Ti 15.05.2007 @ 08:16admin

Sensuuria satuihin - lihavat eivät ole ilkeitä

Brittiläinen tutkija toteaa, että lasten kirjoissa lihavat kuvataan lastenkirjoissa ilkeinä ja epäsuosittuina. Tutkijan mukaan lasten kirjoissa ei pitäisi syrjiä ylipainoisia eikä muitakaan ryhmiä, koska lapset oppivat saduista vääriä asenteita.
Uutisessa viitataan Harry Potter -kirjoissa esiintyvään pulleaan ja ilkeään Dudley Dursley -hahmoon. Muut seikkailijathan ovat enimmäkseen laihoja.

Hohhoijaa. Entä ne kirjat, jotka kertovat ylipainoisesta tytöstä, jota kiusataan, mutta joka saa onnellisten sattumien jälkeen ystäviä? Sellaiset sadut tuovat ylipainoisille lohtua ja mallin selvitä.
Saduissa vastakkaisasetelmat ovat dramaturgian kannalta oleellisimmat elementit. Ilman hyvä-paha -asetelmaa ei synny tarinaa eikä opetustakaan. Pikkupiruni käskee kysymään kuka puolustaa satujen arkoja, rumia, köyhiä, laiskoja, laihoja ja ahneita, jotka ovat sadun alkuasetelmissa aina epäsuosittuja?

Ruma ankanpoikanen on arka, Tuhkimo on sisarien mielestä ruma, Hannu ja Kerttu ovat köyhiä ja Pekka Töpöhäntä on erilainen. Toki itserakas Katto-Kassinen on tukeva ja Ihmeperheen ilkeä vihollinen on lihava.

En kiellä, etteikö painorasismi olisi vaikea juttu. Oikeassa elämässä se ei taida olla oikeasti hyväksyttyä muualla kuin Painonvartijoissa. Jos ohjaajan paino nousee, näkyy se palkassa. Pahimmillaan lihava ohjaaja ei voi tehdä työtään ja ohjata painonpudottajia.

Tottahan se on, että hoikkuus on länsimainen normi ja ulkonäkökriteerit sanelevat yhä enemmän monia tilanteita.

Lihavuus johtaa monin paikoin sosiaaliseen epätasa-arvoon - niin johtavat vammaisuus, erilaisuus, arkuus, rumuus ja köyhyyskin. Lihavuuden tuomasta epätasa-arvosta on keskusteltu vuosia.

Mikael Fogelholmin blogissa on asiaa siitä, miten lihavuus lisää työttymyyttä. Viime kuussa pidettiin Europpan lihavuustutkimuskongressi. Siellä esiteltiin Englannissa tehty haastattelututkimus, johon osallistui kolmeasataa johtajaa. Monet heistä liittivät lihaviin sellaisia määritteitä kuin tehoton ja laiska. Normaalipainoisia työllistetään kyselyn mukaan paremmin kuin ylipainoisia. 
Ylipaino voi tosiaan hidastaa uralla etenemistä. Puhumattakaan siitä, että ylipaino vaikuttaa elämänlaatuun ja terveyteen lähes aina negatiivisesti. 

Olisiko satuihin siis sisällyttävä emävalheita siitä, että ylipainoiset
ovatkin suosittuja? Oikeassa elämässä voi olla vaikea hyväksyä tosiasiat. Tuskin mikään laki voisi ehkäistä sitä, että lihavia tullaan aina syrjimään.
 

7 kommenttia

Hyvä kirjoitus! Tuohon ei ole oikeastaan muuta lisättävää minulla kuin yksi ikävä tosiseikka lihavuudesta. Urheilujohtajat viestittävät pulleilla vatsoillaan koko urheilevalle nuorisolle sellaista ristiriitaista viestiä, että niin kauan kuin urheilee pysyy hoikkana, mutta sitten kun lopettaa rupeaa lihomaan ja muutenkin moraalisesti repsahtaa. Tämä on tietenkin virheellinen käsitys, mutta sen verran olen ollut kuvioissa mukana, että tällaista ajattelua esiintyy.

Lihavuudella en halua syyllistää ketään, mutta ainakin nuorisourheilussa esimerkin voima on aika ratkaiseva. Lihavat urheilupomot laihdutuskuurille ja terveempien elämäntapojen piiriin, kiitos!

terveisin, veteraaniurheilija

Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä

"iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Lakia sovelletaan "sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysymys on:
---
2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä".

Noita-akat niin saduissa kuin postikorteissakin eivät ole pulskia, vaan luisevia ja laihoja. Minulle, joka elin lapsuuttani 1950-luvulla syntyi käsitys, että lihavat ihmiset ovat kilttejä, sydämellisiä ja sympaattisia - kun taas laihat ovat omituisia, ilkeitä, tyhmiä ja - rumia.

mielestäni on hyvä, että asioita pohditaan laajemmaltikin. Mutta, mitä lapset saduista oikeasti ajattelevat? Ehkä sadut ovat heille vain satuja, eikä siinä analysoida ihmisen ulkomuotoa? Tietysti voi olla, että lähetetään "alitajuisia" viestejä.

Lihavien syrjintä on mielestäni väärin. Pulska voi olla yhtä tarmokas työntekijä kuin se hoikempikin! On paljon asioita, joita ei voida mitata pelkästään ulkonäöllä. Ihmisillä on erinäisiä syitä lihavuuteen, lihavia ei voi tuomita "mässäilijöiksi" jotka eivät kykene yhteiskunnassa kunnolliseen työhön. Syyt lihavuuteen voivat olla jossakin muualla.

Mutta kuten kirjoittajakin totesi: painorasismi on vaikea asia. Pitäisi vain muistaa katsoa asioita usealta kantilta.

Eräs tutkimus tosin väittää, että lihavat ovat useammin koulukiusaajia kuin normaalipainoiset

Ja erään muun tutkimuksen mukaan juuri lihavia oppilaitakin kiusataan useammin kuin normaalipainoisia...

Muistaakseni espanjalaiset lapset toivoivat että Joulupukkikin laihduttaisi.

Muistettakoon että satuhahmot ja tarinat ovat ennenkin antaneet kyseenalaisia arvovaikutteita. Esimerkiksi Joulupukki on ollut tupakkamannekiinina ja saduissa on muinoin suosittu rasismiakin.

Toivottavinta lihavuudenkin suhteen olisi neutraalius ja realismi. Kyllä saduissakin voi opettavaisesti varoittaa lihomisen haitoista, ilman lihavien mustamaalaamista.

Tosielämässä ne pahimmatkin rikolliset ovat usein tavallisen keskovertoihmisen näköisiä.

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu