Kuka petti vammaiset?

Olen sitä mieltä, että kuntaliitto, kunnan viranhaltijat ja kunnan päättäjät ovat kaikki yhdessä päättäneet, että kun vammaispalvelulain mukaista palveluasumista ei myönnetä vammaiselle hakijalle, niin tällä tavalla voidaan kiertää henkilökohtaisen avustajan subjektiivisen oikeuden status.

Olen osallistunut koulutukseen, johon osallistui pääasiassa kunnan sosiaalityöntekijöitä. Kun näitä asioita käytiin läpi oikeusmenettelyiden kautta, kouluttaja valisti sosiaalityöntekijöitä sanomalla, että älkää menkö myöntämään palveluasumista vammaispalvelulain (VpL) kautta, koska silloin teidän on järjestettävä palveluasuminen henkilökohtaisella avustajalla niin paljon kuin hän sitä tarvitsee, vaikka ympärivuorokautisesti. Palveluasumisen kauttahan henkilökohtainen avustaja tulee subjektiiviseksi oikeudeksi.

Kehoitankin kaikkia vammaisia - myös kehitysvammaisia, mikäli haluavat asua kotona - hakemaan palveluasuminen kotiin henkilökohtaisella avustajalla VpL:n 8 § 2 mom. ja VpA 10 - 11 § mukaisesti. Näiden lakien mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Asetuksen mukaan palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä palveluja ovat esim. avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa. Palveluasumiseen kuuluvat myös palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseen.

Mainitun asetuksen 11 §:n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti ja joka ei ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa.

Mielestäni vaikeavammaisen henkilön määrittäminen ei ole vaikeaa, vaikka sosiaali- ja terveysministeriössä tuntuu olevan tällainen käsitys. Maallikkokin sen osaa, kun vähän aikaa seuraa mihin vammainen henkilö pystyy tai kykenee.

Kehoittaisin nyt kaikkia vammaisia, jotka kokevat, että heille kuuluisi VpL:n mukainen palveluasuminen kotiin henkilökohtaisella avustajalla, pyytämään kunnan sosiaalityöntekijöitä kotiin laatimaan palvelusuunnitelma ja senjälkeen jättämään hakemukset palveluista ja tukitoimista.

Kunnan on annettava hakemukseen päätös kohtuullisessa ajassa. Mikäli asiakas ei ole saamaansa päätökseen tyytyväinen, hänen on tehtävä valitus Hallinto-oikeudelle. Tällä hetkellä on esim. Invalidiliitto ry:ssä ja Kynnys ry:ssä lakimies, joiden puoleen voi kääntyä ja pyytää apua valitusten tekemistä varten.

Olen miettinyt myös sellaista, että olisiko mitenkään mahdollista tehdä jonkinlaista joukkovalitusta hallinto-oikeuksille tai Korkeimpaan hallinto-oikeuteen?

Olen sitä mieltä, että päättäjät tietoisesti menettelevät niin kuin nyt näyttää olevan maan tapa.

Nyt on tullut jo uusia Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä VpL:n mukaisen palveluasumisen järjestämisestä kotiin henkilökohtaisella avustajalla.

Ei muuta kuin hakemaan ja valittamaan. Tämä asia tulee saada kuntoon. Nykyiset laitkin antavat jo siihen mahdollisuuden, kunhan saadaan vain kunnat noudattamaan lakeja.

Terveisin,

henkilökohtainen avustaja

Olipa ilo katsoa monipuolisesti toimitettua ohjelmaa sosiaalijärjestelmään kaivetusta kuopasta. Eipä voi kuin hämmästellä, että rahaa löytyy tuloveroalennuksiin, mutta ei siihen, että vaikeavammaiset pääsisivät pissalle haluamaansa vuorokaudenaikaan.

Lisää tällaista journalismia.

Ei kannata valittaa yhden lainkohdan tulkinnasta (subjektiivinen oikeus avustajaan), jos koko vammaispalvelulelulaki on susi. Esim minä en ole vammaispalvelulain mukaan vaikeavammainen, koska en tarvitse RUNSAASTI apua > ei oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan.

KELAn papereissa olen ollut vaikeavammainen vdsta -92 (MS)

Hyvä, Byman! MOT tarttui erittäin tärkeään ja olennaiseen kysymykseen, joka vaikeavammaisten näkökulmasta heijastelee koko suomalaista yhteiskuntaa yleisemminkin: kuinka Suomessa toteutuvat ihmis- ja kansalaisoikeudet?

Suomella "pyyhkii taloudellisesti hyvin", esittävät kv.tilastot. Yhteiskunnan eri sektorit ovat yksilön kannalta pirstaloituneet eri lohkoiksi, jossa kuntatahon sedät, sossun tädit ja kelan pykälänikkarit oikein urakalla tuntuvat asettelevan kapuloita rattaisiin, ettei vaan kenelläkään avuntarvitsijalla menisi hyvin. Istuvat kansalaisten veromarkkojen päällä kuin pihtaisivat omiaan käyttäen harkintavaltaa, johon mitkään asiantuntijalausunnot (esim. lääkärit) tai lainsäätäjän pyrkimykset (esim. perustuslaki) eivät tunnu ulottuvan!

Olen nähnytr esim. ruotsista laskelmia, jossa on osoitettu, että henkilökoht. avustajajärjestelmä on kansantaloudellisesti edullisempaa kuin laitoshoito. Silloin on avattava "eri momentit" kokonaisuudeksi, jossa esim. avustajajärjestelmän työllistävä vaikutus otetaan huomioon ja työtä tekevän avustajan maksamat verot nähdään osana koko järjestelmän kannattavuutta. Nyt joku odottaa työvoimahallinnon alla kortistossa duunia ja vammainen kuskataan laitokseen, jossa hoitovuorokausi on usein kalliimpi kuin tuetussa ja avustetussa kotiasumisessa.

Tämä on vain "euro-näkökulma", ensisijaisesti olisi kuitenkin otettava ihmisoikeuskysymykset lähtökohdaksi vaikeavammaisten avustajajärjestelmää kehitettäessä.

Kiitos, Byman, kun otit tämän tärkeän asian framille! Toivottavasti julkisuuden avulla syntyy riittävästi painetta niin, että vammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan vihdoinkin toteutuu myös käytännössä, ei pelkästään korulauseissa.

Terveisin
Tiina Kuisma

Ihmettelen edelleen sitä, että ei osata laskea oikein. Henkilökohtaisen avustajan kohdalla puhutaan miljoonien menoeristä. Onko kukaan tietoinen paljonko avustajina työllistetyt ihmiset tuovat kunnille ja valtiolle veroina takaisin mainituista miljoonista? Entä heidän kulutuksen lisäyksensä ja sitä kautta tulevat verot? Me vammaiset emme ole kuluerä yhteiskunnalle vaan erittäin tuottava ja yhteiskuntaa ylläpitävä yksikkö.
Kuka määrää sen, että vammaisen on oikeus pysyä hengissä, mutta ei ELÄÄ. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Kai meidät vammaiset tapettaisi pois jos se olisi mahdollista. Miksi vammaisena en saisi elää haluamaani elämää, vaikka käytännön toteuttamisessa tarvitsenkin toisen apua. Minulla on tunteet, halut ja himot niin kuin kaikilla ihmisillä. Niitä ei vamma ole vienyt vaikeavammaiseltakaan. Haluan nauttia kulttuurista ja elämästä sen eri muodoissa. Miksi se on niin vaikea käsittää. Miettikää päättäjät hetken aikaa sitä,että teillä täytyy olla apu päästäksenne WC:hen tai saadaksenne vaatteet päällenne? Luuletteko todella, että se on hupi ja nautinto, että ei voi ilman avustajaa selvitä. Olen sanonut, että elän kiusallanikin, kuten teki aikanaa Ilmari Kianto hän eli sanojensa mukaan kiusallaan ja eli pitkän elämän. Minulla on sama tavoite. Olen piikkinä yhteiskunnan lihassa ja muistutuksena muille ihmisille, että terveys ei ole mikään taattu oikeus kellekään, vaan se voidaan menettää sekunnin murto-osassa. Sinä pättäjä olet silloin ehkä vailla avustajaa. Kustettajat saavat kokea seuraavissa vaaleissa kuinka heille käy. Ne jotka eivät tee työtään, EDUSTA KANSAA, saavat lähteä.

Raija Hauhia

Hyvä, että vaikeavammaisten asioita tuodaan mediassa esille. Valitettavasti nämä vammaisten asiat eivät taida yltää Tehyläisten palkkakiistan tasolle kuitenkaan. Vaikeavammaiset eivät voi tehdä lakkoa, sanoa itseään irti vammaisuudestaan ym. Päättäjien passiiviseen vastustukseen on vaikea tarttua.

Muistan, kun punaperseapinat muutama vuosi sitten aijottiin lopettaa, mikä kansanliike ja nimien keruu siitä seurasikaan. Nyt pitäisi samanlainen kansanliike syntyä vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan saamiseksi. On se häpeä, että näin rikkaassa Suomenmaassa vaikeavammaisille ihmisille ei suoda ihmisarvoista elämää. Monet direktiivit ovat esim. lehmien ulkoiluttamiseen ym. ja tarkastuksia tehdään jatkuvasti, että eläimillä olisi kaikki kunnossa. Olisiko se pointti siinä, että lehmät ovat tuotantoeläimiä, mutta vammaisten ei katsota tuottavan mitään. Tämähän on tietysti täysin väärä käsitys, mutta putkiaivopäättäjillä ei riitä rahankiilto silmissään aivokapasiteettia siihen, että mitä paremmin vaikeavammaisten asiat on hoidettu, jotta he saisivat arkensa sujumaan, sitä enemmän vaikeavammaiset voisivat osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin ja antaa oman panoksensa yhteiskunnalle.

On se niin väärin inhimillisiä fiksuja ihmisiä työnnellä laitoksiin, pois silmistä pois mielestä, vaikka henkilökohtainen avustaja olisi oikea, hyvä ratkaisu. Ja mitä inhimillisen kapasiteetin tuhlausta!

Kuntaliitto ei ole tasapuolinen kaikkia kuntalaisiaan kohtaan. Ei ole nykyaikaa tällainen SYRJINTÄ! Pitäisi päättäjät sitoa vähintään viikoksi sänkyyn toisien ihmisten hoidettaviksi, ja antaa heidän kusta housuihinsa ja tuta se karmea ihanuus!

Työllisyyskin lisääntyisi, jos henkilökohtainen avustaja järjestelmää kehitettäisiin. Päättäjät!

Yleensä yhteiskunnassa, siis muissakin asioissa kuin vaikeavammaisen ihmisen henkilökohtaisen avustajan saamiseksi, yhteiskunnassa yritetään pistää vammaisille kapuloita rattaisiin, että ei vaan se elämä sujuisi, olisi liian helppoa ja missään nimessä ei saa ILOITA. Joku kumma holhousmentaliteetti riippuu kaikkialla vammaisten asioiden yllä. Toisaalta kannustetaan ottamaan oma elämä ´omiin käsiin´, toisaalta yritetään estää sitä kaikin tavoin. Skitsoa! Eli vaikeavammaisen pitäisi elää muiden ihmisten (päätäjien) määrittelemää elämää kuitenkin. Mikä tekee ns. päättäjistä viisaampia, kuin vammaisesta itsestään oman elämänsä suhteen?

Neiti xx

Keskustapuolue on pahin jarru tässä avustaja-asiassa. Terveisiä Hyssälälle!

Minusta ei se paljon avun määrä vaikeavammaisen ihmisen kohdalla avustajan saamiseksi pitäisi olla ainoa kriteeri, vaan minkälaista apua/laatuista kukin vaikeavammainen tarvitsee voidakseen tasapuolisesti omien mieltymystensä mukaan osallistua normaaliin elämään. Tietyt asiat voivat rajoittaa paljonkin vammaista ihmistä esim. vaikka kotona selviytyy kohtalaisen hyvin kaikenmaailman apuvälineiden kanssa, niin kodin ulkopuolella voi tarvita avustajaa. Vammainen voi olla kotinsa vanki kaikkine niine härveleineen. Ja jos on sairas ja vammainen voi olla myös jaksamiskysymys selvitä kaikista arjen rutiineista. Tällä ei myöskään hoideta kaikkia kroonisia sairauksia viimeisten tutkimustulosten/tiedon mukaan vaan pidetään pelkästään hengissä tai jätetään heitteille. Eli ei haluta/ymmärretä käyttää kaikkea arsenaalia tiettyjen sairauksien hoitoon.

Kiitos, Kai Byman, erittäin hyvästä ohjelmasta.

Henkilökohtaisen avustajajärjestelmän saaminen vammaisten subjektiiviseksi oikeudeksi tuntuu kestävän ja kestävän, vaikka avustajan tuomat vaikutukset vammaisen elämään tunnustetaankin. Tuntuu siltä, että kuitenkaan, kaikista julkisista puheista ja selvityksistä huolimatta ymmärrys avustajan merkityksestä vammaisten elämään ei sittenkään ole riittävää.
On täysin käsittämätöntä, että meidän niin sanotussa hyvinvointivaltiossa on ihmisiä, joita kohdellaan perustuslakimme vastaisesti jatkuvasti, kenenkään oikeasti puuttumatta asiaan. Toteutuuko itsemääräämisoikeus, jos vaikeavammainen ei pääse vessaan silloin kun hänen tarvitsee? Osaatko sinä sanoa etukäteen, kuinka monta kertaa aiot päivässä käydä vessassa ja mihin kellon aikaan? Haluaisitko sinä mennä joka ilta samaan aikaan, vaikka klo 20 nukkumaan, kun avustajasi työaika loppuu?

Toivottavasti Kai Bymanin asiallisesti ja perusteellisesti toimittama ohjelma herättää ihmiset huomaamaan miten elintärkeästä asiasta on kysymys.

Paula Mustalahti

Kansanliike ja nimenkeruu tämän ihmisoikeusasian kuntoon saattamisesta on nyt paikallaan!!! Ehkä sellainen adressi jo onkin olemassa, tietääkö joku? Riittävän monen äänestäjän allekirjoituksella on painoarvoa siellä, missä lakeja säädetään.

Kuinka joku kuntaliiton heppu voi yleensä ottaen edes olla "määräämässä" näin tärkeästä, perustuslakiin kirjatun oikeuden toteuttamisesta / toteuttamatta jättämisestä? En tietääkseni ole kenellekään siellä olevalle antanut valtakirjaa vaikuttaa tulkinnoillaan näin tärkeässä asiassa.

Virkamiesten pitäisi olla paljon herkempiä oivaltamaan sitä pyrkimystä, jonka hengessä lakeja on säädetty. Sitä kautta puhuu kansalaisten tahto, koska olemme itse pääseet valitsemaan edustajamme näitä lakeja säätämään. Ei joku virkamieskoneisto / sossu / kela ole demokratiaelin! Kuinka ihmeessä niillä voi olla niin paljon harkinta-, tulkinta- ja päätösvaltaa kansalaisten perusoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä?

Eilisen ohjelman perusteella oikeusoppineiden mukaan perustuslain 19§ edellyttää nyt vallitsevan huonon käytännön korjaamista ja täsmällistä lainsäädäntöä, joka takaa vaikeavammaisten ihmisten subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan. Otetaan nyt yhteyttä valitsemiimme kansanedustajiin ja kerrotaan heille, että tahdomme vaikeavammaisten avustaja-asiat kuntoon tämän hallituskauden aikana. Ja kansalaisadressi vireille!

Tiina Kuisma

Kiitos, Kai Byman, että uskalsit - ja viitsit - ottaa asian esille! Hienoa oli etenkin se, että muistutit meidän vaikeavammaisten elävän "normaalia" elämää työntekijöinä, vanhempina, harrastajina, puolisoina jne. Ihmisoikeuksien mukainen järjestelmä olisi kallis, muttei kuitenkaan Guantanamon hinnoissa.

Hieman sivuun jäi ehkä näkökulma henkilökohtaisten avustajien työllistämisestä: valtio saa paitsi puhdasta tuloa verojen ym. maksujen muodossa myös kultakimalteista gloriaa hallitukselleen työttömyyslukujen laskiessa. Ja millaisia kokonaiskustannuksia todellisuudessa aiheuttavat laitoshoito sekä työttömyyden sekundaariset vaikutukset - vieläpä kertautuvina, koska avustajaton vaikeavammainen joutuu jättäytymään mm. työelämästä?

Nimilistojen yms. sijaan olisi varmaan vain alettava joko lotota tai suunnitella huomiotaherättävää joukkosuisidia; v-mäistä on kuitenkin se, ettei kumpikaan onnistu ilman avustajaa (jälkimmäinen ei siksikään, että alastomat vammaiset tuskin pääsisivät Senaatintorille saakka)...

-SK

Käväisin Kuntaliiton sivuilla hakemassa heidän linjaustaan vammaispalveluihin. Pikaisella selailulla kiinnitti huomiota se, että jotenkin vammais- ja vanhuspalveluita niputetaan saman otsikon alle. Ei kai niin voi olla? Mielessä käväisi menneet ajat, jolloin nuoret liikuntavammaiset lykättiin kunnalliskoteihin hoitoon...

Voin kyllä ymmärtää, että kuntien talousvelvoitteet ovat raskaat eikä raha riitä välttämättä edes esim. hyvän perusterveydenhuollon kustannuksiin. Kaikkien talousmittareiden mukaan kuitenkin Suomella menee hyvin. Missä se raha oikein on, kun sitä ei tunnu riittävän kuntalaisten/kansalaisten tärkeiksi kokemiin asioihin?

Ymmärrän kyllä, että motooritiepätkän rakentaminen on kallista, ehkä tarvitaan nopeantoiminnanjoukkoja ja mahdollisesti Afganistanissakin pitää viipyä pitkään. Ja että valtuuskuntien on lenneltävä eri puolille maailmaa tutustumaan paikkoihin, ja tiitistenkin on saatava pitää oopperabileensä. Pienistä pisaroista muodostuvat suuret virrat.

Minua huolestuttaa se, että samaan aikaan yhteiskunnan herkimmillä ja haavoittuvaisimmalla aluella, siellä, jossa ihan välittömästi tarvitaan apua ja tukea, hoetaan niukkuuden mantraa, pompotetaan luukulta luukulle ja tehdään kansalaisten arjesta lähes mahdotonta selviytymistaistelua. Eurovirtojen suuntaamisessa on kyse arvoista ja asenteista.

Veronmaksajana olisin valmis priorisoimaan ja korvamerkitsemään verorahoja tärkeiksi kokemilleni yhteiskunnan toimialoille, esim. vaikeavammaisten avustajajärjestelmän kehittämiseen. Ihan varmasti moni suomalainen ajattelee samoin.

Voimia sinulle, ohjelmassa esiintynyt rohkea ja rakastava äiti-ihminen! Ihana vauva! Ja kuinka väärässä olikaan se virkailija, joka väläytti sinulle mahdollisuutta pakkohuostaanotosta.

Tiina Kuisma

Muutama kommentti Suomen Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtajan Jussi Merikallion puheenvuoroista:

Merikallio: "Tää ongelma tulee siitä, että vaikeavammaisuuden, tai ylipäätänsä vammaisuuden määrittely on äärimmäisen vaikeeta." Tämä puheenvuoro tarkoittaa, että Merikalliolla on ongelmia ymmärtää vammaisuuden määritelmiä ja hän ei halua kuunnella kenenkään muunkaan määritelmiä vaikeavammaisuudesta.

Merikallio: "Subjektiivinen oikeus tulisi laajentamaan tämän tarvitsijajoukon niin suureksi, että se olis taloudellisesti kestämätöntä." Tämä puheenvuoro tarkoittaa, että Merikallio ei tunne järjestelmää ollenkaan eikä esimerkiksi Ruotsissa toteutettua järjestelmää.

Merikallio: "Tässä saattais olla sellainen riski, jos henkilökohtaisen avustajan määrät lisääntyisi olennaisesti, niin se syrjäyttäisi kotihoidon, sellaiset vammaisille suunnatut palvelut, jotka nimenomaan tukevat itsenäistä selviämistä." Tämä puheenvuoro tarkoittaa, että Merikallio ei ymmärrä sitä, että henkilökohtainen avustajajärjestelmä on juuri sitä, mitä vaikeasti liikuntavammaiset itse haluavat.

Henk.koht.avustaja järjestelmä ei ehkä sovi kaikille, varsinkaan sellaisille, jotka ei voi kantaa työnantajan vastuuta. Heille pitää järjestää toisenlainen avustusjärjestelmä, missä heidän itsemääräämisoikeus tulee huomioiduksi.

Merikallio: "Tässä on kysymys laajasta vammaisille tarkoitettujen palveluiden kokonaisuudesta. Ja sitä kokonaisuutta pitää kehittää, ei vain yhtä yksittäistä toimintaa." Tämä tarkoittaa sitä, että kun Kuntaliitto tarpeeksi kauan laittaa vastaan, niin mikään ei muutu ja Merikallio esikuntineen saa jatkaa valitsemallaan (pysähtyneisyyden)linjalla.

Raija Hauhian kirjoitus oli erittäin hyvää tekstiä. Kiitos kannanotostasi, kumpa tälläisiä olisi enemmän.

Terv, Mari

On hyvä, että Kai Byman otit vähäisesti julkisuudessa puhutun henkilökohtainen avustaja asian esille. Kiitos asiallisesta dokumentista.

Ihmettelen, ettei ainakaan rahasta voi olla kyse. Kun kehitetään henkilökohtainenavustaja järjestelmää subjektiiviseksi oikeudeksi kaikille meille vaikeavammaisille ihmisille.

Eikös Suomi ole n.12:sta rikkain maa maailmassa. Ja kun vielä vastikään on tehty Kelan tutkimus meidän Suomalaisten mielipiteistä. Jossa ilmenee että Suomalaiset maksavat mielellään veroja, jos verotuloilla rahoitetaan sosiaaliturvaa ja palveluja.Niin missä mättää, kun vammaisten henkilökohtainen avustaja asia ei etene ollenkaan kymmeniin vuosiin?
Toisin kuin esim.kansanedustajien oma avustaja järjestelmä. Hehän saavat palkata avustajia paperien siirtelyyn.

Taitaa siis olla kyse tahto asiasta. Sekä eduskunnan, kuntien, päättäjien ja sos.toimien arvomaailmasta. Ja kuten aiemmassa mielipiteessä sanotaan, tehdään sitten huonoja päätöksiä TIETOISESTI kuten on maantapa.

Jotenkin ei enää osata miettiä, mikä on oikeasti tärkeintä? Mihin rikkaan maamme rahat käytetään?
Eikö ensisijaisesti maan kansalaisiin, ja varsinkin ihmisiin jotka tarvitsevat tukitoimia ja avustajia selvitäkseen tasa-arvoisesti arjestaan?

Ja kun vielä kyseinen avustaja järjestelmä ei tulisi sen kalliimmaksi, kuin muukaan palveluasuminen.
(Laitos asuminen joissa avustaminen siis tapahtuu ainoastaan seinien/kodin sisälle minimaalisen vähäisesti, eikä normaali elämän tapaan.)

Haluaisin minäkin tietää, joko voisi tehdä joukkovalitusta huonoista päätöksistä? Ja kuinka sellainen voitaisiin totetuttaa.

JPO

Ohjelma: Vammaisten suuri kusetus oli parasta mitä vammaisten ihmisarvon puolesta on Suomessa muissa kuin vammaisjärjestöjen omissa julkaisuissa julkaistu.
Kun 24 valtakunnallista vammaisjärjestöä nyt propagoi vaikeavammaisen henkilökohtaisen avustajan saamiseksi subjektiiviseksi oikeudeksi, niin huomaa, että myös tiedotusvälineissä yleensä asian esille saamisessa on suuria vaikeuksia. Kun tasa-arvo lainsäädäntöä pohtiva toimikunta piti tiedotustilaisuuden, niin huomasin vain TV:1:n viittomakielisten uutisten julkaisevan sen tiedon, että tasa-arvon kehittämisessä on vahvistettava myös vammaisten oikeuksia.
Olavi Jukarainen

uudessa lakiesityksessä antaa vaikeavammaisille itselleen päätäntäoikeus avustusmuodosta. Nyt voi kuitenkin joku tiukkapipo päättäjä päättää edelleen vaikeavammaisen puolesta asioita. Ja vaikeavammaisen on elettävä sitä päättäjän määrittelemää elämää. Eihän se silloin ole vammaisen omaa elämää.

Vähän, mutta säännöllisesti apua tarvitsevalle vammaiselle voi joskus olla se omainen paras avustaja kuitenkin. Siis henkilökohtainen avustaja ei ilmaistyötä tekevä omaishoitaja. Ei vammaiset tarvitse hoitajaa silloin kun pystyvät olemaan henkilökohtaisen avustajan työnantajina. Sairaita hoidetaan.