Intohimon professori
Tutustuin Timo Kivimäkeen 1990-luvun jälkipuoliskolla toimittaessani ulkomaanuutisia Radion ajankohtaistoimituksessa. Hän oli tuolloin suhteellisen tuore kansainvälisen politiikan professori Helsingin yliopistossa. Tohtori Kivimäki oli usein nähty vieras toimituksessamme. Hänen asiantuntemukselleen oli kysyntää kun diktaattori Suharton valta Indonesiassa luhistui, kun Filippiinien Jolon saarella pyssymiehet kidnappasivat Seppo Fräntin ja Risto Vahasen tai kun Itä-Timor itsenäistyi Indonesian sotilasjuntan rautasaappaan alta. Luetteloa voisi jatkaa.
Sitten Kivimäki siirtyi Tanskanmaalle tutkijaksi Pohjoismaiden Aasian-tutkimuksen instituuttiin NIAS:iin. Kaakkois-Aasia on hänen elämänsä suuria intohimoja, ja hän halusi entistä tiiviimmin omistautua sen tutkimukselle. Kööpenhaminaan muuton jälkeen kuulin arvostetusta kommentaattorista satunnaisesti. Joskus Kivimäki lähetteli kirjoittamiaan teoksia - siinä kaikki.
Viime keväänä yhtenä tuiki tavallisena arkiaamuna Yle radion uutiset kertoi, että suomalainen kansainvälisen politiikan professori oli pidätetty vakoilusta epäiltynä Tanskassa. Kuka kumma se voisi olla? En keksinyt ketään muuta Tanskassa asuvaa maailmanpolitiikan suomalaisprofessoria kuin Timo Kivimäen. Ajatus hänestä vakoilijana tuntui mahdottomalta. Mitä oli voinut tapahtua? Oliko kyseessä väärinkäsitys? Vai oliko arvostetun tiedemiehen ja rauhantunnustelijan arviointikyky yksinkertaisesti pettänyt? Olivatko venäläiset härskisti hyväksikäyttäneet kiltin miehen maineessa olevan Kivimäen mahdollista hyväuskoisuutta?
Vakoilujupakka pulpahteli ajoittain julkisuuteen, mutta lopahti kun avoimuuden maineessa ollut Tanska julisti koko oikeudenkäynnin ja materiaalit salaisiksi. Lopen uupunut Kivimäki vaikeni. Kukaan ei ollut julkisesti mennyt Kivimäen tueksi. Missä oli presidentti Martti Ahtisaari, joka oli joskus myöntänyt Kivimäen olennaisen roolin omienkin rauhanhakkeidensa taustalla?
Päätimme antaa Kivimäelle mahdollisuuden kertoa oma versionsa tarinasta.
Kivimäki löytyi muutaman välikäden avustuksella, mutta ei ollut innostunut enää julkisuudesta. Tapasimme Kööpenhaminassa. Kivimäki toppuutteli: hän oli henkisesti loppu ja kertakaikkisen kyllästynyt vakuuttelemaan syyttömyyttään. Lopulta Kivimäki katsoi, että asioiden perinpohjainen läpikäyminen julkisuuden valokeilassa oli sittenkin tarpeen. Syntyi ”MOT: Rauhanmies häpeäpaalussa”.
Ohjelmasta jokainen voi itse tehdä johtopäätöksiä Timo Kivimäen tapauksesta: syyllinen vai syytön? Miksi maan turvallisuuspalvelu PET on saanut niin suuren vallan ja miksi se otti kiinni juuri suomalaisen professorin?
Tämä ohjelma tuskin on prosessin päätös, koska oikeudenkäynnin dokumentit saattavat vielä tulla julkisiksi
Ja vielä: Kuvitelkaapa, mitä olisi tapahtunut, jos Suomessa olisi aikoinaan Tanskan malliin pidätetty kaikki Viktor Vladimirovin ja muiden neuvostovakoojien kanssa seurustelleet.