Häpeä on turhaa

Itselläni velkaa oli aluperin n. 50000 markkaa. Kun luottotietoihin tehtiin ensimmäinen maksuhäiriö ja perintälaksuja alkoi putoamaan postiluukusta muuttui suhtautumiseni välinpitämättömäksi (väärä asenne, tiedän kyllä).
Tein useita vuosia free-lancer töitä useille eri työnantajille joka mahdollisti ulosottomiehen "pakoilun". Minut todettiin varattomaksi muutamaan otteeseen.
Kun velallinen todetaan varattomaksi poistuu velka ulosottomieheltä takaisin velkojalle, eli lähes aina perintätoimistolle. Tämä taasen hakee melko automaattisesti uudelleen oikeuden kautta lupaa ulosmitata saatavaa velalliselta ja velallisen maksettavaksi jää taas uudet kulut.
Lähes kaikki velkani ovat näin moninkertaistuneet vuosien varrella.
Kävin kunnallisella velkaneuvojalla viime keväänä ja teimme lakselmat velkajärjestelyyn siirtymisestä. Totesin ettei minulla ole mitään järkeä lähteä tähän systeemiin johtuen nimenomaan siitä, että melko suuri osa veloistani vanhenee tulevan viiden vuoden aikana. Joutusisin siis maksamaan huomattavasti suuremman summan velkojille velkajärjestelyn kautta, kuin mitä tällä hetkellä maksan vapaaehtoisesti ulosottomiehelle. Saattaa olla että palaan asiaan velkajärjestelyn suhteen parin vuoden kuluttua kun tilanne on muuttunut.
Parhaiten järjestelmässä ainakin minun kohdallani ovat toimineet ulosottomiehet joilla on siis oikeus "sopia" velallisen kanssa summa jonka velallinen maksaa vapaaehtoisesti. Velallinen välttyy 33%:n ulosotosta nettopalkasta ja pystyy elämään jotenkuten normaalia elämää. Minun kohdallani ulosottomies jopa "hyväksyi" joitain kuukausittaisia kulujani joita velkajärjestelyn laskelmissa EI hyväksytty, ja näin pääsimme summaan joka minulla on varaa maksaa ja joka oli riittävä ko. viranomaiselle jolla velkani vähitellen pienenee...

Mika Kostamo goz@nic.fi

Kyllä lakiin pitäisi saada muutos perinnästä ja tavoista. Ylivelkaantuneiden täytyy saada todellinen mahdollisuus maksaa velkansa pois. Nykyisin se on aivan mahdotonta, korkoja koron perään ja pääoma vaan suurenee, vaikka miten maksat. Eipä ihme, että maksut jäävät kokonaan maksamatta ja ihminen voi ajautua pahimmassa tapauksessa itsemurhaan. Minulla on näkemys molemmista puolista, vaimoni oli ulosotossa, kun tapasimme, mutta lainalla hoidimme sen pois. Itse taas yrittäjänä olen joutunut turvautumaan perintäyrityksiin, kuten Lindorfiin. Samalla tavalla minulta vietiin rahat saamatta mitään aikaiseksi perinnän suhteen, penniäkään ei tullut takaisin. Isot firmat (ja valtio, jos on verovelkoja) vievät kaiken päältä ja pienemmille ei jää jaettavaksi mitään. Normaaleilla koroilla kaikille velkojille voisi tulla edes vähän takaisin. En suosittele enää kenellekään perintätoimistojen käyttöä, sillä se on täysin rahan heittämistä kaivoon. Nämä yritykset pitäisi lakkauttaa kokonaan ja hoitaa perintä jotakin muuta kautta, ilman mahdottomia korkoja.

-Kekki-

Eikö tuohon otsikon alle olisi sopinut paremmin vaikka pikavippiyritykset, ne kun oikeasti rahastavat ihmisiä satojen prosenttien koroilla. Näissä perintätoimistoissa on kyse vaan siitä, että joku on jättänyt velkansa maksamatta ja olettaa että kun hän ei sitä halua maksaa niin maksakoot muut sitten enemmän.

Ymmärrän, että jotkut ovat joutuneet laman aikana ongelmiin konkurssien ja todella suurten lainojen takia, mutta että ohjelmassa on sitten käsiteltävänä 300 euron polttoainevelka, jota kaveri ei ole suostunut tähän mennessä maksamaan ja se on muka rahastamista...

Minusta tämä ohjelma keskittyi vääriin asioihin. Perintäfirmojen bisnes ei kyllä kestä avointa tarkastelua täydessä päivänvalossa. MOT:n olisikin pitänyt mieluummin kertoa enemmän perintäkuluista, joista ohjelmassa haastateltu lakimieskin sanoi että ne ovat joskus aivan kohtuuttomia. Sen sijaan ohjelma-aika käytettiin lähes kokonaan sellaisten tapausten pohdintaan, joissa ei ole tapahtunut mitään lainvastaista tai edes lain hengen vastaista.

Esimerkiksi se tyyppi joka oli jättänyt 2000 markan (!) velan hoitamatta, joka vieläpä täysin avoimesti myönsi, että ei ole edes avannut perintätoimiston kirjeitä vaan heittänyt ne takkaan. Miksi hänen tarinansa piti kertoa? Se on täysin tämän henkilön vika, että hän on jättänyt asiansa hoitamatta. On tietysti naurettavaa, että 340 euron saatavasta on nyt kuluineen tullut yli 3000 euron velka, mutta aikaakin on kulunut toistakymmentä vuotta. Iso osa kuluista oli oikeudenkäyntikuluja. Jos asiakas olisi ottanut perintätoimistoon yhteyttä ja sopinut maksuohjelmasta - vaikka 50 euroa kuussa - niin käräjille ei olisi tarvinnut mennä.

Tapaus Mäkelä oli kanssa hieman huvittava, sillä siinäkin oli kyse täysin legitiimistä velasta. 80 tuhannen markan polttoaineet oli jätetty maksamatta. Mäkelä yritti saada velan perintää lopetettua vetoamalla muotoseikkaan, mutta oikeus oli päätynyt toiselle kannalle. Ikäväähän se on, että Mäkelän firma meni nurin. Velka oli kuitenkin ihan oikeudenmukainen ja jälleen kerran velallinen ei halunnut vaan maksaa.

Ohjelmassa oli vielä yksi tapaus jostain takaajasta, jolle oli langennut oliko 50 tuhannen markan maksuvastuu. En oikein ymmärtänyt tästäkään tapauksesta, minkä vuoksi velka piti jättää vuosiksi hoitamatta, vai oliko se nyt niin, että velka ei lyhennyksistä huolimatta lyhentynyt. Miten se on mahdollista, että aikuinen mies ei kyennyt työtuloistaan lyhentämään 50 tuhannen markan velkaa? Että hänellä oli unelma omasta asunnosta, joka sitten romuttui 50 tonnin takia? Millä rahoilla se asunto olisi ostettu, jos 50 tonniakin oli sellainen velka ettei siitä selviä? Mikä oli perintätoimiston vika tässä tapauksessa? Mies oli taannut lainat, takaus laukesi, eikä mies pystynyt maksamaan. Ikävä juttu tämäkin, mutta ohjelman aiheen kannalta turha.

MOT:n olisi pitänyt keskittyä perintäkulujen muodostumiseen ja niiden kohtuullisuuteen, sen sijasta että tehdään epämääräisiä vihjauksia perintäyhtiöiden veronkierrosta, ja esitellään velallisia jotka eivät ole esittäneet todellista halua hoitaa velvoitteitaan.

Ohjelma olisi voinut puhua myös nykyään yleistyvästä ongelmasta, eli pienten velkojen johtamisesta maksuhäiriömerkintöihin. Yhä useampi (yleensä nuori aikuinen) joutuu maksuhäiriörekisteriin koska maksamatta jää jokin puhelinlasku. Tässä yhteydessä oltaisiin voitu puuttua myös perintäkuluihin.

Dokumentti aiheesta "mies ostaa polttoainetta eikä maksa - eikä saakkaan polttoainettaan ilmaiseksi vaikka kuvittelee löytäneensä jonkun muotoseikan velan käsittelystä?" Ei hyvää päivää.. Aiheesta olisi varmaan taustatyöllä löytynyt oikeitakin epäkohtia esiintuotaviksi. Miksei velkojen perintää voisi ulkoistaa ihan siinä missä kaikkea muutakin mikä ei ole yrityksen omaa ydin bisnestä?

Karpo oli sentään asiaohjelmaa tähän sontaan verrattuna.. Lisätkää nyt vaan niitä viuluja sinne taustalle - draamaa ei ollu vielä tarpeeks..

Yhtä hyvä veto kun Patrian kauppojen sorkkiminen.. Lahjuksia tai ei niin se on tietty pää-asia että saadaan se diili kokonaan vielä purettua ja Patrialta mahdollisimman monta duunaria kilometritehtaalle!

onneks maksan tv-lupaa ettei tämmönen asiaohjelmisto lopu..

Jutussa moitittiin perintäkuluja, mutta jutussa näkyvät perintätoimistot noudattavat perintälakia johon on määritelty kiinteät kulut kuluttajien perintään.

Kuluttajalta saa periä kirjallisesta maksumuistutuksesta enintään viisi euroa. Ammattimaisen perijän lähetettävästä maksuvaatimuksesta saa vaatia 21 € jos saatavan pääoma on 250 € tai vähemmän ja enintään 45 €, jos pääoma ylittää 250 €.Perintäkuluja saa veloittaa jokaiselta perintäkerralta erikseen. Saman saatavan perinnästä kuluttajalta saa vaatia perintäkuluina kuitenkin yhteensä enintään 190 tai 220 € sen mukaan onko pääoma enintään 250 € tai enemmän. Velalliselta saa vaatia todelliset perintäkulut, jos perinnästä on ollut tavallista enemmän työtä tai perintä on ollut poikkeuksellisen vaikeaa. Tällöin voidaan ylittää sekä yksittäisen perintätoimen osalta määritelty taulukko että saman saatavan perinnästä säädetty velallisen kokonaisvastuu.

On hämmästyttävää, että Suomessa saa laillisesti harrastaa veronkiertoa, kuten Intrum tekee. Intrumin Sveitsissä ja Ruotsissa kirjoilla olevat "sisaryhtiöt" eivät joudu maksamaan ALV- veroa.

Olen auttanut muutama vuosi sitten erästä henkilöä velkasaneeraushakemuksen tekemisessä onnistuneesti. Jouduin vaatimaan Intrumia korjaamaan useita heidän tekemiään virheitä. Työ oli valtava, koroista ja korkojen koroista ei saanut mitään selvää. Ulosottomieheltä saadut suoritukset hävisivät korkojen korkoihin ja kuluihin. Pääoma kasvoi ja kasvoi, ja velat kaksinkertaistuivat ja kolminkertaistuivat vuosien mittaan suorituksista huolimatta.

Maksusopimuksia on voinut tehdä vasta muutaman vuoden ajan, ja näitä sopimuksia Intrum tekee työttömien ja varattomien ihmisten kanssa. Tästä toiminnasta ei hyödy kukaan muu kuin Intrum. On outoa, ettei Suomen poliisi tutki Intrumin toimia, onhan muidenkin suomalaisten veroparatiiseissä toimineiden yhtiöiden ja yksityishenkilöiden perään lähdetty.

Kaikki sympatiani henkilöille, jotka ovat joutuneet perintätoimistojen uhreiksi. Pää pystyyn vain. Hävetä saavat ne, jotka harjoittavat näin röyhkeätä toimintaa. Velat täytyy maksaa, mutta ei kaksin- tai kolminkertaisina, ja jos ei ole tuloja, niin täytyy voida neuvotella järkeviä sopimuksia. Puhun Intrumista, koska tekemäni velkajärjestelyhakemus koostui enimmäkseen heidän ostamistaan veloista. Kiitos ohjelmasta. Odotan toista osaa mielenkiinnolla.

Luin kirjoituksesi ”Häpeä on turhaa”. Ajattelin vähän kommentoida asiaa. Laman aikana yhteiskunta alkoi syyllistämään tavallisia kansalaisia ylivarojen elämisestä ja päättäjät käynnistivät melkoisen propagandakoneiston rummuttamaan ja syyllistämään tavallisia ihmisiä kääntääkseen huomion pois todellisista syypäistä. Jäljet näkyvät vieläkin kansalaisten kirjoituksissa lamavelkaisista, heille saa tehdä mitä vaan edelleenkin, eikä sillä kuinka paljon velallista kohtaan on rikottu ole mitään väliä. Minulle sen on sanonut jopa  käräjäoikeudentuomari.

Suurin on siinä, kukaan ei ole antanut synninpäästöä siitä ettei kyennyt selviytymään velvoitteistaan, vaikka yhteiskunta teki kaikkensa ettei kansalaiset niistä selviydy. Leima säilyy, ja nykyään päättäjillä taitaa olla niin paljon luurankoja kaapeissaan ettei tilanteeseen ole muuta ulos pääsyä kuin laman uhrien kuolema.

Terveisin Timo Punttila

MOT-ohjelmassa käsiteltiin osaa perintätoimistojen touhuista.tuon esille eräitä muita seikkoja.
Perintätoimistot harrastavat ns. laskujen ostoa.
Käsittääkseni laskujen osto on rahoitustoimintaa ja tarvitsee Rahoitustarkastuksen (RATA)luvan.

Samoin "laskutuspalvelu" ,Lindorff, se on aivan samanlaista rahoitustoimintaa kuin laskujen osto.

EU on määrännyt direktiivin , jossa vaaditaan perintätoistojen rekisteröintiä rahanpesuilmoitusvelvolliseksi eli seuraamaan ,ettei perintätoimistoja käytetä rahanpesuun.
Merkillistä vain Suomi ei ole ratifioinut ko. lakia.
Perintätoimistoilta ei ole yhtään ilmoitusta tehty viranomaisille.
Mikä muu voisi olla näiden ihmisten velkojen siirtelyyn maasta ja yhtiöstä toiseen kuin pesupuuhat?!

Lopuksi vielä kommentteihin kun kaveri heitti perintäkirjeet suoraan takkaan.Olen itse tehnyt samoin johtuen siitä ,että olin umpikujassa ei jaksanut tehdä mitään kun ei uskaltanut lähteä edes ulos tai soittaa /vastata puhelimeen

Terveisin YK

Ei kannata takertua yksittäisiin tapauksiin tai henkilöihin ,ymmärsin , että ohjelman tarkoitus oli tuoda esille törkeä perintäyhtiöiden ja vastaavien toiminta

Bert