Pieni askel nettinatiiville, suuri askel mediatalolle

Joo, kliffa idea hei. Sosiaalist mediaa niinku.

Olispa hauskaa, jos sairaaloillakaan ei olisi hoitotakuuta, vaan vaikuttavuutta mitattaisiin... noh... jotenkin silleen hybridimäisenä minävaikuttajien mosaiikkina. Sinä! Sinä.

- Anonyymi

Ideana ja kokeiluna kuulostaa hyvinkin mielenkiintoiselta.

En voi kuitenkaan olla kysymättä tässä tapauksessa: miksi?

"Yhä tiukemmin verkostoituneessa maailmassa kaikki meidän tuottamamme tieto ei voi olla vain omassa palvelussamme, vaan sitä on jaettava kulloinkin parhaiten sopivassa palvelussa."

Läsnäolo sosiaalisissa verkostoissa on kyllä suotavaa, tuosta olen samaa mieltä. Kuitenkin lähestymistapa ihmetyttää. Sen sijaan että saavutetaan tilanne jossa tieto on saatavilla helpommin useammassa kanavassa, eikö tässä kuitenkin ole riski että tieto ennemmin pirstaloituu niin moneen paikkaan että sen mielekäs käsittelemeninen, sekä tiedon kuluttajan sekä tiedot tuottajan puolelta hankaloituu turhaan? Eikö Yleisradion tehtävänä olisi tarjota sisältö mahdollisimman helposti mahdollisimman monelle?

Toki oikeassa olet siinä, että erilaisten verkkopohjaisten työkalujen, kuten Posterous, Twitter, yms. hyödyntäminen viestintätoiminnassa on oikea ratkaisu jos ne ovat tehokkaampia/joustavampia kuin omat työkalut, mutta näen myös riskin näissä joku liittyy juuri tuohon tiedon pirstaloitumiseen. Jos näitä halutaan käyttää, tulisi näihin tuotettava tieto kuitenkin aggregoida johonkin YLE:n palvelun alle jotta ei tarvitse tiedon perässä juosta ties missä palvelussa (jossa vielä Facebook vaatii rekisteröitymisen, joten ei voida puhua avoimesta tiedon jakamisesta).

"Jalkautuminen eri palveluihin on kuitenkin strategiamme mukaista: Olennaisinta on sisällön järkevä löytäminen ja jakaminen sekä vuorovaikutuksen lisääminen. Tärkeintä ei ole yle.fi:n miljoonayleisö."

Mutta onko monien palveluiden käyttäminen tae sisällön järkevästä löytämisestä? Kun mietitään esimerkiksi tällaisen dokumenttiprojektin yleisöllistä kohderyhmää, kuinka suurta päällekkyyttä nähdään netin aktiivikäyttäjien kesken jotka edes tietävät mikä Posterous on? Kysymys on mielestäni validi sillä kuitenkin kirjoituksessa voimakkaasti painotetaan sitä että työkaluja/palveluja käytetään koska "Olennaisinta on sisällön järkevä löytäminen".

"Anteeksi herra, käytätkö posteroussia?"
"En, oon yrittäny pysyä erossa huumeista, kyllä mä nuorena kerran kokeilin, mutta eikös kaikki?"

Itsekin esität tuossa hyvän kysymyksen:

"Mutta jos sisältömme ovat jaettuina eri palveluihin, miten niiden menestystä oikein mitataan? Mitä enemmän jaamme sisältöjämme, ei se välttämättä näy perinteisessä kävijämäärämittauksessa."

Voisin tässä esittää asiaan liittyen myös jatkokysymyksen: miksi yle.fi -verkkopalvelu edes on kaupallisessa TNS Metrix -mittauksessa? Miksi YLE:n menestystä pitäisi mitata tällä tavalla? verrataanko YLE:ssä sisäisesti menestystä kaupallisiin kanavaan jotka toitottavat "katso kuvat", "katso videot", "katso nyt oikeasti tänne koska me halutaan kävijöitä"? Toivottavasti ei.

On mielestäni hienoa että YLE tahtoo toimia sähköisen viestinnän edelläkävijänä, mutta onko sitten YLE:n toiminnan kannalta mielekästä että viestintä on liiankin pirstaloitunutta ja YLE:n vaikutuspiiriä verkossa on vaikea rajata jos se on läsnä kaikkialla mutta ei keskitetysti sitten missään? Edelläkävijät ovat kyllä tärkeitä, sillä niiden avulla päästään eteenpäin kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin koska YLE:n rahoituskin on erilaista ja en usko että samanlaista tulosvastuuta kuitenkaan on (vaikkakin varmaan henk.koht. työpaikka on vaarassa), ovatko mallit sitten peilattavissa muun suomalaisen organisaatiotoiminnan käytettäväksi? Uskon kuitenkin että teillä onnistunut projekti voi päättyä tilanteeseen "opittiin paljon". Tämä ei kuitenkaan hirveen monelle taholle käy.

Kuitenkin kaiken tämän hirvittävän negatiivisen nillityksen jälkeen toivotan onnea hankkeeseen ja tulen kyllä seuraamaan sivusta projektin etenemistä. Sen seuraaminen vaan helpottaisi jos ne tuotokset olisi johonkin aggregoitu ;)

- Tuomas Rinta