Hyppää pääsisältöön

Konsulttien Suomi

 
Martti Backman - Suomesta on tullut konsulttien paratiisi. Missä vain on tarjolla helppoa, julkista rahaa, sinne hakeutuu nopeasti kirjava parvi ns. konsultteja, kuin mehiläisiä meden perässä. 
 
Ja mettä on viimeisten kymmenen vuoden aikana piisannut. EU:n tukimiljardien mehukkain potti hupeni kuin huomaamatta silkkaan hömppään, pääasiassa konsulttien selvityksiin, mitään pysyvää jälkeensä jättämättä. Sen päälle tulevat ne kotimaiset sadat miljoonat, joita uutterat virkamiehet ministeriöissä ja TE-keskuksissa jakavat avustuksina kehittämiseen, koulutukseen, tuotekehitykseen, markkinointiin, kansainvälistymiseen, vienninedistämiseen, investointeihin ym. ehdottoman hyviin tarkoituksiin. 
 
Kokemukseni toimittajana on, että kuopaisee avustuskekoa miltei mistä tahansa kohdasta, niin aina jää käteen kuonaa
 
Tuen tarvitsijoiden eturivissä ojentelevat käsiään konsultit. Valitettavan usein konsultin ammattitaito saa ilmauksensa lähinnä valtionapuhakemuksien laadinnassa ja lopputilityksien tekemisessä. Se, mitä niiden välillä tapahtuu, on toisarvoista. 
 
Valtionhallinnon virkamiehet ovat kyllä tietoisia siitä, että suuri osa yhteiskunnan antamasta tuesta valuu turhuuteen ja hukkautuu supliikkimiesten taskuihin. Siksi luulisi, että virkamiehillä olisi tarvetta nostaa edes joskus jokin erityisen härski vedätys varottavaksi esimerkiksi, vaikka käynnistämällä valtionavun takaisinperintä. 
 
Mutta sellaista tapahtuu äärimmäisen harvoin, jos koskaan. 
 
Siihen on mielestäni erittäin hyvä syykin. Konsultit ja valtionapuvirkamiehet istuvat nimittäin samassa veneessä. Virkamiehen aikaansaavuutta mitataan sillä, kuinka paljon hän pystyy tuottamaan suoritteita. Ja suoritteet ovat projekteja, hankkeita ja niille myönnettyjä valtionapuja. 
 
Virkamiehillä on nykyisin käytössään paljon enemmän rahaa kuin on kunnollisia projekteja. Siksi virkamiehet ovat kiitollisia jokaisesta konsultista, joka ideoi uusia projekteja ja vientirenkaita, jotka kuulostavat hyviltä. Siksi samat virkamiehet ovat äärimmäisen haluttomia kurittamaan luovaa konsulttia, olivat projektin tulokset sitten mitä silkkoa tahansa. 
 
Silti olin ällistynyt kuullessani työ- ja elinkeinoministeriön edustajan selityksen sille, miksi ministeriö ei ryhdy perimään valtionapua takaisin vientirengaskonsultilta, jonka toiminta ja tulokset jäivät aivan olemattomiksi. 
 
Siksi, että perintä kohdistuisi väistämättä vientirenkaan jäseninä olleisiin suomalaisiin pienyrityksiin, jotka eivät olleet nähneet suoraan konsultille menneistä rahoista vilaustakaan! 
 
Onko Suomessa todellakin tällainen laki vai ymmärtääkö virkamies asian väärin? Minusta on täysin selvää, että valtioavustus voidaan periä takaisin vain siltä, jolle se on myönnetty, ja tässä tapauksessa avustuksen sai hallinnointiyhtiö BNS Oy
 
Jos ministeriön tulkinta on oikea, niin konsulttibisnes on houkuttelevampaa kuin olen osannut edes kuvitella. Konsultti on aina saletissa ja artisti maksaa. 
 
Miksi valtion pitää ylipäätänsä tukea yksityisten konsulttien käyttöä yksityisten yritysten hyväksi? Valtion subventio tuo todennäköisesti alalle vain tehottomuutta ja korruptiota. 
 
Oireellista on, että ohjelmassani esillä olleiden varoittavien vientirengasesimerkkien hallinnoijina vaikutti kaksi alan arvostetuinta toimijaa, jotka saavat vuosittain suurimmat viipaleet valtion avustuskakusta. Näin ne purivat ruokkivaa kättä. 
 
Luulisi, että yritykset osaisivat itse valita tarpeeseensa parhaat konsultit ja maksaa niille oikein mitoitetun, markkinahintaisen korvauksen. 
 
Kun Suomen valtio on ulkoistanut yksityiseksi kaiken mahdollisen ja osin mahdottomankin, niin on se kumma, ettei konsulttibisneksessä uskota markkinoiden voimaan. 
 
 
Martti Backman
toimittaja, MOT
 
 
  
 
  
 
 

Kommentit