La 15.01.2011, klo 05:41
Onnea, Turku! Kun 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden juhlahumu starttaa lauantaina jokirannassa, on bloggaaja proosallisesti raportoimassa.Suomi-sarjan jääkiekko-ottelua Naantalista Lapin Kansalle. Kyllä, juuri sille liberaalijulkaisulle pohjoisesta. Ja juuri siihen kellonaikaan. Aina ei voi voittaa.
Sillä tuleeko avajaiskuoron kohuttu esitys playbackina ei lopulta ole merkitystä. Tärkeintä on, että jo alkumetreillään Turun kulttuuripääkaupunkivuosi näyttäisi generoivan kaikenlaista kulttuurikeskustelua kaupungissa. Niin positiivista kuin negatiivistakin. Sekä jotain siltä väliltä. Ja mikä tärkeintä, kaupunki näyttäisi pystyvän toleroimaan molempia näkemyksiä ilman ongelmaa. Hienoa, tämä on todellisen kulttuurikaupungin merkki jos joku. Ja yksi sulka lisää meidän kaikkien hattuihin. Kulttuuri ja yhteisö, joka pystyy käsittelemään sekä kehut että kritiikit, on yleensä selvitymiskamppailussaan vahvoilla.
Itse olen vakuuttunut lyhyen kokemuksen perusteella juhlavuoden toisesta sydämestä, Logomosta, poikkeuksellisena fasiliteettina. Urheilun ja korkeakulttuurin saralla areenahankkeet yleensä aiheuttavat massiivisia kävijäpiikkejä ko. laitoksiin, joten nähtäväksi jää miten korkeaan lentoon Logomo vielä omassa roolissaan ehtii. Vaikka lauantaina sokat ovat Köydenpunojankadullakin jo irti, on hyvä muistaa että sadan prosentin käyttöasteella ja loppuun saakka rakennettuna keskus on suunnitelman mukaisesti vasta vuonna 2013. Näkymä tulevaisuudelle on joka tapauksessa huima ja vakuutan, että DBTL:n ja Ruisrockin perspektiivillä en hehkuta aivan turhaa asiaa tällä kertaa.
Kulttuuripoliittisesti seuraava läpimurto Turussa (ja muualla Suomessa) voisi olla siirtyminen yksityisten pääomistajien ja post-julkishallinnollisen luovan toiminnan pariin laajemminkin. Minun visiossani julkishallinnon tehtävänä on luoda mahdollisuuksia, ei ankeita juhlapuheita tai vasemman käden spektaakkeleja. On oltava poissa tieltä ja annettava muiden tehdä. Sikäli 2011 säätiöineen ja politrukkeineen on tietenkin vielä vanhan koulukunnan toimintaa mutta jostainhan on aloitettava. Mitä Logomo ja Linnateatteri edellä, sitä muut perässä?
Ma 15.11.2010, klo 05:45
Isänpäivän kunniaksi tuli pidettyä poikkeuksellisesti TV:tä auki koko päivä. Tätä ei viime vuosina ole juurikaan tapahtunut sillä netti ja sosiaalinen media ovat vieneet huomioni lähes täysin. Toki katson jonkin verran TV-ohjelmia mutta niitäkin käytännössä vain netistä, omalla aikataulullani. Mainstream-TV:n konsepti rajattuine lähetysaikoineen on jotenkin niin 1900-lukulaista toimintaa, ettei se jaksa riittävästi kiinnostaa. Niin hassulta kuin se marraskuussa 2010 lausuttuna kuulostaakin.
TV-lakon aikana etenkin suomalaiset urheilulähetykset näkyvät jossain määrin uudistuneen. Ne eivät edes yritä olla objektiivisia tai maltillisia vaan niin MTV3:n kuin YLE:nkin tuotannoissa on vankka yhtiön miesten paatos päällä. Merkityksettömän EHT-harjoitusturnauksen voittoa hehkutetaan kuin MM-kultaa keväällä 1995. Väliaikahaastatteluissa tilanteen kiihottamat käytävähaastattelijat lyövät vastustajaa kovempaa kuin Leijonien pelaajat konsanaan. "Vapise Puola!", kuten Lapinlahden Linnut asian aikanaan ilmaisivat.
Jokin yhtälössä häiritsee. Missä vaiheessa valtamedian tehtäväksi on tullut toimia Suomen jääkiekkoliiton innokkaana mutta kritiikittömänä markkinointikanavana? Englanninkielisissä sporttiselostuksissa on sentään mahdollisuus keskittyä itse peliin. Valitsen ne siis jatkossakin omaan mediapakettiini.
Ja ennen kaikkea: mistä ajasta tämä outo vouhotus tulee? Eikö esimerkiksi isänpäivälle rakennettu Ruotsi-Suomi -vastakkainasettelu ole ilmiönä jo mennyttä aikaa? Ruotsistahan tulevat parhaat bändit ja viikottain Turustakin ravataan Tukholmaan klubikeikoille ja futismatseihin. Entä satsaus F1-maailmaan, ketä tuo ankea peräkkäinajelu oikeasti kiinnostaa? Missä on JJ ja missä on Keke, tuo ironiaviiksien kruunaamaton kuningas? Ilman heitä toiminnan viihdearvo on puhdas nolla. Ainakin jos Erkki Mustakarin kaikki aika tuntuu kuluvan "Berniestä" kertovien juorujen kertaamisessa (sama ilmiö tuntuu toki koskevan muutakin F1-journalismia).
Sedät jaksavat varmasti heilua TV-tuotannoissa jatkossakin mutta jaksaako kukaan heitä enää 2010-luvulla kuunnella, ainakaan mediakehitystä ennakoivien etujoukkojen parissa? Yhden TV-päivän perusteella gäppi kulutustottumuksissa on melko massiivinen katsojaryhmien ääripäiden välillä. Tulevaisuus on täällä jo nyt siinä missä isolla rahalla tuotettu menneisyyskin.
To 04.11.2010, klo 05:45
Katsotaan onnistuuko some-tyylinen assosiointikokeilu Made In Turussa hyvin, huonosti vaiko ei ollenkaan.
Linkistä löytyy Logomon havainnekuvia. Tehtävänä on ehdottaa taloon sisältöjä.
Eli mitä konkretiaa odotat Turkuun kunnostettavalta luovan talouden keskukselta?
Tapahtumia, työtiloja, vaihtoehtoisia elokuvateattereita, näyttelyitä, yritysneuvontaa, kauppoja, baareja? Vaiko jotain aivan muuta?
Mitkä ovat mielestäsi ne taiteen ja kulttuurin alueet, jotka ovat juuri nyt nousussa Turussa? Ja sama luovuutta hyödyntävän liike-elämän puolella?
Vai onko koko höpinä luovasta taloudesta sittenkin vain taiteen ja luovuuden häpäisemistä kuten myös on väitetty? Sana on vapaa!
PS. Logomo ei tietenkään ole ainut luovan talouden keskus lajissaan Euroopassa. Lisävinkkejä ideoinnille voi hakea tutustumalla esimerkiksi Trans Europe Halles -sivustoon.
To 07.10.2010, klo 13:23
OK, tehdään lupaus. En polemisoi 2011-juhlavuoden aiheilla tämän bloggauksen jälkeen enää julkisesti. Annetaan projektille mahdollisuus näyttää kyntensä lähimmän 14 kuukauden aikana. Ja tehdään ne viiltävimmät analyysit vasta sen jälkeen, kulttuuripääkaupunkivuoden maksimaalisen hienoja tapahtumia ja hankkeen pitkäkestoisia vaikutuksia ihaillen. Fair and square, kuten Lontoon suunnalla sanotaan.
Eräs yksityiskohta 2011-hankkeessa olisi kuitenkin hyvä saada keskustelunaiheeksi. Miksi Turku jakaa avoimesti rahaa ulos alueelta, tukemalla vasta toissijaisesti paikallista tuotanto-osaamista? En ainakaan suoralta kädeltä muista Helsingin tehneen omana kulttuuripääkaupunkivuotenaan näin rohkeaa linjanvetoa. Tietotaito ja osaaminen otettiin omalta alueelta kuten kohtuullista verovaroilla operoidessa onkin.
Entä Turussa 2011? Haitaripaini tulee Helsingistä, Alkumeri tulee Helsingistä, Riku Niemen orkesteri tulee Helsingistä - jopa turkulainen klubikulttuuri näyttäisi tulevan Helsingistä. Vai mitä mieltä olette seuraavasta tiedotteesta:
Viimeksi Lontoo, nyt Tukholma, seuraavana Pariisi
Turku Night Moves tänä iltana Tukholmassa
Turku Night Moves pysähtyy Tukholmaan torstaina 7. lokakuuta. ”Night Moves – Club Hopping With Turku 2011” lähti liikkeelle Shanghain maailmannäyttelystä. Sieltä matka jatkui Helsingin ja Turun kautta Lontooseen viime viikonlopuksi. Tukholman jälkeen reitti suuntautuu Pariisiin ja Tampereelle päättyen Tallinnaan.
Ensimmäiset kokeelliset teokset 1960-luvulla, Suomen suurimmat reivit 1980-luvulla ja tämän vuosituhannen eloisa ja monipuolinen klubikenttä takaavat, että Turku on elektronisen musiikin keskus Suomessa.
Klubimusiikki onkin yksi kulttuuripääkaupungin vahvuuksista. Turku Night Moves on elektronisen musiikin kokonaisuus, joka on koottu yhteistyössä Turku Modern -festivaalin kanssa ja osa kulttuuripääkaupunkivuoden kansainvälistä promootiota.
Tukholmassa lavalle nousevat:
Villa Nah – helsinkiläiskokoonpano on suuren kotimaisen suosion saattelemana Orchestral Manoeuvres in the Dark -bändin lämmittelijänä Iso-Britanniassa 2010.
Shine 2009 – Manchester-popin tuore soihdunkantaja kunnioittaa 1990-luvun rytmejä.
Dj Jori Hulkkonen – yksi Suomen menestyneimmistä ja tuotteliaimmista dj:stä, joka on työskennellyt niin John Foxxin, José Gonzálezin ja Tigan kanssa.
Mika Snickars – tukholmalaislähtöinen taitaja on yhtä vakuuttava soittaessaan vanhan ajan hip hopia tai hypnotisoivia disco-settejä. Snickars on tunnettu myös omistamastaan Snickars Records -levyliikkeestään, joka alansa parhaimmistoa Pohjoismaissa.
VJ Beige/Harmaa - on tehnyt lukuisia filmejä klubi-iltoihin ja festivaaleille eri puolilla maailmaa.
Turku Night Moves esiintyy Tukholmassa Kägelbanalla 7. lokakuuta klo 21 – 02.
Mielenkiintoinen hanke puuttumatta elektronisen musiikin tilanteeseen musiikkiteollisuudessa vuonna 2010 (tai tiedotteessa melko vapaamielisesti tulkittuun tyylin historiaan Suomessa) mutta missä turkulaiset alan tekijät ovat?
Kemiläislähtöinen Hulkkonen voidaan toki jo laskea paikalliseksi osaajaksi mutta projektin muut toteuttajat tulevat muualta. Villa Nah tulee Helsingistä, Shine 2009 tulee Helsingistä, VJ Beige/Harmaa tulee Helsingistä, Mika Snickars taasen Ruotsista.
Eikö Helsinki Night Moves olisi oikeampi nimi tälle hankkeelle? Missä on maksajana toimivan Turun saama, ruohonjuuritasolle saakka välittyvä hyöty projektista, jossa näytönpaikat ja tuottajapalkkiot kulkevat Uudenmaantullista väärään suuntaan? Mielestäni alueellisuutta ei voi loputtomasti polkea alas valtakunnallisuuden varjolla kulttuuripääkaupunkivuotenakaan.
Pe 23.07.2010, klo 05:00
Seuraava viikko on vilkasta aikaa Turun alueen tapahtumatuotannoissa. Viikon aikana käyntiin pärähtävät paikallisvoimin toteutetut Ilmiö, Navettarok ja DBTL. Käykää ehtiessänne tutustumassa vaikka kaikkiin näistä tapahtumista.
Navettarokin taustalla on vanhaa DBTL-osaamista tapahtuman toisen pääorganisaattorin Anne Moisanderin muodossa. Moisander palkittiin loppuvuodesta 2009 työstään Mannin navetan (eli keskeisen festivaalialueen) kunnostajana maaseudun kehittäjäpalkinnolla. Ei huono, on kasvettu positiivisella tavalla lastentapahtuman tuottajasta kylätoiminnan elvyttäjäksi!
Ilmiötä kannattaa myöskin tukea sen paikallisuuden vuoksi. Se toimittaa sisällöllisesti käytännössä samaa virkaa kuin Turku Modern mutta jostain syystä se ei ole valikoitunut kulttuuripääkaupunkiohjelmaan toisin kuin vahvasti helsinkiläisvetoinen kilpailijansa lehtitietojen mukaan.
Jonain sopivana hetkenä Cay Sevónilla ja kumppaneilla olisikin hyvä paikka selittää paikallisille aktiiveille miksi tuottajaraha juoksee ulos Turusta melko mielellään? Eikö luovan talouden paikallisten rakenteiden tukeminen ollutkaan kulttuuripääkaupunkivuoden agendalla? Tuki RantaIlmiölle on hyvä asia, mutta iso kuva huolestuttaa. Vai onko kyse vain näköharhasta?
DBTL päättää juhlaputken heinäkuun viimeiseen viikonloppuun. Iskelmävetoisen telttaohjelman rinnalla sisäklubeissa rokataan hyvinkin hartaasti. Pelkästään prässihousujen ja kurkkuvibraaton varassa ei siis olla.
Virallisen ohjelman ulkopuolelta nostalgista menovinkkiä sen verran, että keskiviikkona 28.7. Tinatuopissa legendaarinen katurockpartio Utsuri Horror Show avaa kaupunkihuuman kuten kultaisella 90-luvulla konsanaan. Sinne siis!
Ma 19.07.2010, klo 05:00
Viikonlopun Botellón näyttäisi olleen suuri menestys Turussa. Kupittaanpuistoon saapui mediatietojen mukaan useita tuhansia juhlijoita ja suuremmilta ongelmilta ilmeisesti vältytttiin.
Botellónin kuten muidenkin massatapahtumien haaste on roskaaminen. Skumppapullon hylsy, eväspaperikääreet ja hodarinjämät jäävät maastoon promillerajan noustessa oli järjestävän seuran verkkareissa sitten Tangomarkkinoiden, DBTL:n tai Kaustisten kansanmusiikkijuhlien tunnukset. Luontoarvojen ja hiilijalanjälkien aikakaudella meillä kaikilla on tässä asiassa varmasti vielä opittavaa.
Toisaalta ihmiset (ja usein myös media) valittavat Botellónista ja vastaavista tapahtumista aivan liikaa. Verovaroin kunnostetut puistot on tehty kaupunkilaisten käytettäviksi, ei näyttelyesineiksi joihin ei saa koskea tai oikeastaan edes katsoa. Kuluvat vielä.
Yhtälailla viher- ja kunnossapitoyksiköitä ylläpidetään verovaroin siksi, että ne huolehtivat mahdollisista vaurioista ja siivoamisesta julkisilla alueilla. Se on niiden ensisijainen ja ainoa tehtävä, ei moraalisen säätelyn tai kieltojärjestelmien ylläpitäminen. Tai alueiden tyhjänäpitäminen.
Lähestyvän mätäkuun kunniaksi kysymys kuuluukin: missä vaiheessa julkisista alueista tuli julkishallinnon eikä niinkään veronmaksajien omistamia alueita? Missä vaiheessa renki ryhtyi ojentamaan isäntää eikä päinvastoin?
Tämäntyyppisten arkisten nurinkurisuuksien esillenostamisessa syvältä katutasolta noussut, ilman nimettyä järjestäjää operoiva Botellón on oiva katalysaattori. Toivottavasti se aiheuttaa meille hallittua päänvaivaa jatkossakin.
Ma 05.07.2010, klo 05:00
Heinäkuu on kuukausista julmin ainakin jos ajatellaan turkulaista rockhistoriaa. Heinäkuussa turkulaisista eturivin rock-joukoista ovat poistuneet monet tekijämiehet.
Moniselitteinen kitarasankari Tommie Mansfield (k. 1981), DBTL:n isähahmo Jorma Teerijoki (k. 1998) ja yleisrocklegenda Pasi Raappana (k. 2000) eivät suurelle yleisölle välttämättä kerro niminä paljoakaan mutta rockin sisäpiireissä heidän merkityksensä tunnustetaan laajasti. Hatut päästä tuntemattomille rock-sotilaille vielä kerran!
Toisaalta aplodien määrä ja laatu tippuu traagisesti heti Uudenmaantullista ulos ajettaessa. Suomalaisen rockin historiallinen kaanon on paitsi Helsinki-keskeinen myös armottoman artistikeskeinen.
Sijansa kaanonissa saavat menestyslevyjen tekijät ja lähipiirin kulttitähdet, eivät niinkään likaisen työn tekijät tai alueelliset vaikuttajat. Heidän osakseen tulee usein huvittunut marginalisointi kuten alan akateemisessa tutkimuksessakin on takavuosina todettu.
Miten siis edistää paikallista viihdehistorian tuntemusta jatkossa? Nettisivusto, kirjaprojektit, historialliset cd/dvd-projektit, radio- ja tv-sarjat? Turkulainen Hall Of Fame?
Jottain tarttis tehrä (ja on tietysti jo tehtykin) mutta karu fakta taitaa silti olla, että nykyturkulainen tuntee globaalin rockhistorian paremmin kuin alueellisen oman historiansa. Onko ehdotuksia?
Ma 28.06.2010, klo 05:00
Tuntuuko Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma jollain määrittelemättömällä tavalla entuudestaan tutulta? Huomaan pyöritelleeni tätä kysymystä mielessäni viime viikkoina, saamatta asiaan kuitenkaan varsinaista ratkaisua.
Kunnes vastaus viimein saapui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Useimmat näistä kikoistahan on jo käytetty DBTL:n huippuvuosina 1990-luvulla.
Muistattehan: kuumat kesäyöt, populaarin ja korkeakulttuurin rajapintakokeilut Avanti!:n toimesta, Aurajokispektaakkelit Jimi Tenorista jokishakkiin, yökonsertit Samppalinnan maauimalassa. Ylpeänä itsestään sähisevä kulttuuriturkulaisuus.
Paitsi Miljoonasateen Rocktopus -spektaakkelia Samppiksessa oli mahdollista seurata Pan Sonicin elektronisen musiikin yökonserttia. Nappiin meni, 1300 maksanutta ja tapahtuman eräänlaisena jälkipolttona syntyi muutamaa vuotta myöhempi Alkumeri -konsepti.
Nyt, reilut kymmenen vuotta myöhemmin, samainen Alkumeri on osa 2011-ohjelmaa. Samoin jokispektaakkeli palaa kirjaimellisestikin Turkuun kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa. Avanti! on vaihtunut matkalla Kimmo Pohjoseen ja Haitaripainiin mutta tuotantojen ysäripostmodernistinen klangi on sama.
Hienoja nostalgisia hetkiä on varmasti tiedossa mutta miksi tyytyä vanhoihin ideoihin kun uusiakin olisi saatavilla?
Uutta dilemmaa pukkaa. Onko 2011 jo syntyessään kertaalleen pureskeltu? Vai olivatko DBTL:n alkuperäiset ideat vain niin vahvoja, että niistä riittää pureskeltavaa yhä edelleen?
Pe 11.06.2010, klo 05:00
Valehtelisin jos väittäisin monenkaan tuntemani taiteen tai kulttuurin turkulaistuottajan pitävän vastajulkistettua kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa erityisen kiinnostavana. Jänne ei näemmä yksinkertaisesti veny kehumaan sekavaa tingeltangelia kohtaamisista, levenemisistä ja laajenemisista. Tarvittaisiin enemmän konkretiaa ja 2010-luvun ajattelua. Pois 70-lukulainen paatos maiden ja kansojen yhdistymisistä.
Ohjelmallisten puutteiden tai makueriäväisyyksien ohella tuottajilla ja artisteilla tuntuu kuulopuheiden perusteella olevan mahdolliseen antipatiaansa toinenkin syy. Heitä ei välttämättä huomioitu juhlavuoden valmisteluissa riittävästi. He eivät kelvanneet säätiölle töihin, heidän yhteistyöpyyntöihinsä ei vastattu ja kun vastattiin, säätiön nuori henkilökunta käyttäytyi heitä kohtaan jopa ylimielisesti. Tämä on yllättävää eritoten kun ottaa huomioon samaisen säätiön henkilökunnan melko matalan kokemustason alan töistä.
Onneksi perinteisellä 99% roskasuodattimella 2011 näyttää myös hyviä puoliaan. Burning Bridges -agentuuri kirjallisuudessa on kelpo idea. Juuri tätä on Turkuun kaivattu. Turku Design Ilmiö tuo esille osaamista, joka on valmis rajuunkin läpimurtoon sekä Suomessa että lähialueilla. Tutustukaa vaikka Klo Designin tai alan huippumodernilla äärilaidalla Provoken tekemisiin. Totuus löytyy paitsi kaurapuurosta myös design thinkingistä.
Ohjelmaan mukaan otetut Alf Rehnin luovan talouden ja julkisen infrastruktuurin kimpparakentamisen ajatukset taasen ovat Pekka Himasen lukiolaispohdintoja mennen tullen painokkaampia näköaloja alalla, joka tulee kasvamaan rajusti lähivuosikymmeninä. Live2011.com -sivusto vaikuttaa ainakin ideana lupaavalta (varsinkin jos palvelu vielä joku päivä avautuisi). Samoin Logomo tekee vaikutuksen huippuluokan tilaratkaisuna - jahka vuoden 2030 paikkeilla tunnetusti salamannopea kunnallispolitiikkaamme asian päätökseen nuijii.
Eli kyllä tämä tästä. Kun sulkee pois ankeimman virallis-poliittisen koohotuksen kulttuuripääkaupunkivuoden tarjonnasta, jää käteen myös herkkuja jotka säilyvät kaapissa pitempään. Tämä on yksiselitteisesti hieno asia kaupungissa, jossa kaikki rakenteelliset uudistukset taiteen, kulttuurin ja viihteen elinolojen parantamiseksi ovat paikallaan. Olemmehan esimerkiksi Tamperetta merkittävästi jäljessä lähes asiassa kuin asiassa mitä tukirakenteisiin tulee.
Samalla EU:n puhtaasti kirjoituspöydällä synnytetty kulttuuripääkaupunkivuosi-instituutio näyttää niitä puolia, jotka kestävät päivänvaloa sinänsä ilahduttavaa matkailumarkkinointihypeä kauemmin.
Ti 18.05.2010, klo 05:00
Turun kulttuurielämä on ruohonjuuritasolla hyvin vilkasta. Tasoltaankin se yltää komeasti kansalliselle ja joskus jopa kansainväliselle huipulle. Huipulle päästäkseen turkulaisen osaamisen tulee kuitenkin ylittää suurin mahdollinen este - turkulainen mediahiljaisuus.
Pop- ja rockmusiikin saralla eritoten on vaikeaa olla ihmettelemättä tilannetta. Ennen kuin breikkaat muualla, et ole Turussa mitään. Missä on median vahva myötäeläminen Turun musiikkielämässä, missä nostojutut? Miksi turkulainen poppari on vieras omalla maallaan? Miksi vaatimattominkin Helsingin tai Tampereen yrittäjä on aina "merkittävämpi" kuin Turun vastaava mitä tulee julkaistuihin juttuihin ja niiden laajuuteen?
Turkulaisena Tampereesta on vaikeaa keksiä positiivisia asioita, se tiedetään. Mustamakkara ei ole ihmiselle sopivaa ravintoa eikä hämäläinen käsitys huumorintajusta juuri naurata. Mutta yhdessä asiassa hämäläiset ovat Turkua edellä. Kun Tampereella on nouseva bändi, siitä kirjoitetaan paikallisen aviisin viikkolehden kannessa. Turussa vastaava ilmiö sivuutetaan tylysti: "ei ole riittävän merkittävää materiaalia valtakunnallisesti".
Ei ole riittävän merkittävää materiaalia valtakunnallisesti? Mitä merkitystä sillä on, jokaisen paikallisen mediayksikön levikki sulaa käsiin heti Uudenmaantullin tai Pohjolan sillan jälkeen. Miksei siis keskityttäisi paikalliseen ja alueelliseen osaamiseen ilman ongelmaa? Vai onko ongelma siinä, että ei kyetä tunnistamaan eroja tai nousevia merkityksiä populaarikulttuurissa?
Populaaritähteys ei synny itsestään, se tarvitsee vahvaa mediaa tuekseen. Syttyessään tähteydellä voi olla merkittäviä etuja tarjottavanaan alueen taloudelle ja vetovoimalle. Turkukin on kiistatta netonnut merkitysetuja Daruden, Jaakko Salovaaran ja The Crashin vanavedessä. Konservatiivisesta rannikkokaupungista tuli kuin taikaiskusta modernin pop-osaamisen keskus 2000-luvun alun villeinä vuosina. Helpottaa kummasti uuden veronmaksajapohjan haalimista alueelle. Opiskelijoita, duunareita, johtajia, sijoittajia, mitä vaan.
Aikanaan kymmenisen vuotta sitten tulimme kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn koolle keräämässä pop-työryhmässä todenneeksi, että Turku tarvitsee valtakunnallisen mediatalon tukemaan omaa populaarikulttuuriaan. Tampereella on YLE TV2 ja Helsingillä kaikki muu iso mediatoiminta (muusta alaa tukevasta teollisuudesta puhumattakaan). Ja kas kummaa, näillä alueilla populaarikulttuurikin on voimissaan. Ja ennen kaikkea, oma mediakoneisto pitää paikallisen populaariosaamisen suosiota ja merkityksiä yllä päivittäisellä tasolla.
Ei siis haittaisi olla kuskin paikalla Turussakaan. Voimme vain ajatella missä Turun populaarikulttuuri voisi olla nyt jos Tesvisio (eli nykyinen TV2) olisi aikanaan jäänyt Aurajoen rannoille. Manserockia nykymuodossaan ei välttämättä tunnettaisi ja Turun teatterielämä olisi jo viidennettäkymmenettä vuotta tuttua TV:stä erilaisista viihdeohjelmista. Ei huono näköala, vai kuinka? Populaarikulttuurinen menestys on aina vahvoilla jos sitä tukee omin ehdoin valjastettu joukkotiedotus. Ei siis pelkästään riitä, että käydään valtakunnallisen median vieraina Helsingissä, olisi päästävä sanelemaan myös sen julkaisuehdot.
Mutta valtakunnallisen median ohella Turkuun tarvittaisiin myös uusia tuulia rohkeammin haisteleva paikallinen media. Jostainhan on aloitettava. YLE:n Föribeat -sarja oli hyvä alku historian kunnioittamisen saralla. Paikalliset tulokkaat rohkeammin esille soittolistoilla, nettisivuilla, kansikuvissa ja artistivierailuissa. Tilaa ja vaikutusmahdollisuuksia on, 500-1000 levyä myyvät ulkopaikkakuntalaiset artistit eivät ole paikallisia merkittävämpiä. Kuitenkin niistä kirjoitetaan juttuja paikallisia artisteja enemmän. Outo yhtälö, joka syrjii paikallista osaamista pitkän kokemukseni perusteella kokolailla perusteettomasti.