Jeppe ja lääkkeet

Onko A klinikka säätiö selvillä kuinka paljon heidän jakamistaan lääkkeistä päätyy suoraan katukauppaan. Olen itse ollut paikalla kun kauppaa käydään Kettutien A Klinikan oven takana.Voiko A klinikka säätiö kertoa julkisesti mikä on heidän todellinen toipumisprosentti. Huumeet / Alkoholi erikseen. Ei varmaan usakalla tuota tietoa julkaista.Kuinka paljon Valtion rahaa A KLinikka säätiö saa tai esim Veikkausvaroja. Mikä on A KLinikka säätiön Hallinnolliset kulut menoista.
Näitä tietoja ei varmaan julkaista

Alkoholistin lääkitseminen ja hoitaminen lääkkeillä on yksi mitä suurimmista hoitovirheistä, jonka yhteiskunta hyväksyy. Alkoholistin lääkitsemisellä tehdään niin alkoholistille kuin narkomaanillekin entistä enemmän hallaa. Näin viestitään riippuvaiselle, että on luvallista ja hyväksyttävää olla päihtynyt ja riippuvainen kemiasta, kunhan se tapahtuu lääkäreiden medikalisaation tuloksena. Hoidetaanko tässä enemmän valtaväestön sosiaalista omaa tuntoa kuin kemiallisesta riippuvuudesta kärsiviä ihmisiä? Kyllä. Voimme tuntea itsemme sivistysvaltion kunnollisiksi kansalaisiksi, kun "hoidamme" riippuvaisiamme. Oman henkilökohtaisen, sekä tuhansien muiden kokemuksen mukaan elämä addiktille tai alkoholistille on täysin mahdollista täysin raittiina ja päihteettömänä. Oleellista on, että alkoholistille alkoholi ei ole itse ongelma, vaan lääke jolla ihminen yrittää hoitaa itse ongelmaa. Päihteetön elämä on useimmille entisille ongelmajuojille ja käyttäjille parempaa ja arvokkaampaa, kuin kohtuukäytön sisältävä elämä. Alkoholistin mieli, sielu ja persoona eivät voi muuttua ennen kuin kaikkien kemiallisten aineiden käyttö on lopetettu. On uskomatonta, että tätä tosiasiaa ei tunnusteta yleisesti ja asiantuntijoiden keskuudessa. Eikä ihme, 595 € on huikea summa lääkkeellisen hoidon vuorokausimaksuna. Kysymys kuuluukin, kuka tästä päihdepolitiikasta eniten hyötyy? Eivät ainakaan alkoholistit ja muut riippuvaiset. Täysin oma aiheensa on vielä subutex-hoito ja sen hoitotakuu...

Nimi. 27 vuotias, 6 vuotta täysin päihteetöntä arvokasta elämää

Onko oikein että alkoholismia hoidetaan lääkkeillä vaikka kyseessä ei ole edes sairaus. Syöpä, allergia, ym on sairaus, alkoholin juominen on oma valinta. Viina ei tule ja yllätä, kyllä jokainen avaa korkin ja juo, sairaus tulee arvaamatta ja pyytämättä. Kukaan ei valitse tulevansa sairaaksi. Joten miten voidaankaan lääkitä jos ei ole sairautta. Kyseessä on enemmänkin henkinen taipumus josta voi päästä eroon vain omin avuin ja halulla, vähän kuin lapsi pääsee eroon nenän kaivamisesta. Lääkkeet aivan kokemuksenikin mukaan pahentaa vain asiaa.

Ongelmana yhteiskunnassamme ovat edelleen asenteet päihteenkäyttäjiä kohtaan. Päihteenkäytön ajatellaan valitettavasti olevan itseaiheutettua eikä hoitoa ole tarjolla tarvittavissa määrin. Toinen ongelma on mielestäni se, ettei edelleenkään päihteidenkäyttäjillä ole riittävästi voimia / taustatukea pystyäkseen vaatimaan päihdehuoltolain edellyttämää hoitoa. Päihdehoito on toki kallista, mutta yhteiskunnalle tulee huomattavasti kalliimmaksi hoito psykiatrian saralla puhuttamattakaan kustannuksista, joita tulee lasten huostaanottojen, väkivaltatekojen ja inhimillisten kärsimysten, niin päihteidenkäyttäjien kuin heidän läheistensäkin, muodossa. Puhutteleva ja ajatuksia herättävä mot.

Päihdepalvelujen vähäisyys puhuttaa. Ongelmana yhteiskunnassamme on edelleen se, että asenteet päihteiden käyttäjiä kohtaan ovat negatiiviset ja päihteidenkäytön ajatellaan edelleen olevan itseaiheutettua. Kunnat rahapulassaan säästävät päihdehoitopaikoista, mutta säästyykö rahaa, kun päihdeongelmaiset hoidetaan psykiatrian saralla. Samalla joku psyykkisistä ongelmista kärsivä voi jäädä ilman asianmukaista hoitoa. Toisaalta päihdehoito toki maksaa, mutta tulevatko kuitenkin kalliimmaksi lastensuojelutoimenpiteet, perhesuhdeväkivallan kustannukset, puhumattakaan sekä päihdeongelmaisten että heidän läheistensä inhimillisistä kärsimyksistä?

jos alkoholismi - niminen sairaus on Sinun mielestäsi oma valinta niin silloin sitä on myös diabetes jne....

Onko alkoholismi sairaus?
On tahdon asia päättää juoko viinaa vai ei. Mutta jos alkoholille tulee riippuvaiseksi, on kyseessä ICD-tautiluokiteltu sairaus, F10. Kun aivot ovat muuttuneet päihteiden takia pysyvästi on kyseessä krooninen sairaus. Tällaiselle riippuvuudesta kärsivälle henkilölle alkoholin kohtuukäyttö voi olla mahdotonta. Tomi Hinkkanen haastatteli ohjelmaamme varten Kaliforniassa Promises-hoitolaitoksen johtajaa Donna Markusta. Markusin osuva alkoholistin aivoja kuvaa vertaus ei mahtunut mukaan ohjelmaan, mutta kerrottakoon se nyt täällä blogissa: ”I make the analogy that it's very much like a cucumber that has been put in brine and has become a pickle. A pickle can never be a cucumber again.” Tiettävästi suolakurkkua ei ole pystytty palauttamaan tuorekurkuksi!

Tero Koskinen
toimittaja

Teitpä hienon dokkarin jonka näin vasta tänään. Itsehän olen pohdiskellut samoja juttuja ja päätynyt samoihin johtotuloksiin. Uskoisin tietäväni mitä puhun sillä aikanaan kun itse raitistuin, jäin päihdetyöhön koska ajattelin että saan muitakin autettua aivan kuten minuakin autettiin joskus.
Tai niin sitä luuli.
Tässä on vuosien saatossa autettavien dosetit vain paksuuntuneet pillereistä ja käytännössä ne on ihan mömmöissä koko ajan. Eikä siihen voi tälläinen väliin mennä kun ne on lääkärin määrämiä (ja varsin usein vielä kolmen eri lääkärin). Lopussa ne on ihan rollaattori-osastoa pää pehmeinä. (Korvaushoito olisi ihan oma lukunsa). Ois niille edes mahdollisuuden suonut toisenkinlaiseen lopputulokseen.
Hetken kyllä näytti yhteiskunnassa hyvältä kun nuorison trendi ei suosinut juomista ja aikuisetkin vähän ryhdistyi. Sitten hallitus laski viinan hintaa vaikka kaikki arvasi etukäteen sen seuraukset. Kummallista sekin että sitä laskettiin laskukauden aikana jolloin muutenkin työttömyys&toivottomuus oli korkealla, jotta sosiaaliset haitat varmaan korostuisi. Mulla on henk.koht mennyt usko koko järjestelmään, mutta onneksi sentään maasta löytyy ainakin tutkivia journalisteja jotka ryhdikkäästi sanoo jutut niinkun ne on. Jatkoja ja hyvää syksyä
Jukka