Korporatuurin kukkasia
Taisi olla itse Alpo Rusi, joka aikoinaan analysoi järjestöjen valtaa Suomessa ja nimesi systeemimme korporatuuriksi. Aika synkkä näkemys: Suomen tasavalta ei olekaan demokratia, jossa valtaa käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Sen sijaan valta on korporaatioilla.
Kaikkihan tietävät, että jos vallankäyttö miellyttää, kannattaa mennä mukaan puolueiden lisäksi myös työmarkkinajärjestöjen toimintaan. Sitä kautta voi saada vaikutusvaltaisia tehtäviä, vaikka ei ikinä tulisi vaalien kautta valituksi mihinkään.
Niin kuin nyt nämä työvoimatoimikuntien jäsenyydet. Niitä täytettäessä korporatuuri käyttää hyväkseen kolmikantaa: osa paikoista kuuluu valtiovallalle, osa työnantajille ja osa työntekijöiden järjestöille. Yhdessä he sitten harkitsevat alamaisten tarpeita ja saavat aikaan oikeudenmukaisia päätöksiä.
Valitettavasti tämä toimii vain periaatteessa. Toimittaja Mia Pajun MOT-ohjelmassa Apuraha-ansa kerrotaan esimerkkejä siitä, millaisiin älyttömyyksiin nykyinen järjestelmä voi johtaa silloin kun akateeminen pätkätyöläinen tai taiteilija tarvitisisi työttömyysturvaa.
Työtoimatoimikunnassa kolmikannan edustajat käsittelevät yhdessä kokouksessa pahimmillaan satoja tapauksia. Valmistelutyön ovat tehneet työvoimatoimistojen virkailijat, ja noin sata prosenttia (plus miinus kolme prosenttiyksikköä) tapauksista menee esittelyn mukaan, ilman että korporaatioiden edustajat ehtivät tai viitsivät nostaa sormeakaan.
Kuvioon kuuluu, että jotkut hankaliksi katsotut tapaukset joutuvat toimikuntien käsittelyssä erikoistarkkailuun. Ymmärtäähän sen: kun yhden onnettoman tapaus tulee tutuksi, häneltä on helppo vaatia lisäselvityksiä. Kun tarveharkinta ei toimi kattavasti, niin yksittäisten ihmisten tarpeita harkitaan sitten raskaamman jälkeen.
Totta kai useimmat korporatuurin valtuuttamat toimikuntien jäsenet hoitavat tehtäväänsä hyvässä uskossa. Mutta MOT:n kyselyyn tulleet vastaukset kertovat, että monet ovat systeemiin tyytymättömiä. Tarkoitushan ei voi olla, että ihmisten auttamiseksi tarkoitettu systeemi työntää heitä jopa kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolelle.
Työministeri Tarja Cronbergin ja selvitysmies Pasi Järvisen selitykset ja selvitykset eivät tällä kertaa vakuuttaneet ainakaan allekirjoittanutta siitä, että ongelmaan olisi kovin pian löytymässä ratkaisua.
Työministeriön asennetta koko kysymykseen kuvasteli se, että kun Paju keräsi työvoimatoimikuntien jäsenten osoitteita kyselyään varten, ministeriö antoi ohjeen, jonka mukaan Yleisradiolle saa antaa vain toimikuntien viranhaltijajäsenten virkaosoitteita.
Mutta ehkä Cronberg löytää jostakin oman puolueensa ohjelmia, joissa puhutaan perustulosta eli kansalaispalkasta. Sen toteuttaminen olisi tosin isku tarveharkintaisen korporatuurin ytimeen, eikä järjestelmää nyt ihan mahdottomasti sovi keikuttaa.
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
2 kommenttia
Ti 16.10.2007 @ 16:12
Ohjelmassa tuli hyin esille työministeriön ja työvoimatoimistojen osaamattamuus. Vaikutti nurinkuriselta, että työmarkkinoille haluava yritettiin leimata täysipäiväiseksi opiskelijaksi tai omassa työssään työllistyväksi.
Nähdäkseni ei ole järkeä alkaa tehdä tutkimustyötä jatko-opiskelijana, ellei ole mahdollista saada pysyvää työtä joko yliopistolla tai vaikka kaupan kassalla. Kun valtiovallan taholta on haluttu nopeuttaa väitöskirjatyön tekemistä, niin nykyinen käytäntö sotii tätä pyrkimystä vastaan täydellisesti.
Kuten ohjelmassa tuotiin esiin, on työvoimatoimiston sovellusohjeita muutettava välittömästi ja lisäksi on saatava lakikoulutuksen saaneita työntekijöitä tekemään päätöksiä, kun nykyisellä henkilökunnalla ei ole muuta kuin kiusanteon halu.
Ti 16.10.2007 @ 14:23
Toimittaja <b>Mia Pajun</b> ohjelma osui kipeään asiaan ja oli taitavasti tehty. Lyhyessä ohjelmassa on vaikea käsitellä laajaa mätäpaisetta. Työvoimatoimistojen mielivaltaisuus on yleistä myös muilla sektoreilla kuin taiteen ja tieteen tekijöiden piirissä.
Yrittäjät ovat aina kärsineet ongelmasta, josta ohjelmassa puhuttiin. Tämän vuoksi taiteilijat ja tutkijat eivät haluaisi yrittäjän leimaa otsaansa. Aito yrittäjä ei pysty pyyhkimään sitä pois. Ja leima lyödään myös yrittäjän lapsille.
Olen ollut 26 vuotta yrittäjänä. Aikuiseksi kasvanut tyttäreni haki vuosia sitten työvoimatoimistosta työtä. Hän sai vastaukseksi, että minun pitäisi työllistää hänet. Yritykseni oli tilitoimisto ja tyttäreni oli kuvataiteilija. Ei tyttäreni työttömyyskorvausta hakenut vaan työtä. Lopulta hän pääsi omalla aktiivisuudellaan sairaalaan mummoja pesemään ja piti työstään.
Samanlaisia tapauksia olen kuullut muiltakin yrittäjiltä. Erään tapauksen kuulin aivan hiljattain, joten ongelma on edelleen olemassa. Myös muita ristiriitatilanteita yrittäjien ja työvoimatoimistojen välillä esiintyy.
Kaksi yrittäjää päättivät lopettaa yrityksensä, koska kauppa ei käynyt ja rahat alkoivat loppua. He eivät päässeet työttömyyskortistoon, vaikka myymälässä oli pidetty loppuunmyynti, koneet ja kalusteet oli myyty ja myymälän vuokrasopimus sanottu irti.
Työvoimatoimiston vaatimuksesta yhtiö piti asettaa selvitystilaan, mikä on kallis operaatio ja aiheutti yrittäjille kohtuuttomia taloudellisia rasitteita heidän muutenkin vaikeassa tilanteessaan. Nämäkin yrittäjät olivat kiinnostuneita työstä eikä työttömyyskorvauksesta. Onneksi he saivat siivoustyötä lentokentältä.
Työvoimatoimistot käyttävät mielivaltaansa myös starttirahapäätöksissä. Kun vaimoni haki starttirahaa yritystä perustaessaan, hän sai kielteisen päätöksen, jossa vedottiin MOT-ohjelmassa mainittuihin työministeriön ohjeisiin. Useista pyynnöistä huolimatta näitä ohjeita ei suostuttu toimittamaan. Asia on nyt menossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä siitä ei voi Suomessa valittaa.
Lassi Mäkinen