Alhaalta ylös vai ylhäältä alas?

Riikka Kaihovaara  – MOT-ohjelmani Huiputusyliopisto käsitteli innovaatioyliopiston taustalla häilyvää ideologiaa ja taloudellisia intressejä.
 
Innovaatioyliopistoa on markkinoitu henkilöstölle ja opiskelijoille uudistuksena, joka parantaa opiskelun ja tutkimuksen edellytyksiä.
 
Hankkeen puuhamiesten ja -naisten mukaan valmistelussa on kuultu henkilöstöä ja opiskelijoita. Opetusministeri Sari Sarkomaa on ollut ”ylpeä siitä, että opiskelijat on vahvasti mukana koko yliopistoyhteisön kehittämisessä”.
 
Myös Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) rehtorin Yrjö Sotamaan mukaan valmistelussa ”pyritään siihen et kaikki pääsevät eri tavoin osallistumaan siihen ja mahdollisimman avoimelta pohjalta, koska näiden ideoiden pitää kasvaa sieltä ihmisten ajatuksista eikä ne voi olla lähtösin yliopistojen johdon ajatuksista.”
 
Jos valmistelu on toteutettu näin kauniisti demokratian ja avoimuuden hengessä, miksi Taideteollisen korkeakoulun opiskelijat ja henkilöstö kokevat, että heitä vedetään innovaatioyliopistoon kuin pässiä narussa? Kyse ei ole vain Taikista. Riviprofessorit kaikissa kolmessa korkeakoulussa valittivat minulle, kuinka prosessi on edennyt ”top-down”, ylhäältä alas.
 
Sotamaa korosti haastattelussa, kuinka ”Me on koitettu eri tavoin osallistaa ihmisiä, meil oli tämmönen avoin nettiprosessi viime syksynä, joka toteutettiin, jossa kaikki pääs vapaasti osallistumaan tän uuden yliopiston ideointiin.”
 
Kyseinen nettiprosessi oli Fountain Parkin toteuttama kysely, jossa Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun henkilökunnan ja opiskelijoiden lisäksi sidosryhmien edustajat osallistuivat uuden yliopiston luomien mahdollisuuksien pohdintaan verkossa. Kysely ei ollut ideoiden keruuta, vaan pelkojen ja toiveiden kartoitusta. Kyselyn mukaan yli 70 prosenttia Taikin opiskelijoista suhtautuu koko hankkeeseen kielteisesti.
 
Haastattelemani Mikko Myllylahti kiteytti TaiKin opiskelijoiden tunnot näin: ”Se ongelmahan on siinä, et meilt ei oo missään vaiheessa kysytty et halutaanko me koko tätä juttua, niin se on tavallaan aika tyhmää lähteä kehittämään sellasta juttua mihin ei oo lähtökohtasestikaan haluttu.”
 
Valmistelussa mentiin puuhun takapuoli edellä. Ensin tehtiin päätös yhdistyä, sitten alettiin osallistaa henkilökuntaa ja opiskelijoita.
 
Innovaatioyliopistoa valmistelee johtoryhmä, valmisteluryhmä ja 15 teemaryhmää. Teemaryhmien toiminnassa on ollut kafkamaisia piirteitä. Esimerkiksi henkilöstöasioita pohtivassa työryhmässä ei alun perin ollut yhtään henkilöstön edustajaa, eikä tutkimusta pohtivassa työryhmässä ollut yhtään päätoimista tutkijaa. Yhteiskunnallista vuorovaikutusta pohtivassa teemaryhmässä on puhuttu lähinnä suhteista elinkeinoelämään.
 
Ehkä kummallisimman toimeksiannon on saanut tilaresursseja suunnitteleva teemaryhmä, jonka ”työn ulkopuolelle on rajattu kampuskysymys ja tilastrategia”. Yhteisestä kampuksesta ei kuulemma ole tehty päätöstä, mutta silti rehtori Sotamaa lähetti jo noin vuosi sitten Taideteollisen henkilökunnalle kyselyn mahdollisesta muutosta Otaniemeen.
 
Teemaryhmien ongelmat ovat olleet kaksijakoisia: toisaalta ryhmiin ei ole otettu mukaan riittävästi henkilöstön edustajia, toisaalta mukaan otettujen jäsenten ääni ei ole kantautunut eteenpäin. On mahdollista, että kaikki uudistavat, ruohonjuuritasolta nousevat ajatukset jäävät pois mikäli ne eivät välity eteenpäin. Teemaryhmät jättivät jatkosuunnitelmamuistionsa tammikuun viimeisenä päivänä.
 
Opiskelijaedustajat sanoutuivat kokonaan irti kv-teemaryhmän suunnitelmapaperista, koska teemaryhmä oli kokoontunut ilman opiskelijaedustajiaan. Opiskelijajäsenet saivat noin vuorokauden aikaa kommentoida kv-teemaryhmän muistiota ennen sen luovuttamista. Muistioon ei ollut kirjattu yhdenkään opiskelijajäsenen nimeä.
 
Taikin opiskelijat ovat pyrkineet vaikuttamaan innovaatioyliopistohankkeeseen myös virallisen valmistelun ulkopuolella. Opiskelijoiden mielenosoituksilla, elokuva- ja lavastustaiteen osaston virallisella kannalla tai lähes viisi ja puoli tuhatta nimeä keränneellä Pro Arte –vetoomuksella ei ollut mitään vaikutusta.
 
Sosiaalidemokraattien koulutustapaamisessa 6. kesäkuuta valtiosihteeri Raimo Sailakselta kysyttiin, mikä on Elokuvataiteen laitoksen tulevaisuus. Sailas vastasi, että osasto tullaan erottamaan innovaatioyliopistosta sen perustamisen jälkeen. Tästä kysymyksestä TaiK:n hallinnon, innovaatioyliopiston teemaryhmien ja raportin laatijoiden tiedot poikkeavat toisistaan. Edes rehtori Sotamaa ei myönnä suunnitelmia Elokuvataiteen laitoksen irrottamisesta todeksi.
 
Sekaannus kuvaa koko hanketta. Joko tietoa ei ole tai tehdyistä päätöksistä ei haluta kertoa. Todennäköisesti valmistelun epäselvyyksissä on kyse kummastakin.
 
Taideteollisen korkeakoulun opiskelijat ja henkilöstö olisivat kaivanneet laajaa arvokeskustelua sisällöistä ja taiteen asemasta. Teknillisessä korkeakoulussa taas peräänkuulutetaan liiketoimintasuunnitelman, business planin perään. Kumpaakaan ei julkisuudessa ole käsitelty.
 
Valmistelua seuratessa on tullut useasti mieleen pääministeri Matti Vanhasen oppi, jonka mukaan keskeneräisistä asioista ei keskustella julkisuudessa. Yhteiskunnassa suuria ihmisjoukkoja koskevia päätöksiä ei kuitenkaan voi tehdä kabineteissa ilman laajaa keskustelua. Tai näköjään kyllä voidaan tehdä. Mutta miksi uskotellaan jotain muuta?