Hullu vai ei?

Saxpista: Vaikka hän kirjoittaakin aggressiiviseen sävyyn erilaisista viranomaisista, esimerkiksi sosiaalitoimiston työntekijät, poliisit ja hoitohenkilökunta Laakson sairaalassa. Todisteet löytyvät keskusteluissa www.tukari2.munfoorumi.com. Salaliittoteorioita, mystiikkaa yms. hölynpölyä.

Mainittu naishenkilö joka on laittanut pakkohoitoon toimittamisesta videoita nettiin on selkeästi ja pitkän aikaa ollut psykoottinen.
Lisääntynyt epäluuloisuus on varmasti vähintään kiusallista henkilön naapureille ja lähipiirille.
Suurta vahinkoa tuollainen hoitamaton psykoosi kuitenkin aiheuttaa naiselle itselleen, elämä valuu ohi palkkamurhaajia vältellessä ja myrkyttämisen pelossa.

Kyseinen naishenkilö myös tekee videoillaan suuren karhunpalveluksen kaikille niille jotka täysin aiheellsiesti ja perustellusti ovat tyytymättömiä psykiatrian ammattilaisilta saamaansa kohteluun, ihmiset kun helposti leimaavat kaikki valittavat samanlaisiksi sairaudentunnottomiksi psykoosipotilaiksi kuin nimimerkillä Saxpi kirjoittava pakkohoitoon toimittamisestaan videoita netissä julkaissut.

Kiitos toimittaja Riikka Kaihovaara että olet rohjennut tarttua erittäin hankalaan aiheeseen. Ja moninaisia tunteita herättävään.

Pakkohoidon epäkohtiin on vaikea puuttua ja ratkaisuja ongelmiin hakea, jos asioista ei puhuta avoimesti, kaikkien äänellä.

Vaikeuksista huolimatta vain avoin keskustelu auttaa havaitsemaan pakkohoidon epäkohdat. Ja lisäämään ihmisten välistä ymmärrystä. Sitä ei ole maailmassamme liikaa.

Olen ollut kaksi kertaa suljetull osastolla ns. tarkkailussa eli olen saanut M1 lähetteen kummassakin tapauksessa tarkkailuni kesti neljä päivää. Perusteita pakkohoidolle ei ollut joten hoito päättyi tarkkailuun.
Tarkkailun aikanahan potilas tapaa joka päivä lääkärin, joka päättää tarkkailun jatkosta. Katsoin julkiTerhikistä erään minua arvioineen "psykiatrin" tiedot. Kävi ilmi, että häneltä mm. puuttui vielä lääkäriopintoihin kuuluva pakollinen tk. palvelus. Lisäksi hän oli hyvin nuori, eli hänellä oli hyvin vähän minkäänlaista lääkäri kokemusta. Näin siis turun kaupungilla...nykyään käynkin yksityisellä lääkärillä koska kaupungilla ei mahdollisuutta tarjota riittävää psykiatria kontaktia.

Vielä toimittajalle... hienoa olisi jos joku nostaisi tapetille vielä hoitajien mielivaltaisen toiminnan. Pakkotoimenpiteitä käytetään väärin. Työaika kuluu lähinnä kansliassa telkkaria katsellessa... Hirvittää tuskaa tietää, että samaan aikaan itketään kuinka psykiatrisessa hoidossa ei ole määrävaroja riittävästi, mutta siltikin hoitajilla eivät halua hoitaa potilaita, nappia naamaan ja kita kiinni on yleinen käytäntö.
Olen ollut neljällä eri psykiatrisella osastolla hoidossa ja kolmella näissä oli hoitajien työmoraali kadonnut täysin. Tiedän kyllä mitä menee aikaa niihin töihin, mitkä eivät suoraan näy potilaille. Koska itse siis hoitaja ammatiltani niin osaan kyllä samaistua siihen millaista on olla tiskin toisella puolella.
Suljetuilla laitetaan häiriköivä potilas eristyksiin sen sijaan, että tilannetta hoidettaisiin jotenkin muuten. Ei eristyskoppi ole meluamalla häiriköivän potilaan paikka.
Mutta niihän se menee potilailla ei ole uskottavuutta mielenterveyshoidossa.

Toimittaja kirjoitti:

Quote:

Pakkohoitoon joutuneet ihmiset itse eivät kokeneet olleensa hoidon tarpeessa.

Kun tietää, mitä pakkohoito todellisuudessa on, kun hoitajilla on valta tehdä potilaille kiusaa, nöyryyttää ja alistaa mielin määrin, niin kukapa sellaisen "hoidon" tarpeessa kokisi olevansa. Se, että vastustaa ajatusta pakko"hoidosta" on mielestäni terveen merkki.

Masennuksesta olen jo toipunut. Saamastani "hoidosta" en toivu koskaan.

Minut toimitettiin pakkohoitoon harvinaisen törkeästi tekaistuilla perusteilla, jonka pystyn todistamaan. Kantelut hallinto-oikeuksiin ja oikeuskanslerille tuottivat pelkän kumileimasimen jäljen. Olen nyt muuttanut Hollantiin, osaksi saadakseni terveydehuoltoa, jota en saa Suomessa, ja osaksi päästäkseni turvaan suomalaisilta lääkäreiltä.

Myös MOT on saanut kaikki juttuani koskevat asiakirjat, mutta se ei halua nostaa asiaa esille, on kai liian kuumaa kamaa toimittajille, jotka ovat peräkylän ilmaisjakeluläpyskän senttaritasoa.

http://qmies.blogit.fi/

Olen miettinyt olisiko puolisoni pitänyt toimittaa tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon vai ei ja kuinka paljon tilaa on sairastuneelle tarkoituksenmukaista antaa. Potilaan läheisillä on kuitenkin vain vähän keinoja suojella potilasta ja on vaikea arvioida, kuinka suuressa itsemurhavaarassa potilas on. Sairaudentunnottomuus saattaa tarttua myös läheisiin, jotka alkavat aliarvioida potilaan itsetuhoisuutta. Jälkeenpäin läheiset, jotka ovat maallikkoja, pohtivat mitä vielä olisi ollut tehtävissä. Olisiko sittenkin pitänyt vaatia tahdonvastaista vapaudenriistoa ja jos näin olisi tehty, eläisikö puolisoni yhä?

Hulluksi voi tehdä vaikkapa yskimällä vai oliko se sittenkin jonkin muun sortin alistamista ?...jotta saadaan ammattilaisten toimesta oravanpyörä pyörimään...
Oikeutta on turha enää toivoa siinä vaiheessa kun nätisti on lääkärin luokse talutettu.
Totuus on kuitenkin se, että täysin sama asia saa kaksi eri näkökulmaa kun sen esittää sairaaksi luokiteltu tai ns. sinisilmäinen terve. Voidaan kait jossain tapauksessa puhua jopa törkeästä hyväksikäytöstä.
Nykyisenä syöpäpotilaana saan kuulla edelleen vaivojeni olevan paniikkihäiriötä joten jospa sitten en enää haudassa kärsi siitä sairaudesta vaikka olinkin vain hullu.

Kun on nähnyt läheltä omaisen vakavan psyykkisen sairauden ja millaista sairaan ja hänen läheistensä elämä on, kun joudutaan turvautumaan pakkohoitoon, niin minä en voi käsittää kuinka joku kiukkuinen vanhus voi ylipäätään mennä uhkailemaan itsemurhalla.
Suomessa on paremminkin niin, että pakkohoitoon on ylettömän vaikea päästä.
Olisiko ollut aiheellista kysyä pakkohoidossa olleiden omaisten mielipidettä? Omaiseni perheelle pakkohoito oli suuri helpotus, sillä uhkana oli väkivaltaisuus - herra varjele, mihin saakka se olisi voinut edetä. Sairaudesta kärsivä henkilö ei edelleenkään - tuskin koskaan - ymmärrä olleensa vaaraksi itsellen ja perheelleen. Katsokaas, kun psyykkisesti sairas henkilö ei pahimpina hetkinä pysty ajattelemaan järkevästi tai loogisesti.Sen vuoksihan he ovat hoidossa.

Kuinka teidän tasoisenne ohjelma voi tehdä taustatyönsä NIIN HUONOSTI että sekoittaa asian ydinkäsitteitä loppuversiossaan?
Ohjelman iäkästä mieshenkilöä EI TOIMITETTU PAKKOHOITOON, vaan Suomwen mielenterveyslain mukaiseen, sairaalassa tapahtuvaan, tarkkailuun, jonka perusteella päädyttiin siihen ettei edellytyksiä pakkohoitoonmääräämiseen ollut ja pt:las kotiutettiin.
Toivon todella että toimittaja Kaihovaara perehtyy vastedes hivenen tarkemmin käsittelemiinsä aiheisiin, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja ihmisoikeudellisesti yhtä merkittäviä kuin tahdosta riippumattoman hoidon toteuttaminen.

Melko asiallinen ja toisaalta lattea kuvaus pakkokeinoista. Todellisuudessa saattavat olla hurjempiakin kuin tulla vain hakemaan poliisin kanssa kotoa. Nähtävästi pesevät käsiään jos joku vain mainitsee jotakin sen kaltaista, että hoito olisi perusteltua. Näille tyypeille kun toteaa, ettet ymmärtänytkään kuinka huonossa kunnossa olit, niin suosittelisin muutamien päivien tutustumista ihmisiin ja kulttuuriin. Voisivat todeta, että ovat pohjimiltaan ihmisiä siinä missä muutkin ja että ne pahimmat asiat loppujenlopuksi tapahtuu siellä hoitoon toimittajan omien korvien välissä.

Kyllä oli pettymys koko ohjelma. Nimi pakkohoitoon tuomitut oli turhan raflaava. Nainen joka ohjelmassa esiintyi oli varmasti täysin asianmukaisesti ollut hoidossa sairautensa takia. Ihminen joka on maniassa ei voi olla vastuussa itsestään.
Mies taas oli saanut tarkkailulähetteen, eikä suinkaan ollut pakkohoidossa. Saattoihan kyseessä olla kunnanjuoni tai sitten oli aidosti huolestuttu miehen sanomisista ja sen takia toimitettu tarkkailuun. Tarkkailun päätöshän oli oikea.

Kuten edellinen kommentoija kirjoitti niin hoitajien mielivaltaisesta käytöksestä pitää tehdä oma juttunsa ja tämä ei koske pelkästään suljettuja osastoja. Tässä esimerkki olin hoidossa akuuttipsykiatrian osastolla ensimmäistä kertaa kaikki hoitajat kyhjöttivät kansliassa tarvitsin rauhoittavaa lääkettä, muuta hoitoa pahaan oloon ei ollut. Rohkenin mennä sitä sitte kansliasta pyytämään. Hoitajan tervehdys oli " No mitä sullakin nyt on" vihaisella kiukkuisella äänellä. Kylläpä sitä tunsi olonsa turvalliseksi.

Nyyti

En ymmärrä, miten Yle kehtaa näyttää näitä skandaalinhakuisia ohjelmiaan. Sääli, ettei toimittajallanne ollut tarpeeksi ymmärrystä psykiatriasta / mielenterveyslaista ohjelmaa tehdessään.
Kun kerran tapaa psykoottisen ja fyysisesti hyökkäävän / aggressiivisen ihmisen, niin ymmärtää, miksi joskus hoidossa joudutaan turvautumaan eristämiseen ja mahdollisesti lepositeisiinkin potilaan itsensä ja muiden turvaksi.
Ja mitä tulee itsensä ja vaimonsa kuolemalla uhanneeseen mieheen, niin melkoisen ylijumalallisia kykyjä vaatii terveyskeskuslääkäriltä selvittää 15-30 minuutin ajalla vitsaileeko potilas tällaisella vakavalla asialla vai saattaako hän tosiaan mahdollisesti olla psykoottinen ja vaaraksi itselleen ja / tai muille. Jos mies olisi päästetty kotiin ja hän olisi saattanut toteen uhkauksensa päivien päättämisestä oman käden kautta, niin ketä tilanteeseen silloin olisi ollut syypää? Samainen terveyskeskuslääkärikö? Eli ehkä kuitenkin parempi näin.

Olen pahoillani kaikkien mielenterveysongelmaisten, omaisten ja henkilökunnan puolesta nähtyäni tämän ohjelman. Ohjelmasta tuli vahva tunne, ettei asiaan ole perehdytty kunnolla eikä psykiatrisia sairauksia tunnettu. Olisi mukava nähdä tästä aiheesta asiallinen ohjelma, jossa pohditaan vastentahtoista hoitoa useammasta näkökulmasta ilman turhaa dramatisointia. Myös kaksinaismoralismi tulee mieleeni, kun kouluampumistapauksissa pohditaan, miksei ihmisiä hoideta.

False Memory Syndrome. (Istutetut muistot).
Saattaa antaa vastauksen, miksi ihmisiä viedään pakkohoitoon lapsia ja nuoria pakkohuostaanotetaan, joka on tämän päivän "muoti-ilmiö".
Netissä lisää haulla > valemuistot <.

Lainaus.

Valemuistosyndrooma
(engl. false-memory syndrome). Valemuistosyndroomalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa terapeutit ja terapiakäytännöt (esim. suggestiivinen hypnoosi) aiheuttavat asiakkaille kokemuksellisesti voimakkaita valemuistoja insestistä, pedofiliasta, murhista tai jopa satanistisista kulttimenoista.

Ilmiö sai nykymuotoisen alkunsa Yhdysvalloista, mutta 1990-luvun aikana se on levinnyt Eurooppaan ja myös Suomeen.

Valemuistosyndrooma saa yleensä alkunsa henkilön hakeuduttua terapiaan jonkin henkilökohtaisen ongelman vuoksi (esim. masennus, ahdistuneisuus). Joskus piankin, ehkä jo ensimmäisellä kerralla, terapeutti tuo esiin mahdollisuuden, että asiakasta olisi käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi.

Tämä saattaa olla hämmentävää, koska asiakkaalla ei ole muistikuvaa hyväksikäytöstä, eikä hän ole koskaan ajatellut sellaista tapahtuneen. Terapeutti voi kuitenkin todeta, että vaikka muistoa ei juuri nyt ole, se ei tarkoita, etteikö hyväksikäyttöä ole tapahtunut: muisto voi olla torjuttu tiedostamattomaan.

Palautettujen muistojen terapian (engl. recovered memory therapy, RMT) keskeinen ajatus on, että lapsuudessa syntynyt, sittemmin tiedostamattomaan torjuttu trauma aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja mielenterveydellisiä ongelmia. Trauma voi olla syntynyt esimerkiksi väkivallan, insestin tai pedofilian seurauksena. Ajatus traumaattisten muistojen torjunnasta on peräisin itävaltalaiselta psykiatrilta Sigmund Freudilta (1856–1939).

RMT:ssä tavoite on pystyä tiedostamaan torjuttu trauma. Apuna käytetään esimerkiksi hypnoosia, unien analysointia, taideterapiaa ja ryhmäterapiaa. Eri menetelmien avulla pyritään pääsemään torjunnan lävitse ja tiedostamaan traumaattinen muisto. Aluksi muisto voi olla epämääräinen, mutta terapian myötä se selkiytyy ja laajenee. Tiedostamisen uskotaan helpottavan niitä oireita, joiden vuoksi henkilö terapiaan tuli.

Terapiassa tuodaan esille myös mahdollisuus tekijän kohtaamiseen. Toisin sanoen terapiassa käyvän tulee päättää haluaako hän kertoa traumaattisista muistoistaan hyväksikäyttäjälle. Asiakkaita varoitetaan etukäteen ”kieltämisestä”, väitettyjen syyllisten vakuutteluja syyttömyydestään. Kohtaamisen ei pitäisi antaa muodostua väittelyksi hyväksikäytöstä, eikä hyväksikäyttäjälle pitäisi antaa mahdollisuutta suostutella asiakasta pitämään muistoja valheellisina; hänhän on valehdellut aikaisemminkin. Tämä tekee puolustautumisen melko mahdottomaksi.

Palautetut muistot laajenivat muodin tavoin: kun tapauksia on tullut lisää, jotkut terapeutit ovat erikoistuneet RMT:hen ja monet uudet terapiaryhmät ovat nähneet päivänvalon. Aiheesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ja se on saanut runsaasti tilaa myös mediassa. Suomessakin on näytetty aiheeseen liittyvi tv-elokuvia. Kuuluisin ns. insestiselviytyjä lienee näyttelijä Roseanne Barr.

Asiakkaat ovat haastaneet vanhempiaan ja muita oikeuteen terapiassa ilmenneiden traumaattisten muistojen perusteella; oikeustaistelua pidetään terapeuttisena välineenä. Seurauksena on ollut vankilatuomioita ja jopa miljoonakorvauksia. Suomessa on ollut muutamia aihepiiriin liittyviä oikeudenkäyntejä tai oikeudenkäyntien yrityksiä.

Mutta palautettujen muistojen terapia saa osakseen jatkuvasti kasvavaa kritiikkiä. Tutkijat, entiset asiakkaat ja jopa palautettujen muistojen terapeutit ovat alkaneet kyseenalaistaa RMT:n ja sen taustalla olevien teorioiden pätevyyden. Esimerkiksi lähtökohdiltaan freudilainen käsitys ajatusten ja tunteiden torjunnasta on joutunut voimakkaan tieteellisen kritiikin kohteeksi, ja piilotajuista torjuntaa pidetään yleisesti kyseenalaisena ilmiönä. Tämä vie luonnollisesti pohjan pois palautettujen muistojen terapialta. Samoin monet torjuttuja insesti- yms. muistoja suoranaisemmin käsitelleet tutkimukset ovat osoittautuneet menetelmällisesti ongelmallisiksi.

Onkin alettu puhua valemuistosyndroomasta, jossa terapeutit ja terapiakäytännöt tuottavat asiakkaille kokemuksellisesti voimakkaita, mutta valheellisia muistoja. Hyväksikäyttömuistot eivät siis välttämättä ole oikeita, vaan ne luodaan terapiassa teoreettisten uskomusten, odotusten ja sosiaalisen vuorovaikutuksen pohjalta. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihmisille voidaan tuottaa esimerkiksi lapsuutta koskevia valemuistoja.

Palautettujen muistojen terapia on ajanut ihmisiä suurempiin mielenterveydellisiin vaikeuksiin kuin mitä heillä oli terapiaan tullessa, ja rikkoneet heidän sosiaaliset (tuki)verkostonsa. Toisin sanoen ”tiedostamiseen” keskittyvästä terapiasta ei ole ollut hyötyä, päinvastoin.

Entiset asiakkaat ja monet vanhemmat ovatkin haastaneet oikeuteen ”muistoja palauttaneita” terapeutteja. Yhdysvalloissa seurauksena on ollut miljoonakorvauksia. Esimerkiksi vuonna 1997 eräs entinen potilas tuomittiin saamaan terapeutiltaan 5,8 miljoonaa dollaria. Terapeutti oli virheellisesti diagnosoinut asiakkaan monipersoonallisuushäiriöiseksi (engl. multiple personality disorder; nykyisin dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö, engl. dissociative personality disorder); asiakkaalla väitettiin olevan 500 persoonallisuutta ja häntä hoidettiin satanistisen rituaalihyväksikäytön vuoksi.

Palautettujen muistojen terapia on asettanut kyseenalaiseen valoon myös asianmukaiset psykoterapeutit ja psykoterapeuttiset lähestymistavat. Ja kuten psykologi Elizabeth Loftus on todennut: ”Sitten ovat ne todellisuudessa hyväksikäytetyt potilaat, jotka ovat tunteneet kokemustensa tulleen trivialisoiduiksi perusteettomien, epärealististen ja outojen syytösten meressä.” Jotkut terapeutit ovat oikeusjuttujen pelossa myös kieltäytyneet ottamasta asiakkaikseen seksuaalisesti hyväksikäytettyjä. Hyväksikäytön todelliset uhrit ovat siis jälleen kerran tilanteen tosiasiallisia häviäjiä.

On hyvä tiedostaa, ettei valemuistosyndroomaa käsittelevässä keskustelussa ole kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaan muistista ja sen toiminnasta. Seksuaalinen hyväksikäyttö on vakavasti otettava ongelma, mutta myös RMT:n aiheuttamat mielenterveydelliset, sosiaaliset ja oikeudelliset ongelmat ovat erittäin vakavia. Tuleekin aina muistaa, erityisesti oikeudenkäynneissä, että valemuistoja voidaan tuottaa terapiassa, ja että valemuistoja on melko mahdoton erottaa todellisista ilman muuta todistusaineistoa.

Katso: Hypnoosi; Psykokulttuuri; Valemuisto.

Kirjallisuutta: Bremner Krause Shobe ja Kihlström 2000; Clancy Schacter McNally ja Pitman 2000; Crews 1995, 1997; Furman ja Suomela 1999; Gardner 1993, 1994b; Garry Frame ja Loftus 1999; Hochman 1994; Lauerma Revonsuo ja Kallio 1998; Lilienfeld Lynn Kirsch ym. 1999; Loftus 1998; Loftus ja Ketcham 1994; Loftus ja Pickrell 1997; McNally Clancy Schacter ja Pitman 2000; Ollikainen 1998b; Pendergrast 1995; Pope 1997; Revonsuo Lauerma ja Kallio 1998; Roos 2000; Victor 1991.

Uskontojen uhrien tuki ry.
Googlaa > uut < lue lisää.

MOT ohjelmissa: Naisen suurin terveysuhka. Epäilys ja rangaistus. Sinun lapsesi eivät ole sinun. Ei valitusoikeutta. Turvakoti tuomarina. Lääkärit tuomarina. Pelastakaa lapset isältä löytyy ehkä selittäviä tekijöitä moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Ohjelmassa Epäilys ja rangaistus väitettiin, että Tampereella harrastettaisiin Saatanapalvontarituaaleja. Pollisi ei löytänyt yhtään kadonneeksi ilmoitettua lasta, jota olisi syöty saatanapalvontarituaaleissa.

Lainaus UUT sivustolta.

Saatanalle uhratut vauvat ja insesti saatananpalvontaseremonioissa
RMT-terapeutteina toimii myös kristinuskoa fundamentalistisesti tulkitsevia pastoreita. Näiden potilaat raportoivat usein "kammottavista saatananpalvontaseremonioista", joihin heidät pakotettiin osallistumaan lapsuusiässä vuodet toisensa perään. Seremonioihin kuuluu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmisuhreja: joku saatananpalvontakultin naisjäsenistä synnyttää vauvan, joka uhrataan seremoniassa. Osanottajistoon kuuluu potilaan vanhempien lisäksi usein paikkakunnan nimismies, pormestari tai muita silmäätekeviä. Eikä siinä kaikki: koko maailman johtajisto on liittynyt kansainväliseen salaliittoon, jonka tarkoitus on alistaa maailma Saatanan valtaan. Kadonneiksi ilmoitetut lapset on siepattu uhreiksi Saatanan palvojien rituaaleihin.

Psykologisesti on kuitenkin epätodennäköistä kokea vuosikausia hirvittävää hyväksikäyttöä, johon sisältyy pakko osallistua raiskauksiin, murhiin ja kannibalismiin, ja unohtaa se sitten kokonaan, kunnes yhtäkkiä terapeutin avulla kaikki palaa mieleen shokeeraavia yksityiskohtia myöten. Joitakin"palautettuja" muistoja tutkittaessa on todettu niiden sisältävän informaatiota joka voidaan osoittaa vääräksi, esimerkiksi muisto rituaalista ullakolla talossa, jossa ei todellisuudessa ole ullakkoa.

Onko sitten kansainvälistä saatananpalvontakulttia, joka käyttäisi systemaattisesti lapsia hyväkseen? Syksyllä 1994 valmistuneessa Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jota rahoitti National Center on Child Abuse and Neglect (NCCAN), kysyttiin 6900 psykologilta, psykiatrilta ja sosiaalityöntekijältä, ja 4655 piirisyyttäjältä, lastensuojeluviranomaiselta ja poliisijärjestöltä, kuinka monta tapausta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatananpalvontarituaaleissa oli tullut ilmi. Vaikka syytteitä oli nostettu yli 12 00, ei ainuttakaan edes vähän "selviytyjien" tarinoita muistuttavaa tapausta ollut osoitettu todeksi. Tapausten joukossa oli muutama rikollinen, joka selitti rikoksensa Saatanan määräämiksi vapautuakseen vastuusta; aviopari joka otti seksuaaliriitteihinsä mukaan alaikäisen poikansa ja koko joukko ilkivaltatekoja, joihin osallistui teini-ikäisiä porukoita. Tutkimus ei löytänyt mitään todisteita sen puolesta, että olisi olemassa järjestäytyneitä lapsia hyväksikäyttäviä saatananpalvojaverkostoja tai kansainvälisiä ryhmiä. Britanniassa tehty samanlainen tutkimus, joka koski väitettyä 84:ntä saatananpalvontainsesti tapausta, ei myöskään löytänyt ainuttakaan todistetta väitteiden puolesta.

Myöskään False Memory Syndrome Foundation ei ole löytänyt yhtään todistetta saatanapalvontarituaaleista, joissa uhrattaisiin ja syötäisiin vauvoja. Samoin FBI:n lasten hyväksikäyttöä 10 vuotta tutkinut erikoisagentti Kenneth Landing on todistanut, ettei hän ole koskaan löytänyt todisteita rituaalisesta hyväksikäytöstä. Kesäkuussa 1993 Christiany Today -lehti, jolla ei ainakaan ole mitään syytä puolustaa Saatanan palvontaa, julkaisi artikkelin jossa kumottiin väitteet lapsiuhreista saatananpalvontaseremonioissa.

Voidaankin perustellusti epäillä, että kyseessä on samantapainen urbaani huhu kuin kertomus rautanaulasta, joka suli Coca-Cola lasissa yön aikana olemattomiin, tai tarina etelänmatkalaisesta, joka kurkisti ravintolan pakastimeen ja havaitsi sen olevan täynnä rottia. Kenties jossakin on voitu uhratakin vauva saatananpalvontamenoissa. Mutta varmasti todellisia uhreja ovat olleet puoskariterapiaan joutuneet naiset ja näiden vanhemmat, joiden elämän joukko "terapeutteja" on tuhonnut, joskus kirjaimellisestikin itsemurhien kautta. Hyödyn hysteriasta ovat keränneet sensaatiokirjojen kirjoittajat ja muut hysteriaa omiin tarkoitusperiinsä käyttävät piirit.

Tiedot on kerätty eri artikkeleista, jotka ovat Cult Awareness & Information Centerin kotisivulla yläotsikon "Satanic Ritual Abuse" alla. Sivuilla on myös analysoitu hysterian syntyyn vaikuttaneita tekijöitä (kyse ei ole pelkästään "kristillisestä" ilmiöstä kuten joku voisi luulla), mutta ne liittyvät ennen kaikkea jenkkikulttuuriin ja jätän niihin tutustumisen englanninkielentaitoisille. Saatananpalvontailmiöstä kiinnostuneelle voin suositella sosiologi David G. Bromleyn kirjaa The Satanism Scare, 1991, Walter de Gruyter Inc., New York.

Itse en valitettavasti ole ohjelmaa katsoa enkä edes lukenut kommentteja kunnolla mutta kun puhutaan mielisairaiden perusoikeuksiin pyytäisin asiasta kiinnostuneita tutustumaan hiljattain oikeusasiamiehen tekemään päätökseen koskien Harjavallan sairaalan vaihekuntoutushoidon laillisuutta. Kaksi valvontaviranomaista (Valvira ja oikeusasiamies) totesivat hoitomuodon olleen lainvastaista ja sisältäneen lainvastaisia pakkotoimenpiteitä (enimmäkseen lainvastaisia omaisuuden haltuunottoja). Lääninlääkärilääninhallitus (nykyinen aluehallintovirasti) joka on pääasiallinen valvontaviranomainen kyseisen sairaalan valvonnassa oli sallinut/ollut tietoinen osaston toimintatavasta. Tässä näkyy hyvin mielisairaiden oikeusturva.. valvontaviranomainen sallii heihin kohdistuneet lainvastaiset pakkotoimet. Siinä ratkaisussa olisi ollut hyvää aineistoa jutun toimittajallekin.,

Istutetut muistot. False Memory Syndrome.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkija". Joskus vähän isompaakin kulkijaa.

Tästäkö alkoi "insestihysteria", mutta unohdettiin tyystin pedofiilit, joista on uutisoitu viimeaikoina "ruhtinaallisesti".
***
Ranskan uutiset Tuulikki Muller.
Outreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau

Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaan

Ranskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali. Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto. Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta. Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.

Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.

Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.

Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.

Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.

Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon : "Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.

Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.

Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?

Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.

Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.

Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.

Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).

Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).

Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.

Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.

Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.

Ranskan uutiset le mai 2004. Tuulikki muller.

Työskentelen psykiatrisella akuutilla vastaanotto-osastolla hoitajana. Pidän työstäni- siinä on parasta, kun näkee potilaan toipuvan kuntoon ja lähtevän kotiin hyvässä voinnissa.

Olikin järkyttävää, että yle ja MOT näyttivät näin skandaalihakuisen ja revittelevän version psykiatrisesta pakkohoidosta. Toimittajalla oli monet käsitteistä täysin sekaisin, kuten myös ohjelmassa haastatelluilla potilailla. Kannattaisi ensin perehtyä tarkasti faktoihin: mielenterveyslakiin ja lakiin potilaan asemasta ja oikeuksita, ennen kun ruvetaan julkisesti kauhistelemaan. En väitä, etteikö psykiatrisessa hoidossa olisi parantamisen varaa meillä Suomessakin- varmasti on. On silti törkeää, ettei ohjelmaa tehtäessä viitsitä paneutua tosiasioihin. Esim.ohjelmassa esiintyvää mieshenkilöä ei tuomittu pakkohoitoon, vaan hänet määrättiin mielenterveyslain mukaiseen TARKKAILUUN, jonka aikana(viimeistään neljän päivän kuluessa) todettiin, ettei hän tarvitse psykiatrista pakkohoitoa. Ko.henkilön kohdalla huomioitavaa: jos ihminen uhkaa tappaa itsensä ja vieläpä muitakin, tästä kuulevilla terveysviranomaisilla on ammattinsa vaatima VELVOLLISUUS toimittaa ihminen psykiatriseen ARVIOON. Tarkkailuaika/jakso psykiatrisessa sairaalassa on siis juuri tuota psykiatrista arviota, jossa potilas tapaa lääkärin päivittäin ja jossa potilaan vointia arvioidaan.

Joskus potilas joudutaan eristämään. Sitä ei käytetä mielivaltaisesti eikä turhaan. Eristämisestä päättää aina lääkäri. Kaikki kirjataan tarkasti potilasasiakirjoihin. Eristäminen tapahtuu, jos potilas on vaarallinen itselleen tai muille. Sekava, psykoottinen potilas voi olla tällainen. Psykoottisuus voi liittyä hyvin moniin sairauksiin- muihinkin, kuin mielen sairauksiin. Eristys on virikkeetön hoito, jossa todellakin wc-käynnin jälkeen mennään takaisin eristyshuoneeseen, kuten ohjelman naispotilas tilannetta kuvasi. Eristys rauhoittaa psyykkisesti sairaan ihmisen- se on vaan fakta. Olen useasti kuullut potilaiden kertovan jälkikäteen eristyksen jälkeen, kuinka he pitivät sitä hyvänä ratkaisuna, huomioiden vointinsa. Kaikki potilaat eivät tietenkään tällaiseen ajattelun pysty, jos eivät ylipäätänsäkään koe olevansa sairaita tai hoidon tarpeessa.

Teen työtäni sydämelläni, muistaen inhimillisyyden ja etiikan hoitaessa psykoottista potilasta. Siksi koen tämmöisen skandaalikäryisen dokumentoinnin loukkaavana. Olen myös pahoillani ohjelmassa esiintyvien potilaiden puolesta- ikävää, että heille jäi hoidosta huono kokemus.

Pakkohoidossa- ja keinoissa ei ole mitään salattavaa, ne kestävät päivänvalon. Suosittelenkin toimittajaa perehtymään asiaan ihan aidosti ja oikeasti ja käymään vaikka tutustumassa asiaan ja käytäntöihin useammassa sairaalassa ja haastattamassa useampaa ihmistä realistisen kokonaiskuvan saamiseksi. Niin potilaita, kuin hoitavaa tahoakin. Ja toimittajan on hyvä muistaa myös, ettei moni psykiatrista hoitotyötä tekevä halua esiintyä julkisesti omalla nimellään ja kasvoillaan ihan turvallisuussyistä. Työssä kun kohdataan päivittäin uhkailua ja väkivaltaa.

Fakta on, että pakkohoitoa- ja toimia tarvitaan. Niitä käytetään silloin, kun on PAKKO. Joskus potilasta ei voida hoitaa ilman näitä toimia. Minä ja moni muu kollegani jakavat mielipiteen siitä, että mikäli psykiatrinen hoito suuntautuu enemmän siihen suuntaan, että esim.eristämisistä ja pakkokeinoista luovutaan hiljalleen, on meillä työpaikan tai ammatin vaihto edessä. Emme suostu olemaan töissä henkemme kaupalla ja miettimään koko ajan, milloin tulee hoidettavalta turpaan tai milloin lähtee henki. Sitä kun joutuu miettimään päivittäin jo nyt. Niin vahva ei tämä kutsumus kuitenkaan ole.

M1-lähetteen omaishoitajasta kirjoittaneella terveyskeskuslääkärillä on ollut asiakkaan terveydentilatiedot pitkältä ajalta käytettävissään. Tästä huolimatta on kuitenkin perustellut pakkotoimenpidettä sillä, että asiakas yht´äkkiä muuttunut vaaraksi itselleen ja muille, koska joku ulkopuolinen niin väittää. Lähetteen kirjoittajalääkäri ei itse ole kokeillut muita tutkimus- ja hoitokeinoja, vaikka laki sitä on edellyttänyt. No, siihen seikkaan ei muissakaan tapauksissa kukaan ole puuttunut.

Tästä ohjelmasta oppi että kun poliisi tulee hakemaan niin jostain syytetään ja koppia seuraa.
Silloin on oltava tarkka sanoissaan ja saatava selville mistä syytetään - vaikka tässä tapauksessa olisi koppia tullut joka tapauksessa,

Helsingin Sanomat 11.10.2010.Moni mielenterveyspotilas ei saa hoitoa muihin sairauksiinsa.

Mielenterveyspotilaat jäävät usein ilman hoitoa muihin sairauksiinsa.

Suomalaisten asenteet mielenterveyden ongelmia kohtaan näyttävät hiukan muuttuneen, sillä yhä useampi halua turvata mielenterveyshoidot. Enemmistö olisi valmiita vaikka veronkorotuksiin, jotta vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivät saisivat parhaan mahdollisen hoidon, selviää maanantaina julkistetusta Mielenterveysbarometristä.

Tutkimusta varten haastateltiin mielenterveyskuntoutujia ja heidän omaisiaan sekä tutkittiin psykologien ja psykiatrien sekä suuren yleisön käsityksiä..

Tämän vuoden barometrissa uutta on se, että joka neljäs mielenterveyspotilas ja -kuntoutuja ei saapua fyysisiin vaivoihinsa.

Mielenterveyspotilaat kuolevat huomattavasti muita nuorempina: miehet 20 vuotta aikaisemmin ja naiset 10 vuotta aikaisemmin kuin muu väestö. Yhtenä syynä on se, että monet fyysiset sairaudet jäävät huomaamatta ja hoitamatta, arvioi Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Peltovuori.

Muuta väestöä lyhyempi elinikä ei selity pelkästään itsemurhilla tai muilla riskitekijöillä, vaikka mielenterveyspotilaat kärsivät muita enemmän yksinäisyydestä, liikkuvat vähän, tupakoivat ja syövät epäterveellisesti.

”Kyse on siitä ketä hoidetaan, Mielenterveysongelmaisen on muita vaikeampi päästä esimerkiksi sepelvaltimoleikkaukseen tai saada kolesterolilääkkeitä, liiton puheenjohtaja Pekka Sauri kiteyttää.

Moni psyykkinen potilas kärsii myös sydän- ja verisuonitaudeista, diabeteksesta ja hengityselinten sairauksista, mutta niitä ei hoideta yhtä hyvin kuin tavallisten potilaitten.

Väestön asenteissa mielenterveysongelmaisia kohtaan ei näytä tapahtuneen kiristymistä viime vuosien aikana, niin sekä kuntoutujien että heidän omaistensa kokemukset leimautumisesta ovat selvästi kasvaneet.

Muutos näkyy kysymyksessä toisten ihmisten välttelystä: mielenterveyskuntoutujista tätä mieltä oli kaksi vuotta sitten 19 prosenttia, tänä vuonna 25 prosenttia. Omaiset näkemys oli vielä synkempi: 2008 kolmannes katsoi, että mielenterveyspotilaan seuraa vältellään, tänä vuonna näin katsoi 45 prosenttia.

Ohjelman aihe oli hyvä sinällään, mutta käsittelysuunta oli hieman puolueellinen. Toimittaja hieman sekoitti käsitteitä mitä hoitoon toimittamiseen ja hoitoon liittyy. Esim. M1 tuleva potilas ei jää "pakkohoitoon" vaan tarkkailuun. Ja koko käsite "pakkohoidosta" on harhaan johtava. Virallisestihän se on Tahdonvastainen hoito. Tämä hoitomuoto voi kestää parhaimmissa tapauksissa vain muutaman päivän. Jonka jälkeen tilanteen mukaan on mahd. palata siviiliin.

Eristämiset ja sitomiset ovat puhututtaneet maatamme iät ja ajat. Esimerkiksi raportissa otettiin että joissain Euroopan maissa näistä keinoista on luovuttu. Totta, mutta siinä ei kerrottu että mitä he tekevät sen sijaan. Esim. Italiassa pot. jotka käyttäytyvä haastavasti tai ovat aggressiivisia toimitetaan poliisin huostaan. Englannissa hoitajamäärät ovat melkein eri kymmenluvulla per vuoro kuin meillä. Voi kukin miettiä että jos hoitajia esim. iltavuorossa on 3 ja pot. 20. Mikä on hoitajien turvallisuustaso jos esim. 5 pot. päättävät ruveta "kapinoimaan" tahdonvastaista hoitopäätöstään vastaan. Toinen esimerkkini on että mitä toimittajan mukaan kannattaisi tehdä psykoottiselle/harhanäkyjä näkevälle pot. jos tämä yrittää tuolin kanssa hakata hoitajan päästä "pirunsarvia" irti?

Olen kyllä samaa mieltä siinä että pakonkäyttö on tarpeellista, mutta samalla tarkoin arvioitavaa. Ja jos siitä ruvetaan tämänkaltaista ohjelmaa tekemään niin kannattaisi hankkia kokemusta osaston puolelta eikä katkerilta pot. tai ylilääkäreiltä.

ylin viranomainen sanoi tässä taannoin Julkiterhikkiin liittyen, että terveydenhoidon väki on KOSKEMATONTA! Eli tekivät mitä tahansa, niin heidän tekemisiinsä ei voi puuttua. Siinäpä peruste ilmeisesti siihenkin, ettei mielivaltaisen kohtelun uhri saa mitään korvauksia, sillä kuten omassa tapauksessani poliisi sanoi: "lääkäri on tehnyt omat päätöksensä" - ja sillä hyvä.
Niin ja tapaushan oli se, että työpaikalla olin joutunut epäasiallisen kohtelun kohteeksi, esimies oli kieltänyt suoralta kädeltä tapahtumat kun niistä hänelle ilmoitettiin (onko menetellyt siis niin kuin laki edellyttää? Ymmärtääkseni laissa sanotaan, että kun em. tyyppisestä asiasta ilmoitetaan, niin asiaa pitää tutkia.), lopulta oli sitten jo kyseessä jonkin sortin fyysinen pahoinpitely, jonka takia olin lähtenyt työpaikalta, ja hakenut sairauslomaa, ja kotiin päästyäni jonkin ajan päästä tullaan oven taakse ambulanssimiehistön voimin, myöhemmin selvisi että lääkäri oli lähettänyt heidät selvittämään, että jatkuiko se pahoinpitely kotona, ja huom. lääkäri koki asian vitsinä, nauroi päin naamaa kun kertoi syynsä ambulanssin lähettämiseen. Siis ei lähtenyt siinäkään selvittämään tilannetta työpaikalla, vaan siirsi asian uhrin mielenterveyden selvittämiseen.
No, mutta kun asiasta tehtiin lääniin kantelu, niin mitenkäs kävikään - yllättäen vastineessaan terveyskeskus totesi, että "lähinnä kyse oli työsuojelullisesta asiasta!"
No, vääntääkö joku irvileuka nyt, että varmaankin suojelivat työyhteisöä minulta? No, kuten sanottu, epäasiallista kohtelua oli suunnattu minuun, asiaa ei otettu vakavasti, sitten lopulta fyysisen pahoinvoinnin aiheuttaminen, ja edelleen tutkitaan minun mielenterveyttäni! Kaiken lisäksi: ambulanssimiehistö tai oliko peräti polisi, käyttäytyi oven takana asiattomasti, heitti sellaista "läppää" ettei voi uskoakaan!
Mielivaltaa..... Toimittaja ehkä voi tässäkin ottaa sen mielipiteen, että vainoharhainen - minä taas olen sitä mieltä, että on aika omituista, että ihmisen persoona muuttuu jotenkin täysin ja totaalisen ylivertaiseksi vain sen takia, että hänen ammattinimikkeensä on LÄÄKÄRI!