Kelle kelpaa käytetty kodinkone?
Ohjelmani MOT: Elektroniikan romuralli kertoo sähkö- ja elektroniikkaromusta käytävästä taistelusta.
Jätelaki ja asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta määräävät, että laitteet pitäisi ensisijaisesti käyttää uudelleen ja vasta toissijaisesti kierrättää, eli murskata materiaaleiksi. Lainsäädäntöä ei noudateta. Vain 0,7 prosenttia keräyspisteisiin tuoduista laitteista käytetään uudelleen kokonaisina laitteina.
Laitteiden jätehuollon pitäisi olla valmistajien ja maahantuojien vastuulla. Laitevalmistajien ja myyjien eli Sertyn ja Elkerin edustajat hokivat läpi koko haastattelun, että laitteita ei voida ohjata uudelleenkäyttöön, koska niille ei ole kysyntää. Kuluttajat eivät kuulemma halua ostaa käytettyjä laitteita. Samaan kuoroon yhtyi myös kierrätysoperaattori Kuusakosken edustaja Risto Pohjanpalo sekä valvova viranomainen, ylitarkastaja Teemu Virtanen.
Selitys ontuu. Ei kai lain noudattamatta jättämistä voi perustella sillä, että sen noudattaminen on vaikeaa? Jos uudelleenkäyttö on kerta kaikkiaan mahdotonta, niin lainsäädäntöä pitää muuttaa tai ainakin vaatia muutettavaksi.
Minulta jäi toimittajana kysymättä se olennaisin jatkokysymys: miten perustelette sen, että käytetyillä laitteilla ei ole kysyntää?
Keskeinen peruste lienee se, että käytettyjä laitteita ei nytkään osteta kuin hyvin vähän. Tämä on totta. Mutta ei kai laitteita osteta, jos niitä ei ole edes tarjolla? Jos ei ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään. Laitteiden uudelleenkäyttö on vähäistä, koska laitteiden korjaamiseen ja kunnostamiseen ei haluta laittaa rahaa. Jokainen kuluttaja tietää, että uuden laitteen ostaminen on halvempaa kuin vanhan korjauttaminen. Elektroniikka on tänä päivänä käsittämättömän halpaa.
Silti kysyntää vielä halvemmille käytetyille laitteille varmasti olisi. Opiskelijat, työttömät, maahanmuuttajat, yksinhuoltajat ja muut köyhät varmasti kelpuuttaisivat myös pari vuotta vanhan pesukoneen tai mikroaaltouunin. Jutunteon aikana sain yhteydenoton esimerkiksi ruoka-apua jakavalta kansalaisjärjestöltä. He saavat ruokaa lahjoituksina ja tarvitsevat kylmälaitteita niiden säilyttämiseen. Uusia järjestöllä ei ole varaa ostaa. Käytetyt kelpaisivat heille hyvin.
Millasta sitten voisi olla toimiva uudelleenkäyttö? Kuvittellaan, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, siinä Suomenojan Bauhausin ja K-raudan vieressä, olisi suuri halli, jossa myytäisiin käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Tilat olisivat siistit ja valoisat, valikoima kattava. Hinnat kolmasosan siitä, mitä uusi maksaisi. Laitteet olisivat tarkastettuja ja korjattuja, ja niillä olisi takuu. Joko alkaisi olla kysyntää? Varmasti.
Mutta haluavatko uusien laitteiden tuottajat tällaista liiketoimintaa? Tuskin.
56 kommenttia
La 24.04.2010 @ 12:14
Jos ei käytetyt elektroniikat kelpaa edes halvalla niin voihan ne lahjoittaa ilmaiseksi pois. Eräät kodinkonekaupat kasaavat vanhoja telkkareita, kylmäkoneita, tietokoneita ym. laitteita takapihoilleen juuri sen takia että dyykkarit veisivät ne pois. Jotkut ovat korjauskelpoisia rikkinäisiä mutta jotkut ovat aivan kunnossa jotka on hylätty vain sen takia että joku on ostanut uuden taulutelkkarin eikä ole halunnut enää katsella vanhaa putkitelkkaria nurkissa.
Sen sijaan esim. Kuusakoski ja eräät kierrätyskeskukset pistävät vanhat mutta ehjät laitteet mielummin romuksi kuin luovuttavat niitä keräyspisteistään. Tuossa olisi lainmuutoksen paikka, nuo firmat pitäisi sanktioiden uhalla pakottaa luovuttamaan vanhoja laitteita vaikka ilmaiseksi tai lopettamaan koko toiminta.
La 24.04.2010 @ 22:10
Se on hölynpölyä, ettei muka käytetyille olisi kysyntää. Jälkimarkkinat on kuitenkin mietitty siten, ettei tavara kierrä. Ensinnäkin vain murto-osa kierrätykseen päätyneistä laitteista tulee myyntiin. Ne, jotka tulevat, hinnoitellaan niin suolaisesti ettei kukaan osta niitä. Esimerkiksi vanhat kuvaputkitelevisiot lähemmäs 100 euroa jne. Kun kukaan ei halua maksaa riistohintaa, sanotaan sitten julkisuuteen ettei tavara kierrä ja siksi ne on laitettava materiaalikiertoon.
Moni vanha laite olisi kuitenkin huomattavasti kestävämpi kuin uudet, kiinassa halvalla valmistetut. Tietyn aikakauden kodinkoneita todella kannattaisi kunnostaa, sillä ne palvelisivat kunnostettuina paljon pidempään kuin nykyiset uudet. Ja laitteiden laatu laskee jatkuvasti, koska valmistajat tavoittelevat vain entistäkin suurempia voittoja osakkailleen.
Mitäpä olette mieltä esimerkiksi pari kolme vuotta vanhojen tietokoneiden murskaamisesta? Aivan takuuvarmasti tämän ikäluokan koneille olisi vielä käyttöä. Esimerkiksi monilla kouluilla on huomattavasti vanhempaa konekantaa käytössä. Kun kunnissa on talous tiukilla, ei kouluihin saada uusia koneita, on jotenkin käsittämätöntä että samaan aikaan Kuusakoski murskaa tehokkaampia koneita takaisin raaka-aineeksi! Koneita voisi aivan hyvin kunnostaa esimerkiksi oppilastyönä, samalla saataisiin tehokasta ATK-opetusta siitä, miten tietokoneita voi rakentaa itse.
Mutta myös täysin uusia, käyttämättömiä laitteita, vielä tehtaan paketissa on päätynyt suomessa murskattavaksi - esimerkiksi nykyaikaisia tietokoneiden littunäyttöjä. On ihan turhaa tulla väittämään, etteivät nämä muka kelpaisi kenellekään!
Kun ajatellaan, kuinka paljon elektronisten laitteiden valmistaminen kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja ja energiaa on käsittämätöntä, miten niiden murskaaminen voidaan sallia ennen niiden todellisen käyttöiän päättymistä. Lisäksi murskaus itsessään kuluttaa energiaa huomattavasti enemmän kuin uusiokäyttö ja siltikin materiaalista saadaan hyötykäyttöön vain murto-osa. Lisäksi tästä toiminnasta syntyy jatkuvasti valtava määrä jätettä, jota kukaan ei voi enää hyödyntää. Monet komponentit sisältävät myös pahoja ympäristömyrkkyjä, jotka vapautuvat jos laite murskataan. Siten tällainen toiminta on kaikkea muuta kuin ympäristöystävällistä, vaikka itse toisin väittävätkin.
Kokonaisten laitteiden lisäksi olisi kysyntää myös varaosille ja komponenteille. Mutta alan harrastajille tai edes ammattilaisillekaan ei luovuteta kierrätykseen tuotuja laitteita, vedoten siihen tekosyyhyn että ne ovat muka vaarallisia. Ei, vaikka vastaanottaja omaisi kovemman koulutaustan kuin kierrättäjät itse tai lupautuisi ottamaan kaiken vastuun itselleen.
Kierrätykseen tuoduista rikkinäisistä tai muutoin epäkuranteista laitteista saisi monenlaista hyödyllistä osaa omiin projekteihin ja toisaalta joitakin hyväksi havaittuja malleja olisi vielä täysin kannattavaa kunnostaa takaisin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Joistakin laitteista löytyisi myös tiettyjä komponentteja, joita ei enää valmisteta ja siksi niitä on mahdotonta löytää enää mistään uutena.
Kyllä tämä touhu haisee ja vahvasti! Tässä on nyt pelkästään tuottajayhteisön intressinä saada käytetyt lopullisesti pois markkinoilta, jotta voitaisiin myydä uutta enemmän. Uutta, joka on valmistettu uusiutumattomia luonnonvaroja tuhlaten.
Siksi meidän olisikin luotava jonkinlainen oma kierrätysjärjestelmä, joka toimisi tämän virallisen järjestelmän ohi. Esimerkiksi nettipohjainen järjestelmä, joka mahdollistaisi vanhan luovuttamisen ja käytettyjen vastaanoton ilman, että nämä "kierrätyskeisarit" pääsevät apajille lainkaan. Sivustolle voisi ilmoittaa jos on ylimääräistä, tai voisi ilmoittaa kun on puute jostain tietystä tavarasta. Ainoastaan täysin käyttökelvotonta tavaraa pitäisi luovuttaa murskattavaksi.
Hupaisinta tässä kaikessa on, että toimintaa kutsutaan nimellä kierrätys. Eihän siinä kuitenkaan mikään kierrä, ainoastaan murto-osa materiaalista, samalla kun touhuun kulutetaan valtava määrä energiaa.
La 24.04.2010 @ 23:26
On hyvää ja huonookin tossa, mutta kuka oikeesti vaihtaa mikroaaltouunin kahden vuoden päästä oisko 1/1000000 ja sama kyllä pätee pesukoneeseenkin aika lailla ne loppuun kulutetaan.
Ja jos pesukone on 5 vuotta vanha sillä on pesty 1 koneellinen joka päivä ja siitä on hajonnut joku halpa osa tai muuten menee vaihtoon... niin kuitenkin tuolla koneella on pesty 1825 kertaa sen läpi on mennyt noin 91250 litraa vettä, niin eiköhän toi aikalailla rupee oleen kierrätyskamaa ihan vaan turvallisuudenkin takia.
Minä voin kyllä lahjottaa vanhat roippeet ilman takuuta/vastuuta, jos joku haluaa...
Su 25.04.2010 @ 10:14
Ja jos pesukone on 5 vuotta vanha sillä on pesty 1 koneellinen joka päivä
Eihän 5 vuotta ole pesukoneelle vielä ikä eikä mikään!
Nimimerkillä itsellään on noin 20 vuotta vanha pesukone, joka ostettiin kymmenisen vuotta sitten kierrätyskeskuksesta ja kunnostettiin, pari osaa piti vaihtaa. Sen jälkeen se on pyörinyt lähes päivittäin pesten lapsiperheen pyykkiä pesten toiset 10 vuotta, ilman tietoakaan häiriöistä. Kyllä 80-luvulla tehtiin kestäviä kodinkoneita!
Su 25.04.2010 @ 11:15
Ja jos pesukone on 5 vuotta vanha sillä on pesty 1 koneellinen joka päivä
Eihän 5 vuotta ole pesukoneelle vielä ikä eikä mikään!
Nimimerkillä itsellään on noin 20 vuotta vanha pesukone, joka ostettiin kymmenisen vuotta sitten kierrätyskeskuksesta ja kunnostettiin, pari osaa piti vaihtaa. Sen jälkeen se on pyörinyt lähes päivittäin pesten lapsiperheen pyykkiä pesten toiset 10 vuotta, ilman tietoakaan häiriöistä. Kyllä 80-luvulla tehtiin kestäviä kodinkoneita!
Se oli kauan sitten se, tuolla kirjahyllyssäkin on koristeena vielä toimiva vuonna 1983 valmistettu Saloran telkkari jonka isäukko osti samana vuonna pidettyjen Helsingin MM-kisojen katsomista varten, vaikka käyttötelkkari onkin jo 52-tuumainen Sonyn taulu-tv. Nykyisille pesukoneille ja mikroaaltouuneille viiden vuoden käyttöikä on pitkä. Sen jälkeen ne hajoavat ja varaosia ei enää saa tai ne voivat olla niin kalliita että halvemmaksi tulee ostaa uusi laite.
Mutta Kuusakoskea ym. "kierrättäjiä" ei kiinnosta ympäristönsuojelu tai ekologiset arvot vaan ainoastaan elektroniikan sisältämät arvometallit. Sen takia ne eivät luovuta vanhoja ja toimivia tai korjauskelpoisia laitteita. Esimerkiksi vuoden 1999 Pentium II -pohjainen pc on vielä aivan käyttökelpoinen sopivalla linuxilla ja riittävän suurella keskusmuisilla varustettuna. Niitä ja uudempiakin koneita löytyy onneksi kodinkoneliikkeiden takapihoilta niin ei tarvitse mennä riitelemään "kierrätysyritysten" kanssa.
Myös erilaisille kierrätystä harjoittaville sosiaalisile yrityksille tuo kierrätysbisnes on varsin rahakasta toimintaa, varsinkin kun osa työntekjöistä on työ"harjoittelijoita", työkokeilussa tai työelämävalmennuksessa olevia. Sehän tarkoittaa käytännössä 9 euron/päivä orjatyötä karenssin eli työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla. Eli kun ajatellaan että työvoima on oikeastaan ilmaista, tavaraa tulee ilmaiseksi ja lisäksi ne saavat vielä palkkatukea tai muita tukia niin kyllä pitäisi lainsäätäjän taholta rankasti rajoittaa tuollaisten yritysten toimintaa. En ihmettelisi jos noiden yritysten omistajat eläisivät kuin herrat.
Su 25.04.2010 @ 13:26
Itse olen nähnyt ihan radikaalisti tuon toiminnan, on todella pieni määrä mikä noista laitteista päätyy uusiokiertoon jos laite ei suoraan ole toimiva tai vähän enemmän vaivaa vaativa niin materiaalikiertoon se päätyy . Käytetyille laitteille sekä varaosille on varmasti kysyntää ja monellakaan vähäosaisella esim työttömällä ei ole varaa ostaa uutta .Mielestäni kierrätystä ja ympäristöä säästävää on se että tuohon käyttökelpoisten laitteiden tarkistukseen panostettaisiin enemmän ja samalla muutama henkilö työllistyisi , ei ainakaan rahasta pitäisi olla kiinni sillä sen verran suuren luokan bisnestä tuo "kierrätys" on.
Su 25.04.2010 @ 18:33
Näin yksinkertaista se on...
Millasta sitten voisi olla toimiva uudelleenkäyttö? Kuvittellaan, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, siinä Suomenojan Bauhausin ja K-raudan vieressä, olisi suuri halli, jossa myytäisiin käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Tilat olisivat siistit ja valoisat, valikoima kattava. Hinnat kolmasosan siitä, mitä uusi maksaisi. Laitteet olisivat tarkastettuja ja korjattuja, ja niillä olisi takuu. Joko alkaisi olla kysyntää? Varmasti.
Onhan pääkaupunkiseudullakin isojakin myymälöitä käytetyille tavaroille, isoista kirppiksistä puhumattakaan.
Huuto.netissä myydään näitä romuja niin piekanasti..
Ma 26.04.2010 @ 14:35
Tietokoneiden valmistus saastuttaa ympäristöä jopa enemmän painokiloa kohden kuin autojen valmistus.
YK:n mukaan 24 kiloa painavan tietokoneen ja näytön valmistukseen vaaditaan arviolta 240 kiloa fossiilisia polttoaineita, 22 kiloa kemikaaleja ja 1500 litraa vettä.
Lasketaan nyt esim. Suomen mittakaavassa paljonko säästyy luontoa jos jokaisen laitteen elinkaari pidennetään 1 vuodella?
Täytyy muistaa että myös murskaus ja uudelleenjalostus myös saastuttavat luontoa, toki ei niin paljon verrattuna perinteiseen raaka-aine kaivostuotantoon.
Ma 26.04.2010 @ 20:34
Mihin ovat kaikki ärhäkät toimittajat hävinneet?
Sakari Sainio ja Timo Laatikainen veivät sitä pikkutyttöparkaa kuin laskiämpäriä.
Olisin toivonut, että toimittaja olisi kiinnittänyt ärhäkkää huomiota siihen, että kuluttajat maksavat kierrätysmaksun ostaessaan elektroniikkaa. Miksi kun mitään kierrätystä ei oikeasti tapahdu, vaan koko homma on kovaa bisnestä.
Valvova YLItarkastaja oli lähinnä vitsi.
Minkä poliittisen tahon etu on, ettei mitään pystytä valvomaan?
Ma 26.04.2010 @ 20:36
20 vuotta vanha pesukone ehkä kestääkin, tänä vuonna tehty ei taatusti ole enää käytössä 20 vuoden päästä. Turha sitä kierrättäjiä on syyllistää kun ongelma on toisessa päässä: valmistajat jotka tekevät kertakäyttötuotteita ja kuluttajat jotka haluavat aina vaan uutta. Puhumattakaan siitä, että tehostunut teollisuustuotanto mahdollistaa edullisen massavalmistuksen, korjaus on kallista käsityötä.
Virkamiesten ja viherpiipertäjien pitää ymmärtää, että elämme post-teollisessa maailmassa ja uudellenkäyttö ei ole missään mielessä järkevää. Mitä järkeä on tehdä kestävää puhelinta kun se vaihdetaan kuitenkin viimeistään kolmen vuoden iässä? Miksi korjata ja myydä vanhaa kun halvemmalla saa uuden?
SER-kierrättäjät tekevät arvokasta työtä lajitellessaan ja minimoidessaan luonnovarojen haaskauksen ja kaatopaikkajätteen määrän.
Ma 26.04.2010 @ 20:44
Tässä oli osa totuudesta.Ympäristöystävälliset kierrätys-
keskukset myyvät rekkalasteittain monitoreja "yrityksille"
jotka rahtaavat ne edelleen laivoilla kaukoitään.Eli se
siitä ympäristöystävällisyydestä ja kaiken lisäksi lastauk-
sen työntekijät ovat kahdeksen euron orjia tai kehitys-
vammaisia,näin ainakin tällä paikkakunnalla tää romu-
ralli monitorien osalta hoituu.
Ma 26.04.2010 @ 22:03
Tässä oli osa totuudesta.Ympäristöystävälliset kierrätys-
keskukset myyvät rekkalasteittain monitoreja "yrityksille"
jotka rahtaavat ne edelleen laivoilla kaukoitään.Eli se
siitä ympäristöystävällisyydestä ja kaiken lisäksi lastauk-
sen työntekijät ovat kahdeksen euron orjia tai kehitys-
vammaisia,näin ainakin tällä paikkakunnalla tää romu-
ralli monitorien osalta hoituu.
Jos se on lainvastaista, niin siitä on tehtävä rikosilmoitus.
Eikö näin?
Ma 26.04.2010 @ 22:06
vai ei käytetty kodin kone kelpaa kenellekään, näi väitti se yksi jota haasteltiin nimeä en muista.
Olen itse ollut kakstuhatluvun alussa Kaarinan Ekotorilla töissä ja työni oli tarkistaa kaikki pesukoneet, mikrot, hellat ja muut kodin sähkökoneet missä kunossa ne ovat kun sinne tulivat, jos laite oli todella huonossa kunossa niin iso R tussilla kylkeen ja meni purkuun mutta jos laite toimi putsattiin ja myyntiin, osa korjattiin kun oli noita varaosia puretuista koneista, kaikki mitkä meni myyntiin myös myytiin alle kahdessaviikossa ja sen puolenvuoden aikana kun siellä olin ei ytään laitetta tullut takaisin sen vuoksi että eivät olisi toiminut tai mennyt rikki, kun myynissä olleille laitteilla oli muistaakseni puolenvuoden takuu, rahat saa takaisin jos menee rikki puolessa vuodessa
Ma 26.04.2010 @ 22:15
20 vuotta vanha pesukone ehkä kestääkin, tänä vuonna tehty ei taatusti ole enää käytössä 20 vuoden päästä. Turha sitä kierrättäjiä on syyllistää kun ongelma on toisessa päässä: valmistajat jotka tekevät kertakäyttötuotteita ja kuluttajat jotka haluavat aina vaan uutta. Puhumattakaan siitä, että tehostunut teollisuustuotanto mahdollistaa edullisen massavalmistuksen, korjaus on kallista käsityötä.
Virkamiesten ja viherpiipertäjien pitää ymmärtää, että elämme post-teollisessa maailmassa ja uudellenkäyttö ei ole missään mielessä järkevää. Mitä järkeä on tehdä kestävää puhelinta kun se vaihdetaan kuitenkin viimeistään kolmen vuoden iässä? Miksi korjata ja myydä vanhaa kun halvemmalla saa uuden?
SER-kierrättäjät tekevät arvokasta työtä lajitellessaan ja minimoidessaan luonnovarojen haaskauksen ja kaatopaikkajätteen määrän.
Se on jo ymmärretty että eletään "post-moraalisessa" yhteiskunnassa, jossa kaikki mitataan rahayksikköissä ja hetkillisissä "mielihyväpistoksissa". Tosiasia on se, että suomalaisten ekologinen jalanjälki maailman 3. suurin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_jalanj%C3%A4lki
Ma 26.04.2010 @ 22:35
Toivottavasti masiinat päätyvät uudelleen sulatettaviksi , eikä jokien pohjiin kuten Kiinassa , jossa ihmisten on pakko uhrata terveytensä savussa ja käryssä , poistamassa 200 Wattisella kolvilla piirikorteista jalompaa metallia.
Kuvatunlainen ohjelma olisi hyvä näyttää uudelleen.
Ma 26.04.2010 @ 22:36
Mihin ovat kaikki ärhäkät toimittajat hävinneet?
Sakari Sainio ja Timo Laatikainen veivät sitä pikkutyttöparkaa kuin laskiämpäriä.
Olisin toivonut, että toimittaja olisi kiinnittänyt ärhäkkää huomiota siihen, että kuluttajat maksavat kierrätysmaksun ostaessaan elektroniikkaa. Miksi kun mitään kierrätystä ei oikeasti tapahdu, vaan koko homma on kovaa bisnestä.
Valvova YLItarkastaja oli lähinnä vitsi.
Minkä poliittisen tahon etu on, ettei mitään pystytä valvomaan?
Jos meidän kuluttajien maksama kierrätysmaksu on 2-4% laitteen hinnasta (http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2004/09/316831) niin haluaisin tietää mihin ja miten oli käytetty 40-50 miljoonaa euroa per vuosi?
(http://www.kotek.fi/sivu.php?id=92)
Toisiin sanojen, kierrätysoperaattori veloittaa 1 eur per kilo siitä, että laite kierrätetään lain mukaisesti (1-uudelleenkäyttötarkastus, 2-hyväkuntoiset laitteetuudelleenkäyttöön, 3-risat murskamoon jne.)
Mutta jos tuottaja omistaa romut ja käyttää raaka-aineet uudelleen, niin tarkittaa sitä, että me kuluttajat maksamme omasta taskusta koko prosessin. Tämä on kultakaivos kierrätysoperaattorille ja tuottajalle. Tässä epäoikudenmukasessa ja epäoikeudellisessa (lainvastaisessa) tominassa heikolla ovat kuluttajat ja laitemyyjät koska käytännössä maksavat omasta kateesta mikä on muutenkiin pieni.
Ma 26.04.2010 @ 23:17
MOT
Perestroikan avatessa rajoja ja murtaessa muureja 90-luvun vaihteessa alkoi tavaraliikennekin itään ja etelään uudella tavalla.Varsinkin laulava vallankumous Baltiassa tarvitsi kirjoitus- ja kopio- ja tietokoneita. Tilanten vakiinnuttua uusille urille alkoi yksityisten ihmisten omien elinehtojen ja elämän laadun kohentelu.Ladat kulkivat raskaissa lasteissa täyteen ahdettuina.Tampereen ja Turun kaupunkien myötämieli ja tuki olivat suuri apu kierrätyksen käynnistämisessä.
Kun maailman syvin elintasokuilu ei perestroikasta parantunut jatkui kierrätys ja tukikohdat siirtyivät lähemmä rajaa.Ongelmatonta työ ei suinkaan ollut. Kyvyttömyys ymmärtää käytännön elämää ja ongelmia ja myös haluttomuus auttaa sekä ahneys ja ahdasmielisyys etenkin niiden parissa,joiden pitäisi edesauttaa, ovat korostuneesti läsnä kun nähdään jonkun touhuavan omin päin.
Kuitenkin kaiketinkin oma organisatiomme on auttanut paremman elämän alkuun noin 100 000 perhettä itärajan takana ja epälukuisen määrän lähinnä varaosien muodossa eri Afrikan maissa. Varsinainen merkittävyys toiminnallame on ollut sikäli,että olemme lobannet Brysseliin päin ja saaneet pidettyä maamme ja samalla EY:nrajan auki "alkuperäiusessä käyttötarkoituksessan toimiville laitteille". Siten avun saajien määrä esim. itärajan takana lienee noin kymmenkertainen omaan osuuteemme nähden.Järjestäytyneen ja sovittujen sertifiointimenettelyjen ohella rajan yli on mennyt kaikenlainen tarkastamatonkin tavara,kun rajan resurssit eivät ole valvontaan riittäneet.
Kiintoisaa on, että esim. viimeisen kymmenvuotiskaudan aikana vastaavaan lähialueyhteistyöhön on veroeuroja satsattu miljardimäärin (2 maamme budjeteista ja 20 Brysselin)jokseenkin jälkiä jättämättä,mutta kymmenen vuoden takaiset asiakkaamme lähettelevät terkkuja,että hyvin pelaavat vanhat vehkeet.
Toimintamme kotoinen tarkoitus oli näyttää,että omatoimisesti keskinäisellä yhteistyöllä ilman verovaroja voidaan hoitaa asioita ja hyvin,hyvin paljon tehokkaammin kuin virallisilla byrokraattisilla puuhasteluilla.
Ketä kiinnostaa voi kurkata www.cbctrading.net sivuja.
MOT
Ti 27.04.2010 @ 00:45
Mielenkiintoista mitä paikkakunnallamme Kaarinassa ja EkoKaarinassa tapahtuu. Ohjelmasta jäi pois työttömän näkökanta. EkoKaarinahan pyörii työttömien sosiaalisena yhdistyksenä ja esim. ser-kierrätykseen osoitetaan lakien vastaisesti työvoimatoimistosta taikka menettää sosiaalietuuksia 20-40%. Laki kuntouttavasta työtoiminnastahan toteaa, että pitkään jutkuneen työttömyyden jälkeen tarjottavasta aktivoivasta keinosta pitää sopia aktivointisuunnitelmassa ja se aktivoiva keino voi kaupungin osalta olla mikä tahansa josta päästään sopimukseen. Kaarinan työ ja elikeinotoimistolla ei ole valtaa ser-keskuksessa, ainakaan lakien muodossa.
Mikäli näin Kaarinalaisena kierrättäisin pesukoneeni, niin antaisin sen mielihyvin Gigantin kautta Kuusakosen hävitettäväksi. Tuolloin kierrättäjä saisi palkkansa, jäte tulisi hävitetty, yhtiö saa tuottonsa ja maksaa veronsa yhteiskunnalle. Eikös se jos jokin ole se parempi keino hävittää jäte kuin, että orjuuttaa Kaarinalaista.
Ti 27.04.2010 @ 02:14
Elektroniikan harrastajana olen vuosikausia ihmetellyt ser-"kierrätyksen" toimintaa. Kierrätys lainausmerkeissä siksi, koska roskiin/murskaimeen heittäminen ei mielestäni ole kierrätystä.
Olen pyytänyt useiden ser-kierrätyspisteiden/hyötyjäteasemien johtoportailta lupaa hakea varaosia(tai kokonaisia laitteita) omaan käyttööni. Olen ehdottanut rahallista korvausta - joko laitteittain katsottavaa korvausta tai suoraa kilohintaa joka olisi yksinkertaisempaa työntekijöiden kannalta. Vastaus on aina lähes sanasta sanaan sama: Tuottajayhteisöjen säännöt ovat selkeät ja tiukat, ja ne eivät salli yksityishenkilöille myyntiä/luovutusta.
Herra Laatikainen ei varmaankaan ole lähiaikoina nähnyt ser-kontin sisältöä. Olen 100% varma että useat laitteet ovat toimivia konttiin viedessä. Useat laitteet helposti kunnostettavissa. Laitteiden väärä käsittely ja säilytys työntekijöiden toimesta sitten rikkoo ison osan näistä laitteista. Tämä televisioiden jne. paiskominenhan nähtiin itse ohjelmassa.
Oletettavasti suurin osa (ohjelman perusteella poislukien Stena Technoworld) ser-romusta sitten viedään erilaisiin kierrätyskeskuksiin. He taas saavat ilmaista työvoimaa sosiaalisuuden nimissä. Eikä koulutukseen tarvitse uhrata montaa minuuttia - kunhan nyt vasara ja meisseli pysyy kädessä.
Kun romu päätyy kierrätyskeskukseen, niin sieltä laitteita ja varaosia saa myös ostaa. Hyvällä tuurilla keskuksessa on yksi henkilö joka osaa hieman huoltaa laitteita. Myymälässä sitten pidetään muutamaa vanhaa televisiota tähtitieteelliseen hintaan myynnissä (paikallinen esimerkki - 24" 80-luvun alun televisio joka päällepäin heikossa kunnossa. 85 euroa). Näin voidaan sitten sanoa, että kyllä me kunnostetaan ja korjataan. Kun ne harvat laitteet eivät mene sitten kaupaksi, niin voidaan kertoa Yleisradion TV-ohjelmassa että "Kuluttajat eivät halua ostaa käytettyjä laitteita"
Varaosien kanssa on myös vähän niin ja näin. Eräs työntekijä kertoi, että tavaraa liikkuu niin paljon ja nopeasti, että ei ole yleensä aikaa miettiä voisiko laitetta kannattavasti kunnostaa tai saisiko siitä varaosia. Eikä välttämättä ole ammattitaitoakaan. Paikallisessa kuulemma käytännössä kaikki tietokoneet menevät Kuusakoskelle murskattavaksi koska "ei ole ketään semmoista töissä kuka tietäisi niistä paljon mitään". Kaikki kun ovat kokemattomia työhönosoitettuja(pakotettuja).
Valvovan viranomaisen suhtautuminen asiaan lähentelee jo virkavirhettä. Hänkin todennäköisesti on tiennyt jo pitkään tästä epäkohdasta ja ongelmasta, mutta hän valitsee olla tekemättä mitään.
Opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja muut köyhät varmasti ostaisivat näitä uudelleenkäyttötuotteita. Minäkin ostaisin. Mutta kun valikoimaa ei ole, tai sitten jos on niin hinta on sama kuin uudessa tuotteessa. Kotona oleva tuote jos on hieman viallinen, niin varaosia ei löydy/niitä ei saa/ne ovat kalliita. Uusiakaan osia laitteisiin ei välttämättä saa, koska valmistaja ei myy niitä yksityishenkilöille. Ainakin Sony toimii näin.
Ehdottaisinkin että uudelleenkäytön edistämiseksi ser-kierrätyspisteisiin laitetaan puntari. Jos haluat jonkun laitteen - aseta se puntarille ja maksa jokin tietty kohtuullinen kilohinta. Tietokoneiden kiintolevyt ja muut tietoturvan kannalta katsottavat laitteet voitaisiin sitten toimittaa kierrätysyritykseen joka on erikoistunut tietoturvakäsittelyyn. Urbaani legendahan kertoo että tyhjennetyltä kiintolevyltä voi saada vanhoja tietoja palautettua. Jos tyhjennys tehdään oikein, niin tätä pelkoa ei ole. Näitä käsiteltyjä (ja samalla testattuja) tuotteita voitaisiin sitten myydä eteenpäin.
Ehkä muutaman miljoonan uhkasakko EU:lta voisi vauhdittaa hieman asiaa... Ser-kierrätykseen liittyvät seikat ovat nimittäin määritelty myös EU:n tasolla WEEE-direktiivissä. Suomi on rikkonut direktiiviä jo vuosikausia.
Ti 27.04.2010 @ 03:26
Elektroniikan harrastajana olen vuosikausia ihmetellyt ser-"kierrätyksen" toimintaa. Kierrätys lainausmerkeissä siksi, koska roskiin/murskaimeen heittäminen ei mielestäni ole kierrätystä.
Olen pyytänyt useiden ser-kierrätyspisteiden/hyötyjäteasemien johtoportailta lupaa hakea varaosia(tai kokonaisia laitteita) omaan käyttööni. Olen ehdottanut rahallista korvausta - joko laitteittain katsottavaa korvausta tai suoraa kilohintaa joka olisi yksinkertaisempaa työntekijöiden kannalta. Vastaus on aina lähes sanasta sanaan sama: Tuottajayhteisöjen säännöt ovat selkeät ja tiukat, ja ne eivät salli yksityishenkilöille myyntiä/luovutusta.
Herra Laatikainen ei varmaankaan ole lähiaikoina nähnyt ser-kontin sisältöä. Olen 100% varma että useat laitteet ovat toimivia konttiin viedessä. Useat laitteet helposti kunnostettavissa. Laitteiden väärä käsittely ja säilytys työntekijöiden toimesta sitten rikkoo ison osan näistä laitteista. Tämä televisioiden jne. paiskominenhan nähtiin itse ohjelmassa.
Ehkei kysymys ole kuitenkaan siitä, että paljonko romusta on käyttökelpoista ja paljonko ei. Jos haluat ostaa vanhaa ja käyttökelpoista edukkaasti, niin voit ostaa sitä esim. kirppiksiltä taikka huutonetistä. Muistikuvani mukaan lakia tarkasti lukien valmistajilla on vastuu romun hävittämisessä ainoastaan siinä tapauksessa, ettei tuotetta ole muutettu millään muotoa, eikä siitä puutu esim. komponentteja. Tuolloinkin kierrättäminen tarkoittaa ns. hävittämistä, eli esim. mettallien tateen ottoa ja murskaamista jne.. Ei siis todellakaan sitä, että hävitettäväksi tarkoitetusta laitteesta kierrätyskeskus myy toimivia komponentteja. Minä kun olen tietokoneen ostanut kaupasta, niin omistan hardwaren 101% ja haluan myös päättää myynkö itse sen laitteen vai vienkö sen murskaamalla hävitettäväksi. Ei yhteiskunnalla taikka kierrätyskeskuksella voi olla valtaa myydä taikka ulkopuolisella olla oikeutta sitä laitetta ostaa kierrätyskeskukselta ilman lupaani. En myöskään ole ostanut pelkkää käyttöoikeutta tietokoneeseeni siten, ettäkö valmistajalla olisi oikeutta harwareen sen jälkeen kun olen sen käytöstä luopunut.
Ti 27.04.2010 @ 05:05
Ehkei kysymys ole kuitenkaan siitä, että paljonko romusta on käyttökelpoista ja paljonko ei. Jos haluat ostaa vanhaa ja käyttökelpoista edukkaasti, niin voit ostaa sitä esim. kirppiksiltä taikka huutonetistä. Muistikuvani mukaan lakia tarkasti lukien valmistajilla on vastuu romun hävittämisessä ainoastaan siinä tapauksessa, ettei tuotetta ole muutettu millään muotoa, eikä siitä puutu esim. komponentteja. Tuolloinkin kierrättäminen tarkoittaa ns. hävittämistä, eli esim. mettallien tateen ottoa ja murskaamista jne.. Ei siis todellakaan sitä, että hävitettäväksi tarkoitetusta laitteesta kierrätyskeskus myy toimivia komponentteja. Minä kun olen tietokoneen ostanut kaupasta, niin omistan hardwaren 101% ja haluan myös päättää myynkö itse sen laitteen vai vienkö sen murskaamalla hävitettäväksi. Ei yhteiskunnalla taikka kierrätyskeskuksella voi olla valtaa myydä taikka ulkopuolisella olla oikeutta sitä laitetta ostaa kierrätyskeskukselta ilman lupaani. En myöskään ole ostanut pelkkää käyttöoikeutta tietokoneeseeni siten, ettäkö valmistajalla olisi oikeutta harwareen sen jälkeen kun olen sen käytöstä luopunut.
Ihmisillä on kumma taipumus hinnoitella tuotteensa kirpputoreilla uuden tuotteen hinnoilla... yleensä.
Ja katsohan tarkemmin tältäkin sivulta löytyvää asetusta sähkö- ja elektroniikkaromusta:
3 pykälä: sähkö- ja elektroniikkalaiteromulla tarkoitetaan sähkö ja elektroniikkalaitetta, jota on jätelain 3 §:n 1 momentin mukaan pidettävä jätteenä, mukaan lukien kaikki komponentit, osakokoonpanot ja kuluvat materiaalit, jotka ovat osa tuotetta silloin, kun se poistetaan käytöstä.
Huomioi kohta "mukaan lukien kaikki komponentit ja osakokoonpanot". Minä käsitän tuon niin, että valmistajilla on vastuu joka ikisen komponentin kierrättämisestä. Esimerkkinä vien television kierrätykseen, mutta siitä on kaukosäädin hukkunut aikoja sitten. Kaukosäädin on kuitenkin tullut television mukana sitä ostettaessa. Tuolloinhan tuotteesta on poistettu osakokoonpano/komponentti, joten eikö televisio sitten kelpaakaan kierrätykseen? Ensi viikolla kaukosäädin sitten löytyy lämpöpatterin välistä, ja toimitan sen asianmukaiseen kierrätykseen. Eikö se kaukosäädin kelpaa, koska minulla ei ole siihen sopivaa vastaanotinta?
Tiedän kyllä, että elker/serty kertoo sivuillaan että tuotteet tulee olla kokonaisia. Perustelevat tätä kummallisuutta turvallisuussyillä - joita ei ole. Syy taitaa olla siinä, että pelkäävät rahanarvoisten osien poistoa (siis murskaimessa rahanarvoisten) En tiedä tarkemmin, miten ser-pisteet suhtautuvat osittain purettujen laitteiden tuomiseen... Asiaa pitänee selvitellä. Tuntuu kyllä oudolta, koska murskaimeenhan ne laitteet loppujen lopuksi kuitenkin päätyvät.
Ja sinä et valitettavasti päätä sitä, murskataanko tietokoneesi vai ei. Voit myydä itse laitteen jollekin, mutta jos olet päättänyt viedä sen ser-kierrätykseen, niin et omista laitetta enää (olet luovuttanut sen) vaan tuottajajärjestöt omistavat sen.
6 pykälässä sanotaan seuraavaa: "Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu on kerättävä ja varastoitava siten, että uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen soveltuvat kokonaiset laitteet ja osat voidaan ensisijaisesti käyttää uudelleen ja toissijaisesti kierrättää mahdollisimman tarkasti."
Eli nyt se sinun entinen tietokoneesi menee kierrätyskeskukseen/käsittelyyn. Jos tietokone toimii, tulee se ensisijaisesti käyttää sellaisenaan uudelleen. Toissijaisesti se tulee kierrättää mahdollisimman tarkasti. Eli jos vaikka muistit ja näytönohjain ovat ehjiä - ne tulee mahdollisimman tarkasti kierrättää. Eli käyttää toisen tietokoneen osakokoonpanona, tai myydä osina.
Jos tietokoneesi menee murskaimeen muitta mutkitta - asiassa rikotaan lakia.
Ti 27.04.2010 @ 05:15
Meillä in ratkaisu tähän ongelmaan koska se mitä tarvitaan on ns “ClearingHouse” toiminto. Järjestelmä on rakennettu ensisijaisesti panimoitten pullokäsittelyyn mutta elektroniikkaromun käsittelyssä on aika pitkälti samanlaisia piirteitä. Lisää tietoja
http://www.retpack.fi/
Jara Omtimaxin alla on 10 min video jonka kertoo miten järjestelmä toimii y m
Suomen Palautuspakkaus Oy (PALPA)hoitaa panttijärjestelmä Suomessa ja se toimii ihan samalla lailla kuin tämä rumba eli ketään ei pääse tarkistamaan kunnolla mistä oikein on kysymys. PALPA ei haluaa että ketään saa tietää miten paljon tälkkejä/pulloja/ kiertää järjestelmässä ja siksi he ovat ottaneet kovat paukut käytäkseen meitä kohtaan
http://pahapalpa.blogspot.com/
PALPAn omistajat panimot ja kauppa käyttää n 30 - 40 miljoona €/vuosi rahaa joka tulee panttinetosta (tölkkejä ja pulloja joka ei lunasteta panttia) oman toimintansa eli ihan samaa käytäntöä kun tässä. Valvoova virasto on sama kun tässä?
Ti 27.04.2010 @ 10:35
Kyllähän se käytetty tavarakin kiertää kunhan ei pyydetä
liikaa kuten Tornion kierrätyksessä missä vanhasta (20v) pienestä teeveestä kehtasivat pyytää 50 euroa vaikka vitonen olis ollut kohtuullinen hinta.Ne on muutenkin niin pirun nuukia myymään mitään kohtuu
hyvää tavaraa,purkavat mielummin.Torniossa kaikki muukin tavara ylihinnoitellaan raakasti.Eli työnjohtajat
eivät ole ajantasalla.Eikä siellä makseta palkkaakaan,
käyttävät hyväkseen pitkäaikaistyöttömiä jotka saavat ylläpitokorvausta,meinaavat että köyhällä on hyvä olla
kun saa ilman palkkaa töitä tehdä.Niin ja se pölynen työ-
ympäristö,tulostimien laserkasetitkin hajotetaan ja musta
pöly leijuu hallissa missä ei ole toimivaa ilman vaihtoa.
Ei taida työsuojelupiirikään tajuta asian vakavuutta kun
toiminta jatkuu entisellään.
Ti 27.04.2010 @ 12:02
Sertyn ohje uusiokäytöstä toteaa siten, että uusiokäyttöön tarkoitetun tuotteen pitää olla jotakuinkin uutta ja alkuperäsitä vastaavassa kunnossa, tarkastettu sekä tietotekniikan osalta tietoturvasta pitää olla huolehdittu. Tuotteissa ei saa olla pienintäkään vikaa. Kaipa sillä kierrätysverkollakin on jokin vastuu esim. kierätettävän tuotteen turvallisuudesta. Sinne kierrätykseen kun pääsääntöisesti viedään pelkkää vanhaa romua siinä uskossa romutettavaksi, ettei se enää palaa kiertoon. Mikäli laitteessa jokin sähköinen vika on ja uusi omistaja siitä tällit ottaa näpeilleen, niin empä usko, että EkoKaarina ottaa vastuulleen moisia tapahtumia. Itse olen ollut vuosia Salon tehtailla kasaamassa uutta tietotekniikkaa ja tiedän kuinka vastuullista työtä on jo uusien laitteiden sähköturvallisuudesta huolehtiminen. Samalla tehtailla on todella vaativat keinot esim. suojella tekijää, mikä sähköturvallisuustesteissä sattuukin olemaan jokin viallinen laite. joka vaarantaa testaajan terveyden. Ei siis kellään, ei valmistajilla taikka yhteiskunnalla voi olla riittäviä resursseja tehdä 5-10 vuotta vanhalle laitteelle uutta vastaavaa tarkastusta ja vaikka olisikin, niin on hyvinkin luonnollista, että tuottellee tulee uutta vastaava hinta ja toden-näköisesti vielä tätäkin korkeampi, koska laitteita joduttaisiin todellakin tarkastamaan satoja taikka tuhansia jotta saataisiin yksi myytävä.
Samainen Sertyn ohje toteaa, ettei kierrätyspisteet pääsääntöisesti ota vastaan pelkkiä komponentteja niiden terveysriskin vuoksi. Et sinä voi autopurkaamoonkaan viedä pelkkää starttimoottoria taikka mennä alueelliselle kaatopaikalle penkomaan jotakin syömisen arvoista.
Kaikkihan me olemme tottuneet kasaamaan tietokoneita ja tietotekniikkaa jo peruskoulun ala-asteella, mutta pienen pk-yrityksen, harrastelijan ja ison tehtaan erot näkyvät jo tuotteen kasauksessa. Nokian tehtailla kun ei kasaaja sitten pidä päällänsä edes villapaitaa taikka edes kävele lattailla ilman etteikö tekijä itse olisi staattiselta sähköltä maadoitettu. Elektroonisen komponentin vialliseksi saattaminen ei siis todellakaan vaadi muuta kuin yhden purkajan huolimattoman käsittelyn. Vielä 90-luvun alussa pienet pk-yritykset kasasivat tietotekniikkaa sillä tuloksella, että joka toisessa laitteessa oli vähintäänkin viallinen muistikampa. Suuremmat valmistajat saattavat jäljittää villista tuotetta ja komponenttia esim. läpivalaisemalla ja mikroskooppisen tarkalla tutkimuksella. Edes näiden toimenpiteiden jälkeen valmistajat eivät yleensä ota vastuuta tuotteen toimivuudesta vuotta pidemmäksi aikaa. Millä ilveellä voisit kuvitella, että kukaan voisi olla vastuussa 5-15 vuotta käytetystä tuotteesta. Kuten todettu, tuote on uudelleen käyttö kelvoton jo sen jälkeen jos yksi muitikampa on viottunut staatisen sähkön vuoksi.
EkoKaarinan SER-kierrätys toki ottaa vastaan vaikka lekalla hajoitetun piirilevyn taikka kymmeneksi osaksi pätkityn sähköjohdon taikka auton starttimoottorin. Tekijöillä ei ole minkäänlaista koulutusta, eikä he ole millään muotoa suojattu mahdollisilta terveysuhilta. Tv:ssä toki näytettiin kuvaa Kuusakosken kierrätyksestä, jossa vasaraa heilluttavalla tekijällä oli päässään happinaamari. EkoKaarinaan pääsemisen ehto on pitkä työttömyys, alkoholismi ja eduksi katsotaan venäjänkielentaito.
Se ei siis todellakaan ole mitään uusiokäyttöä jos vanhoista koneista korjataan toimivia taikka tietotekniikkaa harrastava Möttönen päästetään penkomaan purettujen emolevyjen ja muistikampojen joukkoon etsimään jotakin käyttökelpoista. Sitä käytettyä, korjattua ja ammattitaidolla testattua elktronniikkaa saa alan liikkeistä ja sitä myöden muistikamman ja vanhan kuvaputki tv:n hinta muodostautuu suolaiseksi.
Ti 27.04.2010 @ 13:50
Niin, on todella mielenkiintoista todeta, että Suomessa laaditaan lakeja, joita ei tarvitse noudattaa.
Kuitenkin Suomessa on lakeja, joita tarvitsee noudattaa, sillä onhan vankiloissakin ihmisiä, jotka eivät ole jotain lakia noudattaneet, näin ainakin oletan.
Ehdotankin, että laaditaan laki, joka määrittelee mitä lakeja on noudatettava ja mitä ei.
Tietysti sen jälkeen tulisi päättää noudatetaanko tätä lakia vai ei
Ti 27.04.2010 @ 13:59
Ohjelmassa haastateltiin Espoolaismiestä, joka oletti, että kevätkeräyksen laitteet toimitetaan asianmukaisesti uudellenkäyttötarkistukseen kuten laki määrää. Hän tiesi, jopa Vuosaaren työttömien kunnostustoiminnan. Valitettavasti laitteet toimitetaan suoraan murskaukseen, eikä niistä uudelleenkäytetä grammaakaan.
Vuosaaren työttömät on perustanut yhdistyksen nimeltä Työ & Toiminta ry, joka tekee juuri tuota uudelleenkäyttötyötä pitkäaikaistyöttömiä työllistäen.
Eli, mikäli haluat, että laitteesi uudelleenkäyttömahdollisuus vielä tarkistetaan, toimita se suoraan esim myymäläämme Myllypuron liikuntamyllyyn, Myllypurontie 1 B, Muut osoittet ja aukioloajat netistä www.kierratys.net
Ti 27.04.2010 @ 14:53
SERTY:n ensimmäinen toimitusjohtaja Timo Valkonen ja Timo Laatikainen Upolta kulkivat aiemmin käsi kädessä vastustamassa uudelleenkäyttöä. Se olikin ymmärrettävää, sillä kunnostetut koneethan leikkasivat UPO:n uusien koneiden markkinoita. Valkonen oli palkkasoturi, jonka tehtävänä oli estää uudelleenkäyttö. Molempien motiivi oli raha. Luonnosta ja työllistämisestä viis.
Nykyisten tietojen mukaan Timojen tiet ovat eronneet, ja Timoista Vaaleampi on haastanut SERTY:n oikeuteen laittomasta erottamisestaan.
Nokkisiko korppi sittenkin korpin silmää?
Ti 27.04.2010 @ 15:03
SERTY:n ensimmäinen toimitusjohtaja Timo Valkonen ja Timo Laatikainen Upolta kulkivat aiemmin käsi kädessä vastustamassa uudelleenkäyttöä. Se olikin ymmärrettävää, sillä kunnostetut koneethan leikkasivat UPO:n uusien koneiden markkinoita. Valkonen oli palkkasoturi, jonka tehtävänä oli estää uudelleenkäyttö. Molempien motiivi oli raha. Luonnosta ja työllistämisestä viis.
Nykyisten tietojen mukaan Timojen tiet ovat eronneet, ja Timoista Vaaleampi on haastanut SERTY:n oikeuteen laittomasta erottamisestaan.
Nokkisiko korppi sittenkin korpin silmää?
Väitätkö, ettei uuden tuotteen valmistaminen työllistä? Mikäli tuotteen vie kierrätettäväksi paikkaan, joka hyötykäyttää metallit ja murskaa muun jätteen, niin kierrättäjä saa palkkarahaa, jolla ottaa vaikka pankkilainaa ja ostaa asunto. Silloin kun valmistetaan uusi tuote, niin se työllistää henkilön, joka saa palkkaa jola ostaavaikk asunnon. Miksi meidän pitäisi tukea Kaarinan kaltaista laittomalla keinoilla ser-työllistäömistä, jonka tekijä ei voi ottaa pankkilainaa ja ostaa asuntoa?
Ti 27.04.2010 @ 15:09
Sertyn ohje uusiokäytöstä toteaa siten, että uusiokäyttöön tarkoitetun tuotteen pitää olla jotakuinkin uutta ja alkuperäsitä vastaavassa kunnossa, tarkastettu sekä tietotekniikan osalta tietoturvasta pitää olla huolehdittu. Tuotteissa ei saa olla pienintäkään vikaa. Kaipa sillä kierrätysverkollakin on jokin vastuu esim. kierätettävän tuotteen turvallisuudesta. Sinne kierrätykseen kun pääsääntöisesti viedään pelkkää vanhaa romua siinä uskossa romutettavaksi, ettei se enää palaa kiertoon. Mikäli laitteessa jokin sähköinen vika on ja uusi omistaja siitä tällit ottaa näpeilleen, niin empä usko, että EkoKaarina ottaa vastuulleen moisia tapahtumia. Itse olen ollut vuosia Salon tehtailla kasaamassa uutta tietotekniikkaa ja tiedän kuinka vastuullista työtä on jo uusien laitteiden sähköturvallisuudesta huolehtiminen. Samalla tehtailla on todella vaativat keinot esim. suojella tekijää, mikä sähköturvallisuustesteissä sattuukin olemaan jokin viallinen laite. joka vaarantaa testaajan terveyden. Ei siis kellään, ei valmistajilla taikka yhteiskunnalla voi olla riittäviä resursseja tehdä 5-10 vuotta vanhalle laitteelle uutta vastaavaa tarkastusta ja vaikka olisikin, niin on hyvinkin luonnollista, että tuottellee tulee uutta vastaava hinta ja toden-näköisesti vielä tätäkin korkeampi, koska laitteita joduttaisiin todellakin tarkastamaan satoja taikka tuhansia jotta saataisiin yksi myytävä.
Samainen Sertyn ohje toteaa, ettei kierrätyspisteet pääsääntöisesti ota vastaan pelkkiä komponentteja niiden terveysriskin vuoksi. Et sinä voi autopurkaamoonkaan viedä pelkkää starttimoottoria taikka mennä alueelliselle kaatopaikalle penkomaan jotakin syömisen arvoista.
Sertyn ohje ei mielestäni ole sitten yksissä lain hengen kanssa. Eihän kukaan odota käytetyn tavaran olevan uutta tai uutta vastaavaa. Ainoastaan käyttötarkoitukseensa kelpaavaa. Kierrätyskeskusten funktio tulisikin olla, että tuotteiden (kohtuudella korjattavia) vikoja korjataan. Ensin kierrätetään kokonaisena, sitten osina, sitten materiaalina.
Olemme myös kierrätyksen tavoitteista eri mieltä. Sinä viet tuotteita kierrätykseen siinä uskossa, että ne eivät koskaan palaa kiertoon. Minä taas odotan että se kierrätykseen viety tuote palaa kiertoon mieluusti kokonaisena, jos se ei ole mahdollista niin osina tai jos se on täysin käyttökelvoton, niin materiaaleina.
Tuotteiden pienet viatkaan eivät estä lain hengen mukaista toimintaa. Oma ideaalitilanteeni toimivasta kierrätyksestä on seuraavanlainen: Ostan mankan radiolla ja cd-soittimella. Jonkun vuoden kuluttua cd-soitin ei suostu soittamaan levyjä. Vien tuotteen kierrätykseen. Siellä todetaan että lukupää on rikki, eikä sitä kannata korjata. Tuote voidaan kuitenkin myydä vaikka 1 eurolla vanhukselle, joka kuuntelee ainoastaan radiota. 6 kuukauden kuluttua vanhus pudottaa radion vahingossa lattialle. Tuote toimitetaan kierrätykseen. Siellä todetaan että tuote on korjauskelvoton. Tuotteesta otetaan talteen verkkojohto ja ehjä antenni, joita voidaan käyttää toisessa radiossa. Loput osat heitetään Kuusakosken murskaimeen.
Sähköturvallisuustarkistus käytetyissä laitteissa on ihan eri luokkaa kun uusien laitteiden tekemisessä suoritetut. Vai meinaatko että vähintään pitäisi läpivalaista ja röntgenillä katsoa 1,5 vuotta vanhaa tietokonetta (johon siis 18kk sitten on tehty se tarkka sähköturvallisuustarkistus) johon on vaihdettu viallisen muistikamman tilalle ehjä (vaikkapa toisesta tietokoneesta, jossa on ollut viallinen näytönohjain)? Tässä myös huomataan että se staattisella sähköllä rikki mennyt muistikampa ei millään tavoin estä kokonaisen laitteen uudelleenkäyttöä.
Ja mitähän suurta terveysriskiä on 900 komponentissa verrattuna 1000 komponenttiin (huomaa komponenttien vähempi määrä)? Auton starttimoottori-esimerkkikään ei toimi, vaan kyse on autosta ilman starttimoottoria.
Ja kyllä - itsekin tiedän sähköturvallisuudesta ja -tekniikasta jonkin verran. Yksi huolimaton purkaja voi rikkoa laitteen ja estää näin sen kierrättämisen. Siksi purkajia pitäisi kouluttaa käsittelemään laitteita oikein - eikä paiskomalla ja staattisesta sähköstä huolehtimatta kuten ohjelmassa nähtiin
Ja sehän se on uusiokäyttöä, kun laitteet saadaan kiertämään kokonaisina. Mitäpä muuta se voisi muka olla? Onko se talousjätteen uusiokäyttöä, että käyt polkemassa roskapussit kaatopaikan penkkaan?
Jos minä pääsisin Möttösenä penkomaan, ja maksaisin komponenteista kohtuullisen hinnan niin se olisi niin minun etuni, tuottajajärjestöjen etu, kierrätyskeskusten/ser-keräyspisteiden etu ja ennen kaikkea luonnon etu. Ja mitähän nämä "alan liikkeet" ovat, mistä puhut... olisikohan ne niitä kierrätyskeskusia?
Ti 27.04.2010 @ 15:30
Paras tapa uudelleenkäytön edistämiseksi on vanhan laitteen omistajan oma aktiivisuus. Jos omistaa tarpeettoman, mutta toimivan laitteen, kannattaa tarjota sitä tuttavapiirissään ilmaiseksi. Silloin laite voi vaihtaa omistajaa turvallisesti ja veloituksetta, sillä sähköturvallisuus - tai tuotetakuuvastuiden aiheuttamat velvoitteet sekä kustannukset eivät päde yksityisten kuluttajien välisessä lahjoituksessa. Jos tuote päätyy jätevirtaan, sen uudelleenkäyttö velvoittaa toimijan vastaavaan tuotevastuuseen, kuin jos laite olisi uusi.
Ti 27.04.2010 @ 16:13
Paras tapa uudelleenkäytön edistämiseksi on vanhan laitteen omistajan oma aktiivisuus. Jos omistaa tarpeettoman, mutta toimivan laitteen, kannattaa tarjota sitä tuttavapiirissään ilmaiseksi. Silloin laite voi vaihtaa omistajaa turvallisesti ja veloituksetta, sillä sähköturvallisuus - tai tuotetakuuvastuiden aiheuttamat velvoitteet sekä kustannukset eivät päde yksityisten kuluttajien välisessä lahjoituksessa. Jos tuote päätyy jätevirtaan, sen uudelleenkäyttö velvoittaa toimijan vastaavaan tuotevastuuseen, kuin jos laite olisi uusi.
Ehdottomasti hyvä tapa, itse sain tällä menetelmällä pesukoneen. Laite on toiminut kuin junan vessa 6 vuotta eikä merkkiäkään että olisi hajoamassa. Jos nyt ostaisin uuden digitaali-ihmeen niin kestäisköhän se edes 2 vuotta ?.
Ti 27.04.2010 @ 16:19
Ohjelmassa haastateltiin Espoolaismiestä, joka oletti, että kevätkeräyksen laitteet toimitetaan asianmukaisesti uudellenkäyttötarkistukseen kuten laki määrää. Hän tiesi, jopa Vuosaaren työttömien kunnostustoiminnan. Valitettavasti laitteet toimitetaan suoraan murskaukseen, eikä niistä uudelleenkäytetä grammaakaan.
Vuosaaren työttömät on perustanut yhdistyksen nimeltä Työ & Toiminta ry, joka tekee juuri tuota uudelleenkäyttötyötä pitkäaikaistyöttömiä työllistäen.Eli, mikäli haluat, että laitteesi uudelleenkäyttömahdollisuus vielä tarkistetaan, toimita se suoraan esim myymäläämme Myllypuron liikuntamyllyyn, Myllypurontie 1 B, Muut osoittet ja aukioloajat netistä www.kierratys.net
TV1 16.2.2008 klo 20:00
MOT: Työttömien kierrätystä
toim. Riikka Kaihovaara
Ti 27.04.2010 @ 23:59
Itse työskentelen huoltoyrityksessä, jossa jopa 1-2v vanhat ehjät / pikkuvikaiset laitteet lentävät serty lootaan ja niitä ei sieltä saa ottaa tai tulee potkut! Ihan hyvin kelpaisi varmaan suurimmalle osalle ihmisistä nämäkin laitteet. Silkkaa bisnestä koko touhu ja suuret herrat vaan naureskelee ja ajelee niillä bonuksilla ostetuilla luksus autoilla. Tämä yksi haastateltu johtaja oli kyllä niin ylimielinen, että kyllä verenpaine nousi itselläni hetkessä tappiin kun kuuli tyyliin tämän kommentin: "Entä jos laatikossa olisi toimiva porakone, saisiko sen ottaa? -Eihän kukaan sellaista LELUA halua, nousisi kustannukset ja olisi hirveä vaiva järjestelmälle hoitaa tälläinen tapaus.." Siis mikä kustannus? Jos sä vaan otat sen porakoneen siitä, niin eihän se maksa kenellekkään mitään?! Vai meinaako että hän ei sitten saa niitä bonuksia, kun jää yksi porakone uupumaan romulastista?! Ei vaan jaksa ymmärtää näitä!!! Helppoahan se on johtajan niilla palkoilla ostaa vaikka mitä uutta vaikka joka päivä!!!
Ke 28.04.2010 @ 02:06
Itse työskentelen huoltoyrityksessä, jossa jopa 1-2v vanhat ehjät / pikkuvikaiset laitteet lentävät serty lootaan ja niitä ei sieltä saa ottaa tai tulee potkut! Ihan hyvin kelpaisi varmaan suurimmalle osalle ihmisistä nämäkin laitteet. Silkkaa bisnestä koko touhu ja suuret herrat vaan naureskelee ja ajelee niillä bonuksilla ostetuilla luksus autoilla. Tämä yksi haastateltu johtaja oli kyllä niin ylimielinen, että kyllä verenpaine nousi itselläni hetkessä tappiin kun kuuli tyyliin tämän kommentin: "Entä jos laatikossa olisi toimiva porakone, saisiko sen ottaa? -Eihän kukaan sellaista LELUA halua, nousisi kustannukset ja olisi hirveä vaiva järjestelmälle hoitaa tälläinen tapaus.." Siis mikä kustannus? Jos sä vaan otat sen porakoneen siitä, niin eihän se maksa kenellekkään mitään?! Vai meinaako että hän ei sitten saa niitä bonuksia, kun jää yksi porakone uupumaan romulastista?! Ei vaan jaksa ymmärtää näitä!!! Helppoahan se on johtajan niilla palkoilla ostaa vaikka mitä uutta vaikka joka päivä!!!
Syynä on yleensä monia asioita.
1 Ei halua, että tulee joukkoryntäystä tuonne lavoille ja otetaan niitä.
2 Monissa kierrätyspaikoissa nuo lavat punnitaan ja niistä ei saa silloin ottaa mitään, koska jos ovat jo punnittu se vähentää materiaalimäärän painoa, kun ne punnitaan uudelleen lajiteltuina. Tämä tosin jos ovat jo kierrätyskeskuksen puolella ja työntekijä haluaisi ottaa noista jonkun laitteen.
3 pelkäävät kuluttajansuojan vastuuta 6 kuukautta minimi.
4 On yleensä, kuulemma että kuluttaja ottaa jotain ja sitten ei siitä ole hyötyä, kun ei ota kuin sen yhden muistikamman esimerkiksi ja penkoo siinä niitä lavoja ja vie kuulemma aikaa turhaan.
Muutamia syitä vain mitä tuli mieleen
Terv Jussi Kallioniemi
Ke 28.04.2010 @ 04:33
En löydä mistään SER-pykälistä että joku tavallinen kansalainen ei saisi ottaa jonkun tavaran uudelleenkäyttöön. Taitaa olla kierrätysjohtajien hihasta vetämiä omia väitteitä. Päinvastoin, jos minä otan sieltä laitteen jonka uudelleenkäytän ja jota kierrätysfirma vain kierrättäisi, niin minä toimin lain mukaisesti ja jos kierrätysfirma estää sen niin se toimii lain vastaisesti. Toivon että tällainen tapaus menisi jossain vaiheessa oikeuden puitavaksi. Olisi mielenkiintoista nähdä miten lakia noudattava kansalainen saadaan rangaistuksi ja lakia rikkova yritys vapautetuksi.
Se "yli"-tarkastaja siellä Pirkanmaalla pitäisi saada potkituksi pois kun ei tee yhtään mitään asioiden puolesta. Saako hän jopa palkkaakin?
Eniten jäi ärsyttämään sen yhden johtajan, Laatikaisen tokaisu "jos siellä on jokin toimiva lelu...". Aivan kuin toimittajat olisivat olleet pieniä tietämättömiä kakaroita. Mutta se kertookin aika paljon sen johtajan asenteesta lakiin ja uudelleenkäyttöön.
Se kohta jossa aurinkolasipäiset "mafiosot" heittelivät tavaroita keräyslavalle oli sekä hassu että paljon kertova.
Itse olen ostanut tai saanut lähes kaikki elektroniikkalaitteeni käytettyinä, ja korjannut itse tarvittaessa. Minulle, työttömänä mutta osaavana ihmisenä, uudelleenkäyttö on arkipäivää. Tuttavapiirini tuo kaikki laitteensa ensin minulle, koska olen jo kauan varoittanut heitä kierrätyksen vaaroista.
Se, että laitteiden pitäisi kulkea jonkun uudelleenkäyttöfirman kautta tekee niistä kalliita. Jos sen sijaan kuka tahansa korjaamaan kykenevä saisi itse hakea mitä tarvitsee kierrätyslavoilta niin se ei maksaisi mitään hakijalle eikä keräilijälle, päinvastoin, kuljetus- ja lajittelukustannukset jäisivät kokonaan pois, eli kaikki hyötyisivät.
Minä ainakin otan mitä tarvitsen kierrätyslaatikoista. Sinne kaikki ottamani tavarat kuitenkin palautuvat ennen pitkää, mutta vasta silloin kun ne ovat tilassa jolloin kierrätys onkin oikea toimenpide. Itse asiassahan en otakaan vaan "lainaan".
Eli kaikki jotka vähänkin osaavat korjata, hakekaa tavaroita kierrätyslavoilta, se on laillinen oikeutenne ja jopa velvollisuutenne, riippumatta siitä mitä ne kierrätysjohtajat valehtelevat omista itse keksityistä "oikeuksistaan".
Kierrätys maksaa, uudelleenkäyttö on ilmaista, siinä vika.
Ke 28.04.2010 @ 08:53
Elektroniikkaromun vastaanottajilla, kuten Kuusakoskella on romun luovuttajien kanssa sopimus, että elektroniikkaromua ei saa myydä tai luovuttaa yksityiselle.
Eli jos vaikka joku haluais jostain romusta elkoja tai muuntajia tai muuta mukavaa, niin nykyään ei onnistu.
Ennen Kuusakoskelta harrastajat sai ostaa elektroniikkaromua, nyt ei.
Olen joskus pihistänyt Kuusakoskelta tietokoneen atx-powereita. Suurin osa niistä on ehjiä. Niistä saa helposti muokattua kaikenlaisia virtalähteitä harrastelukäyttöön. Rikkonaisista varaosia.
Ke 28.04.2010 @ 11:41
Omistus, eli milloin omistusoikeus siirtyy jollekin pitäisi olla ihan selvä muuten ei koko tuottajavastuu koskaan tulee toimimaan. Mitä WEEE-direktiivissä lukee? Tiedän että Ruotsissa parhaillaan selvitetään tämä pakkauspuolella eli onko se tuottaja va kerääjä joka omistaa romun/materiaalin.
Roskapönttö merkintä joka tuli elektroniikkan 08/2005 pitäisi tietää että romut lajittellaisiin kahdelle eri paikalle eli ne tuotteet joka tuli ennen 2005 markkinalle ja ne jotka tuil sen jälkeen. Tämä ei tehdään myöskään missään vai olenko vääräässä?
Tulli valvoo kaikki tavaralähetykset jotka lähtee maasta ja on aika selvät säännöt mitkä elektroniikka joka saa lähteä ulos maasta. Tullilla on erittäin vaikea valvoa jotain koska koko käsittely tapahtuu ilman että kerätään jotain tietoa vaan tavara kästiellään bulkkina koka matkaa
ClearingHouse toiminto on ainoa ratkaisu saada tämä romuralli hallintaan
Ke 28.04.2010 @ 11:41
Omistus, eli milloin omistusoikeus siirtyy jollekin pitäisi olla ihan selvä muuten ei koko tuottajavastuu koskaan tulee toimimaan. Mitä WEEE-direktiivissä lukee? Tiedän että Ruotsissa parhaillaan selvitetään tämä pakkauspuolella eli onko se tuottaja va kerääjä joka omistaa romun/materiaalin.
Roskapönttö merkintä joka tuli elektroniikkan 08/2005 pitäisi tietää että romut lajittellaisiin kahdelle eri paikalle eli ne tuotteet joka tuli ennen 2005 markkinalle ja ne jotka tuil sen jälkeen. Tämä ei tehdään myöskään missään vai olenko vääräässä?
Tulli valvoo kaikki tavaralähetykset jotka lähtee maasta ja on aika selvät säännöt mitkä elektroniikka joka saa lähteä ulos maasta. Tullilla on erittäin vaikea valvoa jotain koska koko käsittely tapahtuu ilman että kerätään jotain tietoa vaan tavara kästiellään bulkkina koka matkaa
ClearingHouse toiminto on ainoa ratkaisu saada tämä romuralli hallintaan
Ke 28.04.2010 @ 13:33
Aika mielenkiintoista , jos hyödynnän laitetta esim ottamalla siitä varaosia ennenkuin vien sen kierrätykseen asia saakin uuden käänteen. Kokonaisen saan palauttaa ilmaiseksi mutta esim Elker kertoo seuraavaa :
Kuluttajat voivat toimittaa kodin vanhat sähkö- ja elektroniikkalaitteet maksutta virallisiin keräyspisteisiin. Perussääntönä on, että kuluttaja voi kerralla palauttaa samaa tuotetta maksimissaan 3 kpl. Palautuskelpoisia ovat kokonaiset laitteet.Laitteiden tulee olla pääsääntöisesti ehjiä. Osittain tai kokonaan purettuja laitteita ei vastaanoteta SE-laiteromuna, vaan esim. maksullisena kaatopaikkajätteenä tai metallijätteenä.
Eli joudunkin siis maksamaan jos laitetta on purettu ?, mikä ihmeen merkitys tuolla on, sinnehän ne samaan murskaamoon menee oli se laite kokonainen tai ei.
Ke 28.04.2010 @ 13:48
Aika mielenkiintoista , jos hyödynnän laitetta esim ottamalla siitä varaosia ennenkuin vien sen kierrätykseen asia saakin uuden käänteen. Kokonaisen saan palauttaa ilmaiseksi mutta esim Elker kertoo seuraavaa :
Kuluttajat voivat toimittaa kodin vanhat sähkö- ja elektroniikkalaitteet maksutta virallisiin keräyspisteisiin. Perussääntönä on, että kuluttaja voi kerralla palauttaa samaa tuotetta maksimissaan 3 kpl. Palautuskelpoisia ovat kokonaiset laitteet.Laitteiden tulee olla pääsääntöisesti ehjiä. Osittain tai kokonaan purettuja laitteita ei vastaanoteta SE-laiteromuna, vaan esim. maksullisena kaatopaikkajätteenä tai metallijätteenä.
Eli joudunkin siis maksamaan jos laitetta on purettu ?, mikä ihmeen merkitys tuolla on, sinnehän ne samaan murskaamoon menee oli se laite kokonainen tai ei.
Koko tuottajavastuu idea on mennyt sivu suun Suomessa koska yksi tarkoitus on että laite menee takaisin tuottajalle ja jos se maksaa liikaa niin sitten pitäisi alkaa katsoa koko materiaalivalinta uusiksi y m. Tätä puolia ei ole yhtään huomattu Suomessa jos olen ymmärtänyt tilanteen oikein.
Krister A. Martell
Ke 28.04.2010 @ 13:58
Tehdään kantelu EU:lle!
Kun kerran lakia rikotaan, niin tehdään siitä kantelu EU:hun. Kuka lähtisi ajamaan asiaa? Tai miten kantelu pitää laatia?
Ke 28.04.2010 @ 14:03
Itse työskentelen huoltoyrityksessä, jossa jopa 1-2v vanhat ehjät / pikkuvikaiset laitteet lentävät serty lootaan ja niitä ei sieltä saa ottaa tai tulee potkut!
Hmm. Tässäpä olisi aineksia mielenkiintoiseen oikeusprosessiin. Potkuja kun ei voi antaa millä hyvänsä syyllä ja työnantaja joutuu ilmoittamaan syyn irtisanomiseen kirjallisena. Käytännössä tuo ei olisi hyväksyttävä syy irtisanomiselle. Jos itse olisin moisessa firmassa töissä, varsinkin jonkinlaisen pakkotyön yms. takia tahtomattani, niin uhmaisin tuota sääntöä pelkästään huvikseni. Sitten kun irtisanoisivat, niin ei muuta kuin oikeusjuttu pystyyn aihettomasta irtisanomisesta sekä SER-lain rikkomisesta (siis: ensisijaisesti uudelleenkäyttöön, jota olisin itse ollut toteuttamassa siinä).
Ke 28.04.2010 @ 14:37
Itse työskentelen huoltoyrityksessä, jossa jopa 1-2v vanhat ehjät / pikkuvikaiset laitteet lentävät serty lootaan ja niitä ei sieltä saa ottaa tai tulee potkut!
Hmm. Tässäpä olisi aineksia mielenkiintoiseen oikeusprosessiin. Potkuja kun ei voi antaa millä hyvänsä syyllä ja työnantaja joutuu ilmoittamaan syyn irtisanomiseen kirjallisena. Käytännössä tuo ei olisi hyväksyttävä syy irtisanomiselle. Jos itse olisin moisessa firmassa töissä, varsinkin jonkinlaisen pakkotyön yms. takia tahtomattani, niin uhmaisin tuota sääntöä pelkästään huvikseni. Sitten kun irtisanoisivat, niin ei muuta kuin oikeusjuttu pystyyn aihettomasta irtisanomisesta sekä SER-lain rikkomisesta (siis: ensisijaisesti uudelleenkäyttöön, jota olisin itse ollut toteuttamassa siinä).
Muuten voisi kyllä, mutta ei taida meikäläisellä kantti kestää ja ei ole 100% varma että voittaisin kyseisen homman. Meille on mainittu asiasta kirjallisesti ja siinä sanotaan että näiden serty laitteiden ottaminen rinnastetaan varastamiseen työpaikalta.
Ke 28.04.2010 @ 17:42
Meille on mainittu asiasta kirjallisesti ja siinä sanotaan että näiden serty laitteiden ottaminen rinnastetaan varastamiseen työpaikalta.
Tuo kirjallinen ilmoitus kannattaa säilyttää. Sehän on mitä parhain käypä todiste siitä, että työnantajasi rikkoo SER-lakia. Yleensä lakia rikkovat työnantajat toimivat ovelasti, eivätkä jätä mitään kirjallisia todisteita. Esimerkiksi lainvastaiset määräykset pyritään aina tekemään suullisesti, ei koskaan edes sähköpostilla. Nyt olet kuitenkin onnistunut saamaan käsiisi lappusen, joka voi olla arvokas.
Ke 28.04.2010 @ 21:24
Meille on mainittu asiasta kirjallisesti ja siinä sanotaan että näiden serty laitteiden ottaminen rinnastetaan varastamiseen työpaikalta.
Tuo kirjallinen ilmoitus kannattaa säilyttää. Sehän on mitä parhain käypä todiste siitä, että työnantajasi rikkoo SER-lakia. Yleensä lakia rikkovat työnantajat toimivat ovelasti, eivätkä jätä mitään kirjallisia todisteita. Esimerkiksi lainvastaiset määräykset pyritään aina tekemään suullisesti, ei koskaan edes sähköpostilla. Nyt olet kuitenkin onnistunut saamaan käsiisi lappusen, joka voi olla arvokas.
Niin, asiasta on kyllä suullisesti sanottu useinkin ja oliskohan kirjallisesti kerran vai kaksi. Tämä minkä löysin oli tosin "vain" esimieheltä, eikä esim. suoraan johdosta. Muistaaksini myös johdolta on joskus tullut asiasta sähköpostia. Tosin en sitten tiedä miten tulkita tilannetta, koska laatikossa on sekaisin sekä valmistajien että kuluttajien laitteita ja ne on ilmeisesti "romutettu". En tiedä eroaako romutus jotenkin kierrätyksestä, mutta sertyyn ne kumminkin menee. Kyllä se harmittaa katsoa vierestä kun hyvää kamaa menee tuhottavaksi.
Ke 28.04.2010 @ 21:55
Elektroniikkaromun vastaanottajilla, kuten Kuusakoskella on romun luovuttajien kanssa sopimus, että elektroniikkaromua ei saa myydä tai luovuttaa yksityiselle.
Eli jos vaikka joku haluais jostain romusta elkoja tai muuntajia tai muuta mukavaa, niin nykyään ei onnistu.
Ennen Kuusakoskelta harrastajat sai ostaa elektroniikkaromua, nyt ei.
Olen joskus pihistänyt Kuusakoskelta tietokoneen atx-powereita. Suurin osa niistä on ehjiä. Niistä saa helposti muokattua kaikenlaisia virtalähteitä harrastelukäyttöön. Rikkonaisista varaosia.
Niin, ehkä HEILLÄ on sopimus keskenään, mutta minun kanssani heillä ei ole mitään sellaista sopimusta, eikä tietääkseni kenenkään muun romua tuovan kansalaisen kanssa. Jos haastattelisi esim. 100 henkilöä jotka tuovat romunsa keräykseen, että haluavatko he romunsa uudelleenkäytettäväksi vai murskattavaksi niin luulen että 99 sanoisi uudelleenkäytettäväksi. Demokratia on puhunut..
Pe 30.04.2010 @ 09:19
Jälkikommentteja katsottuani vasta nyt MOT:n.Olen työskennellyt pitkän ajan viihde-elektroniikan huollossa ja pohtinut myös second hand shopin toimivuutta Suomessa. Jos puhutaan selkeästi alle 10 v vanhoista tuotteista (eikä vintage), niiden myynnistä käytettyinä laillisesti kuitilla, eikä harmaasta kaupasta,niin haasteita tuovat laitteiden sähkö-ja paloturvallisuusvaatimukset,sekä toimivuustakuu.Varaosien saatavuutta en edes pohdikaan tässä yhteydessä,koska käytetytkin laitteet tulee korjata lähes poikkeuksetta UUSILLA varaosilla,eikä käytetyillä,kuten useasti kuluttajat väärin ajattelevat.Kommentoijat ihmettelivät miksi 80-luvun käytetty tv maksaa esim 85,-. Se nyt on vaan niin Suomessa, että jos kaikki maksut on tarkoitus maksaa asiallisesti eri tahoille,niin alle 50,- hintaan ei ilmaiseksikaan saatua tv:tä pysty kohtuudella huoltamaan,tarkastamaan ja antamaan sille lain vaatimaa käyttötakuuta,jos huoltaja/myyjä haluaa tehdä työtään elääkseen.Tuoteryhmien ja merkkien kirjo on mieletön jolloin rutiinia ei helposti tuotteiden käsittelyssä tule.Jotta kuvio toimisi,tulisi kuluttajien hylkäämät laitteet ensin kulkea asiantuntevan tarkastusyksikön kautta,jossa eroteltaisiin järkevästi korjattavat tuotteet romutukseen menevistä.Tämä olisi ympäristön ja kansantalouden kannalta viisasta, mutta toiminta vaatisi ehdottomasti taloudellista tukea ulkopuolelta ja myös takeet siitä, että tuotteisiin saa varaosia muutkin kuin kartelliin kuuluvat huoltoliikkeet.Toiminta olisi joka tapauksessa marginaalista,koska kyllä me kuluttajat kuitenkin teemme ostopäätökset enemmän elämys- kuin järkipohjalta !
La 01.05.2010 @ 08:50
MOTin ohjelma ja käyty keskustelu osoittaa suhtautumisemme maapaaloamme uhkaavaan kerskakulutukseen olevan vielä käymistilassa. On käytännön maalaisjärkeäkin, mutta kylmän ahne liiketalouden laskelmallisuus ja teollisten prosessien tehoajattelu jyllää ja määrää.
Itse aloitin kierrätyksen keräämällä luita teollisuuden tarpeisiin,muurahaisen munia apteekille ja käpyjä naapurin häkäpönttöön. Sodanjälkeiset amerikan paketit olivat suorastaan taivaan mannaa, vaikka sinisille farkkuhousuille nauroivat silloin kylän koiratkin.
Kun esittelin kuuskytluvun lopulla koemielessä kirpputoritoimintaa, sitä pidettiin sodan traumaattisten kokemusten jälkeen kaupungin häpäisemisenä.
Olin seurannut viiskytluvulta alkaen aktiivisesti elämää itärajamme takana ja kun raja raottui kuuskytluvun lopulla,kierrätys rajan yli alkoi aivan luonnollisena asiana. Meillä heitettin kaikkea sitä roskiin,mistä naapurimme vasta alkoivat unta nähdä.
Itärajaamme on sanottu maailman jyrkimmäksi elintasorajaksi,mitä ei epäile ollenkaan liikkuessaan syrjäkylillä naapurin puolella. Viralliset tahot ovat tietenkin eri mieltä. Köyhien ojentaessa kätensä ottamaan apua lännestä, heidän pelätään pyllistävän Moskovaan.
Kuitenkin kymmenet tuhannet rivikansalaiset ovat saaneet meidän vanhoista Ladoista kulkupelin ja nyttemmin meidän romuttamoiden himoitsemista kodinkoneistamme on tullut sadoille tuhansille perheille apu ja oikotie nykyaikaiseen taloudenpitoon. Oloissa, joissa suurin osa ansioista menee ruokaan ja joissa suuri osa ruokatarpeista tahtoo pilaantua,pakastin tai jääkaappi on elintärkeä.
Organisatiomme kautta vuosittain kierrättämistämme noin 15 000 kodinkoneesta noin 10 000 meni pienin fiksauksin jatkokäyttöön ja kolmannes romutettavaksi. Nyttemmin jatkokäytön tultua EY:n ohjeistuksella pakolliseksi,tilanne on muuttunut vaikeaksi;toimivia laitteita on saatavilla vähän ja kierrätystämme katsotaan kaiklta tahoilta kieroon.
Kun joku uskalsi väittää, ettei romusta voi mitään toimivia löytää, voin valistaa, että esim. taloyhtiöiden kalusteiden uusinnasta tulevista koneista ei rikkinäisiä voi juurikaan löytää. Laitteet ovat toimineet viime hetkeen saakka ja voivat toimia vielä vuosia,jopa vanhemmat vuosikymmeniä uudessa kodissa.
Sekopäistä tilannettamme kuvaa sekin,että EY:n kestävän kehityksen direktiivin terminologialle ei ole vakiinnutettu selviä käsitteitä. Reuse ja recycling on meillä vain kierrätystä.
Mielestäni jatkokäyttö ja romuttaminen eivät oikein sovi saman sanan alle,vaikka kierrätystä molemmat ovatkin.
Kansainvälistä kierrätystämme on vaikea lopettaa, vaikka se onkin tehty monin tavoin vaikeaksi. Tulevaisuutta ajatellen voisi olla edullisempaa toimittaa rautaa nyt rajan yli kuin myöhemmin rajalle. Ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä ja rajat vain rajoja.
Vaikka voi tuntua siltä, että meitä määräävät voimat joihin emme voi vaikuttaa,olemme kuitenkin kuluttajina ja kansalaisene viime kädessä vastuussa tulevaisuudestamme ja kohtalostamme.
Tarvitsemme tukea ja apua työhömme.Infoa enemmän www.cbctrading.net ja postia email@cbctrading.net
La 01.05.2010 @ 11:10
Laskin tuossa että jos romua kerätään 54 miljoonaa kiloa ja keskipaino olisi vaikka 20 kg. Laitteita palautuisi siis 2,7 milj. kpl/v, pvässä 7500 kappaletta vuoden jokaisena päivänä . Riittää siinä tarkastettavaa... Lisäksi mietin että mihinhän edes 10% tuosta määrästä myytäisiin. Ja mihin nykyisiä liikkeitä ja valmistajia tarvitaan.. ja mihin ne työpaikat häviäisi. Voi olla että opiskelijoiden määrä ei riitä ihan kaikkien televisioiden ostoon. Onko kukaan vaivautunut laskemaan kuinka paljon enemmän sähköä kuluisi kun kaikki alkaisivat käyttämään 10-15 vuotta vanhoja laitteita?