Koulun tehtävä?

Kuka puolustaa ala-asteikäistä lasta, kun opettaja lyö häntä? Ei kukaan. Vaan opettaja sirretään toiseen kouluun ja ylennetään rehtoriksi. Tämän yhteiskunnan ongelma on se, että yhteiskunta kuvittelee opettajien olevan aina terveitä ja hyviä. Se, että opettajalle on tehty 70-luvulla musteläiskätesti, ei tee hänestä soveltuvaa opetustehtäviin. Opettajien soveltuvuutta tulisi valvoa vuosittain. Jos oppilas lyö opettajaa, herää kysymys, että miksi. Onko hän esimerkiksi käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväkseen?

Lyöty

OLEN V 43 SYNTYNYT JA KÄYNYT KANSAKOULUN 50 ALUSSA JA SEN JÄLKEEN OPPIKOULUN JA EN MUISTA MITÄÄN VASTAAVANLAISIA TAPAUKSIA MM MITÄ TÄNÄÄN TULI TV:STÄ LUOKISSA OLI OPPILAITA 40-43 KPL TUNTUU IHMEELLISELTÄ MISTÄ KAIKKI JOHTUU OLEN AIKAISEMMINKIN IHMETELLYT SAMAA ASIAA EI SEN AJAN OPETTAJAT VALITTANEET LUOKKIEN SUURUUDESTA.

MINUN IKÄLUOKKANI ON SIIRTYMÄSSÄ ELÄKKEELLE JA NÄMÄ NYKYAJAN "TERRORISTIT" ALKAVAT PIAN JOHTAMAAN MAATAMME MIHINKÄ JOUDUTAAN. ON KIELTÄMÄTTÄ HEISSÄKIN NAIVAN HYVIÄ TULEVAISUUDEN TOIVOJA...

MISTÄ TÄMÄ KAIKKI JOHTUU???????? ONKO SYY LIIAN VAPAA KASVATUS, KYLLÄ RUUMIILLISTAKIN KURITUSTA TARVITAAN!

Kenen etu on, että uusien koululakien myötä loputkin erityisoppilaat ollaan siirtämässä yleisopetuksen luokkiin? Ja usein ilman tukitoimia, koska heille nimetyt avustajat joutuvat tekemään opettajan sijaisuuksia. Oppimisvaikeuksista tai psyykkisistä vaikeuksista kärsivä lapsi istuu 25-30 oppilaan luokassa ja on ihan pihalla. Minäkin alkaisin raivota tai sitten vaipuisin omiin maailmoihini. Esittäkää minulle YKSI hyvä perustelu erityisopetuksen alasajolle! Ja se todellinen syy eli säästö ei ole hyvä perustelu. Henna Virkkunen: Miksi tämä lakiuudistus?

1. Hyvin monessa monessa perheessä myös ns. "julkkisperheessä" lapsi on vain LEIKKKALU. Lapsi on vain imagokysymys. Lapsi on ns. kasvattamon.
2. Jos lapsen kanssa käyty ystävällinen ja rakastettava keskustelu ei johda positiiviseen tulokseen - käyttäytyminen normien mukaisesti - niin keinot ovatt hyvin vähäiset: eristäminen pakkooitoon.
3. Erkki Kangasniemikin olisi voinut puuttua tähän ongelmaan aktiivisemmin palkkapussin lihottamisen asemasta.
4. Koulun tarjoamilla rangaistuksilla ei ole vaikutusta.5.Opetusministerikin pesee vain kätensä toistaen mantroja, joilla ei ole merkitystä.

On väärin, että kunnat eivät palkkaa lapselle avustajaa, vaikka siihen on lääkärin suositus, ja selkeä tarve. Ei pienryhmässä riitä, että on pelkkä luokanavustaja opettajan lisäksi. Oppilailla on monenlaisia vaikeuksia, joten tarvitsevat myös monenlaista apua.

Ja ainakin tällä paikkakunnalla on tapana, että jos opettaja on sairaana, luokka-avustaja toimii opettajan sijaisena. Ja jos luokka-avustaja on sairaana, ei hänen tilalleen palkata ketään.

Ihmettelen kovasti, että minkälaisia säästöjä yhteiskunnalle tulee, kun lapsille ei meinaa saada minkäänlaista apua. Itkeä olen aina joutunut, että olen saanut lapsille tarvittavia lääkäriaikoja psykiatrille, terapiaan, yms.

Juuri näin "Kaikkialla ei ole edes halua keskustella asiasta. Sain ohjelmaa valmistellessani sähköpostin eräältä yläkoulun opettajalta. Hänen kollegansa oli julkisesti kertonut luokan levottomuudesta ja väkivaltaisesta käytöksestä. Tästä seurasi se, että rehtori raivostui opettajalle ja syytti tätä koulun maineen mustaamisesta. Nykyisin koulut kilpailevat oppilaista, eikä koulun mainetta haluta tahrata kertomalla ikävistä tosiasioista.
Jos asenne on tämä, ei rehtorin päällimmäisenä intressinä ole kannustaa opettajia ilmoittamaan oppilaan väkivaltaisuudesta"

Olen ollut itse kouluissa töissä ja harjoitteluissa nelisen vuotta. Tehnyt toistuvia sijaisuuksia. Koulut ovat äärimmäisen rikkinäisiä verrattuna omaan kouluaikaani 1960-70 luvuilla. Ainainen sijaiskierre ja väen vaihtuvuus vallalla, sellaista jatkuvuutta ja turvallisuutta oppilaille ei ole kuten oli aiemmin. Sijais kartelli pyörii päivittäin. Ikävät asia tosiaan koitetaan hoitaa hiljaisuudella. Tiedän konkreettisia tapauksia. Opettajia ja ja avustajia pyöritetään lyhyillä työsuhteilla. Nyt sitten integroidaan entisiä erityisoppilaita yleiselle puolelle. Minusta kouluilla eletään paljolti petoksellisen positivismin pakkopaidassa. Halutaan kovasti ulospäin viestiä että kaikki ok ja meidän koulu paras, aina ei ole niin.

Minusta tähän keskusteluun olisi hyvä ottaa jo päiväkodit. Työskentelin yhden pätkän päiväkotiryhmässä, ihan yleisryhmässä ( ei varsinaisia erityislapsia ), lapset iältään esikouluikäisiä. Tosi haastava ryhmä, ja jossa sitten pari lasta sellaista, jotka saattoivat lyödä ja purra. Joutui väliin pitelemään lasta ( jos sai hyvän otteen ). Todella turhauttavaa täytellä lomakkeita näistä tilanteista, jos mitään ei tapahdu. Toivottavasti tässä päiväkotiryhmässä päästiin eteenpäin asiassa, sillä nämä lapset ovat sitten seuraavaksi koulussa, jossa vaaditaan jo enemmän taitoja.
Käsittämätöntä myös tässä mot:n tapauksessa, että vakuutusyhtiö näkee asian ihan eri näkövinkkelistä. Lieneekö yllätys???? Raha se on joka ratkaisee.
En myöskään ymmärtänyt, miksi viranomaiset tutkivat että onko rehtori syyllistynyt oliko se nyt virkavirheeseen???? Ihan selvästi kertoi mikä on tilanne!
Kaikki plussapisteet varsinkin tälle erityisopettajalle ja rehtorille, kun uskalsivat tulla oikeilla nimillään ja kasvoillaan kertomaan koulumaailman arkea!
Ilmeisesti ihan mitä vaan voi ja saa tapahtua, ennenkuin päättävät tahot havahtuvat ja puuttuvat!!!?????

Tosiaanko aikuiset ihmiset valittavat, että pienet lapset kiusaavat heitä?! Ja samalla lakaistaan maton alle useiden opettajien oppilaisiin kohdistuva jatkuva alentaminen, vähättely ja muu sekä psyykkinen että valitettavan usein myös fyysinen pahoinpitely. Ymmärtäähän OAJ johto, ettei tämän kannanoton jälkeen enää viimeisinkään oppilas, saati huoltaja, tunne pienintäkään arvostusta ammattikuntaamme kohtaan?

Vastuu lasten kasvatuksesta ja lasten tekemisistä on ensi kädessä vanhemmilla.

Miten vanhemmat asettavat lapsille kotona rajoja?

Jos vanhemmat eivät uskalla, halua tai kykene asettamaan omille lapsilleen riittävästi rajoja, tukemaan lastensa koulunkäyntiä ja heidän koulujensa työtä, ovat koulut opettajineen toistuvasti hyvin vaikeiden, jopa mahdottomien tilanteiden edessä.

Eivät koulut opettajineen voi mitenkään toimia kasvatusta vaille jääneiden hoitolaitoksina, joihin poliisit hälytetään osoittamaan rajat.

Miten opettajat ja muu henkilökunta kouluissa jaksavat?

On todella kummallista, että poliitikot ovat ilmeisesti heikentämässä tai peräti alasajamassa koulukotien tms. tukijärjestelmää, jonka piirissä on ilmeisesti voitu hoitaa kouluihin sopeutumattomien ja jopa häiriintyneiden lasten kasvatusta ja oppivelvollisuutta.

Miten poliitikot ja muut päättäjät kantavat vastuunsa?

Korkeiden päättäjien tehtävänä on julkisesti ja painokkaasti ottaa kantaa kotien ja vanhempien kasvatusvastuun esille nostamiseksi.

Veronmaksajien kustantamat päiväkodit, koulut, opetus, terveyden- ja sairaanhoito jne. eivät koskaan ole "ilmaisia" palveluita, joita riittäisi loputtomasti jaettavaksi!

Suomen kaupungeilla ja kunnilla on uutisten mukaan muutenkin jatkuva rahapula ja ongelmia palvelujen järjestämisessa ja rahoituksessa.

Kiitos ohjelman tekijöille ja siihen osallistuneille!

On otettu jo iso askel, kun asiasta puhutaan. Ikävä huomata, että keskustelu muuttuu helposti syyttelyksi ja ratkaisun hakeminen jää toissijaiseksi. Tilanne on haastava kaikkien kannalta: resursseja ei ole millään taholla tarpeeksi, vaikka kaikki yrittäisivät parhaansa. Lait eivät auta, jos niiden käytännön toteutusta ei kukaan valvo. Kun jokin asia päätetään kokouksessa paperille, se pitää vielä pystyä konkreettisesti toteuttamaan arkielämässä.

Vakuutusyhtiö on mielestäni osoittautunut kylmäksi laskelmoijaksi: opettaja ei näköjään ole ihminen, joka voi traumatisoitua tappouhkauksesta. Kuinka monta sairaslomalle jäävää opettajaa tarvitaan, ennen kuin asia otetaan vakavasti? Kuinka paljon pahemmin olisi pitänyt käydä?

Toivottavasti ohjelma avaa silmiä ja herättää ajatuksia tilanteen kestämättömyydestä myös päättäjien taholla. Jälkiviisaus tulee usein vasta sitten, kun pahin on jo tapahtunut. Nyt ehkä kunnissa säästetään, mutta myöhemmin maksetaan - ja kalliisti. Koulujen arkea saa rohjetessaan tulla seuraamaan.

Koulu ei ole irrallaan maailmasta: yhteiskunnassa tehdyt tai tekemättömät ratkaisut heijastuvat lapsiin ja sitä kautta myös tulevaisuuteen. Vanhemmat, vaatikaa apua ja turvaa lapsillenne ja opettajat, älkää kääntäkö selkäänne toisillenne. Kaikesta ei tarvitse eikä kuulukaan vaieta. Ongelmat eivät mielestäni ratkea lakaisemalla niitä piiloon.

Niin kauan kun aina ja ikuisesti haetaan vain vanhemmista vikoja, ollaan hakoteillä, eikä tilanne muutu. Eikö kenenkään huomio kiinnittynyt rehtorin toteamukseen, miten surullista on kuunnella vanhempia, jotka ovat yrittäneet hakea apua lapselle jo päiväkodista asti, sitä silti saamatta.

Ohjelmassa mainittiin tunne-elämältään häiriintyneet ja autistit. Itsellä on autisminkirjon lapsi ja koettu on koko hirveä skaala, miten nyky-yhteiskunta kohtelee lapsia:

Ensin epätoivoista avun hakemista.
Sitten laiton hoidollinen huostaanotto, joka romahdutti lapsen voinnin.
Sitten kun valtavan huonokuntoinen lapsi viimein kotiutui, pääsin lopulta taas itse päättämään hänen hoidostaan. Kokemusta oli jo niin paljon, että ymmärsin viedä lapsen yksityiselle lääkäriasemalle, jonka kautta saimme kolmivuotisen kuntoutusjakson. Heti sen alettua lääkärit suosittivat terapiaa, jolla oli tarkoitus paikkailla laittoman huostaanoton aikaisia pahoinpitelyjä, hoidotta jättämistä ym. kaltoinkohtelua, jonka kohteeksi lapsi laitoksessa joutui. Miksi kukaan ei koskaan kysy, mistä me huostaanotoissa todellisuudessa maksamme?

Nyt kun oikeaa hoitoa ja kuntoutusta on takana jo kohta kolme vuotta, lapsi on kuin toinen ihminen. Miksi hoidollisia huostaanottoja ei kielletä lailla? Mikä tällainen yhteiskunta on, joka kohtelee lapsiaan lakeja ja kaikkia ihmisoikeuksia rikkovalla tavalla?

Näkymättömät lapset- tulevaisuuden aikapommiko?

Muumitarinoiden helmiä on kertomus näkymättömäksi muuttuneesta lapsesta Ninnistä, joka muumien hoteissa tulee vähän kerrassaan näkyväksi, kun häntä rakastetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan.

Keskisuomalainen. 24.11.2004 ylilääkäri Olli Piirtola. Näkymättömiä lapsia on Jyväskylässäkin.
Jyväskylässä on paljon näkymättömiä lapsia, joiden tarpeita vähätellään. Yleiseen välinpitämättömyyteen ja vähättelevään asenteeseen lapsia ja lapsiperheitä kohtaan tarvitaan muutosta, jotta lapset tulevat yhteiskunnassamme näkyviksi. Vanhenmpien hyssytteleminen pitäisi myös lopettaa ja vaatia heiltä vastuuta.

Stakesin kuntatilasto kertoo, että Jyväskylässä lastensuojelun piirissä koko maan keskiarvoon verrattuna on yli kaksinkertainen määrä ongelmaisialapsia.
Yli 12 vuotiaiden nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit ovat lähes kolminkertaistuneet. Yksinhuoltajaperheiden osuus on maan keskiarvoa selvästi suurempi.

Lapsi tulee ottaa kaikkialla vakavasti ja hänen itsearvoaan tulee kunnoitaaa. Nyt ollaan näennäisesti suvatsevaisia lastaan laiminlyövien perheiden eriskummallisuuksille. Vanhempia ei haluta syyllistää ja niinmpä heiltä ei uskalleta myöskään vaatia vastuuta.

Yksinäisyys ja aikuisen puute oirehtivat masennuksena, nukahtamisvaikeuksina, väkivaltaisuutena ja tunnekylmyytenä. Liian varhainen aikuistuminen tuottaa vain näennäiskypsyyttä ja antaa vähän eväitä tunne-elämän kehittymiselle. Hän muistuttaa, että lapsen on saatava olla lapsi.
Vanhemmilta vain tuntuu katoavan rohkeus olla aikuisia. Lapset elävät yhä enemmän virtuaalitodellisuudessa, jonka luovat televisio, tietokonepelit ja videot, vaikka he tarvitsisivat aikuisilta oikeita tietoja ja oikeita tunteita.
Eräässä toisessa haastattelussa (Ksml) 23.11.04 hän totesi Jyväskylään olisi perustettava välittömästi yksi uusi mielenterveystoimisto, joka auttaisi erityisesti nuoria aikuisia.

Mahtaako kukaan enään muistaa kenenkähän idea tämä nykyinen systeemi on?
Muistaakseni asiasta käytiin jonkinnäköistä julkista keskustelua, jossa nimenomaan arkipäivätyötään näiden "haastavien tapausten" kanssa tekevät olivat vahvasti sitä mieltä että systeemi ei tule onnistumaan, mutta taas ne joilla oli mahdollisuus (valta toimia) muuttaa toimintaa nykyiseksi olivat sitä mieltä että kyllä onnistuu, koska asiasta oli tehty jo tutkimuksia ja niiden perusteella voitiin osoitta, että tälläinen kaikki käy samaa koulua järjestelmä olisi toimivin. Siis päätöstä tehtäessä ei kenelläkään ollut varmaa tietoa miten homma alkaa skulaan.

Niin että ketkähän toimi nyky järjestelmän isinä ja äiteinä sekä kätilöinä ja kummeina?

Minun lapseni nyt kohta 9-vuotias poika joutui jo päiväkodissa silmätikuksi, koska olen äiti joka puutun epäkohtiin. Lapseni on kiltti, mutta temperamenttinen, mutta se ei oikeuta hoitajia ottamaan niin kovaa kiinni, että jäi mustelmia saatikka nostamaan rinnuksista ylös lattialta niin, että jäi kynnen jäljet. Häntä vähäteltiin ja käskettiin toimintaterapiaan. Viimeisin käynti oli lastenneurologian erikoislääkäri, joka ihmetteli mitä me siellä teimme. Hänestä sanottiin, ettei hän pärjäisi ns. normaalissa perusopetusluokassa ja hänet laitettiin erityisluokalle, jonka opettaja oli työhönsä kyllästynyt, koska huusi jatkuvasti. Kerran hän raahasi lapseni ruokalasta luokkahuoneeseen raajasta ja lautanen toisessa kädessä ja kehtasi reissuvihossa kehua, että tunti siinä meni, mutta poika söi. Ette arvaa miten lapseni itki kotona ja alkoi pelätä opettajaa. Joka päivä tuli älyttömiä kommentteja esim. poikasi syö kynää, poikasi ei osaa istua paikoillaan. Haloo onko se epänormaalia, jos eläväinen ekaluokkalainen ei aina osaa istua hievahtamatta.
Luokassa oli aggressiivia lapsia, jotka nimittelivät ja läpsivät opettajaa. Lapseni ihmetteli, miksi joku lapsi voi käyttäytyä noin. Lapseni alkoi oireilla - hänestä tuli huonotuulinen ja kiukkuinen ja läksyjen teko oli yhtä taistelua.

Tänä keväänä helmikuussa siirsin hänet aivan toiseen kouluun. Ensin tutustuimme kouluun, luokkaan ja opettajaan ja oli ihana kuulla kun poikani sanoi heti, että täällä on rauhallista ja viihtyisää. Kun uudelta opettajalta ei tullut mitään viestejä tai terveisiä, kysyin jokin aika sitten miten menee. Hän vastasi, että poika on normaali oppija eikä mitään viestitettävää ole.

Tavatessani esiopetuksen LTO:n kerroin hyvät uutiset ja hänen oli pakko myöntää, että lapseni kanssa tehtiin virhe. Ei näköjään saisi eläväisyyden perusteella sijoittaa lasta erityisluokalle totesi hän. Eläväisyys ja temperamentti eivät ole nimittäin poikkeavuuksia vaan luonteenpiirteitä, jonka myös lastenneurologian erikoislääkäri totesi.

Ne erityisluokat jossa lapseni ehti 1,5 vuotta olla, olivat vain säilytyspaikkoja jossa aika kului siihen, että opettaja huusi ja heitti luokasta ulos.

Uskaltakaa vanhemmat kyseenalaistaa mukamas ammatti-ihmiset, on tapauksia jossa esim. koulupsykologit ja kuraattorit tekevät päätöksiä näkemättä saatikka kuulematta lasta. Jokainen on oma ainoalaatuinen yksilö, mutta tässä nyky-yhteiskunnassa halutaan kaikki tunkea samaan muottiin. Tällä keinoin menetetään paljon ja saadaan pahaa aikaan. Vanhemmat tai kotiolot eivät tosiaankaan ole aina se syy lapsen käyttäytymiseen.

MOT. Ohjelmalla on osa avaimista kokonaisuuden hahmoittamiseksi. Tarvitaan muutama asiasana lisää,joita Googlaamalla löytyy loput avaimet ja suljetut portit todellisuuteen.
On sukellettava lähihistoriassa vuoteen 1996 jotta osaisi hahmoittaa mistä on kysmymys.

Mikäli joku on kiinnostunut lähistoriasta laitan hakusanoja, koska linkkien metsästäminen olisi liian suuri urakka.
"Pakettiin" pitäisi liittää myös Belgian Pedofiikiskndaali.
Jan Quilloun ohjelma Noitien aika. Herran vuonna 1992,jossa joku näki muutamaa vuotta aikaisemmin esitetyn amerikkalaisen elokuvan, näkivalon ja alkoi levittämään sanomaa.

Avainsana 1. Tukholman konferenssi lapsiseksi.
haulla löytyy mm.
MOT ohjelma Lapsiseksiverkko.
Opettajan opas 1996.

Avainsana 2. Taksvärkki taistoon.
Avainsana 3. Lapsi aikuisten armoilla.

MOT ohjelmien avaimet kokonaisuuden hahmoittamiseksi löytyvä seuraavilla hauilla netistä,ovat suurin piirtein aikajärjestyksessä.
Naisen suurin terveysuhka.
Epäilys ja rangaistus.
Sinun lapsesi eivät ole sinun.
Ei valitusoikeutta.
Turvakodit tuomareina.
Lääkärit tuomareina.
Pelastetut.

Lainaus opettaja oppaasta.
Opettajan opas
Hyvä opettaja,
Nämä tietopaketit on tuottanut Taksvärkki ry. Materiaalin tarkoituksena on tukea oppilaitoksissa tehtävää taksvärkkikeräystä. Materiaaleja voi käyttää tuntityöskentelyssä ja ne antavat opettajille ja opiskelijoille lisätietoja keräyksen kohdemaasta ja kulloisestakin hankkeesta.

Materiaalin avulla on mahdollista rakentaa oppilaitoskohtainen taksvärkkikeräykseen liittyvä teemapäivä. Mukana on runsaasti moraalisia ja eettisiä kysymyksiä käsitteleviä aiheita, mutta myös yleisempää materiaalia, joiden avulla teemaa voidaan käsitellä koko oppilaitokselle yhteisissä tilaisuuksissa, kuten mm. päivänavauksessa.
**********
Muita valaisevia hakusanoja, jotka ovat tämän päivän kuumat keskusteluaiheet ja ehkä tavoitteellinen lopputulos.
> pedofilia<, > lapsiseksi < , > likit pedofilia <.
> lastensuojelu bisnes < , > huostaanotto bisnes <, > lastenkoti bisnes <.

Väkivalta koulussa on tärkeä aihe. Keskustelu pyörii kuitenkin vain häiriökäyttäytyvän lapsen ja tämän perheen ympärillä. Lapsi leimataan helposti erityislapseksi ja perhe lastensuojelun piiriin kuuluvaksi. Aina ongelmien perimmäinen syy ei kuitenkaan ole lapsen tai perheen ominaisuuksissa. Minun lapseni alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti pitkään jatkuneen koulukiusaamisen seurauksena. Ekan luokan opettaja suhtautui lapseeni alusta asti negatiivisesti (oma arvioni: tempperamanttiero), mikä synnytti erittäin kilpailuhenkiseen luokkaan tilanteen, jossa lapseeni kohdistuva raaka väkivalta ja kiusaaminen olivat sallittua. Koulu kielsi kiusaamisen olemassaolon ja se sai vapaasti jatkua vuosia. Koulun toimenpiteet kohdistuivat vain lapseeni . Uskon, että lapseni näkyy noissa Espoon työsuojeluilmoituksissa. Vaihdoin lapseni toiseen kouluun. Siellä hänellä ei ole ollut mitään, ei pienintäkään ongelmaa koulun käymisessä, ihmissuhteissa tai käyttäytymisessä.

En usko, että koululaisten väkivaltainen käyttäytyminen saadaan loppumaan lakeja muuttamalla. Ei myöskään keskittymällä yksittäisen lapsen reaktioihin ja niiden ratkaisemiseen. Lapsen henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi, ja ennen kaikkea, on tärkeää, että koulu huolehtii ilmapiiristä ja lapsi-opettajayhteisön terveestä dynamiikasta.

Mitkä tapahtumat edelsivät tuota päällekäymistä?
Opettajan mahdollinen provosointi ennen sitä?
Onko Auroran koululla vähemmän resursseja kuin muilla espoolaisilla kouluilla?
Miten voi olla mahdollista, että koulussa pidetään lasta, joka on noin väkivaltainen ja vahva, että aikuiset eivät pysty tekemään tuon enempää, vaikka koulutus kuuluu olevan Suomessa maailman huippuluokkaa?
Miksi tuo lapsi on koulussa, miksi ei kotiopetuksessa?
Onko lääkitys kohdallaan?

MOT nosti kissan pöydälle ja aiheellisesti kommenttien määrästä päätellen. Uutta erityisopetuksen strategiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Sieltä löytyy lause, että 'koulun oppimisympäristönä tulee mukautua oppilaaseen' eikä toisin päin. Tässä piilee lasta ja koulun kasvatustehtävää mitätöivä suden kuoppa. Lapsi, jolta 'ei voida vaatia' ryhmään tullessaan tiettyjä asioita, jätetään kasvatuksellisesti tyhjän päälle. TAVOITTEELLISEEN KASVATUKSEEN JA OPPIMISEEN kuuluvat tietyt päämäärät ja yhteiset arvot ryhmässä!! Jokainen pedagogi tuntee sen näkymättömän lapsen, samoin sen raisun, rajattoman ja äärimmäisen haasteellisen lapsen sekä sen lapsen, jolla on kodin tuki (!) koulun sääntöjen jatkuvaan kyseenalaistamiseen! Opettajalla on suuri huoli myös siitä lapsesta, jolla on oikeasti psykofyysinen tai neurologinen, kehityksellinen este oppia samaan tahtiin kuin toiset. Opettaja tuntee monta muutakin lasta rymässään ja tietää, että ryhmäytyminen on LAPSEN kehitystehtävään kuuluva asia. Ennen siihen oli valmiuksia, koska perheet ja suvut olivat runsaslapsisia. Oltiin totuttu myös erilaisiin aikuisiin kotipiirissä. Erilaisuutta ei koettu uhkana, ei myöskään ryhmää. NYT koulun perustehtävältä vedetään mattoa alta, jos vanhemmat ja päättäjät (resurssit) eivät tue jokaisen lapsen kasvamista ja kehittymistä toiset huomioon ottavaksi, asiallisesti käyttäytyväksi ryhmän jäseneksi. Paljon resursseja tuhlautuu koulussa täysin tietoisesti ja tahallisesti, itsekeskeisesti käyttäytyviin nuoriin ja yhteistyöhaluttomiin perheisiin, joille koulu tuntuu olevan vain lasten säilytyspaikka.

On lapsen etu, että lapsi ei saa käyttäytyä agressiivisesti. Ketkä sen edun määrittelee, niinpä niin aikuiset! Ohjelmassa tuodaan esiin vain kuinka aikuinen jaksaa, mikä on lapsen tilanne? Voiko tuolla tavalla asioita esiin tuova opettaja ottaa kuukausipalkan hyvin mielin vastaan? Miksi opettaja on yleensäkkään koulussa töissä? Eikö 2,5 kk kesälomakaan enään riitä, missä vika? Miettikää hieman laajemmaalla perspektiivillä näitä asioita. MOT pyrkii provosoimaan kaiken mitä esittää, käyttäkää aikuisen ihmisen omaan tervettä maalaisjärkeä!

Kyllä pisti ohjelmassa miettimään opettajaa, joka ei kyennyt työhön 11v. pojan hyökkäyksen jälkeen puoleen vuoteen!! Liekkö taustalla "muuta väsymystä" mutta ei taida olla näin vaativa positio oikea kys. opelle.
Jos olisin opettaja niin käskisin aina oppilaan isän paikalle ja pyörittelisin sitä pitkin koulun lattioita: johan alkaisi kurikin kotona paranemaan.

Olisiko aika alkaa keskustelmaan asioista niiden oikeilla nimillä?
Ei ole ihme, jos lapset syrjäytyvät, voivat pahoin,ovat itsetuhoisia ja viiltelevät itseään.

Opettaja potki ja väänsi korvasta
Ilta-Sanomet. 20.03.2009 06:18
Helsinkiläinen alakoulun opettaja tuomittiin hovioikeudessa liki tuhannen euron sakkoihin oppilaidensa pahoinpitelystä. Mies väänsi poikia kivuliaasti korvasta ja potki ja töni heitä useaan otteeseen.
Helsingin käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt syytteet 2-2 päättyneen äänestyksen jälkeen.
Käräjäoikeudessa lievempää kantaa edustaneet jäsenet arvioivat, että oppilaiden kertomuksissa pahoinpitelyistä saattoi olla kyse osalle heidän ikäisilleen ominaisesta ylireagoinnista ja -dramatisoinnista. Hovioikeus sen sijaan piti kertomuksia uskottavina ja selkeinä.

Nuhteettomasti yli 30 vuotta palvelleen luokanopettajan ura päättyi syksyllä 2006 joidenkin oppilaiden vanhempien päästyä perille tapahtumista.
Mies hyllytettiin sen jälkeen kun useat neljännen luokan oppilaat olivat kertoneet potkimisesta ja korvasta vetämisestä.
Hän jäi eläkkeelle 62-vuotiaana vuosi sitten.

Tutkimuksissa selvisi, että kovakouraisen kurinpidon kohteeksi oli joutunut neljä Tehtaankadun ala-asteen koulun oppilasta.
Opettaja kiisti kaikki potkut ja lyönnit. Korvasta vetämisen hän selitti kaikkien hyväksymäksi "on/off -leikiksi", jolla hälisevän oppilaan oli määrä hiljentyä.
Yhtä poikaa opettaja potkaisi reiteen lasten jonottaessa ruokalaan. Ruokailemaan mentiin kapeaa käytävää pitkin, eivätkä muut opettajat voineet nähdä tapausta.
Pari päivää myöhemmin hän iski kyynärpäällä poikaa vatsaan.

Toista hän potkaisi veistoluokassa, kun tämä oli kastellut sienen, jota ei olisi saanut laittaa veteen. Opettaja kiisti potkun. Hän myönsi ehkä jalalla kevyesti koskettamalla ohjanneensa taululla sählänneitä poikia paikalleen.
Kolmatta mies tönäisi selkään niin että tämä kaatui lattialle. Poika oli vaarassa paiskautua lasikaapin päälle.

Poikavaltaisen luokan 25 oppilaasta vain kolme oli tyttöjä.
Opettajan mukaan lapset eivät sinänsä olleet liian levottomia eikä koteihinkaan koskaan tullut viestejä erityisistä häiriöistä.
Kaikki oppilaat ja vanhemmat eivät pitäneet häiritsevien oppilaiden rauhoittamiseen käytettyä korvasta vetoa kivuliaana kurinpitokeinona. Se arvioitiin päinvastoin asialliseksi opetustavaksi.
Mika Mölsä

Haku aihepiiristä
Oppilaiden pahoinpitelyistä epäilty opettaja pysyy hyllyllä 12.11.2007 17:14 Ilta-Sanomat
Opettaja tuomittiin oppilaansa pahoinpitelystä 13.10.2007 13:43 Ilta-Sanomat
Opettajalle syyte oppilaan läimäyttämisestä 18.04.2007 12:26 Ilta-Sanomat

HS.fi ja Taloussanomat.fi
Ulkonäköpaineet ahdistavat naisopettajia 21.01.2009 00:00 HS.fi
Kaksi kolmesta opettajasta harkinnut alan vaihtoa 28.11.2007 00:00 HS.fi
Opettaja vapautui pahoinpitelysyytteestä 30.03.2006 00:00 HS.fi

Uusi Suomi.
Tyttöjä painostettu lesbosuhteisiin kouluissa
14.04.2009 09:17, päivitetty 14.04. 09:29

Pääkaupunkiseudun yläkouluissa on noussut esiin huolestuttava ilmiö. Ainakin yhdessä helsinkiläisessä ja yhdessä espoolaisessa yläkoulussa tytöt ovat painostaneet toisia tyttöjä lesbosuhteisiin.

Jotkut tytöt ovat kokeneet painostusta ja uhkailua ryhmän ulkopuolelle jättämisestä, jos he eivät ole suostuneet esimerkiksi suutelemaan ystäväänsä. Ryhmäpaineen takia tyttöjen voi olla vaikea tunnustaa, että he eivät haluaisi osallistua.

Ilmiöön liittyvät poikkeuksellisen avoimet hellyydenosoitukset koulun käytävillä. Aihe on noussut esiin esimerkiksi koulujen vanhempainilloissa.

Erään yläkoulun opettajan mukaan tyttöjen keskinäisiin hellyydenosoituksiin on vaikeampi puuttua kuin poikien ja tyttöjen välisiin.

Hän huomautti kerran yhdeksäsluokkalaisille tytöille, ettei kähmintä kuulu kouluun. Tähän eräs tytöistä vastasi: "Onko sinulla jotain lesboja vastaan? Aina meitä syrjitään!"

- Osa fyysisestä kanssakäymisestä ei kuulu julkiseen tilaan. Muissa ihmisissä hämmennystä aiheuttava käytös on kohteliasta säästää yksityiseen tilaan, opetusneuvos Heidi Peltonen kertoo.

Hän uskoo, että yliseksualisoitunut käytös on reaktio ympäristön tuottamiin malleihin.

IS
Haku aihepiiristä
Lesbopapin tunnustus toi armon kärsimysviikolle 09.04.2009 11:18 Ilta-Sanomat
Piispa Eero Huovinen tukee lesbopappia 08.04.2009 23:03 Ilta-Sanomat
Yliopiston sivuilta imuroitiin kuva lesbosivuille 09.04.2008 09:03 Ilta-Sanomat

HS.fi ja Taloussanomat.fi
Lapissa yhdeksän kymmenestä hyväksyy lesbon päätoimittajan 12.10.2008 00:00 HS.fi
Tutkija: Homot törmäävät työelämässä "pinkkiin kattoon" 03.10.2008 00:00 HS.fi
Ruotsalainen homotutkimus ei hätkäytä suomalaisprofessoria 17.06.2008 00:00 HS.fi

Nuorisorikollisen merkit näkyvät jo päiväkodissa
18.5.2010 19:25
A A Irina Vähäsarja

Kirjoittaja on uutistoimituksen toimittaja.

Sähköposti Irina Vähäsarja
Helsingin Sanomat

Nuorten tekemää väkivaltaa voidaan ehkäistä, jos ongelmiin puututaan jo varhain lapsuudessa, linjaa oikeusministeriön alainen rikoksentorjuntaneuvosto.

Kaikki riskiryhmiin kuuluvat lapset eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua, vaikka heidät kyetään tunnistamaan päiväkodeissa ja kouluissa.

"Meillä on paljon tietoa, mutta siinä, miten se muuttuu teoiksi, on paljon toivomisen varaa", sanoo Suomen mielenterveysseuran puheenjohtaja Marita Ruohonen.

Ruohonen on puheenjohtajana rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaostossa, jonka järjestämässä seminaarissa puitiin tiistaina keinoja nuorisoväkivallan torjumiseen.

Väkivaltarikoksista suurimman osan tekee hyvin pieni joukko nuorista. Samoille nuorille kasautuu rikollisen käyttäytymisen lisäksi usein muitakin ongelmia, kuten työttömyyttä ja päihderiippuvuutta.

Juuri he hyötyvät tukitoimista eniten, ja siksi heidät pitäisi yrittää löytää mahdollisimman aikaisin, sanoo Niuvanniemen sairaalassa työskentelevä lääketieteen tohtori Anu Putkonen.

"Se on helppoa, sillä opettajat ja varhaiskasvattajat tunnistavat heidät hyvin", Putkonen kertoo.

Mihin näiden lasten ja nuorten ohjaaminen hoitoon sitten tyssää?

Rahan puutteeseen ja lyhytjänteiseen ajatteluun, Ruohonen sanoo. Syrjäytyneen, rikolliselle uralle joutuneen nuoren hinta yhteiskunnalle kyetään kyllä laskemaan, mutta päättäjät eivät kuuntele.

"Pitäisi ymmärtää, että vaikutukset näkyvät pitkällä tähtäimellä, jos kriittisiin vaiheisiin ei satsata kunnolla", Ruohonen toteaa.

Rikoksentorjuntaneuvoston mukaan samalla summalla, joka vuodessa kuluu yhden lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, voitaisiin esimerkiksi pitää 16 perhettä mukana ennaltaehkäisevässä perhetyössä.

Ei tyttöjä ja poikia, vaan lapsia
julkaistu 17.06.2009 klo 09:10, päivitetty 18.06.2009 klo 07:52

[näytä kuva: Varpu Punnonen ja Jukka Huhta Aamu-TV:n sutdiossa. (YLE) ]

Lasten sukupuolisensitiivinen kasvatus yleistyy. Vanhemmat toivovat, että avoin suhtautuminen sukupuoleen auttaa lapsista kasvamaan osa tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Aamu-tv:ssä vieraillut, lasten ja nuorten kanssa työskentelevä Varpu Punnonen hymyilee ja näyttää mietteliäältä. Häntä on juuri pyydetty tiivistämään sukupuolisensitiivinen kasvatus lyhyesti.

- Ainakin se on herkkyyttä ja tietoisuutta siitä, mitä sukupuoli on. Kun me olemme havainneet sukupuolen, voimme pohtia minkälaisia tyttöjä ja poikia tai muuta sukupuolta olevaa me haluamme kasvattaa ja tukea, hän muotoilee.

Punnosen vierellä sohvalla istuva Jukka Huhta nyökkäilee. Hän kasvattaa 1,5-vuotiasta lastaan sukupuolisensitiivisesti.

- Se on tietoisuutta sukupuolista ja sukupuolijärjestelmästä, siitä miten se näkyy käytännössä, Huhta kuvailee ja jatkaa:

- Lapsen on kuitenkin hyvä ymmärtää, että häneen suhtaudutaan oman sukupuolensa edustajana.

Huhdan mukaan lapsia kasvatetaan vahvasti sukupuolijaon mukaan. Ihmisillä on tarve jaotella ja järjestellä asiat lokeroihin, jolloin niiden käsitteleminen helpottuu. Näin käy helposti myös lasten kanssa.

-Poikia kannustetaan toiminnallisiin, tilaa vieviin leikkeihin, tyttöjä herkkiin hoivaleikkeihin ja tunteiden ilmaisuun, Huhta kuvailee normaalitilannetta.

Lempivärit lapsen omien mieltymysten mukaan

Huhdan perheessä varttuvaa puolitoistavuotiasta lasta kannustetaan tuomaan esille omia luonteenpiirteitään, ilman sukupuoliin kuuluvia lokeroita. Käytännössä tämä tulee esille esimerkiksi lapsen vaatetuksessa. Lapselle ostetaan kauniita ja hyvin istuvia vaatteita, olivat ne sitten minkä värisiä tahansa.

Kokonaisuus syntyy pienistä jutuista.

- Emme esimerkiksi kutsu lapsia heidän sukupuolillaan, vaan nimillä, Huhta kertoo.

Perheen pienokaisen sukupuoli ei ole salaisuus ja se kerrotaan kysyttäessä. Suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu, että lapsen syntyessä kysytään, kumpi tuli.

- Mutta miksi on niin tärkeä tietää vauvan sukupuoli? Siksikö, että hänet voidaan luokitella siihen muottiin? Huhta heittää.

-Tuntuuhan se tavattomalta, jos emme heti tiedä, onko vauva tyttö vai poika. Että ostammeko sille vaaleansinisiä vai vaaleanpunaisia kukkia, Punnonen hymyilee.

YLE Uutiset / Anne-Pauliina Rytkönen

Minä en edelleenkään näe tätä ohjelmaa vastakkainasetteluna sille, onko oikeutettua aikuisen opettajan tai avustajan pahoinpidellä lasta/nuorta tai voiko lapsi/nuori pahoinpidellä opettajan tai avustajan? Minusta kummassakin on selvää, että näin ei voi tehdä! Ja kysymys on siinä, mitä asioille voidaan tehdä, miten tälläisiä tilanteita voitaisiin ennaltaehkäistä.