Isyys- ja adoptiolait joutavat romukoppaan

Minulle kävi sillä tavalla että syntymättömän lapseni äiti puhuttiin ympäri tekemään abortti ja kaikki asiaa koskevat palaverit salattiin minulta etten päässyt puolustamaan omia oikeuksia. Sosiaalitoimi jopa uhkasi että he vie äidin jo syntyneen 1.5v tytön jos hän ei suostu aborttiin vaikka tällaista ei voi edes tehdä... Onko kohtalotovereita?
Kirjoittakaa jyrki.p.ojala@wippies.fi

On todella erikoisia lakeja ja käytäntöjä.
Kyllä varmaan tapaamisoikeudet isälle kuuluvat. Lapsi kuitenkin on jo kotiutunut, siksi ei ole ehkä tässä vaiheessa oikein repiä häntä pois kodista.

Uskomaton kohtalo Ericillä. Kuvaa hyvin isän asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Todella toivon, että korkein oikeus antaa isälle nykyistä laajemmat oikeudet lapsensa kasvatukseen. Oikeudenmukaista olisi, että hän saisi lapsensa huoltajuuden. Se ei olisi tässäkään tapauksessa pois lapsen edusta.

Kuka voi vielä puhua tasa-arvosta, jos sitä ei ole! Eikö tasa-arvoon kuulu, että molemmilla vanhemmilla on samat oikeudet lapsen suhteen??? Huoltajuus annettiin äidille, vaikka kaikki sos.viranomaiset olivat yhtä mieltä siitä, että olisin ollut sopivin huoltaja lapselleni. Monen ikävän mutkan jälkeen huoltajuus tuli minulle ja poika on yli 20v:n jälkeen vastuuntuntoinen Suomen kansalainen.

Nimim. Yksinhuoltajaisä

mä jouduin vääntämään pojan äidin kanssa pojastani, koska en saanut nähdä poikaani moneen kuukauteen. löysin loistavan asianajajan, joka laittoi asiat rullaamaan ja vietiin asia oikeuteen. poikani oli tuolloin noin vuoden ikäinen. asiat menivät hyvin ja tällä hetkellä olen ollut ylpeä yh-iskä noin 7v ja pojan äitiä ei ole pojan elämässä näkynyt juurikaan. kunhan kiusaa vaan yritti tehdä. tsemppiä kaikille samassa tilanteessa olevile isille ja muistakaa, että ei saa ikinä luovuttaa.

Hei!

Katsoin ohjeman ja järkytyin. Minusta on UPEAA, että tällaisia asioita nostetaan esille. Oma kokemukseni lapseni vanhemman ja sosiaalitoimen työntekijöiden kiusaamisesta ja valheista ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin ohjelmassa esiin tullut tapaus.

Sosiaalitoimen lastenvalvojien toiminta omalla kohdallanikin on ollut ala-arvoista ja täysin ammattitaidotonta. Erotilanteessa jouduin itse ulosottoon toisen laseni elatusavuista, kun samaan aikaan toinen lapsi asui luonani ja äiti sosiaalitoimen virkailijoiden tuella ei 1,5 vuoteen maksanut penniäkään lapsensa elatusavuista minulle.

Toivoisin, että MOT pureutuisi myös tähän, meidät ulkoistetut isät, mitä siellä tapahtuu miten heitä kohdellaan.

KIITOS ohjelmasta

-kari

Tämähän on törkeää, miten isiä kohdellaan Suomen lain mukaan. Itse kasvatin kaksi poikaa aikuisiksi. Lasten isä ei halunnut olla tekemisissä lastensa kanssa. Voi kuinka monta kertaa toivoin, että isä olisi ollut mukana poikien elämässä, sillä oli sydäntäsärkeää nähdä se isän kaipuu, jonka pojissani näin. Se takia minua raivostuttaakin se, että laki voi tällä tavalla talloa isät jalkoihin. Kenen etu se on? Ei ainakaan lasten. Mistä ihmeestä on tullut tämä pinttynyt käsitys, että äidit ovat itseoikeutettuja lastensa elämän hallitsijoita. Jos isä on kunnollinen kansalainen, niin millä ihmeellä perustellaan, että muka nainen olisi parempi kasvattaja.
Taistelkaa miehet oikeuksistanne olla isä lapsillenne. Ja ette varmaan uskokaan, että yllättävän moni nainen on valmita seisomaan "barrigaadeilla" teidän kanssanne.

Eiköhän kyseessä ole taas suomalaisen sosiaalitoimen ulkomaalaiseen kohdistama karsastus. Sellaisiahan muutkin asiaa käsitelleet televisioraportit ovat. Sosiaalitoimeen otetaan töihin "isänmaallisia" henklöitä. Näiden mielikuvissa ulkomaisesta ei voi olla mitään hyvää lapsen huoltajuuskiistoissa. Ja tulokset ovat sen ajatuksen mukaisia.

Hassuinta on se, etteivät nämä päättäjät tajua olevansa rasisteja. Vilpittömästi he luulevat tekevänsä hyvän päätöksen ennen kaikkea Suomelle, muuta siinä sivussa myös lapselle. Rasistit ovat heidän mielestään niitä, jotka julkisesti kertovat huonoja vitsejä neekereistä. Nämä päättäjäthän eivät ole tälläisiä. He ovat joka tilanteessa valmiita kertomaan kuinka pyytteettömästi he toimivat lain mukaan ajaen lapsen etua.

Lapsen ja perheen oikusturva.

Lapsen ja perheen oikeusturva.
Helsingin Sanomat 9.2.2008. Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa
Varatuomari Leeni Ikonen.

Kansalaisen oikeussuojasta huolehtiminen on hallinnon tärkeimpiä periaatteita. Kansalaisen oikeussuojaa hallinnossa toteuttavat maamme kahdeksan hallinto-oikeutta, ja ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus, KHO.
Vuonna 2006 KHO järjesti vain kaksi suullista käsittelyä (4006 ratkaistua asiaa), joista toisessa toimin 13-vuotiaan nuoren lakimiehenä. Asia koski hänen huostaanottoaan ja laitokseen sijoittamistaan.

Nuori ei ollut saanut neuvoja lakimiesavun saamiseen vaan teki itse sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen vaatien lukuisten asiavirheiden korjaamista. Hän ei osannut pyytää asiaan suullista käsittelyä, eikä hallinto-oikeus sellaista hänelle tarjonnut. Hallinto-oikeus vahvisti kirjallisessa menettelyssä huostaanoton perusteiksi sosiaalitoimen väitteet. Nuori valitti KHO:hon.

Kun sosiaalityöntekijä kirjoitti kirjelmässä saaneensa konsulttiapua eri hallinto-oikeuksien lakimiehiltä - toisin kuin päämieheni -, vetosin KHO:n suullisessa käsittelyssä perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen. KHO ei kirjannut tätä vaatimusta, eikä siitä ollut päätöksessä mainintaa. Selvisi, että suullisen käsittelyn nauhoitukset olivat tuhoutuneet.
Tämän ainutkertaisen käsittelyn jälkeen KHO sosiaalitoimen vastustuksesta huolimatta kotiutti nuoren. Sosiaalitoimen avustajana toimi Pelastakaa Lapset ry:n lakimies.

Lapsen huostaanotto on puuttumista perusoikeuksiin ja äärimmäinen lapsen vapauteen kajoava toimi. Jokaisella kansalaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niin lapsella kuin aikuisellakin. Yhtään lasta ei saa perusteetta erottaa perheestään.

Hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee "puhdistautua" viranomaisen väitteistä.

Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen.

Päätökseen voidaan kirjata "hallinto-oikeudella ei ole syytä epäillä sosiaalityöntekijän lausuntojen luotettavuutta siitä huolimatta, että äiti kertoo asiasta toisin". Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.

Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.

Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan vuoden alussa. Huostaanottoasioiden ensi asteen käsittely siirtyi sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksiin. Lakiuudistus olisi vaatinut laajapohjaista oikeudenkäyntimenettelyn pohdintaa, mutta tähän tärkeimpään asiaan ei kajottu. Oikeusturva-asiain neuvottelukunta esitti huostaanottoasioiden siirtoa käräjäoikeuksiin, mutta esitys sivuutettiin.

Vuonna 2006 suurimmassa eli Helsingin hallinto-oikeudessa ratkaistiin 287 huostaanottoasiaa. Suullisia istuntoja oli vain 28. Kansalaisten perusoikeustasoisia asioita ratkaistiin siis pääasiassa kirjallisesti, ilman oikeudenmukaista suullista käsittelyä.

Maassamme asui vuonna 2006 kodin ulkopuolella 15628 lasta (huostaan otettuina 9532). Huostaanotot koskevat aivan tavallisten perheiden lapsia, ja suurin yksittäinen syy ovat nykyään kouluvaikeudet.

Varhaisen puuttumisen korostaminen on 2000-luvulla laukaissut lastensuojeluilmoitusten suman, joka on purettu huostaanotoilla. YK:n lapsen oikeuksien komitea on ollut huolissaan maamme tilanteesta ja kiinnittänyt huomiota perheen tukemisen tärkeyteen.

Hallinto-oikeuksilla olisi ollut mahdollisuus parantaa lastensuojelun tasoa ja huolehtia lasten oikeusturvasta, mutta sen sijaan ne ovat vuosien mittaan vahvistaneet miltei kaikki huostaanottopäätökset.

Hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset, joiden takia Suomi on saanut useita tuomioita lastensuojeluasioissa. Uusi lastensuojelulaki ei tuo tähän oikeusturvaongelmaan korjausta. Hallinto-oikeudet ja uusi laki horjuttavat maamme koko oikeuslaitoksen uskottavuutta.

Kirjoittaja on varatuomari ja toimii lastensuojeluasioihin erikoistuneena lakimiehenä.

Väärä kuva isistä Keskisuomalainen 7.12.2009 19:42.
Oikeustieteen lisensiaatti varatuomari Anja Hannuniemi

Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.

Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.

Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.

Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.

Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.

Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?

Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.

Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.

ANJA HANNUNIEMI oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula

Syytettynä isä.
Tiedote 22.09.2009

Ari Jousmäen ja Liisa Kososen Syytettynä isä ilmestynyt 22.9.
Syytettynä isä kertoo isistä, jotka ovat menettäneet lapsensa lähihuoltajuuden tai jopa kokonaan mahdollisuuden tavata lapsiaan.

Suomessa vanhempien avioeron joutuu kohtaamaan vuosittain noin 30 000 lasta. Näistä tapauksista huomattava osuus on vanhempien osalta tavalla tai toisella riitaisia. Perhettä ja etenkin sen hajoamista koskevat oikeudelliset kiistat ovat täynnä tuskaa ja murhetta. Tyypillisesti käy niin, että ainakin yksi osapuolista kokee tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti asiassa, jota tärkeämpää on ihmiselämän varrelta mahdotonta löytää. Useimmissa tapauksissa isät saavat kokea, että vain äitiä puolustetaan ja että he itse jäävät myös viranomaisten toimesta miltei automaattisesti alakynteen.

Kirjassa on viisi koskettavaa tositarinaa isistä, jotka ovat eri tavoin joutuneet avioliiton rikkoutumisen kautta eroon lapsistaan. Lisäksi kirjaan on koottu taustoittavia tekstejä, joissa asiantuntijat valottavat ongelman todellisuutta. Mukana ovat lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, Lastensuojelun Keskusliiton projektijohtaja Heikki Koiso-Kanttila, varatuomari Janne Kangas, lääkintäoikeuden tutkija Anja Hannuniemi ja psykologi Julia Korkman.

Ari Jousmäki (s. 1966) on insinööri (AMK), joka toimii Lahti Aqua Oy:n verkostopäällikkönä. Jousmäki halusi toteuttaa Syytettynä isä -kirjan kuultuaan vapaaehtoistoiminnassaan lukuisia kertomuksia isiä koskevasta piiloasenteesta, joka vaikuttaa perheinstituutioon liittyvien suomalaisviranomaisten toimissa.

Liisa Kosonen (s. 1951) on Kirkkonummella asuva toimittaja. Päätoimensa ohessa hän on myös teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja teatteri-ilmaisun kouluttaja. Kosonen on julkaissut aiemmin Anne Pohtamon elämäkerran (Kirkkainta kruunua kohti, Perusta, 2004) sekä Lasse Välisalon elämäkerran (Lasse Välisalo, evankelista ja ystävien etsijä, Perusta, 2003).

Lasten Oikeuksien Tuki ry

Isyyslaki uudistus on ennen kaikkea lapsen edun ja oikeuksien toteutumista varten.

Ajankohtaisin projektimme tähtää isyyslaki muutokseen ja uudistukseen niiltä osin, kuin se tällä hetkellä loukkaa YK:n lastenoikeuksien yleissopimusta, eikä näin ollen suo naiselle ja miehelle tasavertaista oikeutta vanhemmuuteen.

www.lotry.fi

Minun taisteluni lapseni turvallisen ja tasapainoisen elämän alun suhteen on törmännyt sosiaalitoimen töykeään kommenttointiin.

Esim. ottaessani yhteyttä viime talvena lasten suojeluun alle kouluikäisen lapseni oireilusta ja halutessani tietää mitä voin toisena huoltajana ja tapaajavanhempana tehdä, niin vastaus on ollut että lapsi voidaan adoptoida ja haluanko jatkaa tätä? En halunnut...

Monia muita esimerkkejä on ja aika usein tuntuu että huoltajuusasioissa sosiaalityöntekijöillä pitäisi olla silmää asetella sanat oikein. Kun sitten eron jälkeen menimme sosiaalitoimistoon puhumaan lapseni elatusmaksusta, niin ensimmäinen lause sosiaalitöntekijältä oli että katsotaanpa kuinka paljon joudun elatusapua maksamaan! Niin, ei riitä että lapsi on 'viety' ja perhe hajalla. Laitetaan sitten sinut maksumieheksi. Tarkoitus ei varmaan ollut loukata tai olla töykeä, mutta pieleen meni.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi, mahdollisimman monta läheistä ihmistä, joiksi katson myös isät:-) Lainsäädännön ja ihmisten asenteiden jälkeen jääneisyyden sekä sosiaalitoimen (sekä lasten huoltajuus- ja adoptioasoita hoitavat tahot) ja oikeusistuimien ruuhkaisuuden vuoksi koen että Nyky-Suomessa lasten oikeudet tallotaan mennen tullen äitien tahtojen alle (en syyllistä kaikkia äitejä. Suurin osa ajattelee lastensa parasta oman edun ja koston sijaan).

Maailman paras maa?...! Tässä olisi aika siirtyä tälle vuosituhannelle. Isät, olkaa pitkämielisiä ja ajakaa lastenne oikeutta tavata isiään - yhteiskunnan tuen puutteesta huolimatta!

Adoptiotilanne ei ole aiinoa missä Suomen laki syrjäyttää isän. Ei ole kovinkaan tavatonta, että naimisissa oieva nainen tulee raskaaksi muusta kuin aviomiehestään. Jos nainen estää isyyden selvittämisen ei oikea isä voi lasta tunnustaa. Tällöin naisen aviomiehestä tulee lapsen isä suoraan aviioliiton perusteella. Lapsen biologisella oikealla isällä ei ole mitään mahdollisuuksia saada mitään oikeuksia lapseensa. Hän ei voi asialle yhtään mitään. Hän ei saa edes sitä tapaamisoikeutta, mikä ohjlemassa isälle tarjottiin. Sen sijaan väärästä isästä tulee avioparin niin halutessa isä kuiin hän olisi lapsen oikea biologinen isä.

Isyyslainsäädäntö on agraariyhteiskunnan jäänne. Ei voi miehenä kuin katkerana todeta sen, miten naiset ovat pitäneet hyvin puoliaan ja samalla valittaneet epätasa-arvosta.

Lapsen kuuleminen ja hänen toivoukset olisi syytä ottaa huomioon. Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.

Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esinitymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.

Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä eroo, – mikähän mua taas vaivaa, mä oon oksentanut taas koko viikonlopun”.

Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti "hätähuutona" hänen pöydälleen.

Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa" erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille ja isä "ulkoruokintaan".

Lapsi tiesi että hänen äidillään oli salasuhde ja hän pelkäsi omaa kohtaloaan.

Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi tuon olen tiennyt jo kauan aikaa.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.

Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia", eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden siheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.

Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?

Tytär vastasi. En halua muuttaa pois omasta kodistani. En halua muuttaa toiselle paikkakunnalle toiseen kouluun. En halua eroon veljistäni, sukulaisistani, ystävistäni ja hyvistä kavereistani.Muutan vaikka yksin lastenkotiin.

Jos minut yritetään viedä väkisin jonnekin, naulaan itseni jaloita lattiaan, ettei minua voida viedä minnekään.

Isä sanoi tyttärelleen. Tulen tekemään kaikkeni, jotta sinun toiveesi toteutuvat, muutun vaikka perkeleeksi.

Tytär katsoi isäänsä silmiin helpottuneena ja sanoi, ei sinun tarvitse muuttua perkeleeksi.
Pelokkkaan "Afgaanitytön" katse palautui takaisin normaalin nuoren isään luottavan tytön katseeksi ja hän muuttui levolliseksi.

Lasten äiti pelkäsi menettävänsä tyttärensä ja uhkasi syyttää lasten isää sosiaalityöntekijöille alkoholistiksi, vainoharhaiseksi ja tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lasten isä ilmotti, että siinä tapauksessa hän nostaa syytteen perättömistä väitteistä, joista voi seurata kahden vuoden vankeustuomio. Äiti pelkäsi joutuvansa vankilaan ja perui syytösuhkauksen.

Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.

Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.

Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.

Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.

Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on vavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.

Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 300 km etävanhemman luokse.

Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka.

Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.
Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan".

Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?

Ihme hyysäystä, miks kaikkia narkkareita ja rikollisia pitää hyysiä, en itsekkään haluaisi lastani narkkarin/ex-narkkarin käsiin ei tämmöisiin voi yksin kertaisesti luottaa. Lapsen etuahan tossa on ajateltu, ja mistä sitä tietää onko isä muutenkaan puhdas pulmunen. kyllä varmasti lapsen äiti on miettinyt tarkkaan mikä on parasta lapselle. sitä paitsi en edes tässä tapauksessa usko että isä on edes kuivilla, niin paljon oon joutunu noita narkkeja kattelemaan.

Näkymättömät lapset tulevsiduuden aikapommi?

Yleisellä tasolla on runsaasti keskusteluita avioeron vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen.
Jostain syystä huostaaotetttujen lasten kokemuksista ei julkisuudessa keskustella.- Miksi ei ?

Suomi puhuu palstalla marraskuussa 2004 oli siteerattu ylilääkäri Olli Piirtolan haastattelua otsakkeella
"Näkymättömät lapset- tulevaisuuden aikapommiko?".

Muumitarinoiden helmiä on kertomus näkymättömäksi muuttuneesta lapsesta Ninnistä, joka muumien hoteissa tulee vähän kerrassaan näkyväksi, kun häntä rakastetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan.

Keskisuomalainen. 24.11.2004 ylilääkäri Olli Piirtola. Näkymättömiä lapsia on Jyväskylässäkin.

Jyväskylässä on paljon näkymättömiä lapsia, joiden tarpeita vähätellään. Yleiseen välinpitämättömyyteen ja vähättelevään asenteeseen lapsia ja lapsiperheitä kohtaan tarvitaan muutosta, jotta lapset tulevat yhteiskunnassamme näkyviksi. Vanhenmpien hyssytteleminen pitäisi myös lopettaa ja vaatia heiltä vastuuta.

Stakesin kuntatilasto kertoo, että Jyväskylässä lastensuojelun piirissä koko maan keskiarvoon verrattuna on yli kaksinkertainen määrä lapsia.
Yli 12 vuotiaiden nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit ovat lähes kolminkertaistuneet. Yksinhuoltajaperheiden osuus on maan keskiarvoa selvästi suurempi.

Lapsi tulee ottaa kaikkialla vakavasti ja hänen itsearvoaan tulee kunnoitaaa. Nyt ollaan näennäisesti suvatsevaisia lastaan laiminlyövien perheiden eriskummallisuuksille. Vanhempia ei haluta syyllistää ja niinmpä heiltä ei uskalleta myöskään vaatia vastuuta.

Yksinäisyys ja aikuisen puute oirehtivat masennuksena, nukahtamisvaikeuksina, väkivaltaisuutena ja tunnekylmyytenä. Liian varhainen aikuistuminen tuottaa vain näennäiskypsyyttä ja antaa vähän eväitä tunne-elämän kehittymiselle. Hän muistuttaa, että lapsen on saatava olla lapsi.

Vanhemmilta vain tuntuu katoavan rohkeus olla aikuisia. Lapset elävät yhä enemmän virtuaalitodellisuudessa, jonka luovat televisio, tietokonepelit ja videot, vaikka he tarvitsisivat aikuisilta oikeita tietoja ja oikeita tunteita.
Eräässä toisessa haastattelussa Ksml 23.11.2004 Piirtola totesi Jyväskylään olisi perustettava välittömästi yksi uusi mielenterveystoimisto, joka auttaisi erityisesti nuoria aikuisia.
**
Tilanne on huonontut vuodesta 2004 huomattavasti. Huostaanotoista saa lukea lähes päivittän sekä lehdissä, että keskustelupalstoilla.

Quo vadis? Carpe diem!

Helsingin Sanomat 6.9.2010.
Tutkimus: Teini-ikäisenä huostaanotetut syrjäytymisvaarassa.
Okoulukodissa Lohjalla asuu huostaanotettuja nuoria.

Huostaanotetuista lapsista suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä yli kolme neljäsosaa oli vielä nuorina aikuisina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta.

"Tätä ei kuitenkaan pidä tulkita niin, että sijoituspaikat olisivat huonoja. Vielä ei tiedetä, miksi "kouluallergia" näillä pojilla tulee tuolloin (sijoitusaikana) ajankohtaiseksi", totesi erikoistutkija Ulla Hämäläinen Kelan tutkimusosastolta.

Tieto tulee ilmi Kelan ja opetusministeriön maanantaina julkistamasta kirjasta nimeltä Perhepiirissä.

Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista oli 23–24-vuotiaana neljäsosa joko työttömänä tai eläkkeellä. Lisäksi neljäsosa oli rekisterien ulkopuolella, eli heidän elämäntilanteestaan ei ole tietoa.

Myös 13-17-vuotiaina laitoshoitoon sijoitetut tytöt ovat nuorina aikuisina heikosti koulutettuja. Parhaiten taas ovat selvinneet alle 12-vuotiaina huostaanotetut ja perhehoitoon sijoitetut naiset.

Myös tutkimuksen tehneet erikoistutkija Tarja Heino Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä erikoissuunnittelija Marianne Johnson Rekisteritutkimuksen tukikeskuksesta kiinnittävät huomiota tutkimustulosten tulkintaan.

"Tuloksia ei voi suoraviivaisesti tulkita niin, että perhehoito olisi onnistunut ja laitoshuolto epäonnistunut: Eri hoitomuodot vastaavat lasten ja nuorten erilaiseen tarpeeseen."

Heidän mielestään vaihtoehtoisia hoitomuotoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi tarjolla.

16–17-vuotiaiden huostaanotot ovat Suomessa lisääntyneet 2000-luvulla.

Tutkimus kertoo myös, että huostaanotto heikentää myös vanhempien tilannetta. Huostaanotettujen perheissä on toki jo ennen huostaanottoa yleensä enemmän köyhyyttä, sairautta ja työttömyyttä kuin perheissä keskimäärin. Huostaanoton jälkeen ongelmat kuitenkin yleensä lisääntyvät. Tutkimuksen tekijät esittävätkin, että pitäisi keksiä uusia tapoja tukea perhettä sekä ennen että jälkeen huostaanoton.

Vuonna 2008 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli 16 500 lasta ja nuorta, joista valtaosa huostaan otettuna.
******
Kuumimmat keskustelut netissä hauilla:
>lastensuojelu bisnes < , > huostaanotto bisnes < , > kaisa ruokamo blogi < , > päivi lipponen blogi < , > liftariäidin blogi <.

Puuttuvatko lastensuojelusta asiantuntijat, vai toimitaanko MUTU periaatteella, luulojen, olettamusten, tunnetilojen pohjalta?

Varhaisen puuttumisen karikot
Hyvää tarkoittaen, mutta
loppuun asti pohtimatta

Viime aikoina on ilmestynyt runsaasti varhaista puuttumista käsittelevää kirjallisuutta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen työntekijöille.

Oppaille ja käsikirjoituksille on kasvavat markkinat. On teoksia, joissa korostuu yhteistoiminnallisuus, vuoropuhelu ja avoimuus. On myös teoksia, joissa asiakkaat nähdään toimenpiteiden kohteina. Sellaisiakin teoksia on, joissa uutta, dialogisuutta korostavaa sanastoa, on liimailtu vanhakantaisen ammattilaiskeskeisen perusajatuksen päälle.

Esimerkiksi Kun huoli herää -kirja (Huhtanen, PS-kustannus, 2007) painottaa vuoropuhelua, mutta ohjaa sittenkin kohteiden luokittelemiseen. Stakesin kehittämä huolen vyöhykkeistö esitellään luvussa "Harmaan alueen oppilaat".

Vyöhykkeistöä ei kuitenkaan laadittu Stakesissa tällaiseen toimintaan, vaan sen tunnistamiseen, millaisella huolen asteella opettaja tai työntekijä itse kokee olevansa. Jos opettaja kokee huoltensa kasvavan, hänen on syytä hakeutua sellaiseen yhteistyöhön, jolla huolet huojentuvat. Ei siis ole "harmaan alueen oppilaita", vaan opettajia, jotka saattavat kokea olevansa "harmaalla vyöhykkeellä".

Kirja, joka neuvoo luokittelemaan oppilaita, tulee tehneeksi vahinkoa, vaikka tarkoittaisi muuta. Lasten kategorisointi on vaarallista, koska leimat tahtovat tarttua ja vahingollista, koska se murentaa luottamussuhteita kotien kanssa. Päälle päätteeksi puuha on laitontakin, jos tehdään tietosuojaa rikkovia rekistereitä.

Kukaan tuskin haluaa tietoisesti voimistaa kansalaisia luokittelevaa asennetta. Eettisyyden kanssa on oltava tarkkana.

Kohde vai kumppani – siinäpä kriteerikysymys. Lukijan kannattaa miettiä äitinä, isänä ja lapsena, haluaisinko olla mukana tällaisessa palvelussa ja haluaisinko olla tällaisen palvelun kohteena.

TOM ARNKIL

Ihminen voisi välttyä tämäntapaiselta epäselvyydeltä pitämällä parempaa huoltaa siviilisäädystään, joita Suomessa virallisissa yhteyksissä tunnetaan neljä kappaletta: naimaton, avioliitossa, eronnut, leski.

Pysymällä naimattomana eli olemalla naimatta kenenkään kanssa ennen avioliiton solmimista, jota varten meillä taas on avioliittolaki, voitaisiin paremmin olla perillä siitä, kenen VELVOLLISUUTENA on vastata LAPSISTA, joita kahden vastakkaista sukupuolta edustavan yksityishenkilön keskinäisestä naimisesta eli sukupuoliaktin harjoittamisesta maailmaan tuppaa tulemaan.

Tämän säännön seuraaminen se vasta selvittäisi nykyistä lasten edut vaarantavaa kulttuuria ja käyttäytymistä. Olisi hyvä muistaa, että naiminen ei todellakaan ole pelkkä orgasmin tuottamistoiminto vaan suvunjatkamistoiminto, mikä tarkoittaa sitä, että lapsi siitä sikiää ja lopulta myös syntyy.

Avioliittoinstituutiolla tämä suvunjatkamiskäyttäytyminen on sivistyneissä maissa, joita maailmassa muuten on ollut jo ainakin tuhansia vuosia, pyritty ajamaan sellaiseen uomaan, että suvunjatkamiskäyttäytyminen on VASTUULLISTA, eli että se ottaa huomioon tulevatkin tapahtumat eli väistämättömän TEHTÄVÄN huoltaa lapsi.

Ohjelman toimittaja Matti Virtanen kirjoittaa blogissaan:

"Voidaanko tosiaan lähteä siitä, että joku toimisto pelastaa köyhien lapsia parempiin oloihin?"

Pelastakaa lapset ry:n kärkihanke, avoimen adoption laajentaminen ja lisääminen, on juuri tuollaista toimintaa. Kun järjestö selvittää adoptiolasta haluavien vanhempien taustoja, on nimenomaan hyvä taloudellinen asema tärkeä ominaisuus.

Köyhät ja muuten kurjat eivät voi ottaa adoptiolasta vastaan. He luovuttavat lapsia rikkaille.

Rouvajärjestön toinen tärkeä hanke on edunvalvojien lisääminen. Lastensuojelun asiakkaina oleville lapsille halutaan nykyistä paljon useammin edunvalvoja. Se leikkaa vanhempien jo nykyään vähäisen puheoikeuden lastensuojelussa. Edunvalvoja varmasti tasoittaa tietä myös lapsen adoptoitavaksi antamiseen.

Ymmärrän avoimen adoption niin, että aloite siihen tulee kunnan virkamiehiltä eli sosiaalityöntekijöiltä. Tosin olen varma, ettei avoin adoptio yksinkertaisesti kelpaa lasta haluaville. Sen kun ajateltu olevan vaihtoehto sijaisvanhemmuudelle. Kukapa luopuisi sijaisvanhemmille joka kuukausi maksettavista palkkioista ja kulukorvauksista?

Miksi Suomessa ei noudateta lapsen etua joka on se tärkein asia?
Miksi äitiä AINA suojellaan ja puolustellaan?
Sosiaaliviranomaisten tapaamislausunnot olivat "Ihmeen" positiivisia, en ole tustustunut aikaisemmin näin myönteisiin lausuntoihin.

Meillä koneisto tekee isättömiä lapsia, siihen syyllistyy myös oikeuslaitos.
Tämä lapsi tulee kenties aikuisena kärsimään asian vuoksi puhumattakaan isän kärsimyksestä jos isä on vain "Erkki setä".

Näitä isän riisto tapauksia on paljon ja itsekin jälkikasvuni kautta kokeneena voin kertoa ettei isällä eli miehellä ole juurikaan mitään arvoa kun on kysymys lapsesta ja lapsen oikeuksista. Niin surullista!

mietin tässä että periatteessa isyys tiedettiin, kirjasiko lastenvalvoja isän käynnin sosiaalitoimistossa ennenkuin lapsi oli edes syntynyt. Isä oli myös varmaan neuvolan tiedoissa. Olisiko oikein kirjatut ja neuvolan tiedot auttaneet isän tilannetta ja häntä olisi pitänyt kuulla ennen adoptioprosessin valmistelua.

Vai onko äidillä oikeus lainpuitessa kieltää tiedot isyydestä vaikka ne on jo olemassa.

Vanhemmat, kipeästä erosta huolimatta lapsella on oikeus omiin vanhempiin (tilannekohtaisesti tarvittaessa ammattiihmisten kanssa selvitys miten se tehdään). Riitatilanteista pahiten kärsii aina lapsi.

Mietin tässä että tässä tilanteessa isyys tiedettiin. Kirjasiko lastenvalvoja isän käynnin sosiaalitoimistossa ennenkuin lapsi oli syntynyt, häneen luvattiin olla yhteydessä. lapsen isästä oli myös tiedot neuvolassa. jos tiedot olivat oikein kirjatut ja Pela olisi tarkistanut tiedot lastenvalvojalta ja neuvolasta niin voiko tässäkin tapauksessa lain nojalla äiti kieltää isyyden ja toimia yksin.

Hyvät, lapselle rakkaat vanhemmat, lapsella on oikeius molempiin vanhempiin (tarvittaessa ammatti-ihmisten kanssa selvitetään miten käytännössä toimitaan). Riita tilanteesta pahiten tulee kärsimään lapsi.