Apua, merirosvoja!

The Independent-lehden kolumnisti Johann Hari aloitti tammikuussa julkaistun juttunsa pistämättömästi: ”Kuka olisi uskonut, että maailman hallitukset julistavat vuonna 2009 sodan merirosvoja vastaan?”
 
Tarkemmin sanottuna sodanjulistus annettiin YK:n turvallisuusneuvostossa viime joulukuun puolivälissä. Päätöslauselma numero 1851 (2008) meni aiempaa pidemmälle: se antoi jäsenmaille oikeuden jahdata rosvoja myös Somalian maaperällä.
 
Merirosvopäätöslauselma oli USA:n esitys, ja se sai taakseen yksimielisen tuen. Yhdysvaltain edellisen presidentin George W. Bushin hallinto onnistui siten kalkkiviivoillaan olemaan samaa mieltä koko muun maailman kanssa, tai päinvastoin.
 
Islamilaisten maiden mitta täyttyi viime marraskuussa, kun somalipiraatit kaappasivat saudiarabialaisen supertankkerin Sirius Starin ja vaativat 25 miljoonan dollarin lunnaita. Se kaappaus kertoi kaikille, että rosvoja ei pidättele enää edes uskonto.
 
Tiedotusvälineille merirosvous on ollut mieluisa aihe. Ulkomaanuutisissa on harvoin näin selvästi erottuvia konnia ja sankareita. Tai jos ei sankareita, niin uhreja ainakin: kaapattujen alusten miehistöt ovat joutuneet hengenvaaraan ja kyynisten lunnasneuvottelujen pelinappuloiksi.
 
MOT:n merirosvojuttu sai alkunsa siitä, että suomensomalialaisen toimittaja Wali Hashin turkulainen tuttava kertoi olevansa puheissa vanhassa kotikaupungissaan Eylissä vaikuttavien merirosvojen kanssa. Jos he ovat puhelimitse tavoitettavissa, puhuisivatko he myös Suomen televisiolle?
 
Parin puhelun jälkeen asia oli periaatteessa selvä. Matkaan oli lähdettävä viipymättä, sillä neuvottelut Eylin edustalla kaapattuna olleena African Sanderling -aluksen vapauttamisesta olivat loppusuoralla. Turku-Helsinki-Tukholma-Addis Abeba-Djibouti-Garowe-Eyl: Neljän päivän menomatka, ja MOT oli paikan päällä, ”merirosvojen pääkaupungissa”.
 
Mutta mitä uutta Yle ja MOT voisi kertoa merirosvouksesta? Asetimme ennakkopalavereissa pari tavoitetta: tavallisten ihmisten suhtautumisesta rosvoihin pitäisi saada jonkinlainen käsitys. Löytyisikö Eylistä naisia ja lapsia, jotka ovat joutuneet kärsimään alueen uuden elinkeinon vuoksi. Ja mistä ihmeestä seudun miehet oikein saivat päähänsä kaapata kymmenien tuhansien bruttorekisteritonnien rahtialuksia?
 
Tavoitteista viimeiseksi panimme käynnin kaapatulla laivalla ja panttivankina olevan miehistön edustajan haastattelun. African Sanderling oli mielenkiintoinen alus mm. sen vuoksi, että se on eteläkorealaisessa omistuksessa, japanilaisen yhtiön rahtaama, Panamaan rekisteröity ja siinä oli filippiiniläinen miehistö. Ja nyt se oli somalialaisten merirosvojen hallussa. Varsinainen globalisaation kukkanen.
 
Kolmen viikon kuluttua Wali Hashi, kuvaaja Shukri Omar ja turkulais-eyliläinen avustajamme olivat takaisin Pasilassa, mukanaan yli kahdeksan tuntia kuvanauhaa. Ihan kaikkea ei saatu; laivalle pääsystä olisi pitänyt maksaa aivan tolkuton summa, mutta sekin ongelma paikattiin hätäratkaisulla.
 
Tähän mennessä merirosvot eivät ole teloittaneet panttivankejaan, vaan laiva toisensa jälkeen on päästetty lähtemään lunnasrahoja vastaan. MOT:n haastattelema merirosvo kuitenkin kertoo, että kansainvälisen yhteisön uhkailuun aiotaan vastata kovin ottein.
 
Konfliktin tulevista käänteistä tuskin kannattaa esittää tietoviisaita arvauksia. Paitsi että yksi asia on melkein moskeijassa kuulutettu: Eylin maineen paikkaaminen on vaikeaa, ja sivulliset joutuvat kärsimään eniten.
 
Matti Virtanen
tuottaja, MOT

P.S. 24.2.2009 Merirosvo-MOT on tänään julkaistu Ylen Elävässä arkistossa.