Käräjäoikeus opettaa journalismia

Matti Virtanen - Helsingin käräjäoikeus antoi uudenvuoden alla tuomion syyskuussa 2005 esitetystä MOT-ohjelmasta "Pyhä sota Turussa", josta kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen oli nostanut kunnianloukkaussyytteen marraskuussa 2007.
 
Kuten tavallista, oikeuden päätös oli kaksijakoinen: Toimittaja Ann-Nina Finne vapautettiin törkeää kunnianloukkausta koskeneesta syytteestä, mutta ohjelman vastaavana toimittajana syksyllä 2005 ollut TV1:n johtaja Ismo Silvo tuomittiin päätoimittajarikkomuksesta sakkoihin.
 
Niin sanotun tavallisen kunnianloukkauksen kynnys kuitenkin ylittyi, joten Yleisradio, Finne ja Silvo määrättiin maksamaan kolmelle kantajalle vahingonkorvauksia yhteensä 8 000 euroa eli kymmenesosan vaaditusta määrästä.
 
Jutussa oli kysymys kolmesta Turussa asuvasta kurdimiehestä (A, B ja C), joilla oli ollut MOT:n lähteiden mukaan yhteyksiä Irakissa terrorijärjestöjä rahoittaviin tahoihin. MOT selvitti näitä erittäin vakavia väitteitä useista lähteistä, ja päätyi lopulta Irakin Kurdistaniin haastattelemaan A:ta ja B:tä, jotka oli pidätetty näiden epäilyjen vuoksi. Molemmat kiistivät haastattelussa terroriyhteydet. Ohjelmassa todettiin myös, että heidät oli sittemmin vapautettu todisteiden puutteessa.
 
A ja B esiintyivät MOT:ssä omilla kasvoillaan ja nimillään. Syytteessä tätä ratkaisua kuitenkin moitittiin. Käräjäoikeus toteaa, ettei pidätettynä olleiden miesten nimien mainitsemista tai heidän kasvojensa näyttämistä haastattelun yhteydessä voi pitää kunnianloukkauksena:
 
"He olivat suostuneet haastatteluun, olleet tietoisia haastattelun aiheesta ja saaneet esittää vastineensa epäilyihin. Käräjäoikeus ei pidä uskottavana A:n (nimet muutettu - mv) oikeudessa esittämää väitettä siitä, että hänet olisi pakotettu antamaan haastattelu. Vaikka C ei ole suostunut haastatteluun, ei pelkästään mainintaa siitä, että hän on ollut pidätettynä, voida pitää kunninanloukkauksena."
 
"Ohjelmassa esitettyjen A:n ja B:n haastattelujen perusteella käräjäoikeus katsoo, että kumpikin on ollut tietoinen siitä, että kyseessä on ollut Suomessa esitettävä televisio-ohjelma ja että haastattelun aiheena on ollut heidän epäillyt yhteytensä terroristijärjestöihin. Sekä A että B ovat ohjelmassa kiistäneet heihin kohdistuneet epäilyt."
 
Missään vaiheessa ohjelman lähettämisen jälkeen miehet eivät lähestyneet MOT:n toimitusta. Ei tullut vastineita, ei oikaisupyyntöjä, ei vaatimuksia netissä olevan käsikirjoituksen poistamiseksi, ei edes moitteita. Heidän ainoa reaktionsa oli rikosilmoitus, jolla he vaativat rangastuksia toimittajalle ja päätoimittajalle, sekä yhteensä 80 000 euron vahingonkorvauksia. Mitään todisteita tai tositteita väitetyistä vahingoista ei oikeudelle esitetty.
 
Finnen osalta törkeän kunnianloukkauksen syyteoikeus ehti vanhentua kahdella kuukaudella, joten oli alusta asti selvää, ettei häntä voida tuomita. Jostain syystä kihlakunnansyyttäjä Kolehmainen ja kantajien asianajaja Antti E. Hemmo vaativat kuitenkin rangaistusta myös Finnelle. Ilmeisesti Suomen oikeuslaitos on jo niin huonossa kunnossa, että tuomiota kannattaa varmuuden vuoksi vaatia myös vanhentuneista teoista.
 
Silvon sakot ja vahingonkorvaustuomio perustuivat loppujen lopuksi vain ohjelmasta saatuihin vaikutelmiin. Tuomiossa ei siteerata ohjelman käsikirjoituksesta yhtään kohtaa, jossa kantajia muka olisi loukattu. Sen sijaan tuomiossa mainitaan terrorismiyhteyksiin viitaten, että "ohjelmassa annetaan ymmärtää..." ja "Ohjelmassa on vihjailevasti kerrottu..."
 
Ohjelmassa haastateltu turkulainen kurdi Osman Sultan kertoi siitä, että Turun seudulla on islamistien ryhmä, joka kerää rahaa jopa ahdistelemalla ihmisiä ja rahoittaa Kurdistanissa toimivia ääriryhmiä. Sultan oli myös syytettynä jutussa, mutta hänet vapautettiin. Moitittavat kohdat olivat siis muualla.
 
Käräjäoikeudelle on pakko esittää pari kysymystä: Missä kohtaa, millä minuutilla ohjelmassa annettiin ymmärtää ja mitä? Mikä sanavalinta oli väärä, mikä lause nimen omaan väärin muotoiltu?
 
Tuomiossa annetaan ymmärtää, ettei Finne olisi saanut luottaa lähteisiinsä: "Käräjäoikeus katsoo, ettei Finnellä ole ollut vahvoja perusteita pitää totena asianomistajia loukkaavia vihjauksia, joita ohjelmassa on esitetty."
 
Tässä on korostettava, ettei Finne paljastanut lähteitään käräjäoikeudelle, joten oikeudella ei voinut olla mitään keinoa punnita lähteiden luotettavuutta. Käräjien linjaus onkin ennenkuulumaton ja journalismin kannalta vaarallinen. Suulliset lähteet pitäisi muka aina paljastaa oikeudelle, jotta se voisi punnita onko journalisti toiminut lain mukaisesti.
 
Teksti lienee käräjätuomari Liisa Paulin käsialaa, vaikka mukana päättämässä oli myös kolme lautamiestä. Paul on MOT:lle entuudestaan tuttu tuomari: hän tuomitsi allekirjoittaneelle ja Silvolle sakkoja edellisessä jutussa, joka koski kyseenalaisen insestituomion saaneen miehen oikeusmurhan käsittelyä MOT:ssä. Myös tässä edellisessä jutussa Paul jätti moitittavat kohdat yksilöimättä. Juttu kääntyikin sittemmin hovioikeudessa Yleisradion voitoksi.
 
Samanlaista ratkaisua on syytä odottaa tälläkin kertaa. Yleisradio ei tyydy tuomioon vaan valittaa siitä Helsingin hovioikeuteen.
 
 
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
 
P.S. Emme julkaise käräjäoikeuden julkista tuomiota tässä yhteydessä, koska se sisältää kantajien nimet kokonaisuudessaan, ja niitä ei tuomion mukaan olisi saanut MOT:ssä mainita. Tuomio on noudettavissa Helsingin käräoikeuden yleiskansliasta.
 
P.P.S. Juttuun tehty pari viilausta 2.1.2008. Edellisessä versiossa oli virhe rikosilmoituksen tekoaikaa käsitelleessä lauseessa. Lisätty myös maininta Sultan Osmanin vapauttavasta tuomiosta. - mv.