Näyttö ratkaisee

MOT täytti syyskuussa 2006 kymmenen vuotta. Leikkaajamme Minna Nuotio kokosi syntymäpäiväjuhlia varten vanhoista lähetyksistä inside-huumoria sisältävän ”Motpurin”. Mukana oli sekä huippuhetkiä että kohtauksia, joille lyhentäminen olisi tehnyt terää.

Halpaa huvia: kahden eri kohtauksen kuvan ja äänen sekoittaminen voi saada tekijät repeämään naurusta. On jotenkin puhdistavaa nauraa omien juttujensa kökköyksille, jotka paljastuvat vasta kun ne on kunnolla irrotettu alkuperäisestä yhteydestään. Ulkopuoliselle tämä ei tietenkään avaudu lainkaan, joten jätämme Nuotion mestariteoksen julkaisematta.

Selatessamme Motpurin raaka-aineistoa yhdessä tuotantopäällikkö Kaijaleena Rajatoran kanssa huomioni kiinnittyi ensimmäisen tuotantokauden MOT-tunnukseen: Tutuiksi käyneiden kirjainten alla oli teksti ”Mikä Oli Tutkittava”.

Lyhenteen selitys pudotettiin tunnuksesta sittemmin pois. Se oli ehkä virhe, sillä yleensä kaikki palautteen lähettäjät ymmärtävät ohjelmasarjamme nimen matematiikasta tutuksi todistuksen päätösmerkiksi: ”quod erat demonstrandum” eli ”mikä oli todistettava”. Tätä pidetään osoituksena jonkinlaisesta arroganssista tai ylimielisyydestä.

Ajatus menee näin: Tutkiva journalisti päättää omien ennakkoluulojensa tai lähteidensä ohjaamana, että jossakin on julkisuuden valotusta ansaitseva epäkohta. Kun johtopäätös tai tutkimuksen tulos on alusta asti selvillä, journalistinen työprosessi on vain keinotekoisen todisteluketjun rakentamista.

Tähän olisi mukava vastata, että arvoisa kriitikko on ymmärtänyt toimintaperiaatteemme – ja koko journalismin – aivan väärin. Olisi hienoa väittää, että me tutkimme maailmaa täysin objektiivisesti ja kiihkottomasti, ilman mitään ennakko-oletuksia tai näkökulmia, moraalisista kannanotoista puhumattakaan. Valitettavasti journalismin maailma ei ole näin yksinkertainen.

Todellisuudessa MOT:n tekijät ja kaikki muutkin journalistit lähestyvät aiheitaan aina jostakin näkökulmasta. Toimittajakouluissa opetetaan tekemään taustatyötä ja valmistautumaan esimerkiksi haastattelutilanteisiin. Mitä muuta tämä on kuin ennakkokäsityksen hankkimista?

Yksikään vakavasti otettava luottamuksellinen lähde tai haastateltava tuskin haluaa kertoa mitään tärkeää toimittajalle, joka ei hallitse aihettaan. Jos toimittajalla ei ole taustatietoja, hänellä ei voi olla myöskään näkökulmaa, jonka avulla hän voisi haastaa lähteensä ja pakottaa tämän pysymään asiassa.

Kiireisessä uutistyössä oman näkökulman puute on hyväksyttävää, ja uutistoimittajat selviävät siitä usein näennäisellä kriittisyydellä. (Kokemusta on.) Kun tehdään MOT:n kaltaista perusteellisempaa ajankohtaisjuttua, toimittajalla on pakko olla tutkittavasta aiheesta oma näkemys. Hänen on tiedettävä, kuka on tarinan päähenkilö ja miten tarina etenee. Muuten tuloksena on joko latteaa reportaasia tai toisaalta-toisaalta –tyylin keskustelujournalismia.

Monet katsojat haluavat nimenomaan ”tutkivaa journalismia”. Tutkiminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus – tärkeintä on loppujen lopuksi se, että esitetyt väitteet on kunnolla perusteltu, että niiden tueksi on jotain näyttöä, mieluiten jotain ihan uutta.

Niinpä olen päättänyt kokeilla MOT:n työlle uutta määritelmää: Näyttöön perustuva journalismi. Jos todistusaineisto osoittaa toimittajan ennakkokäsityksen vääräksi, näkökulmaa on voitava vaihtaa. MOT ei iske päätään Karjalan eikä minkään muunkaan maakunnan mäntyyn.

Motpuri-koosteessa toistui useita kertoja alkuperäis-mottilaisen Jouni Tervon käyttämä cliffhanger-lausahdus: ”Mutta tämä ei ole koko totuus”.

Aivan. Toimituksen sisäisissä keskusteluissa on jo vuosia ollut käytössä laatusana ”mottimaisuus”. Sen tarkempi määrittely ei ole vielä valmis, ja todennäköisesti määrittely jatkuu niin kauan kuin tätä ohjelmaa tehdään.

MOT-lyhenteen alkuperäinen merkitys on kuitenkin avattu tämän uuden blogin tunnukseen. Toivomme, että nettipäiväkirja auttaa ehkäisemään ja lieventämään väärinkäsityksiä jatkossakin.