MOT - Mikä Oli Tutkittava | Blogit

Suomi pelaa vain ydinkortilla

Suomessa on vuosia vallinnut länsimaisesta näkökulmasta katsottuna poikkeuksellisen vankka usko ydinvoimaan. Kun monissa muissa Länsi-Euroopan maissa on viime vuodet puhuttu ydinriippuvuuden vähentämisestä tai jopa ydinvoimasta luopumisesta, Suomessa on tehty päätökset rakentaa kolme uutta ydinvoimalaa.

TVO:n Olkiluoto 3 otetaan käyttöön 2016, seitsemän vuotta myöhässä. Jos nyt suunnitteilla olevat TVO:n Olkiluoto 4 sekä Fennovoiman Hanhikivi 1 -hankkeet toteutuvat, tuotetaan 2020-luvulla jo 60 prosenttia Suomen sähköstä ydinvoimalla.

Uusien ydinvoimaloiden käyttöikä on 60 vuotta. Teknologiaan sitoudutaan vuosikymmeniksi. Jos kaikki lyödään nyt yhden ydinvoimakortin varaan, rahaa ei ehkä riitä uusille kehityshankkeille.

Maailman energiamarkkinoilla on muutamassa vuodessa tapahtunut suuria mullistuksia. Uusiutuvien kärjessä kulkee Saksa, missä sähköstä jo viisi prosenttia tuotetaan aurinko- ja yli 8 prosenttia tuulivoimalla. Vuonna 2020 aurinkosähkön osuuden on arveltu nousevan 20 prosenttiin.

"Jos nyt ajattelee jotain aurinkoenergian osuutta Saksassa, niin kukaan ei olisi voinut kymmenen vuotta sitten kuvitellakaan sellaista, saati sitten mikä on tilanne kymmenen vuoden kuluttua", sanoo professori Raimo Lovio Aalto-yliopistosta.

Suomessa uusien ydinvoimaloiden kohtaloon saattaa vaikuttaa enemmän se, että teollisuuden, etenkin metsäteollisuuden, sähkönkulutus ei enää kasva kuten ennen - tai jopa vähenee.

TVO ja Fennovoima tarvitsevat vielä lopulliset rakennusluvat, jotka käsitellään 2015. Siihen mennessä kannattaisi vielä panostaa hankkeisiin, joissa haetaan uusia sähköntuotantomalleja ja energian säästökeinoja.

Asiasanat:

ydinvoima

energiamarkkinat

uusiutuvat energiamuodot

sähkö

Tarkkuutta puoluebisneksiin

9 kommenttia

Kun puoluesihteerivetoiset työryhmät muutama vuosi sitten uudistivat Suomen vaali- ja puoluelakeja, yhtenä perusajatuksena oli, että myös puolueilla on oikeus harjoittaa liiketoimintaa.

Totta onkin, että kun puolueyhdistykset tai niiden lähiyhteisöt omistavat esimerkiksi arvopapereita, ei muodostu jääviysongelmia. Paikallistasolla tilanne on mutkikkaampi.

Poliittiset puolueet käyttävät kunnissa merkittävää taloudellista valtaa. Ne päättävät kaavoituksesta, tonttien rakennusoikeuksista ja siitä mistä kunta tekee hankintoja.

Suomessa toimiva korruption vastainen elin, Transparency International, haluaa kiinnittää huomiota erityisesti korruptiolle alttiisiin kuntien rakenteisiin. Ongelma on se, että kuntien hallinnossa on hyvin yleisesti mukana henkilöitä, joiden omiin taloudellisiin intresseihin kunnan päätökset vaikuttavat.

Samasta läpinäkyvyysongelmasta on kyse myös silloin kun puolue hyötyy liikesuhteistaan johtamansa kunnan kanssa. Puolueiden kannattaisikin pidättäytyä kaupankäynnistä ja liikesuhteista johtamiensa kuntien kanssa.

Lex Bensow puhdistaisi säätiömaailmaa

40 kommenttia

Suomessa on lähes 3000 säätiötä, joiden tasearvo on yli 11 miljardia euroa. Säätiöt ovat pääsääntöisesti erittäin pienten piirien hallinnassa. Nuo piirit täydentävät itse itseään. On aika tuoda säätiöiden toiminta 2010-luvulle eli pohjoismaisen avoimuuden piiriin. Tuhansia säätiöitä ja miljardipottia valvoo toki patentti- ja rekisterihallitus, mutta vain kahden virkamiehen panoksella Se ei riitä mihinkään..

MOT-ohjelma Bensowin säätiön salaisuus (15.4.2013) kertoo kuinka Bensowin lastenkotisäätiössä tehtiin 25 miljoonan euron puhallus. Kyseessä on ollut säätiön sisäpiirin vuosikausien ajan hyvin varjelema salaisuus, joka tuskin koskaan olisi paljastunut ellei säätiö olisi sulkenut Kauniaisissa sijaitsevaa lastenkotiaan. Kaksi kuukautta aiemmin (11.2.) MOT kertoi lastenkotisäätiön vaiheista ohjelmassa Kun lapset loppuivat. Upporikas lastenkotisäätiö sulki ovensa viime vuoden lokakuussa väittäen, että sen suojaa tarvitsevia lapsia enää löytynyt. Ohjelma nosti esille säätiön hallituksen ja sen lähipiirin saamat etuudet.

Julkisuus johti siihen, että valtakunnansyyttäjä on pyytänyt Länsi-Uudenmaan poliisia kiireellisesti selvittämään Bensowin säätiön hallituksen ja tilintarkastajien toimintaa. ”Jos nämä viranomaiset toteavat, että kaikilta osin lakeja ei ole noudatettu, niin kyllä se aiheuttaa nopeammin sen reagoinnin meiltäkin, että nykyisen säätiön hallituksen ei välttämättä tulisi jatkaa omassa roolissaan. Mutta tällä hetkellä se arviointi on säätiöllä itsellään vielä”, patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteripäällikkö Juha Viertola sanoo.

Ohjelma nostaa esille suljetun säätiön ongelman. Säätiön hallitus nimittää itse uudet jäsenensä ja tilintarkastajat. Bensow on malliesimerkki siitä, että säätiön hallitusta ja tilintarkastajia ei ole käytännössä valvonut kukaan ulkopuolinen. Säätiö on toiminut suljetun klubin tavoin, jossa keskeinen vallankäyttäjä on ollut mukana 1960-luvulta lähtien.

Arvostettu tilintarkastaja, kanslianeuvos Yrjö Tuokko pitää toimintaa "irvikuvana siihen nähden, mitä säätiön toiminnassa pitäisi olla". "Tämä on katastrofi siitä syystä, että tässä säädekirjan mukainen toiminta on lopetettu kokonaan. Joka on pahin virhe, mitä voi tehdä.”

Oikeusministeri saa muutaman viikon kuluttua työryhmän esityksen koko säätiölainsäädännön uudistamiseksi. Arviomuistiossa todetaan että ”säätiön sisäisen kontrollin järjestäminen on suurelta osin ollut säätäjän oman kekseliäisyyden varassa” (sivu 8, Oikeusministeriö, Säätiölainsäädännön kehittäminen, 28.6. 2010). Nyt tarvitaan Lex Bensow suljettujen säätiöiden - hallitusten ja tilintarkastajien klubien - valvonnan tehostamiseksi.

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi pitäisi myös säätiölain nykyinen pykälä 24 poistaa. Pykälä salaa säätiöiden patentti- ja rekisterihallitukselle toimitetut tilinpäätösten tase-erittelyt ja liitteet 25 vuodeksi. Tase-erittelyt ovat myös osakeyhtiömaailmassa salassa pidettäviä asiakirjoja, mutta liitteet eivät. Tämänkin säätiön asioihin olisi ollut paljon helpompi perehtyä, jos liitetiedot olisivat olleet julkisia.

Antaa vuotojen tulla

14 kommenttia

Veroparatiiseihin kasatuista megaomaisuuksista ja salaisuuksista on puhuttu vuosikausia Suomessa, Euroopan unionissa ja globaalistikin. Hyvin vähän on saatu aikaan ja näyttää siltä, että kaikki saa jatkua ennallaan vielä kauan.

Viime torstaista asti kansainvälinen tutkivien toimittajien verkosto on kuitenkin julkaissut satoja lehtijuttuja ja televisio-ohjelmia suuren asiakirjavuodon avulla. Vuoto on saanut monet päättäjät vihdoin ärähtämään. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Shäuble sanoo olevansa iloinen asiakirjavuodosta, koska voi edesauttaa kamppailua veroparatiiseja vastaan.

Luxemburgin valtiovarainministeri Luc Frieden on luvannut, että hän on valmis avaamaan maansa pankkisalaisuutta. Intian ja Filippiinien viranomaiset ovat luvanneet tutkia vuodosta esiin nousseita yrityksiä ja henkilöitä. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen paheksui heti tuoreeltaan, että suomalaisella valtionyrityksellä on kytkyjä veroparatiiseihin.

Läntisten teollisuusmaiden järjestön OECD:n johtaja Pascal Saint-Amans totesi, että "salailu ei ole enää hyväksyttävää".

"Meidän täytyy päästä siitä eroon. Jos eivät säännöt sitä mahdollista, muutamme sääntöjä”.

Kovia sanoja. Tarvittiinko siis historian suurin asiakirjavuoto, jotta päättäjät oikeasti heräävät veroparatiisien ongelmiin?

Urbaani kaappauslegenda

9 kommenttia

Huippuhiihtäjät douppasivat 1970-luvulla. Valtio oli konkurssikypsä 1990-luvun laman aikana. Ruotsin poliisi tietää Palmen murhaajan. Totta vai tarua?

Monet hyvinkin julkiset tapahtumasarjat jäävät yllättävän usein loppuun saakka selvittämättä. Mitä todella tapahtui? Vaihdettiinko verta? Paljonko markkoja oli jäljellä? Tapahtumasarjoista kehkeytyy urbaaneja legendoja, jotka alkavat elää omaa elämäänsä ja muuttuvat vuosien saatossa kuin ketjussa kerrotut tarinat.

MOT: Lentokonekaapparin paluu kertoo syksyllä 1978 tapahtuneesta kaappauksesta, johon syyllistyi oululainen liikemies Aarno Lamminparras. Hän kaappasi Finnairin matkustajakoneen, lennätti sitä Oulun, Helsingin ja Amsterdamin väliä ja piti konetta hallinnassaan 18 tuntia. Lopulta Lamminparras ilmoitti antautuvansa Oulun poliisille. Poliisin erikoisryhmä, Karhukopla, iski kuitenkin ennen määräajan umpeutumista.

Kukaan ei vahingoittunut kaappauksessa, mutta Lamminparras sai siitä kovan, yli seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin ilmestyi kirja, joka perustui poliisin kuulustelupöytäkirjoihin ja joidenkin draamassa mukana olleiden muistikuviin. Lamminparras oli kertonut asioista itsekin kunnes riitautui kirjailijan kanssa ja yritti kieltää tarinansa julkaisemisen. Kirjan pohjalta syntyi elokuva, joka Lamminpartaan mukaan keksii syyt ja seuraukset. Tosin tämäkin kommentti perustuu tuttavien kertomaan, koska Lamminparras itse ei ole elokuvaa nähnyt.

Suomen ainoasta matkustajakoneen kaappauksesta kertovat televisiotallenteet on pitkälti poistettu arkistosta, aikalaiset eivät ole halunneet enää puhua asiasta omilla kasvoillaan, urbaani legenda syvenee. Oli aika tallentaa nyt 71-vuotiaan Aarno Lamminpartaan omat muistikuvat. Ne tuovat legendaan ainakin uusia yksityiskohtia ja sävyjä.

Puhdas konkurssi

14 kommenttia

Ohjelmassa MOT: Soffaparonin tyhjennysmyynti yritän avata Suomi-Soffan konkurssiin johtaneita tapahtumia ja kyselen Harri Toivaisen uuden yrityksen Suomen sänkytukun perään.

Taustatutkimusta tehdessäni aloin ihmetellä, mistä yrittäjäpariskunta Harri Toivaisen ja Marita Keskinen-Toivaisen vuoden 2008 lähes kuuden miljoonan euron pääomatulot tulivat, jos eivät sohvakaupasta. Alun perin epäilin, että Toivaisilla olisi ollut vienti- tai tuontiyritys jossain ulkomailla, mutta lopulta minulla välähti: kiinteistökauppaa! Pian paljastui, että Toivaisten kiinteistökauppojen taustalla hääräsi Nova Kiinteistökehitys ja Arto Merisalo.

Toivaiset siis rakennuttivat perustamiensa kiinteistöosakeyhtiöiden nimiin kolme myymäläkiinteistöä. Iisalmen ja Mikkelin kiinteistöt myytiin Työeläkevakuutusyhtiö Varmalle, ja Ylöjärven kiinteistö yhdysvaltalaiselle kiinteistösijoittajalle Crown Asset Managementille . Voitot Iisalmen ja Mikkelin kiinteistöistä menivät Toivaisille. Jotta kiinteistöt saatiin myytyä, niihin piti saada vuokralainen, tässä tapauksessa huonekaluliike Suomi-Soffa. Toivaiset siis sahasivat omaa oksaansa sitomalla yrityksensä vuokriin, joita se ei pystynyt maksamaan.

Vain yksi kiinteistö, Ylöjärvi, oli niin sanotusti Suomi-Soffan myymäläketjun taseessa, eli myynnistä saadut rahat menivät Soffalle. Ilman tätä kiinteistön myyntiä (n. 2,8 miljoonaa euroa kohdassa ”liiketoiminnan muut tuotot”) Soffan tulos olisi ollut tappiollinen jo vuonna 2008. Yritettiinkö kiinteistön myynnillä paikata tappioita vai eivätkö Toivaiset todellakaan huomanneet, että yrityksen kannattavuus horjui?

Toivaisten kiinteistöbisnes oli varsin pientä verrattuna moneen muuhun yritykseen. Haastattelussa Arto Merisalo painotti, että ”kymmenet ja kymmenet muut kaupan ketjut” ovat toimineet samalla tavalla. Merisalo nosti usein esiin Kyösti Kakkosen luotsaaman Tokmannin ja Mauri Ikolan Koti-Idean.

Koti-Idea ajatui konkurssiin helmikuussa 2009. Konkurssissa vanhat velat, kuten vuokrat ja kannattamattomat myymälät, jäivät konkurssipesän hoidettavaksi. Omistusjärjestelyjen jälkeen yritys aloitti liiketoimintansa uudelleen ja meni jälleen konkurssiin. Keskusrikospoliisi on tutkinut tapausta konkurssiasiamiehen pyynnöstä.

Suomi-Soffan pyörittäjiä ei epäillä rikoksesta. Konkurssi ei ole rikos, ei liioin uuden yrityksen perustaminen. Sekä Soffan myymäläketjun että tehtaan pesänhoitajien mukaan konkurssi oli tämän kokoluokan yritykseksi ”poikkeuksellisen puhdas”. En silti voi olla ihmettelemättä, miten kätevästi turhista myymäläneliöistä ja vuokraveloista pääsee eroon konkurssin avulla. Tosin vuokrasopimukset olisi saatu katkolle jo saneerausmenettelylläkin.

Journalistisesti olennainen kysymys on, toimivatko Toivaiset hyvässä uskossa vai tarkoituksella? Suomeksi: olivatko he hölmöjä vai kieroja? Tähän en pysty vastaamaan. Virheistä täytyy silti oppia. Muutoin lasku lankeaa meidän kaikkien maksettavaksemme.

Avoimeksi jäi myös Työeläkeyhtiö Varman rooli Soffan konkurssissa. Suomen Kuvalehti uutisoi helmikuussa Varman oudoista kiinteistökaupoista. Varma hankki Kajaanin keskustasta kiinteistön, joka arvo oli noin 600 000 euroa. Varma maksoi kiinteistöistä lähes 2,3 miljoonaa euroa, eli 3,5-kertaisen ylihinnan.

Samalla siirrettiin myös kiinteistössä toimineen yrityksen eläkevakuutukset Varmaan ja tehtiin uusi kymmenen vuoden vuokrasopimus. Vuonna 2005 Vakuutusvalvonta (nykyinen Finanssivalvonta) antoi kannanoton, jonka mukaan ”järjestelyä voidaan pitää sopimattomana esimerkiksi, jos työeläkevakuutukseen tai sijoitustoimintaan liittyviin liiketoimiin sidotaan työeläkevakuutusyhtiön kanssa samaan ryhmittymään kuuluvien vakuutusyhtiöiden vakuutusten tai muiden palvelujen hankkiminen tai käyttö”. Suomeksi sanottuna sijoituspäätösten ja asiakkaiden hankinnan koplaus yhteen ei ole hyväksyttävää.

Kajaanin kauppaa oli hieromassa sama mies kuin Suomi-Soffan Iisalmen ja Mikkelin kiinteistökaupoissa: Varman sijoituspäällikkö Jorma Kuokkanen. Herää kysymys, käytettiinkö myös Soffan ja Varman välisissä kiinteistökaupoissa valuuttana muutakin kuin rahaa? Saiko Varma myös Soffan työntekijöiden eläkevakuutukset? Vaikka näin olisi ollut, lopputulos oli joka tapauksessa tappiollinen. Varmalta jäi saamatta vuokria yli puoli miljoonaa euroa, ja maksamattomia eläkevakuutusmaksuja noin puolitoista miljoonaa euroa. Valitettavasti lakisääteistä työeläkevakuutustoimintaa harjoittava Varma ei halunnut kertoa sijoitustoimintansa periaatteista ohjelmassa.

Tätä emme kertoneet

52 kommenttia

MOT: Suomi polvilleen 15 minuutissa oli ensimmäinen tekemäni ohjelma, jossa jätin kertomatta tärkeän osan kokoamistani tiedoista.

Sähköverkon turvallisuutta selvitellessäni törmäsin hätkähdyttäviin arvioihin siitä, miten helposti kehittyneiden yhteiskuntien sähköverkot – ja samalla suuren osan koko yhteiskunnasta saisi lamautettua.

Yhdysvaltalainen National Academy of Sciences julkisti viime vuoden lopulla raportin, jossa sähköverkon haavoittuvuutta setvittiin puolelta jos toiselta. Raportin laadinta alkoi jo vuonna 2004, ja se saatiin valmiiksi syksyllä 2007.

Kotimaan turvallisuuden ministeriö ryhtyi lukemaan raporttia ja kielsi sen julkaisun elokuussa 2008. Raportin laatijat eivät kuitenkaan luovuttaneet, ja lopulta viranomaiset hyväksyivät raportin julkaistavaksi viime syksynä – tosin niin, että useat sivut poistettiin raportin julkisesta versiosta.

Ilman sensuroitujakin sivuja raportti on melkoisen kylmäävää luettavaa. Kirjoittajien mukaan pieni joukko asiansa osaavia hyökkääjiä pystyy vakavasti vaurioittamaan sähkönsiirtojärjestelmää. Pahimmillaan isku voisi aiheuttaa satojen miljardien dollareiden vahingot.

Raportti kuvaa Yhdysvaltoja, mutta päähuomiot sopivat myös Suomeen. Raportin mukaan päämuuntajat ovat sähköverkon haavoittuvin kohde. Tuhottuja muuntajia on käytännössä mahdotonta korvata nopeasti, koska niille ei ole käyttökelpoisia varamuuntajia.

Voimalinjat ovat myös otollinen kohde. Linjoja on paljon asumattomilla seuduilla, ja ne ovat helppoja maaleja.

Jos osaava hyökkääjä tuhoaa vaikka vain pari kolme päämuuntajaa ja kaataa kriittisiä voimalinjoja, katastrofi on valmis.

Miten tällainen isku sitten tehtäisiin? Sen jätimme kertomatta.

Netistä löytyy nopeasti enemmän tai vähemmän vakuuttavien tahojen selostuksia siitä, miten päämuuntajia, voimajohtoja ja voimajohtojen pylväitä voidaan tuhota melkein kotikonstein. Esimerkiksi Yhdysvaltain kongressin tutkimustoimisto on selvitellyt tapoja iskeä sähköverkkoa vastaan.

MOT ei halunnut valottaa näitä tapoja sen tarkemmin. Ei liene kenenkään etu, että joku kiihkeä henkilö tai ryhmä saisi ohjelmasta kimmokkeen ryhtyä kokeilemaan sähkönjakelun lamauttamista.

Sen sijaan toiveena voisi olla, että viranomaiset saisivat jonkinlaisen kimmokkeen ryhtyä avoimesti pohtimaan, miten hauraan langan varassa yhteiskunta on. Tähän saakka tätä keskustelua ovat lähinnä yrittäneet käydä MOT:nkin haastattelemat insinöörieversti (evp) Olli Sarvaranta ja Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi.

Sairaat ja vanhukset vaakakupissa

6 kommenttia

Hengityskonehoito on Suomessa erittäin kallista. MOT:n selvityksen mukaan vuonna 2012 yhden hengityshalvauspotilaan hoito maksoi keskimäärin 275 000 euroa vuodessa. Hajonta on suurta, yhden potilaan hoito voi maksaa 150 000 euroa tai jopa puoli miljoonaa vuodessa.

Hengityskoneeseen henkilön voi viedä sairaus, jolle itse ei voi tehdä mitään.

Yksi tällainen vääjäämättä etenevä sairaus on ALS eli eli amyotrofinen lateraaliskleroosi. Se rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja. Sen seurauksena lihakset heikkenevät ja surkastuvat. Ennusteen mukaan jäljellä oleva elinikä on 3 – 5 vuotta.

MOT: Hoidon ylituomarit -ohjelmassa esimerkkitapauksina on neljä duchennen lihasdystrofiaa sairastavaa henkilöä, joiden hengityslihakset - ALS:n tapaan – rapautuvat. Duchennen lihasdystrofia havaitaan usein ennen kouluikää, ALSiin sairastuvat keski-ikäiset aikuiset. Jossain vaiheessa on pohdittava hengityskonehoidon vaihtoehtoa.

Hengityskonehoidon hinnalla voitaisiin maksaa usean vanhuksen ympärivuorokautinen laitoshoito. THL:stä saadun karkean arvion mukaan vanhusten ympärivuorokautinen laitoshoito maksaa noin 60 – 75 000 euroa vuodessa.

Kuka tekee päätöksen keitä hoidetaan ja kuinka pitkälle? Priorisointi -termi peittää alleen sen, että kyseessä on ankara valinta, joka voi joillekin olla lähes kuolemantuomio. Missä menee raja kuinka pitkälle hoitoa voidaan jatkaa? Viime kädessä hoitava lääkäri päättää hoidosta, mutta millainen painoarvo annetaan potilaan tai tämän omaisten toiveille?

Hengityshalvauspotilaiden kustannustietoja kerätessäni moni lääkäri ja osastonhoitaja katsoi, että esimerkiksi ALS-potilaita ei tulisi siirtää hengityskoneeseen lainkaan. Päätöstä on mahdotonta perua: kun kone kytketään irti, potilas menehtyy.

Lääkärien taustatukena on hoitotyöryhmiä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hengitystukiyksiköllä on ventilaatiotyöryhmä, jossa on 15 ammattilaista. Se voisi ottaa kantaa myös yksittäisen potilaan hoitoratkaisuihin, mutta kymmenen vuoden aikana työryhmä on kokoontunut vain 3-4 kertaa.

EU:n potilasdirektiivin ja sen pohjalta tehtävän lainsäädännön yhteydessä Suomeen perustetaan riippumaton toimielin. Sen virkavastuulla on ottaa kantaa siihen, mitä hoitoja yhteiskunta kustantaa. Yksittäisten potilaiden hoitoratkaisuissa sekään ei aina auta.

Sotaveteraaneja sodista, joita ei ole

7 kommenttia

Suomi on viime vuosien notkahduksesta huolimatta rauhanturvaamisen suurvalta. Se on 35 000 suomalaisen rauhanturvaajan ansiota. Maa on heistä ylpeä, mutta lasku sinisen baretin kantamisesta on osin jäänyt maksamatta.

Olosuhteet ja tehtävät, joihin eduskunta sotilaat lähettää, eivät ole helppoja. Jonkinasteisia mielenterveysongelmia esiintyy noin 15–35 -prosentilla taistelukentällä olleista.

Taistelustressi johtuu taisteluihin osallistumisesta. Utin jääkärirykmentin kapteeni Mikko Westersundin selvityksen mukaan vuonna 2009 Afganistanissa palvelleista suomalaisista kaksi kolmasosaa arvioi kokeneensa jonkinasteista taistelustressiä. Siihen voi varautua koulutuksen avulla, mutta suomalainen sotilas ei ole sille sen immuunimpi kuin tanskalainen tai yhdysvaltalainenkaan sotilas.

Rauhanturvaajat näkevät myös siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa. Usein heillä ei operaation mandaatin takia ole lupa puuttua siihen, ja tästä turhautumisesta voi aiheutua niin kutsuttua rauhanturvaajastressiä. Tunnetuin tapaus on YK:n rauhanturvaoperaation komentaja, kanadalainen kenraali Romeo Dallaire, joka joutui seuraamaan avuttomana vierestä kun Ruandassa surmattiin arviolta 800 000 siviiliä. Dallaire yritti myöhemmin tehdä itsemurhan.

Oma lukunsa on post-traumaattinen stressihäiriö, PTSD, jonka kouriin joutuneista kerrotaan MOT: Särjetyt rauhanturvaajat -ohjelmassa. Häiriön voi saada henkilö, joka ”on joutunut traumaattiseen tilanteeseen, jossa hän koki tai näki sellaisen tapahtuman, johon liittyi kuolema tai vakava loukkaantuminen taikka sellaisen uhka, ja reaktiona oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu.”

Kansainvälisten tutkimusten mukaan rauhanturvaajista PTSD:ään sairastuu 2-8 prosenttia. Puolustusvoimien tutkimusten mukaan 1,3-3,6%:a suomalaisista rauhanturvaajista olisi sairastunut PTSD:ään. Näin ollen vähintään 420 suomalaista rauhanturvaajaa kärsii operaatioiden aiheuttamasta psyykkisestä sairaudesta.

Valtiokonttori korvaa rauhanturvaajille sattuneet onnettomuudet, viime vuosina vuosittain 530 000 – 880 000 euroa. Fyysisiä ja henkisiä vammoja ei tilastoida erikseen. Vakuutusylilääkärin mukaan psyykkisiä vammoja on korvattu näissä moderneissa operaatioissa vain kourallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että satojen rauhanturvaajien mielenterveysongelmat ovat jääneet korvaamatta.

Lain mukaan on kyettävä todistamaan vamman aiheutuneen tietystä tapahtumasta. PTSD voi puhjeta vasta vuosi-parikin tapahtuman jälkeen. Harva lääkäri tunnistaa oireet ja osaa vielä kysyä, voivatko oireet johtua esimerkiksi ajamisesta tienvarsipommiin. Vielä harvempi rauhanturvaaja kykenee syvän masennuksen keskellä hakeutumaan hoitoon. Tämä koskee erityisesti ammattisotilaita.

MOT haastatteli eri puolilla maailmaa ja useilla eri vuosikymmenillä palvelleita psyykkisistä ongelmista kärsiviä suomalaisia rauhanturvaajia. Jotain uutta on silti tapahtunut. Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisi vuonna 2011 selvityksen rauhanturvaajien mielenterveysongelmista. Sen mukaan Suomi on mukana useissa kriisinhallintaoperaatioissa, joissa rauhanturvaajan joutuminen hengenvaaraan on todennäköistä. Vuonna 2010 suomalaiset olivat osallisina noin 20:ssa tulitaistelussa. Kaksi suomalaista on kuollut ja ainakin 11 suomalaista on haavoittunut. Puolustusvoimat ja valtiokonttori korostavat, ettei näiden lukujen perusteella voi tehdä päätelmiä siitä, onko Suomi sodassa vai ei. Suomalaiset rauhanturvaajat kärsivät sodan aiheuttamista stressihäiriöistä, mutta mitään sotaa ei ole käyty?

Huolimatta siitä miksi operaatiota kutsumme, sotilaita haavoittuu fyysisesti ja henkisesti. Maanpuolustuskorkeakoulun mukaan ”tutkimustuloksiin perustuvana tosiasiana voidaan nykyisin pitää sitä, että traumaattisiin sotilasoperaatioihin osallistuminen altistaa psyykkisille häiriöille. Aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle rauhanturvaajalle on yhdentekevää, määritelläänpä konflikti sodaksi tai sodankaltaiseksi kriisinhallintaoperaatioksi.”

Sota on vaikea sana, mutta sen takia asiaa ei saa vähätellä. Se voi itse asiassa pahentaa rauhanturvaajien oireita. Lääkärien laatiman hoitosuosituksen mukaan PTSD:n ilmaantumiseen vaikuttaa ”voimakkaasti kansalaisten yleinen asenne käytyyn sotaan ja sen veteraaneihin, jossain määrin myös henkilövahinkojen korvauspolitiikka.”

Rauhanturvaaja voi mennä rikki. Se ei ole hänen syynsä. Valtio on lähettänyt hänet isänmaan asialle. Lasku on maksettava loppuun asti.

Bensow pyörii haudassaan

69 kommenttia

Lähes sata vuotta Kauniaisissa toiminut Bensowin lastenkoti suljettiin lokakuussa säätiön hallituksen puheenjohtajan Valter Gadolinin ihmetellessä, että ”lapset loppuivat”.

Säätiön historiaa ja toimintaa tutkiva tulee siihen johtopäätökseen, että jos lastenkotia ei olisi suljettu, säätiön luottamushenkilöt olisivat voineet nauttia Wilhelm Bensowin rahoista elämänsä loppuun asti.

Wilhelm ja Sigrid Bensow perustivat lastenkodin vuonna 1917. Varakkaalla pariskunnalla ei ollut lapsia. Wilhelm ehti pyörittää Bensowin kauppahuonetta 50 vuotta, hän kuoli 1949. Sigridin kuoltua vuonna 1961 siirtyi pariskunnan koko omaisuus lastenkotisäätiölle. Säätiön kiinteistö- ja osakevarallisuus on yhä kymmenien miljoonien arvoinen.

Säätiön hallintoa hoidettiin Bensowin kauppahuoneen pääkonttorissa Etelä Esplanadi 22:ssa. Säätiö omisti talosta puolet, mutta Sigridin kuoleman jälkeen omistus siirrettiin Bensow Osakeyhtiölle.

1960-luvulta lähtien säätiötä on hallinnoinut Bensow Oy:n rahoitusjohtaja Rolf Wahlsberg. Kun Bensowin kauppahuone myytiin Manconille vuonna 1985, tuolloin 60-vuotias Wahlsberg passitettiin eläkkeelle.

Bensowin säätiön hallituksessa istunut Wahlsberg vei hallinnon mukanaan Kauniaisiin. Hän oli tehnyt säätiön kanssa 100 vuoden vuokrasopimuksen lastenkodin omistamasta saaresta Inkoosta. Vuosivuokra oli yksi markka.

Wahlsberg piti säätiön rahat hyppysissään 1990-luvun alkuun asti, jolloin hän valitsi seuraajakseen Valter Gadolinin. Gadolin sai 54-vuotiaana potkut Aktia-pankista vuonna 1996, ja sen jälkeen säätiö on elättänyt hänet. Hän on toiminut hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana ja on nyt hallituksen puheenjohtaja. Villa Bensow, yksi Kauniaisten upeimmista huviloista, toimii hänen virka-asuntonaan. Säätiön toimitusjohtajuus on ollut hänen päätoimensa. Hänen verotettava tulonsa oli vuonna 2011 noin 84.000 euroa. Gadolin, 71, ilmoitti perjantaisessa MOT-haastattelussa, että hän on luopunut toimitusjohtajuudesta, mutta ei puheenjohtajuudesta, ja että hän aikoo muuttaa pois Villa Bensowista.

Haastattelu osoitti, että Gadolin ei ole perehtynyt lastensuojeluun, vaikka on toiminut lastenkotisäätiössä 20 vuotta. Ohjelmaan saatiin mukaan lyhyt osa haastattelusta, joka järjestyi vasta hieman ennen ohjelman valmistumista. Gadolin katsoi haastattelussa, että hän ei ole toiminut väärin.

MOT: Kun lapset loppuivat –ohjelmaan pyrittiin saamaan täsmälliset tiedot kaikista hallitusten jäsenten ja heidän lähipiiriensä palkkioista, eduista ja vuokrista. Nyt julkistettiin vain moneen kertaan varmistetut tiedot. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on kuitenkin vaatinut säätiöltä selvitystä näistä asioista. Sen perusteella PRH:lla on monta mahdollisuutta edetä. Se voi erottaa hallituksen, suorittaa erityistilintarkastuksen tai jopa tehdä rikosilmoitus, jos on syytä epäillä luottamusaseman väärinkäyttöä.

Selvää on kuitenkin se, että kodittomia lapsia on. Suomessa on 17000 huostaan otettua lasta, joista puolet on lastenkodeissa. Bensowin lapsirakkaan pariskunnan viimeistä tahto on noudatettava.

Sivut

MOT - Mikä Oli Tutkittava

MOT:n toimitus käyttää lähes kaiken aikansa televisio-ohjelmien tekemiseen. Muina aikoina ryhmän jäsenet kommentoivat journalismiin liittyviä asioita tässä päiväkirjassa. Katsojat ja lukijat saavat puolestaan tilaisuuden kommentoida MOT:n tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.