EPAreilua?
Kati Juurus – Puolen tunnin ohjelma EPA-sopimuksista on vähän niin kuin kahden lauseen tiivistelmä lukuromaanista: ”Raskolnikov tappaa koronkiskurin. Hän katuu, tunnustaa ja joutuu vankilaan.”
Päätin kuitenkin uskaltautua ohjelmantekoon, kahdesta syystä.
EPA- eli talouskumppanuussopimuksilla on suuri merkitys satojen miljoonien ihmisten elämään. Ja vaikka oma hallituksemme on tavallaan neuvotteluosapuolena, EPA-seikkailusta ei ole suomalaisessa mediassa puhuttu paljon mitään.
Kun Suomessa puhutaan kehityskysymyksistä, keskustelu tiivistyy hokemaan, että kehitysyhteistyömäärärahat olisi saatava ainakin sitten joskus nostettua 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Joskus joku muistuttaa, että laadullakin on merkitystä. Sitten taas sanotaan, että pääasia, että päästään 0,7 prosenttiin.
"Nolla pilkku seitsemän" on helppo iskulause. Sen vaatiminen on ihan oikein. ”Afrikan köyhille” on silti noin 0,7 miljoona kertaa merkityksellisempää se, millaisen kauppasopimuksen EU ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot (AKT) solmivat kuin se, kuinka monta prosentinkymmenystä joku Suomi antaa omastaan.
Miksei siis Suomessa tingata reilumpia EPA-sopimuksia? Miksei hallitusta vaadita painostamaan komissiota EPA-asiassa? Miksei ole EPA-liikettä? Tyyliin: ”Alas EPAreilu kauppa!”
Tietenkin siksi, ettei juuri kukaan ymmärrä EPA-sopimuksista juuri mitään. Pyysin asiasta vastaavalta ministeriltä Paavo Väyryseltä EPA-aiheista haastattelua. Pyysin häntä lehdistösihteerinsä välityksellä valitsemaan sopivan ajan kuukauden sisällä. Ei onnistunut. Lopulta sain kysyttyä häneltä muutaman EPA-aiheisen kysymyksen lehdistötilaisuudessa. Haastattelun päätteeksi ministeri harmitteli, ettei ollut osannut valmistautua asiaan etukäteen. Eikö pitäisi osata vastata valmistautumattakin?
Sitten soitin suomalaiselle europarlamentaarikolle, joka oli allekirjoittanut monien muiden edustajatovereidensa eli meppien kanssa lausunnon, jossa vaadittiin komissiolta parempaa EPA-politiikkaa. Suomalaismeppi ei tiennyt, mikä EPA on.
Mikä näistä sopimuksista sitten tekee niin hankalia? No, ensinnäkin se, että sopimusversioita ja version versioita on niin monta. Reilu 70 AKT-maata on EPA-neuvotteluja varten jakautunut seitsemään neuvottelublokkiin. Silti jokaisella maalla on vähän eri EPA. Paitsi että lopullista EPAa ei ole oikeastaan vielä kenelläkään, sillä kukaan ei ole suostunut allekirjoittamaan sellaista. Jotkut ovat allekirjoittaneet väliaikaisen EPAn. Toiset – niin kuin Namibia – eivät vielä ole allekirjoittaneet väliaikaistakaan EPAa, vaan vasta alustavasti hyväksyneet sen. Ja niin edelleen.
Yleinen käsitys on, että mitä kehnommat neuvotteluvalmiudet maalla on, ts. mitä vähemmän taitavia kansainväliseen kauppaan perehtyneitä neuvottelijoita, sitä epäedullisempi EPA-sopimus sillä on odotettavissa. Sinänsä omituista, jos neuvottelujen tarkoituksena on tosiaan tukea köyhien maiden kehitystä, niin kuin EU sanoo.
Toisaalta EPA-neuvotteluja on hankala haukkua, sillä ne oli oikeastaan pakko aloittaa. Kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n sääntöjen mukaan EU:n ja AKT-maiden välinen vanha kauppasopimusjärjestelmä oli laiton, sillä se antoi kohtuuttomasti etuja AKT-maille muihin EU:n kauppakumppaneihin verrattuna. EU:n mukaan EPAt siis vain saattavat EU:n ja AKT:n kauppasuhteet lailliselle pohjalle. Tosiasiassa EU kuitenkin haluaa EPA-sopimuksista paljon kattavammat ja laajemmat kuin mitä WTO-sääntöjen mukaisuus vaatisi. Kehitysmaat eivät tätä halua, sillä ne pelkäävät menettävänsä vähätkin keinonsa hallita omaa talouttaan ja kauppapolitiikkaansa.
Lopulta kyse on tietenkin myös ideologiasta ja siitä, miten kukin kehityksen määrittelee. Neuvotteluja vetävä EU-komission kauppapoliittinen osasto näkee talouden liberalisoinnin nopeana tienä kehitykseen. Esimerkiksi Namibia on jatkuvasti vapauttanut talouttaan, mutta haluaa tehdä sen hitaammin ja hallitummin kuin mitä komissio toivoisi.
Saa nähdä, onko EU:n vaatimuksiin odotettavissa lievennyksiä. Kauppakomissaari Peter Mandelson ilmoitti juuri siirtyvänsä toisiin tehtäviin. Ja äärivapaan markkinatalouden autuutta on juuri nyt hankala rummuttaa, kun eurooppalaisetkin pankit ovat alkaneet kaatuilla valtioiden syliin.
Jaksoitko lukea tänne saakka? Onnittelut! Sinulla on hyvät edellytykset alkaa perehtyä EPA-sopimuksiin vieläkin tarkemmin. Lisätietoa löytyy MOT:n nettisivuilta – tosin englanninkielisenä.
Kati Juurus
toimittaja, MOT
6 kommenttia
Ma 06.10.2008 @ 20:44
TV1:n MOT-ohjelma oli yksilmäsiyydessään ala-arvoinen. Ikäänkuin Namibian ja Afrikan ongelmat aiheutuisivat jostain EU:n EPA-ohjelmasta. Käsittämätöntä horinaa, jossa ei todellisia syitä eteläisen Afrikan maatalouden ja kaikkien kansantalouksien rappioon esitetä toimittajan huomattavan pitkästä kokemuksesta ja erityisesti kehitysmaakokemuksesta huolimatta. Miksi entinen Afrikan vilja-aitta Zimbabwe on raunioina, miksi entinen kaivosteollisuuden mekka Zambia on rutiköyhä, miksi turismin kehto Kenia on jatkuvassa kriisissä - syy ei ole EU:n, vaan korruption, tribalismin ja hallitusten totaalisen mädännäisyyden. Lisäksi jokaisessa em. maassa sotilasmenot ovat yli 30 % BKT:sta, mitä tosiasiaa kehitysmaafanaatikot eivät koskaan mainitse.Suurlähettiläs Kari Karanko teki, uransa kustannuksella, vajaa 10 vuotta sitten ryhdikkään päätöksen lopettaa Suomen kehitysapu Namibiaan törkeän korruption vuoksi. Miksi toimittaja Juurus ei puhu asioista niiden oikeilla nimillä?
Ma 06.10.2008 @ 22:07
Namibialaiset ovat oikeassa, EPA sopimus antaa EU:n tuetuille maataloustuotteille Afrikan markkinoilla edun, joka on tuhonnut ja tuhoaa yhä enemmän Afrikan maiden edellytyksiä oman maataloutensa kehittämiseen.
Afrikkaa vaivaa pääomapula, joka estää sen maita hyödyntämästä luonnonrikkauksiaan. Kun näin on hyödyntäjinä ovat eurooppalaiset ja amerikkalaiset suuryhtiöt hallitustensa tukemana. Pian tosin Kiina ja Intia ottaa niiden paikan kun Eurooppa jatkaa vanhaan malliin.
Suomi vetäytyi kahdenvälisestä kehitysavusta Namibian kanssa sen lähdettyä Kongoon sotimaan ja "hankkimaan timanttikaivosta armeijalleen".
Vuosituhannen vaihteessa Suomen jälkeen myös eräät muut, Suomea suuremmatkin avunantajat, ilmoittivat että ne alkavat vetäytyä Namibiasta. Entisen presidentti Sam Nujoman vastaus oli heittää Suomen suurlähettiläs Kari Karanko ulos maasta tämän arvosteltua oikeutetusti Namibian hallitusta.
Suomi tukee silti Namibiaa eri tavoin, mikä on oikein, Namibian valtion vuosibudjetti on noin 1,5 miljardia euroa, vaikka kehitystä tapahtuu, yksipuoluevalta mädättää maata.
Suomi tukee valitettavan sokeasti SWAPO-puoluetta ja sen yksinvaltaa.
Samoin Suomi-Namibia seura on täysin kritiikitön suurimman oshiwambo-heimon ja SWAPO:n nukke, joka ei psyty käynnistämään kunnollista debattia maan oloista.
Namibian maatalous on valkoisten hallussa, koska maareformia ei ole kyetty toteuttamaan. Vuonna 1884 kun saksalaiset valloittivat maan, mustien hallussa oli noin 31 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata. kun saksalaiset lähtivät tapettuaan 1904-08 80 % hereroheimosta ja 60 % damara-namoista yhteensä lähes 200 000 ihmistä, oli mustilla maata enää puolet. Viljavin osa oli saksalaisilla. Tilalle tuli Etelä-Afrikka ja sen aparteheid-politiikka 1948 alkaen toteutuneena. Kaikki maa vietiin mustilta. Maa on jaettu kuin sokeripaloina sen viljavimmilta alueiltaan valkoisille. Siitä oli saatu willing-buyer-willing seller järjestelmällä takaisin noin miljooona hehtaaria 2006. Maareformi kestää siis 500 vuotta ennekuin maa on palautettu alkuperäisille omistajilleen. Tämä aiheuttaa katkeruuttaa oikeutetusti, valkoiset eivät anna tuumaakaan periksi ryöstämistään etuoikeuksista.
Eurooppalaisilla on suuria taloudellisia intressejä valvottavanaan Afrikassa maataloudessa ja raaka-aineissa. Namibian valtio saa vain pienen lohdutuspalkinnon, noin 40 miljoonaa euroa (2005) maan timanteista muun mennessä de Beers yhtiölle.
Namibialla on timanttien lisäksi myös muita mineraaleja uraaniin saakka, sen timantit ovat "maailman parhaita" karaattimäärältään. Maassa on myös mm. valtavat maakaasuvarannot. Se selviäisi hyvin jos kykenisi saamaan kansallisomaisuuden haltuunsa ja jalostukseen. Sitä siellä yritetään niillä e3dellytyksillä mitä 18-vuotiaalla maalla on, (Vertaa Suomi 1935)
Namibian sisäinen kauppa on edelleen etelä-afrikkalaisten hallussa, 80 prosenttia tuotosta valuu suoraan siirtohintoina Etelä-Afrikkaan, sen valkoisille.
Afrikan mailla on poliittinen itsenäisyys, mutta taloudellisesti ne ovat täysin uuden kolonialisaation alla.
Totta, että korruptiota on, Namibiassa aika vähän. Suunnilleen saman verran kuin yritysten luottokortittamassa, puoluetuen, vaalirahojen, etelän seminaarimatkojen, vapaamuurarien, kaavoituslahjusten, ilmaisten lounaiden ja kaverin lapset meille töihin Suomessa. Se vaan pyörii pienemmillä summilla eikä edes hurskastele.
Suomi on jättänyt Namibian osin syystä,mutta typerästi ottaen maiden väliset pitkät perinteet huomioon.
Kiitos ohjelmasta, se osui oikeaan konhtaan oli tosin aika kiltti.
Ti 07.10.2008 @ 08:08
Namibian valtio on mätänemässä sisältä ja saattaa muutamassa vuodessa olla samassa jamassa kuin Zimbabwe. Tämä on todella ikävä todeta maasta, jonka suhteen suomalaisilla on ollut paljon hyvää tahtoa.
Virkamieskunta on jo liki kokonaan yhden heimon jäseniä ja valtion budjetista hyvin suuri osuus menee suoraan virkakunnan elämää pehmentämään eikä suinkaan kansakunnan tulevaisuuden varmistamiseen.
Toimivan monipuoluejärjestelmän syntyminen on estetty potkimalla julkisista viroista ja jopa opettajan toimista pois muut kuin SWAPO:n jäsenet. Tieto tällaisista tapauksista ehkäisee tehokkaasti mielipiteenilmaisua. Julkisissa hankinnoissa on samanlaisia piirteitä.
Kehitysapu on saattanut osaltaan johtaa tilanteeseen, jossa Namibia näkee luonnolliseksi käyttää "omat" varansa esimerkiksi virkakuntansa autoihin. Varsinaiset investoinnit rahoitetaan lahjoitusvaroilla. Valtion pitkän tähtäyksen suunnittelukin näyttää olevan kerjuulistalle rakentuvaa.
Tästä huolimatta hallituksen virkamiehillä on tapana esitellä konsulttien laatimaa "Vision 2030" -suunnitelmaa, jossa Namibia nousee keskituloiseksi valtioksi. Se voisi olla mahdollista, jos suunnitelmaa noudatettaisiin ja Namibia tekisi omat tarvittavat investointinsa. Nykymenolla se jää unelmaksi, virkakunnan kyllä saavuttaessa henkilökohtaiset haaveensa.
Käsitykseni on, että parinkymmenen vuoden kuluttua Namibian talouselämä on lähes kokonaan kiinalaisten pyörittämää muutamia shebeen-kapakoita lukuunottamatta. "Seurauksena huonosta hallinnosta" - "due to serious mismanagement", kuten botswanalainen tuttavani taannoin totesi jatkaen, että "lohtuna on, että taloustieteen oppikirjoihin saadaan esimerkkejä sekä oikeista että vääristä politiikoista".
Ti 07.10.2008 @ 15:51
Olisiko samalla todettava, että lännen ällistyttävässä hyvinvoinnissa globaalisti on jotain omituista. Miten maat joissa on huomattavasti enemmän luonnonvaroja ja parempi ilmasto viljelyn kannalta, verrattuna vaikka Suomeen, on muutamissa sadoissa vuosissa "saanut itsensä" rapakuntoon, eikä kaikesta tuesta huolimatta saa itseään takaisin jaloille. Korruptio ja ahneus on yleiset selitykset tälle, ei vain sen maan oman vallan korruptio ja ahneus, vaan länsimaiden.
Nyt talouskasvumantraa hokeva EU tosiaan jatkaa hyväksi havaittua linjaa.
Peter Thompsonin tapa naamioida riisto auttamiseksi oli kuvottavaa. Tietysti hänkin tekee vain työnantajnsa, epädemokraattisesti valitun EU-komission, tilaamaa työtä ilman henkilökohtaista tavoitetta.
Väyrysen ymmärrys/kiinnostus asioihin oli erittäin kuvaavaa. Eiköhän ne siellä ylempänä tiedä mikä on meille parasta, ainakaan meidän piskuinen Suomi ei voi asialle mitään.
Toivon sydämestäni, että Euroopan Unioni alkaisi aidosti etsiä keinoja palauttaa maailmaan materiaalinen tasa-arvo ja ruveta rakentamaan sitä kautta rauhaisampaa maailmaa, mitä Thompson peräänkuulutti. Tämän hetkinen kehitys on täysin vastakkaista monelta eri mittarilta katsottuna.
Kiitos hyvästä, joskin vain pintaa raapaisseesta ohjelmasta.
Ke 08.10.2008 @ 17:05
Ohjelmanne käsitteli Namibian EPA-neuvotteluja EU:n kanssa. Olin ohjelman jälkeen jokseenkin hämmentynyt, hämmästynyt ja vähän surullinenkin. Itse olen seurannut EPA-sopimuksia edeltäneitä Lomén ja Cotonoun sopimuksia 1970-luvulta alkaen ja tehnyt niistä muutaman selvityksenkin. EPA:han on jatkoa näille sopimuksille, joiden taustahistoria ulottuu jopa EU:n perustamisaikaan 1957 ja kauemmaksikin.
Sattumalta Suomen osuus on merkittävä myös EPA:ssa, sillä Suomen puheenjohtajakaudella syksyllä 1999 Satu Hassin johdolla viimeisteltiin Cotonou-sopimus, johon sisältyi optio EPA (Economic Partnership Agreements) sopimuksista. Niiden tarve tuli eteen, koska WTO ei hyväksy Lomé/Cotonou-tyyppisiä, yksipuolisia tullihelpotuksia, joita EU on AKT-maille myöntänyt yli 30 vuoden ajan.
Ohjelmasta puuttui kokonaan historiallinen tausta, joten asiaa tietämätön ei voinut saada käsitystä, mistä oli kysymys. Kysymys EPA:ssa ei myöskään ole yksistään Namibian ja EU:n välisestä kauppasopimuksesta, vaan vapaakauppa-alueesta Afrikassa, johon Namibia kuuluisi, ja jonka kanssa EU tekisi sopimuksen. Näitä alueita olisi Afrikassa kaikkiaan neljä. EU:lla on jo vastaava sopimus Karibian vapaakauppa-alueen kanssa. Eteläisessä Afrikassa on jo lähes toimiva vapaakauppa-alue/talous-alue SADC.
EU:n sopimus ei näiden alueiden kanssa tarkoita täyttä vapaakauppaa, vaan herkät tuotteet suljetaan ulkopuolelle. Esimerkiksi EU:n ja Etelä-Afrikan vapaakaupassa EU:n vienti on 86 %:sesti vapaata ja Etelä-Afrikan vastaavasti 95 %:sesti. Lisäksi sopimuksiin kuuluu pitkät siirtymäajat. Etelä-Afrikalle se oli 12 vuotta. AKT-maille, Namibia mukaan luettuna, ehdotukset liikkuvat 15 - 20 vuoden siirtymäajoissa.
Jutusta sai kuvan, että EU:n motiivi on vallata markkinoita ja hankkia raaka-aineita. Tältäkin osin toimittajalta puuttui käsitys kokonaisuudesta. Afrikan alueet tuskin näyttävät EU-maille tulevaisuuden kultamaina, jonne viennin pitäisi rynnätä. Mahdollisesti syntymässä olevat vapaakauppa-alueet ovat todella pieniä. Afrikka on kokonaisuutena marginalisoitunut maailmantaloudessa, ja potentiaaliset markkinat sijaitsevat Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. EU pyrkiikin neuvottelemaan sopimuksia mm. Aseanin, Kiinan, Intian, Mercosurin jne kanssa.
EU:n päällimmäinen motiivi Afrikassa on poliittinen. Annetut lupaukset ja pitkä yhteinen historia - synkkine vaiheenkin - painavat vaa'assa eniten. EU:lla on poliittisia velvoiteita AKT-maiden suhteen.
Kun ohjelmassa mainittiin, että EU haluaa tehdä Afrikasta uudelleen raaka-aineita toimittavan siirtomaa-alueen, tämä pätee jossakin määrin Kiinan osalta. Kiina sijoittaa suunnattomia määriä Afrikan öljy-, mineraali- ja metsävaroihin sekä nykyisin myös maatalouteen. Kiinan hurjaa vauhtia kasvava talous nielee suunnattomia määriä erilaisia energia- ja raaka-ainevaroja. Kiinan tuotanto laajenee juuri raaka-aineita hyödyntävillä aloilla. Euroopassa kehitys on päinvastainen, kuten Suomenkin metsäalalta nähdään.
Kiinan osuutta eivät afrikkalaiset maininneet, koska autoritaarinen poliittinen johto suosii kiinalaista rahaa. Siihen ei liity ihmisoikeuksiin, demokratiaan tai ympäristöön liittyviä ehtoja. Jos siirtomaasuhteista puhutaan, kysymys tulee mieleen lähinnä tältä osin.
Kaikki edellä mainittu puuttui, mikä olisi voinut antaa mahdollisuuden hahmottaa kokonaisuutta. Ainoa kauppapoliittinen kokonaishahmotus sisältyi haastatellun, ehkä kansainvälistä kansalaisjärjestöä edustavan konsultin puheeseen. Hänhän totesi, että EU:n motiivi EPA-sopimuksiin on tehdä niistä esikuva muillekin kauppasopimuksille, ja viittasi AKT-maiden lukumäärään, 77 maata. Näiden maiden osuus maailmankaupasta on kuitenkin vain runsas yksi (1%) prosentti, joten esikuvaksi niistä ei ole. Yksistään Kiinan osuus maailmankaupasta on jo lähes 10 %. Kyllä volyymit määrävät enemmän kuin maiden lukumäärä, kun pienimpien maiden väestö on vain noin 10 000.
Kun katseli Namibian kauppaosaston virkamiehen sekä ko. konsultin puheita, ja toisaalta sitä, mitä ohjelmassa muuten näki, ei voinut olla hämmästymättä ristiriitaa. Mielleen väsitämättä tuli, että toimittaja oli sen verran ovela, että antoi katsojan huomata puheen ja kuvan ristiriidat ja siten kääntää ohjelman sanoma päälaelleen. Ohjelman sanoma ehkä olikin muuta kuin mistä puhuttiiin.
Jos näin ei ollut, toimittajaa voi arvostella ennakkoluuloista, tarkoitushakuisuudesta ja tietämättämyydestä. Tarkoitushakuisuutta ainakin oli leikkauksissa, jotka koskivat Suomea. Ministerin puhe leikattiin lähes lauseen keskeltä ja päälle liimattiin namibialaisten syytös Suomea kohtaan. Namibia tuntee närää Suomea kohtaan, koska Suomi alkoi 1990-luvulla rajoittaa kehitysapuaan Namibialle, koska Namibia osallistui Kongon demokraattisen tasavallan sisällisotaan. Suomi ei anna kehitysapua sotaa käyville maille. Suomen vetäytyminen oli kuitenkin Namibialle ikävä merkki, koska muutkin avunantajat ottivat tämän huomioon.
Ehkä tietämättömyyden piikkiin voi lukea senkin, kun toimittaja kulki kuin Liisa ihmemaassa makaroni- ja pastatehtaassa, joka näytti olevan tekniikaltaan huippuluokkaa. Pasta valmistetaan vehnästä eikä maissista, jota Afrikassa pääasiassa viljellään. Vehnä tullee ehkä Australiasta tai Argentiinasta. Afrikan maatalouden kilpailukykyongelma ei tulekaan Euroopasta vaan Etelä-Amerikasta, missä Brasilia ja Argentiina ovat suurtuottajina ja -viejinä kilpailukyisempiä kuin eurooppalaiset tuottajat, jopa maataloustukikin huomioon ottaen. EU ei enää lisäksi käytä vientitukea kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Suomalaisistakin kaupoista voi nähdä, että tuista huolimatta Argentiinan, Uruguayn ja Brasilian lihaa ja kanaa myydään halvemmalla kuin suomalaista.
Surulliseksi tällaiset jutut tekevät sen vuoksi, että väärä kuva tai totuus on este kehitykselle oli sitten kyse Afrikasta tai Euroopasta. Kehitys tarkoittaa muutosta, joka usein on jonkin kannalta ikävä. Monien AKT-maiden poliitikkojen ja virkamiesten tavoitteena on EPA-neuvotteluissakin saada lähinnä rahallista kompensaatiota muutoksesta, joka muutenkin on väsitämätön.
EU:n uusin tukipaketti AKT-maille on 22,7 miljardia euroa, mutta lisää pitäisi saada. Tämä heijastui namialaisen virkamiehen puheista. Ongelma tuessa vielä on, meneekö tuki oikeisiin taskuihin.
Parhain terveisin
Kalle Laaksonen
Ekonomisti
Pellervon Taloudellinen tutkimuslaitos
Ke 08.10.2008 @ 17:11
Kiitokset perinpohjaisesta palautteesta. Yritän vastata.
Olen kipeän tietoinen siitä, että EPA-sopimusten historiallinen taustoitus jäi tekemättä. Viittaan tähän yllä blogimerkinnässäni.
Päätin kuitenkin kuvata ohjelmassa EPAn vaikutuksia yhdessä AKT-maassa sen sijaan että yrittäisin kertoa kaiken EPAsta tyyliin EPA ennen, nyt ja huomenna 77 eri maassa. Valitsin Namibian, sillä se on suomalaisille keskimääräistä tutumpi Afrikan maa. Näin sanoin ohjelmassa:
"Uusia vapaakauppasopimuksia kutsutaan EPA-sopimuksiksi. EPA-neuvotteluja käy EU:n kanssa yhteensä 77 entistä siirtomaata. Namibia on niistä yksi."
Ohjelmassa ei väitetty, että Afrikan maat olisivat kultamaita EU:n viennille. Päinvastoin: "Afrikka on kuitenkin mitättömän pieni markkina-alue EU-lle, Karibian ja Tyynenmeren maista puhumattakaan."
Minusta on kiinnostavaa jatkossa nähdä, käyvätkö EPA-neuvottelut jatkossa välineeksi puskea ns. Singaporen kysymyksiä eteenpäin Dohan neuvotteluissa. Kuten tiedät, EU haluaa nämä mukaan EPA-sopimuksiin kuten se halusi ne mukaan WTO-neuvotteluihin. Kehitysmaat ovat sitä vastustaneet Dohan kierroksella. Olisiko EPA nyt keino viedä asiaa eteenpäin? Nähtäväksi jää.
Afrikkalaiset mainitsivat kyllä haastatteluissa Kiinan moneen otteeseen. En kuitenkaan tuonut Kiina-aspektia esiin, koska kaikkea ei voi käsitellä yhdessä ohjelmassa.
Ajatuksesi toimittajan oveluudesta jää minulle hiukan epäselväksi. Ohjelma toi sekä kuvien että puheen kautta esiin, että Namibia on varsin hyvällä tiellä kehityksessään ja sillä on mekanismeja, joilla se pyrkii tukemaan sekä maatalouttaan että uutta teollisuustuotantoa (nämä keinothan eivät olennaisesti poikkea esim. Suomen aikoinaan käyttämistä keinoista.)
Ristiriita syntyi mielestäni korkeintaan siitä, että komission DG Traden johtaja katsoi Afrikan valuvan viemäristä alas ilman EPA-sopimuksia. Minkälaisiin ennakkoluuloihini siis mahdat viitata?
Ministeri Väyrysen puhe oli valitettavasti varsin kevyttä sisällöltään. Pois leikatut osuudet eivät tuoneet mitään lisää. Ministeri valittelikin haastattelun jälkeen, ettei hän ollut valmistautunut yllättävään haastatteluun. Olin tosin jo ennen tätä yllätyshaastattelua pyytänyt Väyryseltä EPA-aiheista kunnon haastattelua. Hänelle ei kuitenkaan sopinut mikään aika.
Namibmill-osuudessa kerrottiin näin: "Gernot Eggert myi osan tämän vuoden maissisadostaan tänne, Namibmillsin myllylle. Se on yksi Windhoekin isoimpia teollisuuslaitoksia.
Ferreira: 'The maize mill started here in 1982. We then started with a with a new wheat mill. We produce our own pasta flour from the wheat mill. And we produce pasta as best - or as good as anywhere else in the world'."
Suomennos: 'Maissimylly alkoi täällä 1982. Sitten aloitimme myös vehnämyllyn. Tuotamme pastaan jauhot vehnämyllyllä. Ja tuotamme pastaa, joka on yhtä hyvää kuin mikä tahansa (pasta) maailmassa'.
Pahoittelen, jos olemukseni pastatehtaassa ärsytti. Ohjelmassa kuitenkin siis kerrottiin, että pasta tuotetaan nimenomaan oman myllyn vehnäjauhoista. Namibiassa siis tuotetaan maissin lisäksi vehnää. Namibmills tuottaa useaa eri pastabrändiä. Kalleinta laatua varten osa venhästä tuodaan tosin ulkomailta. Osan vuodesta kestävät viljan tuontirajoitukset koskevat Namibiassa maissin lisäksi siis myös venhää.
Namibialainen virkamies ei hinkunut ohjelmassa lisää kehitysapueuroja. Vielä yksi lainaus ohjelmasta:
"Ndabeni: 'For the last 40-50 years we have been dependent on EU aid but we have not developed. We are trying to get ourselves out of that scenario. That is exactly what we’re trying to do'."
Suomennos: "Viimeisest 40-50 vuotta olemme olleet riippuvaisia EU:n avusta, mutta emme ole kehittyneet. Yritämme pyristellä irti siitä kuviosta. Niin me juuri yritämme tehdä."
Myönnettäköön, että virkamiehen tokaisema aikajana on vähintääkin epätarkka.
Toivottavasti onnistuin vastaamaan joihinkin ohjelman herättämiin kysymyksiin.
Parhain terveisin,
Kati Juurus
toimittaja, MOT