Ke 29.08.2007 @ 14:42admin

Iloiset hautajaiset

Jotain suomalaisuutta on siinä, että juhlimme mieluummin analogiajan hautajaisia kuin digiajan syntymää. Miksi nähdä asiat negatiivisesti (uutinen 29.8. Digiuudistus harmittaa), kun uudesta teknologiasta voisi riemuita? Miksi itkeä vanhenevan teknologian perään, kun edessä on uusi uljas maailma?

Vai liittyykö analogiajan hautajaisiin jotain sellaista melankoliaa, jota Aki Kaurismäki kuvaa mollivoittoisissa elokuvissaan? Itse en jaksa katsoa näitä koruttomia elokuvia, vaikka ne hymyilevät hellästi juroudelle. En löydä niistä valoa enkä toivoa.

En tarkoita, että ahdistusta pitää karttaa, mutta voihan elämään ja muutoksiin suhtautua positiivisesti. Positiivarien mietelause kuuluu ”kun pelkäät muutosta, odotat sen huonontavan asioita, kun toivot muutosta, odotat sen parantavan asioita”.

Viime keväinen kohtaaminen ruotsinsuomalaisen journalisti, kirjailija Mark Levengoodin kanssa  teki minuun syvän vaikutuksen. Hänhän tekee moneen vaikutuksen, sillä hänen hyvätuulisuutensa ja tapansa nähdä surulliset asiat huumorin näkökulmasta on kerta kaikkiaan mainio. Levengoodin suomalaisuus on sitä, että hän on rauhallinen, syvällinen ja vakava – mutta yllätys, yllätys - samalla hauska!
Ymmärrän hyvin, että Levengoodin iloisuus ja tapa hymyillä jatkuvasti ärsyttää monia, mutta hänpä ei ole mikään keep smiling -konsultti amerikkalaiseen tapaan. Hän kertoo ja kirjoittaa rankista asioista, mutta suhtautuu elämänmuutoksiin ja kriiseihinsä vapauttavalla tavalla. Armollisesti.

Haluaisinpa tietää mitä Levengood ajattelee uudesta teknologiasta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta, kun maailma muuttuu. Mitä hän sanoisi analogiajan arkunkantajille? Sanoisiko hän, että ottakaa laulukirjat esiin ja upottakaa vanha teknologia mereen, sillä sieltä se kumminkin nousee kummittelemaan...

Ehdotan, että hautaamme analogian aikakauden juhlimalla uuden syntyä eikä suremalla vainajaa. Jos muutoksessa ehdottomasti haluaa nähdä vanhan tuhoutuvan, voihan sitä ajatella vimpeliläisen sananlaskun tavoin: ”Kun on itteltä ruumiit, tulee hautajaiset halvaksi”.
 

1 kommentti

Aurinkosähköllä varustetulla mökilläni sorruin vastaavaan itsepetokseen analogiajan hautajaisista. Totuus on tietysti se, että digiTV, jota olen pitkään katsellut, on huomattavasti laadukkaampi kuvaltaan sekä monipuolisempi palveluiltaan, joitain kasvukipujakin on ollut tosin. Tuskin kukaan haikailee NMT-verkon perään kuitenkaan enää, taikka C-kasettien, samoin käy tässä. Länsirannikolla kun asuu, niin jää tuo melankolia vähemmälle.

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu