Kauppamiehet ”isänmaan” asialla
Tuntemattomat tilit, veroparatiisit ja salaiset konsulttisopimukset. Siinä aineksia kansainväliselle korruptiosopalle. Suomalaisissa tuomioistuimissa on tähän asti käsitelty ainoastaan kahta suurta kansainvälistä lahjustapausta, jossa suomalaista yritystä epäillään lahjuksen antamisesta ulkomailla. Molemmissa tapauksissa kyseessä on Wärtsilä. Tapauksilla on paljon samankaltaisuuksia.
Molemmissa tapauksissa suuria rahasummia maksettiin konsulttien yksityisille tileille Sveitsiin ja Jerseyn saarelle. Konsulteille rahaa lähettäneet Wärtsilän johtajat eivät selvittäneet kenelle markat ja eurot oikeastaan menivät. Poliisikuulustelussa epäilty ei muistanut konsultin nimeä eikä osoitetta. Epäilty tunnusti, että hän ei ollut edes tutkinut konsultin pätevyyttä.
Korruptiotapauksia tutkitaan pitkään ja itse oikeusprosessi on vielä pidempi. Näin epäilty joutuu muistelemaan hyvinkin vanhoja asioita. On ymmärrettävää, jos puhelinnumerot ja osoitteet unohtuvat. Mutta eivät nimet eivätkä tapaamiset? Entä miten on mahdollista, että Wärtsilän kaltainen suuryritys ei tutki konsultin taustoja tai pätevyyttä tehtävään ollenkaan? Miten Wärtsilällä voi olla kolme miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa lähetettäväksi tuntemattomalle tilille veroparatiisisaarelle? Samaan aikaan Wärtsilä on saanut vuodessa 20 miljoonaa euroa tukiaisia valtiolliselta Tekesiltä.
Ohjelmassa Wärtsilän johtaja Marko Vainikka vakuuttaa, että yhtiöllä on selkeät säännöt miten konsultteja käytetään. Yhtiön sisäinen valvonta on mahdollisesti tiukentunut näiden kahden tapauksen seurauksena. Toisaalta moni kansainvälisillä markkinoilla toimiva suomalaisyrittäjä vahvistaa, että näinhän se menee: kauppoja ei synny ilman lahjuksia. Onko siis parempi lahjoa maailmalla, jotta suomalaiset työpaikat pysyvät Suomessa.
Jutun teon yhteydessä haastateltujen poliisien, syyttäjien, tuomareiden ja muiden asiantuntijoiden yhteinen viesti oli selvä: Suomessa on hyvin vähän kokemusta kansainvälisistä korruptiotapauksista. Ruotsalainen korruptioasiantuntija Thorsten Cars kritisoi voimakkaasti suomalaisia tuomareita. Hänen mielestään molemmat Wärtsilä-tapaukset osoittavat, että tuomarit ovat varovaisia kun vastassa on suuri ja mahtava yritys. Ja että tuomarit eivät osaa nähdä kokonaisuutta korruptiotapauksissa. Ne ovat palapelejä, joissa täytyy katsoa kokonaiskuvaa, ei vain yksittäisiä paloja.
Kokemus alkaa valitettavan nopeasti karttua kun tuomioistuimiin tulee keväällä useita, uusia kansainvälisiä korruptiotapauksia: Patria-Egypti, Patria-Slovenia, Instrumentarium-Costa Rica.
Toistaiseksi on voinut vain todeta, että lahjus se on joka kannattaa.
> Lue lisää ohjelmasta
6 kommenttia
Ma 21.02.2011 @ 20:46
Suomessa on tuomioistuinten osalta myös yksi erikoinen tapa nimittäin välimiestoimeksiannot. Tuomarit voivat ylintä tuomioistuinta myöten ottaa vastaan rahakkaita välimiestoimeksiantoja (=lue konsulttitoimeksiantoja). Monien teollisuudenalojen yleisissä sopimusehdoissa välimieslausekkeet ovat standardiehtoja. Toisin sanoen julkisuudelta piilossa ratkotaan koko ajan isompia ja pienempiä riitoja. Urallaan tai taloudellisessa hyvinvoinnissaan eteenpäin pyrkivän tuomarin ei kannata ensimmäisenä astua suuren teollisuusyrityksen varpaille. Kuten ruotsalainen haastateltava sanoi tavallisen pakettiautoyrittäjän tai kansalaisen varpaille on paljon helpompi astua. Parahdus tuskin kuuluu korkeimpaan oikeuteen asti.
Ma 21.02.2011 @ 21:01
Hvvä että tongitaan.
Tasapuolisuuden vuoksui haluaisin vilkaista myös mitalin toisita puolta
JOS ei kauppaa olis saatu suomeen ilman näitä "konsulttipalkkioita":
Paljonko työvuosia olisi menetetty, ilman niitä kauppoja ?
Paljonko suomen valtiolta olisi jäänyt saamatta verotuloja? Paljonko valuuttaa suomeen olisi jäänyt tulematta?
Paljonko suomen veronmaksajat olisivat joutuneet maksamaan työttömyyskorvauksia, jos nämä työt olisivat menneet muualle?
Jos suomen teollisuudelta kielletään ulkomaisten konsulttipalvelujen käyttö kokonaan nimittämällä niitä aina lahjuksiksi, niin kuinka suuri vaikutus sillä olisi ja keihin kaikkiin se vaikuttaisi?
Pyydän että Wärtsilä ja MOT-toimittajat kertoisivät myös näistä.
Ma 21.02.2011 @ 21:09
Ohjelma oli toki mielenkiintoinen. On mielestäni kuitenkin aika härskiä väittää, että Wärtsilä on antanyt lahjuksia, sillä prosessi on vielä kesken. No, tällainen "journalismi" on sitä MOT-tyyliä.
Erikoista muuten, että syyttäjä Peter Levlin puhui suomenkielisessä ohjelmassa äidinkieltään ruotsia! Eikö hän (kielitutkinoon suorittaneena) virkamiehenä osaa kunnolla suomea, vai mikä mikä moiseen mahtoi olla syynä. Arviolta noin 95% katsojista oli suomenkielisiä, ja he oletettavasti haluaisivat suomalaisten puhuvan TV 1:n ohjelmissa suomea!
Ti 22.02.2011 @ 09:59
Erittäin mielenkiintoinen ohjelma, kiitos siitä! Suomi on
kuulunut jo ensimmäisten joukossa vuodesta 1995 asti
EU:iin ja harrastanut kansainvälistä kauppaakin kuitenkin
jo ainakin 70-luvulta lähtien isojen yritysten myötä. Miten
on sitten mahdollista, että PISA-koulutetut ei tiedä muka
edes Eurooppatasolla juridisia säännöksiä yksinkertaisis-
ta sopimuskäytännöistä?! Kuitenkin kirjanpidollisestikin normaalisti on aina olemassa lasku, jota vastaan suoritus
maksetaan. Suomessa käytäntönä ollut pankkien kautta.
Ei suinkaan salkussa kannettavat riihikuivat setelit! Asiakassopimusten sisältö voi olla salainen, mutta miljoonamaksujen osalta maksusuunnitelma reskontrassa. Jokainen myös tietää Jersey-saaren maineen! En oikeasti voi ymmärtää kansainvälisten
sopimusten nykyvastuuttomuutta, itsekin edelleen toimin
valantehneenä prokuristina. Kyllä vaan suomalaisia
tunnutaan vietävän kuin pässiä narussa asiassa kuin
asiassa...Varsinkin kotimaassa...Kenenkään ei oikeasti
tarvitsekaan vastata mistään sopimuksista...Oppia ikä
kaikki...Järkyttävää...Kasvotonta toimintaa yritysmaailmassa, juridiikassa...Ruotsista on paljon siis
opittavaa, kaksikielisyys on siis valttina edelleenkin,
ainakin korruption kitkemisessä!
Ti 22.02.2011 @ 17:04
Suosittelen katsomaan FST5:n ohjelmia, jotka kaikki ovat tekstitettyjä suomeksi. Siellä on ajankohtaisohjelmat Obs ja Spotlight, joihin molempiin Minna Knus-Galan on tehnyt hienoja tutkivan journalismin juttuja. Suosittelen myös ohjelmia Seportaasi, jossa kerrotaan erilaisten ihmisten elämästä, sekä ohjelmaa Närbild.
To 24.02.2011 @ 13:27
Suomi ei kestä kansainvälistyviä yrityksiä
Mot –ohjelma 21.2.2011 oli malliesimerkki siitä, miten mediamme elämää kokemattomat toimittajat haluavat lopettaa isojen yritysten ja työnantajien toiminnan kotimaassamme. He ajavat heidät ulos maasta. Ko. ohjelma käsitteli Wärtsilän kahta kauppaa ensimmäinen Gotlands rederietille ja toinen Keniaan. Näissä yritettiin saada Wärtsilä vastuuseen siitä, että se on käyttänyt kaupanteossa ulkolaista ko. kohteen tuntemaa välikättä. Tampereen kouluttamat vasemmistoradikaalitoimittajat eivät tajua pätkääkään, miten mahdotonta on suomalaisen myydä esimerkiksi mustaan Afrikkaan isoa voimalaitosta. Nuo elämää kokemattomat toimittajat, voisivat olla tyytyväisiä, että noinkin pienellä välikäsirahalla saa kauppoja syntymään. Kyseessähän oli 1-3% myyntiprovisio. Yksikään noista kaupoista ei tuonut rahaa Wärtsilän omille toimihenkilölle ts. omaan pussiin. Ei löydy Tampereen loankaivajista edes ensimmäiseenkään neuvotteluun naisedustajaa saati sitten myymään ko. laitosta. Siihen tarvitaan Afrikkaan musta naama ja paikallistuntemus ja ennen kaikkea ”voiteluaineiden” asiantuntija.
Nyt tuossa suomenkielisessä MOT-ohjelmassa (TV-kanava 5 esitteli asian jo edellisessä kuussa) jätettiin pois tahallaan sen tosiasia, että isoon kauppaan tarvitaan ostajamaan asiantuntija, ja että ulkomaan kauppa edellyttää välikäsiä. Välikäsi maksaa aina jotain, vaikka kuinka Tampereella opetetaan sitä lainvastaiseksi.. Tätä nämä loistoimittajat eivät siis tajua.
Aikoinaan SDP luuli olevansa menestyviä ja aateuskollisia business-ihmisiä. Siinä uskossa meni Kansa, OTK, Haka, KK ja Elantokin. Meiltä meni myös Patria, joka olisi voinut olla EU:n erään sektorin johtava tuotantolaitos. Ei ole enää eikä tulekaan. Kiitos tutkivan journalismin.
Luontoliiton ja Vihreiden tappolistalla ovat paperitehtaat, Outokumu eri laitoksineen suuren sähkön käyttönsä takia. Nyt nekin ovat harkitsemassa poislähtöä.
Ei Suomessa voi toimia isoja kansainvälisyyteen saakka kehittyneitä yrityksiä. Siitä pitävät huolen media, Vihreät, luontoaktivistit, AKT-liitto ja jopa Kepukin.
Pienyritykset tapetaan kateudella ja työaikaohjeilla (mm, pienet kuljetusliikkeet), verotuksella, kaikenlaisilla ohjeilla ja normeilla. Meillä on kyllä yhteiskunnan kahtiajakavia poliittisia taikureita, jotka tuosta vain synnyttävät 100.000 työpaikkaa. Onko heillä tietoa, että siinä tarvitaan 100.000-200.000 euroa työpaikkaa kohti satsausta. Ehkä se tapahtuu poliittisten puoluejäsenten ja ammattiyhdistyspamppujen ryhtyessä yrittäjiksi? Nyt mm. sosdemit ovat valmiit ottamaan nuo rahat politiikkojen käyttöön vaan ei investointeihin ja yrityksen vakavaraisuutta lisäämään. Yritysmaailmaa tuntemattomat eivät tajua, miten on selvää, että vain kannattava yritystoiminta pysyy pystyssä. Siinä ei auta politiikkakaan.
Mistähän nuo tyhjänpäiväiset ”tonkivat” medianalut kirjoittavat sitten, kun meidän isot, vientiin kykenevät yritykset ovat rajojemme ulkopuolella? Voidaan vain yhteenvetona todeta, että yhteiskunnassamme on puolueita: niin vasemmistoa luin luontoihmisiä mediasta puhumattakaan, jotka kaikki haluavat Suomen kurjistuvan mahdollisimman pian, kuten aikoinaan kommunistit 60-70-luvulla.. He ajoivat isoja yrityksiämme iso-veljen syliin. Nykyisiltä mainituilta niin median kuin politiikankin edustajilta puuttuu talouselämän realiteettien tuntemus ja yhteydet tuotantoelämään.. Eduskunnassakin heidän tavoite on lopettaa kaikkia taloudelliset ja tuotannolliset yhteydet ”kapitalisteihin” kuten aikoinaan Suomen nuorin opetusministeri teki korkeakouluille.
22.2.2011 /Viljo Järvenpää, Kerava