Su 18.01.2009 @ 20:56admin

Elätkö järjestyksen kautta?

Ihmiset voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: sotkijoihin ja järjestelijätyyppeihin. Monissa tv:n sisustusohjelmissa asukas on sotkija, jonka kodin sisustaja laittaa kerralla järjestykseen.

Hiljattain esitetyssä tv-ohjelmassa sisustaja pakotti asukkaan päälle T-paidan, jossa lukee Cluttered home, cluttered  mind. (Sotkuinen koti, sotkuinen mieli) siksi aikaa, kun koti järjestettin kuntoon. 

Ohjelman asukas vaikutti tasapainoiselta naiselta, joka harkitsee kodin hankintojaan, kierrättää tavaraa ja elää rakkaiden tavaroidensa keskellä kuten moni meistä. Tv-ohjelma taas väitti, että asunnon omistajalla ei ole kaikki päässä järjestyksessä, kun koti oli ”sotkuinen”.

Lopputuloksena saimme ihastella kiiltäviä ja mustia tasoja ja valkoisen hohtavia pintoja, jossa ei lojunut yhtäkään normaalin asumisen jälkeä kuten sanomalehteä, leivänmurua, kissankarvaa, lelua, vaatetta tai astiaa väärässä paikassa.

Kammottavaa.

Itse ajattelen niin, että himosiisti koti on merkki elämättömästä elämästä tai neuroosista. Karmeimpia on sellaiset, jotka asettelevat esineensä siisteisiin riveihin ja oikeisiin kulmiin, terottavat kynänsä yhtä pitkiksi ja järjestelevät mappinsa koon ja kirjansa takakannen värien tai aakkosten mukaan. 

Olen aina luottanut enemmän sotkupervertikkoon kuin siisteyskiihoilijaan. Liian siisti työpöytä on merkki sairaasta mielestä. Enkä nyt tarkoita toimitusjohtajien steriilejä työpöytiä, joilla ei loju paperin paperia, vaan työntekijöiden pöytiä. 

Toisaalta moni epäjärjestelmällinen toivoisi olevansa jämptimpi, mutta harvoin järjestelmällinen toivoisi olevansa sotkuisempi. 

En usko ollenkaan siihen, että sotkuinen työpöytä on merkki sotkuisesta mielestä. Päinvastoin - luova kaaos on minusta merkki siitä, että ihminen osaa ajatella asioita kokonaisvaltaisesti eikä ole pedanttinen pikkusielu. 

Tunnen useita, jotka rakastavat järjestelmällistä himosiisteyttä, mutta heiltä puuttuu nopeaa organisointikykyä, tehokuutta, rohkeutta, lennokasta luovuutta, älykkyyttä ja tasapainoisuuttakin. He ylihuolehtivat tavaroistaan, kuluttavat säästeliäästi ja puunaavat auton peltiä jatkuvasti.

Toki tiedän sen, että siivoaminen on välttämätöntä terveyden vuoksi. Viihtyvyyttä voi lisätä puhtaudella ja vähentämällä tavaraa. Olohuoneen ei tarvitse pullistella pikkuesineitä ja matkamuistoja, sillä tavaroiden määrää voi säädellä pakkaamalla sitä talteen ja jättämällä vain muutamia esineitä näytille. 

Likaisten vaatteiden, rikkinäisten tavaroiden ja pesemättömien astioiden ei tarvitse lojua ympäriinsä, sillä likainen koti ahdistaa, stressaa ja lisää likaisuutta. Roinan siivous ja raivaus ei ole haitaksi, jos tarpeeton tavara kiristää hermoja, mutta rajansa kaikella. 

Hirveä oli se tapaamani äiti, joka heitti kaikki valokuvansa, lasten piirrustukset ja matkamuistonsa roskiin saadakseen kotinsa järjestykseen. 

Mikä on siis kohtuullista? Mitkä ovat himosiisteyden edut?

2 kommenttia

Osuit mielestäni naulan kantaan, ulkoa annetut neuvot ja "määräykset" toimivat huonosti asiassa kuin asiassa, niin myös rojunraivauksessa.

Itse uskon siihen, että kun kuvaamasi perussiisteys on kohdillaan, liiallista tavaramäärää kannattaa rajoittaa mentaliteetilla "mitä tunteita tämä tavara minussa herättää". Jos koriste-esine muistuttaa ahdistavasta Alma-tädistä tai entisestä heilasta, on sen aika päästä kiertoon. Jos taas hymy karehtii huulillasi kun vain vilkaisetkin esinettä, ei ole mitään syytä heivata pystiä yli laidan.

Jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija ja myös kotinsa. Oman kodin tavaramäärää voi suhteuttaa omiin tarpeisiinsa siten, että tunnustelee olotilaansa kotiin tullessaan. Jos "takki valahtaa tyhjäksi" jo eteisessä, saattaa kotiin olla kertynyt liikaa tavaraa tai kaikilla tavaroilla ei ehkä ole omaa paikkaa. Muita liiallisen rojun aiheuttamia oireita voivat olla keskittymiskyvyn puute tai kireät hermot.

Ylistreliisisyyden tilalle suosittelen kaikille tietoista ja läsnäolevaa elämänasennetta ja itsensä kuuntelua. Maailmaa voi muuttaa vain muuttamalla itseään, ei muita.

Pidän, pidän kovasti tuosta testistä: Valahtaako takki tyhjäksi eteisessä?

Taidan olla onnekas, koska olen muistanut kuunnella itseäni järjestellessäni kotiani. Minusta on ilo tulla kotiin mm. kauniiden huonekalujen luoksi.

Erityisen tärkeää minulle ovat kodin värit eli seinät. Muistan aina sen, miten myyjämiehet katsoivat minua todella hitaasti, kun etsin tapetteja veriappelsiini kädessäni. Etsin niin kauan, että löysin juuri sen väriset tapetit! Olen vieläkin tyytyväinen hedelmäkuoren sävyiseen olohuoneeseeni.

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu