Maailman paras syyttäjä
Martti Backman - Millainen syyttäjä olisi maailman paras syyttäjä? Sellainenko, joka ei koskaan häviä juttuaan, joka saa syytteensä aina lävitse?
Maailmanhistoria tuntee sellaisenkin syyttäjän. Hän oli Andrei Vyshinski, Stalinin prokuraattori muinaisessa neuvostojen maassa.
Länsimaisissa demokratioissa syyttäjää ei katsota sitä etevämmäksi, mitä vähemmän hän häviää syytteitään. Oikeusvaltiossa syyttäjän ei odoteta syyttävän vain ”varmoissa tapauksissa”, vaan hänen kuuluu myös hävitä juttujaan.
Syyttäjän on syytettävä rikoksesta silloin kun syytteen tueksi on todennäköisiä syitä ja tuomioistuimen tehtäväksi on jätetty lopullinen ratkaisu vaihtoehdoilla syyllinen tai syytön. Siis hyvällä syyttäjällä on lupa, jopa velvollisuus hävitä juttujaan.
Suomessa on jo useiden vuosien ajan kuultu oikeusoppineiden sekä oikeusviranomaisten piiristä napinaa, että pyrkimys varman päälle syyttämiseen olisi lisääntynyt myös Suomessa. Sitä kutsutaan syytekynnyksen kohoamiseksi.
Tämä on hyvä uutinen ennen muuta rikoksesta aiheetta epäiltyjen kannalta, joskus myös aiheellisesti epäiltyjen. Mutta huono uutinen se on rikoksen uhrien ja heidän läheistensä, eli ns. asianomistajien näkökulmasta katsottuna. Heitä vastaan rikkoneet eivät joudu aina vastuuseen.
Myöskään yhteiskunnan kannalta tämä kehitys ei ole suotavaa. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu rikosvastuun toteutuminen, eli lakia vastaan rikkoneiden joutuminen tuomioistuimen tuomittaviksi. Jos syntyy käsitys, että rikoksen tekijät eivät joudu vastuuseen riittävällä varmuudella, uhkaa koko oikeusjärjestelmän hyväksyttävyys eli legitimiteetti kärsiä.
Syynä syytekynnyksen nousuun pidetään vajaa kymmenen vuotta sitten käyttöön tullutta uutta rikosoikeudenkäyntimenettelyä. Parasta tavoiteltaessa siitä tuli raskas ja pitkäpiimäinen. Suullinen ja välitön prosessi vaatii erityisen suurta työpanosta syyttäjiltä, ja kun samalla ei lisätty syyttäjävoimaa, ei ole ihme että syyttäjäkoneisto nyt yskii ja etsii paineissaan purkautumisteitä.
Yksi houkutteleva pakotie on tehdä syyttämättäjättämisratkaisu aina kun siihen on vain suinkin mahdollisuus. Tämän keinon käytön ei tarvitse olla tietoista; riittää että musertava työtaakka nakuttaa takaraivossa.
Myös riski valtion maksettaviksi tulevista entistä suuremmista oikeudenkäyntikuluista hävityissä tapauksissa lisää painetta luopua suosiolla epävarmoista jutuista. Ja se, minkä valtio oikeusvarmuuden kustannuksella tässä säästää, kaatuu vastaavasti asianomistajien maksettavaksi.
Siis onko Suomeen luotu sellainen oikeudenkäyntimonsteri, että edes valtiolla ei ole enää varaa käydä oikeutta siten kuin sivistyneessä oikeusvaltiossa pitäisi?
Tai toisin päin: Eikö valtiovarainministeriössä ymmärretä, että oikeuden toteutuminen on valtion ydinaluetta, johon on varattava riittävästi rahaa, maksoi mitä maksoi?
* * *
MOT kertoi tällä kertaa Poriin sijoittuvan tarinan, joka omalla tavallaan havainnollistaa valtiovarainministeriön ajaman säästö- eli tuottavuusohjelman aiheuttamia ongelmia Suomen oikeuslaitokselle.
Porin kihlakunnansyyttäjän Kalle Kyhän tekemän syyttämättäjättämisratkaisun seurannaisvaikutuksena myös porilaisen opiskelijanuorukaisen surmasta ns. kaappausjutussa syytteessä ollut Kristian ”Viki” Ravantti käveli tutkintavankeudesta vapaalle jalalle.
Sen jälkeen oli herrassa, tuleeko hän ylipäätään oikeuspaikalle ja jos tulee, niin saadaanko hänet mahdollisen tuomion jälkeen kärsimään rangaistustaan kiven sisään. On täysin ennen kuulumatonta, että näin vakavasta rikoksesta syytetty voi vastata ja odottaa tuomiotaan vapaalla jalalla.
Uhkakuva toteutui. Kolmen vuoden vankeustuomion julistamisen jälkeen Ravantista ei ole nähty vilaustakaan ja tätä kirjoitettaessa (12.3. klo 16.00) hän on edelleen karkuteillä.
Eli onko valtiovarainministeriö syyllinen siihen, että vankeustuomion saanut vaarallinen väkivaltarikollinen kulkee keskuudessamme?
Martti Backman
toimittaja
* * *
Täydennys 18. huhtikuuta 2007:
Ravantin omatoiminen vapaus ehti kestää tuomion julistamisen jälkeen noin viikon päivät. Hän suorittaa parhaillaan rangaistusta Turun keskusvankilassa.
Apulaisvaltakunnansyttäjä Jorma Kalske puolestaan ilmoitti hakevansa vuoden 2001 kuolemantapaukseen liittyvien sakkotuomioiden purkua. Viki ja hänen kaverinsahan tuomittiin aikoinaan pelastutoimen laiminlyönnistä.
Jos KKO suostuu ja purkaa sakot, Kalske voi syyttää miehiä taposta tai törkeästä kuolemantuottamuksesta. Kalske teki ratkaisunsa Porin poliisien valitettua johtavan kihlakunnansyyttäjän Kalle Kyhän päätöksestä, jonka mukaan henkirikoksesta ei ollut riittävästi näyttöä syytettä varten.
Kalske ei kuitenkaan moittinut Kyhää tästä syyttämättäjättämispäätöksestä. Harvemminhan viranomaiset toisiaan moittivat. Ehkä heille riittää se, että tiedotusvälineet moittivat.
Matti Virtanen
tuottaja