Ammattiliittojen ote lipsuu
Riikka Kaihovaara - Tehdessäni MOT-juttua alihankkijoiksi ulkoistetuista työntekijöistä törmäsin hiljaisuuden muuriin. Tavoitin muutamia kovia kokeneita alihankkijoita, joista kukaan ei kuitenkaan halunnut tulla haastateltavaksi - edes anonyymina.
Toimittajalle keissit eli tapausesimerkit ovat välttämättömiä jutun onnistumiselle. Varsinkaan televisiojuttua on vaikea tehdä, ellei löydä ihmistä kertomaan omaa tarinaansa.
Kun toimittaja lähtee etsimään duunaria, hän kääntyy usein ensimmäiseksi ammattiliittojen puoleen. Niin tein minäkin. Keskustelin Palvelualojen ammattiliiton PAMin, Julkisten- ja hyvinvointialojen liiton JHL:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n edustajien kanssa ja pyysin heitä etsimään minulle vastentahtoisesti yrittäjäksi joutuneita ihmisiä.
Vastaus oli hämmentävä. JHL ei ollut kuullutkaan pakkoyrittäjyydestä. Ei kuulemma "kosketa heidän jäseniään". Tämä ei pidä paikkaansa, sillä juuri kuntasektorilta siirtyy jatkuvasti työntekijöitä yksityisyrittäjiksi, esimerkiksi yhden miehen tai naisen kotipalveluyrittäjiksi. Ammattiliitto ei vaikuttanut olevan ajan tasalla työelämän myllerryksestä.
Palvelualojen ammattiliitossa ongelma tiedostettiin, mutta heidän tavoittamansa henkilöt olivat erittäin varovaisia ja haluttomia keskustelemaan toimittajan kanssa. Sain kahden kampaajan yhteystiedot, joista toinen ei kokenut vuokratuoli-yrittäjyyttä mitenkään erityisen kielteiseksi, ja toinen oli siirtymässä yrittäjäksi päästäkseen eroon nykyisestä työstään.
AKT:stä sain yhden hyvän yhteystiedon, jonka kautta pääsin hieman eteenpäin. Yhtään alihankkijoihin siirtynyttä yritystä hekään eivät aluksi halunneet nimetä.
Suuria sanoja pakkoyrittäjyydestä on kyllä riittänyt. Ammattiliitot nostivat pakkoyrittäjien aseman esille jo huhtikuussa 2004. Tuolloin PAM, Kunta-alan ammattiliitto KTV, Valtion yhteisjärjestö VTY ja AKT vaativat, että SAK:n valtuuston on selvitettävä itsensä työllistävien asema.
Toukokuussa 2004 SAK:n hallitus lupasi käynnistää yhteistyössä jäsenliittojen kanssa projektin, jossa selvitetään itsensä työllistävien yrittäjien asemaa sekä ammattiliittojen roolia tämän ryhmän edunvalvonnassa. Mitään kattavaa selvitystä ei huhtikuuhun 2007 mennessä ole tehty. "PAM vie pakkoyrittäjyyden tupo-pöytään" uutisoitiin vielä syksyllä 2004. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.
MOT ei ole lausuntojournalismia, jossa pyydetään kommentit Hakaniemenrannasta ja Etelärannasta, ja juttu on sillä selvä. MOT on journalismia, joka pyrkii konkretiaan ja täsmällisyyteen. Yritin kysellä liitoilta yksityiskohtia: millä aloilla pakkoyrittäjyyttä esiintyy? Mitkä yritykset? Keitä ovat nämä työntekijät? En saanut kunnollista vastausta.
Tein siis salapoliisin työn itse. Löysin yksittäistapauksia, mutta kokonaiskuva jäi valitettavasti hahmottumatta. Eipä silti, kokonaiskuva ei ole hahmottunut edes työelämän tutkijoille, joilta yritin nyhtää tietoa. Työministeriö ja Vaasan yliopisto sentään tutkivat parhaillaan pakkoyrittäjyyttä, mutta tuloksista ei haluta hiiskuakaan ennen toukokuista julkistamistilaisuutta.
Juttu paljasti vähintään sen, että ammattiliittojen ote kentän tapahtumiin lipsuu. Isotkin yritykset saattavat ulkoistaa työntekijänsä yrittäjiksi ilman, että ammattiliitto, varsinkaan liiton keskustoimisto, kuulee asiasta. Yhteys työntekijöihin on niin etäinen, että yhden alihankkijaksi pakotetun työntekijän löytäminen on liitoille mahdoton tehtävä.
Itsensä työllistävät yrittäjät ovat työelämän väliinputoajia. Heidän etujaan ei kunnolla valvo kukaan. Osa ammattiliitoista voi hyväksyä itsensä työllistävät yrittäjät jäsenikseen, mutta heidän työttömyyskassan jäsenyytensä päättyy siirtymäkauden jälkeen. Sen jälkeen heidän on hakeuduttava yrittäjien työttömyyskassaan.
Itsensä työllistäville yrittäjille on valittavana kaksi kassaa: Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa AYT tai Suomen Yrittäjäin Työttömyyskassa SYT. Näihin kahteen kassaan kuuluu yhteensä noin 18 000 yrittäjää, eli alle kahdeksan prosenttia kaikista yrittäjistä.
Toiselle yritykselle alisteiset, itsensä työllistävät yrittäjät ovat enemmän työntekijöitä kuin yrittäjiä, minkä takia yrittäjäjärjestöt eivät ole järin kiinnostuneita valvomaan heidän etujaan. Järjestöt voisivat myös joutua ristiriitaisiin tilanteisiin, jos he edustaisivat molempia osapuolia.
Esimerkiksi kuljetusyrittäjien etujärjestöön SKAL:iin kuuluvat sekä yksinyrittäjät että heidän toimeksiantajansa, eli isot kuljetusyritykset. "Pukki kaalimaan vartijana", kommentoi eräs kuorma-auton kuljettaja.
5 kommenttia
Ti 03.04.2007 @ 06:25
Huomenta !! Eilen iltanen ohjelma oli hiukan korni, ADR-Haanpään kuljettajat eivät ole koskaan olleet Kuukausi palkalla. Heidän palkka jaksonsa oli 1kk, ja saivat 2vko välein palkan.Tätä nykyä kuljettajat ovat 2 vko periodissa. Ymmärrän ohjelman ja toimittaja tekemisen tarkoituksen että se ei ole mielenkiintoinen jos se täysin totuuteen perustuva. ADR-Haanpäässä on ihan hyvä olla työntekijänä, samoin yrittäjänä. Kuljettajien ansio on noussut säännöllisesti,kuljettajille maksetaan täysin työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Yrittäjien taksoja tarkastetaan säännölliseti. Ikävä ajatella näin kenttä ihmeisenä, mitkä olivat Jouni Juntusen tavoitteet ohjelmassa. Ongelma mikä häntä vaivaisi oli että ei osannut olla isossa yhtiössä töissä jossa palkat ja muut työehdot on sovittu liittotasolla eikä hänen tekemillä kahdenkeskisillä sopimuksilla joilla hän ADR-Haanpäätä sotki. Mutta kuten niin usein katkeruus ei meitä pitkälle vie. Suomessa tämän kaiken ohjelmassa kerrotun takana paljon suuremmat jutut. Ja n.95% ADR-Haanpään ali-hankkijoista on yrittäjiä jotka yrittävät myös muuta, heillä on toisia autoja toisessa hommassa esim. Takseja, Puun kuljetus hommaa,Hake hommssa, Jakelu-autot, eikä niitä ole rajoitettu. yrittäjyys on vapaata joskin myös siinä rajat tekee taloudelliset intressit. Hyvää päivänjatkoa Jorma Toiviainen
Ti 03.04.2007 @ 18:57
Sen verran voisi kommentoida. Kun työvoimatoimistot ja muut tahot kannustaa ryhtymään yrittäjäksi. Kun sen tein, oltuani ensin kortistossa työttömänä, en päässytkään enää palaamaan työttömäksi työnhakijaksi, kun liiketoiminta ei kannata ja haluan sen lopettaa.
Liitot antaa 1,5 vuotta aikaa palata ansiosidonnaiselle, jos yrittäjyys lopetetaan.
Mutta kun työkkäri ilmoitti, että yritystoiminta ei ole todistetusti lopetettu. Vaikka ilmoitin hakevani myös työllisyyskurssille, eli siinä ei paljon yritystoimintaa harrasteta.
Yritys minulla on ollut sivutoimisena jo kauan töissä ollessakin.
Eli ryhdy yrittäjäksi, mutta jollei se kannata, turha tulla työvoimatoimistoon takaisin!
Mihin sitten menee ja mistä saa rahaa?
To 05.04.2007 @ 15:59
Vastaus ADR-Haanpään ajojärjestelijä Jorma Toiviaisen kirjoitukseen.
Mot- ohjelma käsitteli alihankintaa, ei suinkaan ADR-Haanpään kuljettajien palkkoja, mutta koska Herra Toiviainen haluaa nostaa asian esille ja kertoo ne täysin virheellisesti en malta olla oikaisematta asiaa.
Työehtosopimus, minkä piirissä ADR-Haanpään kuljettajat ovat, on ainoastaan kuukausipalkka eikä sopimus tunne muita palkkauksia. Kuukausipalkka jaetaan 169:llä jolloin saadaan tuntipalkka. Kahden viikon jakso on 80 tuntia ja ADR-Haanpään kuljettajat tekevät jaksotyötä. Periodi, eli jakso, mistä Toiviainen kirjoittaa, on työajan seurantaa varten, ei mikään palkkamuoto. Siinä Hän on oikeassa, että ADR-Haanpäällä ei ole kuukausipalkalla olevia työntekijöitä, koska ne jotka olivat ja halusivat tehdä työehtosopimuksen mukaisella palkkauksella, lomautettiin viimeisessä yt-neuvottelussa.
Kahdenkeskiset sopimukset joita hän väittää minun tehneen, eivät pidä paikkaansa. Yhtään kahdenkeskistä sopimusta en ole tehnyt. Sopimus, jonka olen tehnyt, on talokohtainen sopimus, joka tehtiin työnantajan ja työntekijöiden välillä. Sopimusta tekemässä olivat kaikki Suomen toimipaikkojen luottamusmiehet. Se on edelleenkin ADR-Haanpään työntekijöiden palkanmaksun peruste. Sopimuksessa tosin on minun ja toimitusjohtajan nimet, koska pääluottamusmiehenä kirjoitin sopimuksen alle 1.3.2005.
Toukokuussa 2006 noin sata kuljettajaa olisi halunnut siirtyä pois talokohtaisesta sopimuksesta ja ryhtyä tekemään töitä työehtosopimuksen mukaisesti. Keräsin halukkaiden nimet ja toimitin ne logistiikkajohtajalle, mutta työnantajan edustajat (ajojärjestelijät) soittivat kaikille muutosta haluaville kuljettajille. He lupasivat että työnkuva muuttuu oleellisesti, jos täytyy alkaa maksamaan laivaodotukset ja muut vastaavat työehtosopimuksen mukaan, sekä siirretään autot Ruotsin ajosta kotimaan ajoon ja niin edelleen. Tästä johtuen osa kuljettajista perui palkkausmuutoksen ja jatkaa edelleen talokohtaisella sopimuksella, niin kuin Toiviainen kertoo, eikä suinkaan työehtosopimuksella. Ilmeisesti siis tein erittäin hyvän sopimuksen työnantajan mielestä, koska siitä ei haluta luopua. Tästä johtuen ihmettelen Toiviaisen kommenttia, jonka mukaan ”sotkin ADR-Haanpäätä” kyseisellä sopimuksella.
Toiviainen sanoo sopimukset sovittavan liittotasolla, aivan oikein, siellä ne on sovittu ja minä olen ollut ne sopimassa kolmessa viimeisessä työehtosopimusneuvottelussa. Tiedän tarkalleen, mitä on sovittu ja neuvoisinkin Toiviaista lukemaan työehtosopimuksen, että hän tietäisi edes, mikä palkkaus kuljettajilla on ja mitä kuuluu maksaa työehtosopimuksen mukaan.
Yli kolmekymmentä vuotta olin Haanpäällä töissä ja hyvin tyytyväinen työnantajaan, kunnes loppuaikojen ulkoistamiset ja jatkuvat yt-neuvottelut sekä se, että tehtyjä sopimuksia ruvettiin soveltamaan työnantajan mielen mukaan. Tämän totesivat myös Kemin, Jyväskylän, Lappeenrannan, Haminan, Kokemäen ja Valkeakosken luottamusmiehet, jotka hekin ottivat lopputilin. Hekään eivät siis ilmeisesti osanneet olla isossa yhtiössä töissä, kuten eivät nekään kymmenet kuljettajat, jotka ovat ottaneet lopputilin.
Alihankkijoiden tyytyväisyyteen en ota kantaa, koska en tiedä heidän tyytyväisyyttään. Tosin yksi entinen alihankkija tuli kertomaan lopettaneensa, koska sopimusta oli tarkastettu ja heille oli tullut lisäkuluja, kuten esimerkiksi ajoneuvopäätteen vuokra ja reklamaation sattuessa 500€:n lasku.
Mitä katkeruuteen tulee, voin sanoa että olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni ja nykyiseen työnantajaani, missä työt tehdään työehtosopimuksen mukaan.
Hyvää kevään jatkoa entisille ja nykyisille ADR-Haanpään työntekijöille.
Ti 10.04.2007 @ 14:05
Hyvä ohjelma tämän päivän pienyrittäjän arjesta. Hyvä olisi myös korostaa yhtä syytä miksi palkkatyöstä halutaan päästä irti. Eli suuri verokiila ja työn sivukulut ja työsuhteen riskit työnantajalle. Työnantajalle suuresta kokonaispalkkakulusta työntekijä saa liian vähän käteen.
Pe 13.04.2007 @ 21:40
Kyse on työnantajavelvoitteiden laiminlyönnistä. Yrittäjyyden periaate on tehdä rahaa, kehittää yritystä. Riskin vastineena tulöee olla todellinen mahdollisuus voitontavoitteluun. Näennäisyrittäjyydessä ei näin ole. Yleensä näennäisyrittäjyyttä tarjotaan jatkokommentein, että " sinua ei irtisanota, jos alat yrittäjäksi". Tämähän ei pidä alkuunsakaan paikkaansa, vaan silloinhan juuri työntekijä irtisanotaankin ja siirretään yrityksestä ulos.
Tässä valtakunnassa ei ole verottajaa lukuunottamatta ketään, joka auttaisi näennäisyrittäjyyteen ajettua. Verottajalle voi tehdä oikaisupyynnön ja näin saada takautuvasti palkkatyöntekijän statuksen takaisin. Silloin "toimeksiantajana" toimineesta tuleekin "työnantaja" muutos jälkikäteen tulee työnantrajaksi todetulle todella kalliiksi. Oikein tietenkin onkin, että riski realisoituu.
Veroviranomaisille pitäisi pakkoyrittäjien tehdä itse enemmän jälkikäteen oikaisuvaatimuksia. Se toimisi ja toisi linjakkuutta tähän keinotteluun, joka on saanut esimerkiksi metsäalalla jo valkoisen orjakaupan piirteitä. Törkeintä on, että juuri metsäalalla käytetään erittäin paljon yhteiskunnan tukirahaa metsien hoitoon ja samanaikaisesti alistetaan suorittavaa työtä tekevät pakkoyrittäjäkurjuuteen.