Hypoteesi vahvistui, ikävä kyllä
Kati Juurus – Syyskuun lopulla päätin tehdä ohjelman metsäteollisuuden megatrendistä eli siitä, kuinka on yhä todennäköisempää että ainakin sellun ja varmaan myös paperin tuotannosta kasvava osa siirtyy etelään. Tuntui, ettei asiasta ollut juuri puhuttu julkisuudessa, vaikka ilmeiset syyt olivat kaikkien tiedossa:
Euroopassa, Suomen paperiteollisuuden markkina-alueella monien paperituotteiden kysyntä on hyytynyt tai kääntynyt laskuun. Sen sijaan kysyntä kasvaa kehittyvissä maissa: Kiinassa, muualla Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Venäjälläkin. Niissä varsinkin sellun tuottaminen on hullunhalpaa verrattuna Suomeen.
Kyselin alan asiantuntijoilta, mitkä tehtaat voisivat olla tappolistalla, jos Suomessa alettaisiin sulkea tuotantoa. Mainituksi tuli mm. Kemijärven sellu. Kävin siellä kysymässä tunnelmia kuivauskoneen hoitajalta Erkki Sivosuolta. Hänellä riitti tuolloin vielä uskoa tulevaisuuteen.
Kuvausmatkalla Brasiliassa puuntuotannon tehokkuus tuntui hämmentävältä. Stora Enson puoliksi omistamat plantaasit puskevat raaka-ainetta 10-20 kertaa nopeammin kuin suomalainen metsä. Siisteiltä puupelloilta seitsenvuotiaat, täysikasvuiset ja tasalaatuiset rungot on niin helppo kerätä, ettei kalleimpia metsäkoneita tarvita lainkaan. Sekin säästää. Eukalyptussellu ei pysty korvaamaan havupuusellua, mutta ei hätää: mäntyplantaasit on jo istutettu.
Ei ihme, että Stora Enson puoliksi omistama sellutehdas Eunápolisin pikkukaupungissa on rakennettu viimeisen päälle miellyttävän näköiseksi. Valvomossa on puuta ja lasia, nahkasohvia ja kukka-asetelmia. Palkka on hyvä eikä tehdas edes haise. Työntekijöiden ainoa huoli se, ettei heillä ole firman puolesta klubitiloja.
Kävi vähän surku Erkki Sivosuota ja vanhaa, kuhmuista Kemijärven tehdasta..
Sitten Suomesta tuli tekstiviesti: Stora Enso sulkee Suomessa kaksi tehdasta ja yhden aikakauslehtipaperikoneen. Erkki Sivosuo joutuisi työttömäksi samoin kuin noin 1100 muuta suomalaista. Ohjelman lähtöhypoteesi vahvistui kerta heitolla, mutta siitä ei osannut iloita.
Suomeen palattua tiedotusvälineet olivat täynnä Stora Ensoa, puunhintoja, Venäjän tulleja, sähköveroja ja kehnoksi päässyttä suomalaista liikenne-infrastruktuuria. Yllättävän harva kommentaattori sanoi asian niin kuin Stora Enson Latinalaisen Amerikan toimintojen johtaja Nils Grafström MOT:n haastattelussa: sellun tulevaisuus on siellä, missä puu on halpaa. Kun on nähnyt Brasilian plantaasit, Grafströmiä on helppo uskoa, ikävä kyllä.
4 kommenttia
Ti 06.11.2007 @ 12:39
muuten hyvä ohjelma ,mutta käännöstekstit puuttuivat!
Ke 07.11.2007 @ 09:49
MOT:n lähetyksessä oli tekstitys, joten vika oli mitä todennäköisimmin vastaanottajan puolella. Tekstitysonglemista kärsiville suosittelen digiboksin irrottamista sähköverkosta hetkeksi. Tekstit yleensä palaavat, kun rakkine latautuu uudelleen.
Olen muuten sitä mieltä, että kodinkonekauppiaat pitäisi vetää vastuuseen huonojen digiboksien myynnistä meille teknisesti valistumattomille taviksille.
Matti Virtanen
tuottaja, MOT
Ke 07.11.2007 @ 11:11
Mielenkiintoinen ohjelma, mutta hypoteesi jäi ainakin minulle epäselväksi.
Hieman yksinkertaisten, ohjelma käsitteli ilmiötä nimeltä "Markkinasellu".
Arvo Tuominen teki YLE:lle dokumentin nimeltä "Kontti". Yhtä mielenkiintoisen ohjelman saisi "Markkinasellusta".
Hyötyykö sitten Suomi näistä kahdesta ulkomaalaisesta selluprojektista? Valitettavasti projektien takana olevat pörssiyhtiöt eivät kerro tätä julkisesti, mutta tutkimalla muutamaa metsäyrityksen talousinformaatiota, laskin seuraavan luvun.
Mikäli nämä kaksi selluprojektia olisivat olleet tämä vuonna optimaalisessa tuotannossa, niin tuotot
olisivat 150.000.000€ per vuosi. Tämän potin jakaisivat kolmen suomalaisen metsäyhtiön omistjat, Metsäliitto (72%) ja Suomen valtio (28%)
Ohjelmassa esitetyn selluprojektin hinta on luettavissa julkisesta tilinpäätösmateriaalista.
Merkittävin lisäys vuosina 2006, 2005 ja 2004 liittyi
onsernin Brasilian sijoituksiin. Stora Enso ja Aracruz Celu-
ose S.A. rakensivat Bahian osavaltion Eunápolikseen Brasili-
ssa eukalyptusmassaa valmistavan sellutehtaan, jonka
uotuinen kapasiteetti on 1 000 000 tonnia. Kummankin
htiön osuus hankkeesta ja tehtaan tuotannosta on 50 %.
eracel rahoitettiin osin omalla pääomalla, jonka osuus oli
oin 665 (645) milj. euroa, ja osin lainalla, jonka osuus oli
oin 635 (680) milj. euroa. Projektin kokonaisarvo oli 1 300
1 325) milj. euroa. Veracelin tärkein omaisuus on selluteh-
as sekä siihen liittyvä infrastruktuuri, arvoltaan 1 001,0
1 051,4) milj. euroa vuoden lopussa, sekä metsäomaisuus,
oka tuottaa tehtaalle raaka-ainetta, arvoltaan 123,6 (107,2)
milj. euroa. Oman pääomanehtoiset sijoitukset ovat 347,0
327,8) milj. euroa. Kun tästä vähennetään 13,0 (22,7) milj.
uron perustamiskustannukset sekä valuuttamuutoksista
ohtuva 5,0 (2,6) milj. euroa, saadaan kirjanpitoarvoksi
onsernissa 329,0 (307,7) milj. euroa. Tehtaan tuotanto käynnistyi toukokuussa 2005, ja vuonna 2006 sen toimituk-
set Stora Ensolle olivat 498 638 (162 085) tonnia konsernin
983 924 tonnin kokonaistoimituksista. Laskutusarvo oli
143,4 (40,8) milj. euroa.
Itseasiassa tuosta laskutusarvosta saadaan vaihtoehtokustannus Kemijärven tehtaalle.
Kemijärven tuotanto saadaan Brasiliasta 72.000.000 eurolla.
La 10.11.2007 @ 18:31
"Mielenkiintoinen ohjelma, mutta hypoteesi jäi ainakin minulle epäselväksi."
Sama täällä.
Mitä asiaa tässä ajettiin? Mikä oli hyvin, mikä huonosti?
Yleensä MOT-ohjelmissa on tottunut johonkin selvään teesiin, mutta sitä en tästä ihan löytänyt.
Ellei se sitten ollut yksinkertaisesti se, että se on loppu nyt, tai ainakin aika pian, Suomen paperiteolllsuudelle.
Oliko sanoma tämä?