Hölmöläisten vanhuspolitiikkaa
Tehdessäni tämänviikkoista MOT-ohjelmaa vanhusten laitoshoidon alasajosta Helsingissä minulle tuli mieleen hölmöläissatu, jossa peittoa jatketaan leikkaamalla pala toisesta päästä ja ompelemalla se vastakkaiseen päähän.
Helsingin kaupunginvaltuuston viime marraskuinen päätös vanhusten laitospaikkojen vähentämisestä on kuin juuri tästä sadusta.
Kaupunginvaltuusto päätti panna hihat heilumaan ja nuijia vanhusten laitoshoidon pikavauhtia valtakunnallisten suositusten mukaiseksi. Päätös merkitsi, että kaupunki lopettaa muutamassa vuodessa reilun kolmasosan ikäihmisten laitospaikoista. Samalla Helsinki säästäisi rahaa, koska laitospaikat ovat kaupungille kalliimpia kuin palveluasunnot.
Periaatteessa hyvä päätös, mutta tajusivatko valtuutetut, mitä näin nopeasta laitoshoidon vähentämisestä seuraa? Tuskinpa, ei valtuutettujen enemmistö ainakaan.
Valtuutetut päättivät numeroista, prosenteista ja euroista. Niiden vähentäminen on helppoa.
Mutta jos luottamushenkilöt olisivat olleet paikalla näkemässä millaista tuskaa, huolta ja hämmennystä heidän päätöksensä vanhuksille ja heidän omaisilleen on aiheuttanut, he päättäisivät ehkä toisin.
Eihän laitoshoidon alasajo – ja valtakunnallisten suositusten saavuttaminen – saa olla itsetarkoitus.
Vanhainkodissa asuvat vanhukset ovat muuttaneet sinne siksi, että he eivät enää pärjää yksin tai lähiomaisensa kanssa kotona. He olettavat voivansa elää vanhainkodissa turvallisesti.
Laitoshoidon nopea alasajo vie heiltä tuon mahdollisuuden. Pahimmassa tapauksessa vanhus joutuu muuttamaan useita kertoja lyhyen ajan sisällä. Joka kerta tutut seinät vaihtuvat vieraiksi, tuttujen hoitajien sijaan vastassa on outoja kasvoja, eikä hoitokodin kahvilaankaan osaa enää kulkea ilman apua.
Pieniä asioita? Eivät ne ole. Suurin osa laitoksissa – ja myös palvelutaloissa – asuvista vanhuksista kaipaa rutiineja, tuttuja esineitä ja ympäristöä, jonka he tuntevat omakseen. Miksi siis siirtää heitä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä uuteen ja tuntemattomaan?
Rahan takia. Kunnat siirtävät omat velvollisuutensa ja kustannukset valtiolle sekä vanhuksille ja heidän omaisilleen.
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa kunta maksaa vanhuksen hoivan ja lääkkeet, ja se vastaa rakennusten rakentamisesta ja ylläpidosta. Asukas maksaa vain noin 15 prosenttia hoivan kustannuksista.
Uudenaikaisessa palvelutalossa – jota kutsutaan myös asumispalveluyksiköksi – kunnan kustannukset ovat laitospaikkaa pienemmät. Asukas maksaa edelleen vuokraa, ja hän maksaa myös saamastaan hoivasta ja lääkkeistä. Niihin vanhus voi saada Kelan – siis valtion – hoivatukea sekä tietysti vuokraan Kelan asumistukea. Näin kunta pääsee vähällä, kun taas asukas – jos hänellä on rahaa – ja valtio maksavat laskun.
Helsingissä vanhusten laitoshoidon alasajo ei kaiken kukkuraksi näytä säästäneen kaupungin rahoja. Sosiaalivirasto ylittää tämänvuotiset vanhustenhoidon määrärahansa kymmenellä miljoonalla eurolla.
Hölmöläisten hommaa.
9 kommenttia
Ma 08.11.2010 @ 17:40
Helsinki tuntuu säästävän myös kotihoidon puolella, koska sinne ei juurikaan uusia vakansseja saada.
Hyvin huonokuntoisia vanhuksia pidetään kotioloissa, kun ei muutakaan paikkaa ole. Tällä hetkellä on tilanteita, että huonokuntoinen vanhus hoitaa toista vanhusta esim. puolisoaan.
Miksi nyt ei kotihoitoon anneta niitä resusseja, kun se kerran on kaikissa laskelmissa todettu olevan edullisin vaihtoehto ?
Ma 08.11.2010 @ 20:52
Pidän MOT-journalistiikkaa vähän liian helppona ja asenteellisena. On niin helppoa rakentaa Siirtoevakot-dokumentin tyyppinen asetelma ja toistaa hyvä-paha -asetelma, joka on liian tavallista - ja journalistisesti liian helppoa. Pahaksi määrittyy niin helposti "Helsingin kaupunki" ja uhriksi ikäihminen, joka joutuu muuttamaan yhdestä hoivapaikasta toiseen.
Olisiko mahdollista tehdä dokumenttia, jossa yhtä perusteellisesti tutkitaan ja todaan esille esimerkiksi Helsingin ikäihmisten palvelurakennemuutoksen hyvät seuraukset helsinkiläisille vanhuksille.
Olen seurannut ikäihmisten palvelurakennemuutosta eräässä toisessa suomalaisessa kunnassa. Muutos oli saman sisältöinen kuin Helsingissä - tosin merkittävästi pienemmässä mittakaavassa. Näkisin, että muutosta ympärivuorokautisessa hoivassa on tehtävä... muutosten myötä tapahtuu myös hyviä asioita. Milloin dokumentoitte sen näkökulman?
Ma 08.11.2010 @ 20:53
Kun toimittaja kysyy, kuka kantaa vastuun, niin virkamies vastaa Sinä tai minä...Olisi tehtävä lisäkysymys "Vastuunkantajaa ei siis löydy?" tai "Minustako olet tekemässä vastuunkantajan?". Ohjelma osoitti hyvin, kuinka vähän poliittiset päättäjät tosiasiassa välittävät kansalaisista. Sellainen ideologinen tekijä kuin yksityistäminen on tärkeämpää kuin vanhusten hyvinvointi. Kokoomus puhuu hyvinvointivaltiosta, mutta sallii hyvinvoinnin vain maksukykyisille. Politiikka on järjetöntä myös veronmaksajien kannalta, siitä hyötyy vain yksityinen palveluntarjoaja. Yksilöä ei arvosteta kuin puheissa ja strategioissa.
Ma 08.11.2010 @ 21:16
Kun toimittaja kysyy, kuka kantaa vastuun, niin virkamies vastaa Sinä tai minä...Olisi tehtävä lisäkysymys "Vastuunkantajaa ei siis löydy?" tai "Minustako olet tekemässä vastuunkantajan?". Ohjelma osoitti hyvin, kuinka vähän poliittiset päättäjät tosiasiassa välittävät kansalaisista. Sellainen ideologinen tekijä kuin yksityistäminen on tärkeämpää kuin vanhusten hyvinvointi. Kokoomus puhuu hyvinvointivaltiosta, mutta sallii hyvinvoinnin vain maksukykyisille. Politiikka on järjetöntä myös veronmaksajien kannalta, siitä hyötyy vain yksityinen palveluntarjoaja. Yksilöä ei arvosteta kuin puheissa ja strategioissa.
Ma 08.11.2010 @ 22:10
[quote=Anonyymi][quote=Halfdan]Kun toimittaja kysyy, kuka kantaa vastuun, niin virkamies vastaa Sinä tai minä...Olisi tehtävä lisäkysymys "Vastuunkantajaa ei siis löydy?" tai "Minustako olet tekemässä vastuunkantajan?". Ohjelma osoitti hyvin, kuinka vähän poliittiset päättäjät tosiasiassa välittävät kansalaisista. Sellainen ideologinen tekijä kuin yksityistäminen on tärkeämpää kuin vanhusten hyvinvointi.
ote]
Kyseessä ei suinkaan ole pelkkä ideologia vaan silkka yritysten ansaintalogiikka. Jo kymmenen vuotta sitten silloinen kauppa-ja teollisuusministeriö laskeskeli miten paljon miljoonia liikkuu edestakaisin julkisissa palveluissa ilman että siitä ropsahtaa liikevoittoa yrityksille.Kun vanhus elää kunnan rakentamassa ja ylläpitämässä hoitopaikassa ja maksaa siitä lähes koko eläkkeensä verran hoitomaksua ja raha kiertää melkein kunnan sisällä työllistäen hoitajia,ruokahuoltoa ym.jotka puolestaan maksavat veroa valtiolle ja kunnille.Jos hoitopaikkoja on riittävästi ja hoito hyvää, mistä löytyy halukkaita yksityisiin paikkoihin? Siis julkinen toiminta tulee supistaa minimiin ja laatu sellaiseksi että varakkaammat alkavat katsella markkinoille.Jos ja kun eläkkeet eivät riitä, syntyy vakuutusmarkkinoillekin kysyntää. Kun on riittävästi rahaa ja vaikutusvaltaa muutaman virkamiehen voi istuttaa vaikka joka kuntaan "kehittämään" palveluja markkinaehtoisesti. Näin onkin menetelty ja tuloksia on ropissut firmojen tilinpäätöksiin.Vanhustenhoito kun on tosiasiassa kannattavaa liiketoimintaa vaikka toisin on jankutettu kymmeniä vuosia.
Mutta miksi kukaan ei kyseenalaista oikeutta tosiaan sananmukaisesti ostaa ja myydä vanhoja ihmisiä palvelumarkkinoiden tarpeisiin? Koska melkein kaikki poliittiset päättäjät ovat istuneet samoilla kursseilla, seminaareissa ja jos he eivät ole höynäytettävissä niin ainakin ostettavissa, kuten tiedämme. Tätä asiaa jos mitä,pitäisi tutkivan journalismin penkoa. Me kaikki olemme kyllä vastuussa siitä millaisille ihmisille olemme antaneet päätösvallan vaaleissa.
Ti 09.11.2010 @ 10:38
Kun toimittaja kysyy, kuka kantaa vastuun, niin virkamies vastaa Sinä tai minä...Olisi tehtävä lisäkysymys "Vastuunkantajaa ei siis löydy?" tai "Minustako olet tekemässä vastuunkantajan?". Ohjelma osoitti hyvin, kuinka vähän poliittiset päättäjät tosiasiassa välittävät kansalaisista. Sellainen ideologinen tekijä kuin yksityistäminen on tärkeämpää kuin vanhusten hyvinvointi.
ote]
Kyseessä ei suinkaan ole pelkkä ideologia vaan silkka yritysten ansaintalogiikka. Jo kymmenen vuotta sitten silloinen kauppa-ja teollisuusministeriö laskeskeli miten paljon miljoonia liikkuu edestakaisin julkisissa palveluissa ilman että siitä ropsahtaa liikevoittoa yrityksille.Kun vanhus elää kunnan rakentamassa ja ylläpitämässä hoitopaikassa ja maksaa siitä lähes koko eläkkeensä verran hoitomaksua ja raha kiertää melkein kunnan sisällä työllistäen hoitajia,ruokahuoltoa ym.jotka puolestaan maksavat veroa valtiolle ja kunnille.Jos hoitopaikkoja on riittävästi ja hoito hyvää, mistä löytyy halukkaita yksityisiin paikkoihin? Siis julkinen toiminta tulee supistaa minimiin ja laatu sellaiseksi että varakkaammat alkavat katsella markkinoille.Jos ja kun eläkkeet eivät riitä, syntyy vakuutusmarkkinoillekin kysyntää. Kun on riittävästi rahaa ja vaikutusvaltaa muutaman virkamiehen voi istuttaa vaikka joka kuntaan "kehittämään" palveluja markkinaehtoisesti. Näin onkin menetelty ja tuloksia on ropissut firmojen tilinpäätöksiin.Vanhustenhoito kun on tosiasiassa kannattavaa liiketoimintaa vaikka toisin on jankutettu kymmeniä vuosia.
Mutta miksi kukaan ei kyseenalaista oikeutta tosiaan sananmukaisesti ostaa ja myydä vanhoja ihmisiä palvelumarkkinoiden tarpeisiin? Koska melkein kaikki poliittiset päättäjät ovat istuneet samoilla kursseilla, seminaareissa ja jos he eivät ole höynäytettävissä niin ainakin ostettavissa, kuten tiedämme. Tätä asiaa jos mitä,pitäisi tutkivan journalismin penkoa. Me kaikki olemme kyllä vastuussa siitä millaisille ihmisille olemme antaneet päätösvallan vaaleissa.
Orwellilainen uuskieli tahdittaa nykyaikaa. Moni ei vaan osaa nähdä sen taakse. Nyt uusimpana on se, että ei puhuta enää säästöistä vaan palvelurakenteen muutoksesta. Aiemmin säästö-sanan tilalla käytettiin sanaa muutos, mutta sitten suomalaiset rupesi tajuamaan, että muutos on nykykielessä säästöt. Nyt se on palvelurakenteen muutos. Kun kansa taas tajuaa tämän, niin joku valtion ja kuntien käyttämä kallispalkkainen viestintäkonsultti keksii taas uuden orwellilaisen hämäystermin.
Suuri ihme ja taikatemppu on se, että me suomalaiset annetaan tämän kusetuksen tapahtua ja jatkua. Moni vieläpä innolla kirkkain silmin puolustaa tätä nykyistä yhteiskunnallista kusetusta, vaikkei se hyödytä kuin pientä joukkoa suomalaisen yhteiskunnallisen rahapyramidin huipulla.
Muutenkin tämä aika on ihan erikoinen. Esim. aiemmin, kun maassa oli lamaa, niin kaikki kärsivät. Nyt tämän viimeisimmän laman aikana moni yritysjohtaja ja suurosakkeenomistaja on voinut oikein hyvin ja rikastunut, kun taas hänen työntekijänsä ovat köyhtyneet ja heidän elämänsä on vaikeutunut lomautusten ja irtisanomisten kanssa. Kaikki suomalaisessa yhteiskunnassa on ulkoistettu sille pienelle taavitavalliselle, kun taas johtaja isto-isorikas voi kaikessa rauhassa pörhistellä.
Ti 09.11.2010 @ 18:07
Niin,tähän on sitten tultu.. olisikohan se parempi,että kysytään vanhuksilta ja sairailta jos haluavat nappulan ja sitten kaikki olisi ohi..??
Itse en ainakaan halua tälläistä kohtelua kun olen vanha tai sairas.. Pakettihoitoa ja muka kaikki ok,ja onhan tästä puhuttu jne jne.
Ei nämä vanhat sotiemme veteraanit olekkaan missään arvossa päättäjien mielestä??
Mutta,tiedän ja uskon että vanha sanonta pitää:
"Minkä taakseen jättää,sen edestään löytää" tai "Niin makaa kun petaa".
Valitettavasti laitoshoitopaikkoja kuulema poistuu "luonnollista" kautta... niimpä,moni kuolee kun aina heitellään kun perunasäkkiä..
To 11.11.2010 @ 22:29
Kun toimittaja kysyy, kuka kantaa vastuun, niin virkamies vastaa Sinä tai minä...Olisi tehtävä lisäkysymys "Vastuunkantajaa ei siis löydy?" tai "Minustako olet tekemässä vastuunkantajan?". Ohjelma osoitti hyvin, kuinka vähän poliittiset päättäjät tosiasiassa välittävät kansalaisista. Sellainen ideologinen tekijä kuin yksityistäminen on tärkeämpää kuin vanhusten hyvinvointi.
ote]
Kyseessä ei suinkaan ole pelkkä ideologia vaan silkka yritysten ansaintalogiikka. Jo kymmenen vuotta sitten silloinen kauppa-ja teollisuusministeriö laskeskeli miten paljon miljoonia liikkuu edestakaisin julkisissa palveluissa ilman että siitä ropsahtaa liikevoittoa yrityksille.Kun vanhus elää kunnan rakentamassa ja ylläpitämässä hoitopaikassa ja maksaa siitä lähes koko eläkkeensä verran hoitomaksua ja raha kiertää melkein kunnan sisällä työllistäen hoitajia,ruokahuoltoa ym.jotka puolestaan maksavat veroa valtiolle ja kunnille.Jos hoitopaikkoja on riittävästi ja hoito hyvää, mistä löytyy halukkaita yksityisiin paikkoihin? Siis julkinen toiminta tulee supistaa minimiin ja laatu sellaiseksi että varakkaammat alkavat katsella markkinoille.Jos ja kun eläkkeet eivät riitä, syntyy vakuutusmarkkinoillekin kysyntää. Kun on riittävästi rahaa ja vaikutusvaltaa muutaman virkamiehen voi istuttaa vaikka joka kuntaan "kehittämään" palveluja markkinaehtoisesti. Näin onkin menetelty ja tuloksia on ropissut firmojen tilinpäätöksiin.Vanhustenhoito kun on tosiasiassa kannattavaa liiketoimintaa vaikka toisin on jankutettu kymmeniä vuosia.
Mutta miksi kukaan ei kyseenalaista oikeutta tosiaan sananmukaisesti ostaa ja myydä vanhoja ihmisiä palvelumarkkinoiden tarpeisiin? Koska melkein kaikki poliittiset päättäjät ovat istuneet samoilla kursseilla, seminaareissa ja jos he eivät ole höynäytettävissä niin ainakin ostettavissa, kuten tiedämme. Tätä asiaa jos mitä,pitäisi tutkivan journalismin penkoa. Me kaikki olemme kyllä vastuussa siitä millaisille ihmisille olemme antaneet päätösvallan vaaleissa.Orwellilainen uuskieli tahdittaa nykyaikaa. Moni ei vaan osaa nähdä sen taakse. Nyt uusimpana on se, että ei puhuta enää säästöistä vaan palvelurakenteen muutoksesta. Aiemmin säästö-sanan tilalla käytettiin sanaa muutos, mutta sitten suomalaiset rupesi tajuamaan, että muutos on nykykielessä säästöt. Nyt se on palvelurakenteen muutos. Kun kansa taas tajuaa tämän, niin joku valtion ja kuntien käyttämä kallispalkkainen viestintäkonsultti keksii taas uuden orwellilaisen hämäystermin.
Suuri ihme ja taikatemppu on se, että me suomalaiset annetaan tämän kusetuksen tapahtua ja jatkua. Moni vieläpä innolla kirkkain silmin puolustaa tätä nykyistä yhteiskunnallista kusetusta, vaikkei se hyödytä kuin pientä joukkoa suomalaisen yhteiskunnallisen rahapyramidin huipulla.
Muutenkin tämä aika on ihan erikoinen. Esim. aiemmin, kun maassa oli lamaa, niin kaikki kärsivät. Nyt tämän viimeisimmän laman aikana moni yritysjohtaja ja suurosakkeenomistaja on voinut oikein hyvin ja rikastunut, kun taas hänen työntekijänsä ovat köyhtyneet ja heidän elämänsä on vaikeutunut lomautusten ja irtisanomisten kanssa. Kaikki suomalaisessa yhteiskunnassa on ulkoistettu sille pienelle taavitavalliselle, kun taas johtaja isto-isorikas voi kaikessa rauhassa pörhistellä.
To 11.11.2010 @ 22:43
Nimimerkki "mummo" kirjoitti siitä, miten markkinapuhe läpäisee koko vanhustenhoidon. Hän heitti haasteen, että tutkivan journalismin pitäisi penkoa vanhustenpalvelumarkkinoita.
Idea on erittäin hyvä. Kollegani Tiina Lundell sivusi sitä 1.11. lähetetyssä ohjelmassa Halpa, halvempi, hoitokoti. Myös minä olen takavuosina tehnyt aiheesta pari ohjelmaa: Huutolaisvanhukset, esitetty 28.8.2006 ja Sairas, sairaampi, sairaskoti, es. 10.1.2005. Jälkimmäinen tosin vain sivusi sitä, mitä tapahtuu, kun vanhusten, tässä tapauksessa sotaveteraanien, hoiva kaupallistuu. Lisätietoa ohjelmista löytyy MOT:n arkistosta:
Huutolaisvanhukset: http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content09550360084
Sairas, sairaampi, sairaskoti: http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content2AAF2
Palaamme varmasti aiheeseen.
Simo Sipola
toimittaja, MOT