Kafkaa suomeksi
Sain viime syyskuussa yhdessä esimieheni Ismo Silvon kanssa Helsingin käräjäoikeudessa sakkotuomion eräiden henkilöiden yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Oikeudenkäynti jatkuu, koska molemmat osapuolet ovat valittaneet hovioikeuteen.
Jutussa oli se erikoinen piirre, että käräjien istunto pidettiin suljetuin ovin ja tuomio julistettiin salaiseksi. Suomessa ei liene aiemmin pidetty sananvapausoikeudenkäyntiä, jonka sisällöstä on vaiettava. Yritän pitää kielen keskellä suuta.
Salailu voi olla paikallaan, eräiden henkilöiden suojelemiseksi kiusaamiselta. Keskeneräisen asian ruotiminen julkisuudessa ei ole hyvien tapojen mukaista, mutta käräjäoikeus julkaisi tuomioon liittyvän tiedotteen. Tuomiolla olleen ohjelman käsikirjoitus puolestaan löytyy MOT:n arkistosta.
Tiedotteessa on kohta, joka ei varsinaisesti liity juridiikkaan, mutta joka antaa aiheen kommenttiin. Käräjäoikeus, tarkemmin sanottuna käräjätuomari Liisa Paul, kirjoitti kunnianloukkaussyytteen hylätessään, että ”vaikka ohjelmassa on ollut joitakin asiavirheitä…”
Miten niin asiavirheitä? Kuinka paljon on ”joitakin”? Tätä ei kerrota tiedotteessa, mutta se selviää tuomiosta: käräjien matematiikalla joitakin = 2. Siis kaksi virhettä.
Toinen näistä kahdesta oli helppo osoittaa väärinkäsitykseksi, käräjätuomari Paulin omaksi virheeksi. Hän oli yksinkertaisesti päättänyt uskoa vastapuolen väitettä sen sijaan, että olisi ottanut selvää asiasta. Lisätietoa saatuaan hän myönsikin perustelleensa asian huonosti.
Jäljelle jäi yksi ”virhe”. Siinä oli kyseessä lause, jossa kerrottiin ohjelman toisen päähenkilön kokemuksista tuomioistuimessa. Hän oli kokenut, ettei saanut erääseen kysymykseen oikeudenkäynnissä mitään vastausta. Tämä oli Paulin mielestä virhe, ilmeisesti siksi ettei lauseessa jykevästi painotettu kyseessä olevan päähenkilön oma mielipide.
Paul edustaa journalismin opettajana sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokaiseen lauseeseen pitää liimata sanat ”X:n mukaan” tai ”Y:n mielestä” – ikään kuin mielipiteen esittäjä ei kävisi ilmi asiayhteydestä. Sitä paitsi selvitin tätä asiaa itsekin ja totesin, ettei mainittuun kysymykseen todellakaan löytynyt vastausta.
Mitä parista virheestä?
Ylen Ajankohtaisohjelmien olemassaolon oikeus perustuu luottamukseen: siihen että tiedot pitävät paikkaansa, ja jos ne ovat väärin, niin ne oikaistaan. Käräjien tiedotteessa mainittu ”joitakin virheitä” on tämän vuoksi erityisen ärsyttävä muotoilu; tavallaan vielä ikävämpi kuin usein kuultu väite siitä, että ”juttu oli täynnä virheitä”.
MOT:n kymmenvuotisen historian aikana oikaisu on jouduttu tekemään muistaakseni kolme kertaa. Tällä kertaa MOT:lle ei missään vaiheessa edes esitetty oikaisuvaatimusta, vaan täsmällinen luettelo väitetyistä asiavirheistä tuotiin esiin vasta oikeuden istunnossa. Epäreilua.
”Vad heter Kafka på finska?” kysyi eräässä aiemmassa MOT-ohjelmassa haastateltu ulkomaalainen mies, jolta Suomen oikeuslaitos riisti hänen lastensa huoltajuuden. Pidin tuolloin kysymystä hieman pateettisena, mutta nyt alan ymmärtää.
8 kommenttia
Pe 19.01.2007 @ 15:49
Neljä eduskuntakautta, 16 vuotta olemme inisemällä ja yninällä halunneet synkronisoida oikeusjärjestelmämme ja tutkintakoneistomme oikein anglosaksiseksi. Liekö kopiointiin syyt ainaiset ja tuhannet US-oikeudenkäyntisarjat TV:ssä? Nyt lakivaliokunta, oikeusministeriön kaksikin työryhmää ja monet edustajaehdokkaat haluavat vielä kaventaa julkisuutta ja esitutkinnan seurantamahdollisuuksia.
Miksiköhän, kun suuressa uudistuksessa 90-luvulla poliisi sai kaikki pienimmätkin tarpeensa läpi. Kirjesalaisuuden, puhelinkuuntelun, henkilötarkkailun ja teknisentarkkailun alueella on nyt kaikki vapaata ja laillista. Lisäksi viidellä miljoonalla eurolla sisäministeriö oikeutettiin teknisten apulaitteiden ja välineiden hankintaan. Lisää rahaa jaettiin EU:n kokouksien pitämisen varjolla 2006, summa, jota sisäministeri Rajamäki ei muistanut, tiennyt ja lopuksi halunnut kertoa.
Väitän, että pari viime vuosien merkillisintä oikeudenkäyntiä ilman julkisuuden voimakasta mukanaolemista, olisi viety läpi salaa. Alpo Rusi lusisi nyt tuomiotaan vakoilusta ja Nils Gustafsson istuisi neljästä taposta tuomioitaan. Nilsin pelasti käräjäoikeuden jämäkkä puheenjohtaja. Toisessa tapauksessa krp:ssä olisi jaettu poliisin ansioristejä takinliepeet täyteen.
Rusin kohdalla suopon paperit, jotka pitäisi olla julkisia, laitettiin neljän ihmisen (presidentti ja sisäministeri, sekä kaksi ministeriön virkamiestä) päätöksellä "muka takaisin ikuiseen kaappiin". Mitä oikeuden käyttöä tämä olikaan? Samoilla papereilla kuitenkin tutkittiin ja syytettiin Rusia.
Ma 22.01.2007 @ 09:12
Kierrätättekö sensuurinne Kremlin, CIA:n, säpon, suopon ja Björkstrandin veljesten kautta? Perjantaina laitettu kirjoitus ei näy maanantainakaan! Mikä blogi sellainen on? Toiseksi ei voida vedota bolgin korkeaan tasoon, sillä kirjoitukseni oli mitoitettu sammalle viivalle.
Ti 30.01.2007 @ 17:48
Arvoisa nimimerkki "kirjoita nimi tai nimimerkki tähänse päse"! Toivottavasti olet tyytyväinen, että kirjoituksesi kuitenkin julkaistiin, vaikka myöhässä. Ongelma olivat nuo Björkstrandin veljekset. En ole itse futsal-miehiä ollenkaan, mutta laji vaikuttaa kiinnostavalta ja Sixten, Kåre ja Sebastian ovat ilmiömäisiä taitureita.
Hieman vakavammin: bloggaaminen on meille vanhoille yleläisille vielä sen verran uutta ja erikoista, ettei kaikkeen osata reagoida tarvittavalla ripeydellä. Oman käsitykseni mukaan blogeja ei pidä tuomita ihan alkumetreillä, vaan ne usein paranevat ajan myötä. Jospa tällekin kävisi samoin.
Matti Virtanen
Ti 30.01.2007 @ 13:35
Ohjelman aihetta olisi tärkeää seurata jatkossakin: Jos ei-näyttöpohjaisia, joskus jopa fantasia-, kultti- ja valetietopohjaisia, hoitomenetelmiä otetaan käyttöön terveydenhuollossa, saattaa siis jopa kansalaisen oikeusturva vaarantua. Puhumattakaan epäpätevän hoidon haitoista psyykkiselle hyvivoinnille tai lapsen kasvulle. Sananvapauden kannalta oikeusjuttu tuntuu kummalta. - Kyseinen ohjelma olisi monien ulottuvuuksiensa vuoksi kaivannut laajempaa huomiota: epäpätevät tai kyseenalaiset terveydenhuollon täydennyskoulutukset, alan koulutusbiznes, "power therapy"-, joskus jopa "crazy therapy"-menetelmien käyttö sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ja tietysti kansalaisen oikeusturva perhekysymyksissä. Oikein hyvää jatkoa näyttöpohjaiselle toimittajalle!
Su 11.02.2007 @ 11:04
<p>Kirjoitin viikko sitten lauantaina tähän blogiin vastauksen ja huomasin moderaattorin hyväksyneen sen joskus sunnuntai-iltana. Mitään blogin moderointipolitiikan vastaista viestissäni ei siis ollut, vaikka jutun aihe onkin ymmärrettävistä syistä tunteita herättävä, mikä on todennäköisesti käynyt blogin kirjoittajalle tutuksi jo ennen tämän artikkelin kirjoittamistakin. Kuitenkaan minulla ei ole mitään hänen näkökulmaansa vastaan ja tein vain muutamia täydentäviä lisähuomioita toimittajan aloittamaan keskusteluun ko. aiheesta, toimittajan juttua koskevan oikeuskäsittelyn näkökulmasta.</p>
<p>Viestini näyttää kuitenkin sittemmin päätyneen blogin moderaattoria ylemmän sensorin käsiin, koska se on näemmä poistettu nyt muutaman päivän jälkeen. Ehdin jo poistamaan viestini varmuuskopioista, muuten olisin voinut käyttää sitä toisessa muodossa jossakin muualla. Tätäkö on YLEn surullisen kuuluisa sensuuri?</p>
Su 04.02.2007 @ 02:47
<p>Suomalainen oikeudenkäyttö on siis noussut jälleen uusiin ulottuvuuksiin. Tämänkin tapauksen ympärillä viime kuukausina käyty keskustelu tarjoaa yhden erinomaisen esimerkin, miksi pedofiliaan liittyvä hysteria ja väärinkäytösten hyssyttely voi johtaa harkitsemattomasti perusteltuihin ja jopa epäoikeudenmukaisiin tuomioihin. Oikeudenkäynteihin liittyvien arkaluontoisten tietojen salaaminen on kyllä ymmärrettävää, mutta varsinkin tällaisissa tunnepitoisissa aihekokonaisuuksissa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota kaikkien osapuolten oikeusturvaan, ei vain niiden väitettyjen uhrien. Salailulla on taipumus korruptoida päättävässä asemassa olevia ihmisiä milloin poliittisten irtopisteiden ja milloin muiden vaikuttimien motivoimana, eivätkä tuomaritkaan ole lähtökohtaisesti tällaisen yläpuolella. Toisaalta oikeudenkäynneissä tietenkin sovelletaan voimassaolevaa lainsäädäntöä, joka on jo itsessään poliittisesti motivoitunutta ja saattaa herättää joissakin osapuolissa ristiriitaisia tuntemuksia heidän oikeusturvansa toteutumisesta. Siksipä sananvapauden rajoituksille pitää olla aina erityisen painavat perustelut, jotta aiheettomilta lynkkauksilta voidaan välttyä, eikä poliittinen keskustelu muutu vielä nykyistäkin tarkoitushakuisemmaksi, jota järjestelmällisessä muodossaan myös propagandaksi kutsutaan. Nimimerkillä "lähes kaiken nähnyt" voin sanoa, että itseäni tuskin enää järkyttäisi mikään suomalaisessa oikeuskäytännössä ja -kulttuurissa, joka kaikeksi onneksi on sentään kansainvälisellä mittapuulla keskimäärin varsin hyvällä tolalla. En myöskään epäröi ottaa pedofilian puolustajaksi leimautumisen riskiä ilmaisemalla sympatiani niiden hätää kohtaan, jotka ovat joutuneet ongelmiin aiheettomien pedofilia- tai insestisyytösten vuoksi ja kokevat tulleensa väärin kohdelluksi liiallisen lastensuojelun vuoksi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että tunteelliset ja harkitsemattomat ratkaisut eri tasoilla asettavat kehityksestä huolimatta edelleenkin haasteita tiedon julkisuudelle ja objektiivisuudelle, jotka ovat toimittajan edustaman ajattelun kulmakiviä, olkoonkin etten ole ehdoitta sen järjestäytyneen muodon ylimpiä ihailijoita. Toivoisin hänen arvovaltaisten "kollegojensa" valtavirrankin jo tunnustavan ajattelun perusteiden ja tällä tahdilla saavutustenkin olevan uudenlaisten haasteiden edessä sen sijaan että menevät mokomat ampumaan viestintuojan, mikä on kyllä valitettavasti monesti yksi tuon ajattelun järjestäytyneen muodon kääntöpuolia...</p>
Ma 12.02.2007 @ 21:32
<p>Pahoitteluni ylläpidon puolesta, Jani Lassila. Blogitin julkaisualusta päivitettiin maanantaina ja ilmeisesti tässä päivitysoperaatiossa joitakin kommentteja, lähettämäsi mukaan lukien, putosi kyydistä. Nyt sen pitäisi olla palautunut paikalleen.</p>
<p>Ystävällisesti</p>
<p>Tuija Aalto</p>
<p> </p>
Ma 12.03.2007 @ 18:45
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on antanut Helsingin johtavalle kihlakunnansyyttäjälle Heikki Poukalle moitteita syyteharkinnan viipymisestä MOT:tä vastaan meneillä olevassa oikeudenkäynnissä.
Kalskeen moitteet sisältyvät vastaukseen, joka valtakunnansyyttäjänvirasto antoi allekirjoittaneen valitukseen Poukan toiminnasta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kirjoittaa: "Syyteharkintaratkaisu on tehty vasta noin vuosi varsinaisen esitutkinnan päättymisestä. Tämä on asiantila, jota ei voida pitää tyydyttävänä. Syyteharkintaratkaisun viipymiseen on kuitenkin osaltaan vaikuttanut syitä, joista Poukka ei ole vastuullinen. Kiinnitän kuitenkin Poukan huomiota siihen, että syyttäjän tulee, harkitessaan käsiteltävänään olevien asioiden ratkaisujärjestystä ja kiireellisyyttä, ottaa huomioon asian käsittelyyn viranomaisissa jo kulunut aika, jotta asia ei viipyisi kohtuuttomasti."
Oikeudenkäynnin kohteena oleva MOT-ohjelma esitettiin 19. huhtikuuta 2004, ja rikosilmoitus saman vuoden kesäkuussa. Jutun esitutkinta valmistui 18.3.2005. Sen jälkeen se harhaili kolme kuukautta ties missä, kunnes saapui Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirastoon leimattavaksi 8.6.2005.
Marraskuun alussa 2005 Poukka lähetti koko asian valtakunnansyyttäjänviraston harkittavaksi. Siellä sen sai pohdittavakseen valtionsyyttäjä Mika Illman, jolla oli samaan aikaan varmasti tärkeämpääkin tekemistä, kuten Konginkankaan onnettomuuden syyteharkinta.
Illman palautti paperit ennen joulua 2005, jonka jälkeen Poukka jatkoi syytteen harkintaa. Syytekirjelmä valmistui lopulta 13.3.2006.
Syyttäjä voi tietysti tällaisessa tilanteessa puolustautua sillä, etteivät paperit olleet koko aikaa hänen hallussaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa tuollaiset selitykset eivät yleensä ole menneet läpi, vaan asiaa on punnittu Strasbourgissa nimen omaan syytetyn näkökulmasta. Hänelle on yhdentekevää, kuka viranomainen asian päällä istuu.
Viivyttelemätön syyte ja oikeudenmukainen tuomio ovat myös syytetyn edun mukaisia tavoitteita. Suomessa oikeus ei valitettavasti näiltä osin toimi. "Löysässä hirressä" roikkuminen on ikävää, etenkin jos tietää olevansa syytön.
Käräjäoikeuden tuomiosta tehtyjä valituksia MOT:n jutussa punnitaan Helsingin hovioikeudessa 7. ja 9. toukokuuta 2007.
Matti Virtanen