Hyppää pääsisältöön

Isyys- ja adoptiolait joutavat romukoppaan

Isyyslain 8. pykälä, 2. momentti: ”Lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa, jos lapsen äiti on kirjallisesti ilmoittanut lastenvalvojalle vastustavansa isyyden selvittämistä ja lapsi on äitinsä huollossa tai hoidettavana.”

Tämän illan MOT-jaksossa käsitellään harvinaista tapausta, joka ei todennäköisesti olisi ollut mahdollinen ilman yllä siteerattua lainkohtaa.

Tarinamme päähenkilö, vastasyntyneen lapsen isä, olisi halunnut lapsensa itselleen, mutta äiti oli päättänyt antaa sen adoptoitavaksi.

Vuodelta 1975 olevan isyyslain tarjoamaa suojaa käyttäen äiti onnistui viivyttämään isyyden selvittelyä niin kauan, että pois annettu lapsi oli jo kotoutunut sijaisperheeseen.

Isyyslaissa on muitakin puutteita, joihin monet järjestöt ovat kiinnittäneet huomiota.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi kesällä kaksi tuomiota, joissa todettiin mm. lain kanneaikojen olevan ihmisoikeussopimuksen vastaisia. Lapsella on myös aikuiseksi vartuttuaan oikeus tietää ketkä ovat hänen biologiset vanhempansa.

Laki meneekin hyvin todennäköisesti kokonaan uusiksi seuraavalla vaalikaudella. Nykyinen lakivaliokunta on jo ehtinyt kiirehtiä isyyslain kokonaisuudistusta. Pelastakaa lapset ry (Pela) on muiden lausunnonantajien ohella kannattanut uudistusta. Laki pitäisi sen mielestä kirjoittaa uusiksi lapsen näkökulmasta: lapsella on oikeus tuntea omat vanhempansa riippumatta siitä kuka hänet kasvattaa ja elättää.

Pela hoiteli MOT:ssä kerrottua tapausta sangen omalaatuisella tavalla. Se oli ottanut lapsen synnytyssairaalasta hoteisiinsa ja antoi hänet adoptiovanhemmiksi kaavaillulle pariskunnalle heti kun äidin lain mukainen harkinta-aika eli kaksi kuukautta oli kulunut.

Vasta myöhemmin pariskunta sai tietää, että heistä ei tulekaan adoptiovanhempia. He ovat toistaiseksi vain sijaisvanhempia, koska lapsen isä vastustaa adoptiota ja vaatii itselleen huoltajuutta tai ainakin tapaamisoikeutta.

Tilanne on nyt se, että sijaisvanhemmille jäänyt lapsi täyttää lokakuussa neljä vuotta, mutta oikeudenkäynti lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista on edelleen kesken.

Isyyslain lisäksi sotkun syntymiseen on vaikuttanut niin ikään 70-luvun peruja oleva adoptiolaki eli ”laki lapseksiottamisesta”. Sen mukaan tärkeä rooli on ”ottolapsitoimistolla”, joka antaa osapuolille adoptioneuvontaa.

Suomen ainoa valtakunnallinen ottolapsitoimisto on juuri Pelastakaa lapset ry. Se hoitaa viranomaistehtävää ja saa 18 miljoonan euron liikevaihdostaan suuren osan julkisista varoista. Pelan virheistä ei kuitenkaan voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Adoptiolainsäädäntö muuttuu ensi vaalikaudella vielä varmemmin kuin isyyslaki. Esitystä kirjoitetaan jo oikeusministeriön työryhmässä, ja se annetaan eduskunnalle kevään vaalien jälkeen.

Tämänkin uudistuksen tärkeä tavoite on parantaa lapsen mahdollisuuksia tuntea molemmat biologiset vanhempansa - ratkaisuksi kaavaillaan ns. avoimen adoption lisäämistä.

Isyyslain ja adoptiolain uudistaminen saattavat herättää poliittisia intohimoja. Odotan mielenkiinnolla, löytyykö poliitikkojen riveistä puolustajia nykyiselle systeemille, joka mahdollistaa lapsen toisen vanhemman salaamisen ja antaa yhdelle rekisteröidylle yhdistykselle vallan ottaa ja antaa lapsia vastoin molempien vanhempien lupaa.

Nykyistä käytäntöä voisi puolustaa sillä, että lapselle on saatava mahdollisimman hyvä koti. Kaunis ajatus johtaa kuitenkin umpikujaan, koska maassa on yhä enemmän lapsettomia, hyvin toimeentulevia pariskuntia, ja toisaalta heikompiosaisia vanhempia ja jopa köyhiä yksinhuoltajia.

Voidaanko tosiaan lähteä siitä, että joku toimisto pelastaa köyhien lapsia parempiin oloihin?
 

Toimittaja Matti Virtanen
Kommentit