nuoren äiti
Pe 07.12.2007 @ 13:41
En tiedä, mistä päättelit yksinkertaisen vertauksen ja siihen liitetyn kysymyksen olevan jokin Linkolan "kuningasajatus". Halusitko kenties mitätöidä heitollasi Linkolan aseman laajasti arvostettuna ajattelijana?
Sehän oli vain yksinkertainen kysymys, johon sinulta ei löytynyt vastausta.
Se, että esität ratkaisseesi "pelottavan" kysymyksen, vaikka todellisuudessa olet vain ummistanut silmäsi, kuvaa kyllä osuvasti kaikista merkittävistä kysymyksistä käytävää keskustelua.
Altruistinen käyttäytyminen ja sen biologinen perusta olisi mielenkiintoinen keskustelun aihe, mutta se vaatisi oman keskustelunsa, koska kosketuspinta tähän keskusteluun on hyvin kapea.
Linkola on sekä teoriaherra, että käytännön mies.
Ongelmaksi voi muodostua, jos Linkolaa kuuntelee joku, joka ei osaa erottaa teoriaa ja käytäntöä toisistaan.
Pekka Raukko
Pe 07.12.2007 @ 14:38
Minä pyysin selittämään, mitä Linkolan oppi tarkoittaa käytännössä. Esitit vastaukseksi pelastusvenevertauksen, joten luulin että se on jotenkin tärkeä osa Linkolan filosofiaa. Minun mielestäni se on paitsi teoreettinen, myös helppo ratkaista.
Minä olen siis osoittanut ummistaneeni silmäni, mutta Sinun silmäsi ovat varmaankin auki. Mitä näkyy? Mitä aiot tehdä, ihan käytännössä?
"Ongelmaksi muodostuu, jos Linkolaa kuuntelee joku, joka ei erota teoriaa käytännöstä." Herran jestas: mies on saarnannut 40 vuotta koko kansalle kaikissa tiedotusvälineissä, joten ei pitäisi yllättyä jos joku vääräkin ihminen kuuntelee ja toimii.
Paljolta olisi vältytty, jos "Pena" olisi perustanut kavereitaan varten viisaiden miesten akatemian, jonne meiltä tavallisilta virtasilta olisi pääsy kielletty.
Matti Virtanen
La 08.12.2007 @ 22:00
Linkolan suhteen Virtanen on enemmän oikeassa kuin Raukko. Kun Linkolalla on oma lehmä ojassa, esiin tulee oman käden oikeutta käyttävä egoisti. Muistan kuinka 80-luvulla Linkola hakkasi Kuhmoisissa mökkinaapurinsa kuusiin 25 kiloa nauloja, jotta niitä ei kaadettaisi ja pilattaisi Linkolan pihamaisemaa.
Eiväthän puut sahalle tai sellukattilaan kelvanneet, mutta isäntä kaadatti ne kuitenkin, koska kauppa metsäyhtiön kanssa oli tehty. Linkola sai sakot, taidettiin tuomita korvauksinkin.
(Asiaton lisähuomautus poistettu 20.8.2009 - mv.)
Su 09.12.2007 @ 18:24
Joskus parikymmentä vuotta sitten näin unta jonka muista vieläkin hyvin. Peruutin autoa ja Linkola istui pelkääjän paikalla. Tipahdimme jyrkänteeltä veteen ja auto upposi syvälle veteen.
Olin toivoton ja lamaantunut ja arvelin että nyt kuolemme. Linkola alkoi reuhtoa itseään irti istuimesta ja pyrki aktiivisesti ulos loukosta.
Tuohon aikaan podin maailmantuskaa ja Linkolalla oli varmasti ansionsa sen tuskan herättäjänä.
Tämän unen opetus minulle kuitenkin oli se, että aina kannattaa, toivottomassakin tilanteessa, kamppailla eloonjäämisen puolesta.
Tuosta unesta herättyäni en ole viitsinyt murehtia maailman lopun uhkakuvia.
Maailmanlopun skenaariot ovat epämääräisiä sillä vaikka tulisi mitä eteen, ei loppu ole kaikilla ihmisillä ja elämänmuodoilla edessä, ainakaan välttämättä.
Tästä näköalasta olen löytänyt oman toivoni näiden synkkien megatrendien keskellä.
On syytä taistella tuhotrendeja vastaan mutta on myös syytä, yhä enemmän, panostaa henkilökohtaisellakin tasolla eloonjäämisen kulttuurien ja keinojen käytännön rakentamiseen.
Linkolan yllyttämillä keinoilla väestöräjähdys ei lopu mutta on monia muita ennakoitavia prosesseja jotka voivat väestöä vähentää paljonkin ja nopeasti. (Toteamus on neutraali ilman arvolatausta)
Kun vierailee suurkaupungissa ymmärtää helposti miten toivoton on näiden ihmisten asema jos vesi, liikenne tai sähkö loppuu.
Nähdäkseni elämme nyt tämän öljykulttuurin huipennusta, huomaamatta että kaikki on lastemme kasvaessa aikuisiksi jo toisin. Teknokultin episodi ihmiskunnan historiassa on jo käytännössä ohi. Se ei tarkoita kuitenkaan maailman loppua.
Sen kiirehtiminen väkivaltafantasioilla kertoo enemmän fantasioijien piilotetusta vihasta kuin syvällisesta ajattelusta.
Hannu Hyvönen
Ma 10.12.2007 @ 12:53
Eikö Egoisti itse voisi vetää päätään pois pensasta ja ryhtyä käsittelemään Elonkehä lehteä ja sen turmiollista vaikutusta nuoriin.
Pekka Raukko
Su 13.01.2008 @ 14:10
Muistaakseni Tekniikka&Talous lehdessä oli juttu jonka mukaan itse Pentti Linkolakin oli huolissaan ilmastouhkakuvien maalailusta. Linkolakin kun oli sitä mieltä että liiallinen uhkakuvien liioittelu saa ihmiset elämään hälläväliä tyylillä välinpitämättömästi ympäristöään tuhoten. Eli kuin "viimeistä päivää".
Eli Pentti Linkola on vihdoinkin tajunnut mihin liiallinen uhkakuvilla mässäily johtaa? Juuri epähumaaniin välinpitämättömään maailmanlopun ilmapiiriin jossa kukaan ei huomioi tulevaisuutta ja toisia.
Suurin Pentti Linkolan vihre oli aikoinaan sekoittaa syyt, seuraukset ja tavoitteet. Ekofasismi ei ole tavoite vaan uhka johon voidaan ajautua jos ympäristön tuhoutuminen pääsee etenemään liian pitkälle.
Realistisen toimivan ympäristönsuojelun pohja on humanismissa josta on johdateltu mm. eläintenoikeuksien ajatusmallit. Humanismi on myös (kulttuuri)evoluution tulosta.
Tosin pseudohumanismiksi voi kutsua "humanismia" joka on väännetty oikean humanismin irvikuvaksi. Se on luotu kääntämällä humanismin perusosaset toisiaan vastaan. Tämä ongelma pitäisi korjata esim. priorisoimalla ihmisoikeuksien sisältö, niin ettei perusosasia voi enää kääntää toisiaan vastaan. Näin ei olisi yhtä helppoa esim. pönkittää sairasta (mm. kansalaisten henkeä, terveyttä tai sananvapautta vaarantavaa) ahneutta ihmisoikeuksien nimissä.
Ma 14.04.2008 @ 15:44
Mikä tässä on M. Virtaselle vaikeata käsittää? Pelastusvenevertaushan on suoraan vastaus kysymykseesi.
Käytännöstä tekoihin. Me jokainen voimme vaikuttaa. Tiedämme jo kuinka välttää turhaa kuormittamista omalta kontoltamme. Myös on syytä kaikin keinoin estää köyhien maiden pakolaisten siirtyminen rikkaisiin maihin. Tätä vastoin on pyrittävä siirtämään viher-vasemmistolais-risuparrat rikkaista maista pakolaisiksi köyhiin maihin. Kaikki kehitysapu on tietysti lopetettava. Sama koskee ruoka-apua, sillä vain kasvatetaan nälkäisten joukkoa ja aiheutetaan mittaamattomasti suuremmat kärsimykset tulevaisuudessa.
Paljon saataisiin aikaan jos tavalliset "virtaset" lukisivat Penan tekstiä ajatellen, eikä suoralta kädeltä hyljeksien ja keskittyen henkilön pilkkaamiseen ja vähättelyyn kykenemättä kumoamaan hänen teesejänsä.
Ke 24.09.2008 @ 23:13
"Muistan kuinka 80-luvulla Linkola hakkasi Kuhmoisissa mökkinaapurinsa kuusiin 25 kiloa nauloja, jotta niitä ei kaadettaisi ja pilattaisi Linkolan pihamaisemaa."
Eiköhän merkitys kuitenkin ollut jossain muualla kuin pihamaiseman pilaamisessa? Luonnonsuojelija tietää sen, tiedätkö sinä? Jos et, siitä on turha syyttää yksittäistä ihmistä joka muuten on yksi merkittävimmistä henkilöistä Suomen kentällä, mitä luonnonsuojeluun tulee. Siis konkreettiseen sellaiseen. (lue: todelliseen luonnonsuojeluun).
Kiitokset Pekka Rauhkolle järkevistä puheenvuoroista. Ilkka Hanski täytyy ottaa työn alle.
Timo Lampila